tag:blogger.com,1999:blog-185063962011-04-21T23:43:26.175ZElämää ja "opiskelua" nousevan auringon maassaMarkku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.comBlogger851100tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-40813168402575906262007-04-11T09:12:00.000Z2007-04-11T10:46:38.391ZSoulissa oli kivaa. Tokiossa oli kivaa. Tarkempaa raporttia ei jaksa/viitsi kirjoittaa.<br /><br />Matka kohti Naritan lentokenttää oli suhteellisen triviaali. Vasta kentällä tuli ensimmäiset ongelmat. Finnairin lennot lähtivätkin eri terminaalita mitä lippuun oli kirjoitettu. Hetken aikaa piti pyöriä kentällä ennen kuin sen suostui uskomaan. Aikaa oli suorittaa pikaiset matkamuistojen ostamiset lentokentän tax free kaupoista ja sitten portille odottamaan. Oli todella outo olo kun ympäriltä kuului keskusteluja jotka käytiin suomeksi.<br /><br />Lento ei ollut aivan täynnä joten sain vaihdettua paikan jossa jalkatilaa oli hyvin vähän paikkaan jossa jalkatilaa oli todella paljon. Nukkuminen ei oikein onnistunut joten katselin koko lennon elokuvia joita siellä esitettiin. Lento meni kaikin puolin suhteellisen mukavasti vaikka alussa olikin hieman heikko olo...<br /><br />Reilu 10 tuntia myöhemmin saavuttiin Suomen ilmatilaan ja laskeutumisen aikana näkymä lentokoneen ikkunasta karu. Pelkkää metsää vaikka tarkoitus oli laskeutua sentään Suomen isoimman kaupungin liepeille. No sen sitä saa kun viettää muutaman viikon maailman isoimmassa kaupungissa. Porukat oli lentokentällä vastassa ja matka jatkui kohti reilun 8000 asukkaan suurkaupunkia. Edessä onkin taas totuttelua Suomen erikoisuuksiin. Kauppareissut pitää suunnitella etukäteen sillä ruokaa ei saakkaan 24/7, töitä pitäisi tehdä ja sen sellaista.<br /><br />Tähän blogiin kirjoitan vain japaniin liittyviä asioita joten jatkossa postauksia tulee aika harvassa... Tod. näk. tähän tulee vielä muutama postaus ja sen jälkeen vaikenen ainakin hetkeksi.<br /><br />Tampere kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-4081316840257590626?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-60662259621964637222007-03-29T09:49:00.000Z2007-03-29T12:56:46.611ZTällä hetkellä oleskelen Samcheok nimisessä kaupungissa eteläisessä Etelä-Koreassa. Asukkaita täällä on paljon vähemmän kuin Kitamissa mutta silti tämä vaikuttaa isommalta kaupungilta. Japanista Korea eroaa sillä että täällä on oikeasti ihan törkeästi vuoria, tekstistä ja puheesta ei saa mitään selvää ja ihmiset ovat vähän isompia kuin japanilaiset. Niin ja ruoka on tietysti paljon parempaa kuin perus japsipöperöt.<br /><br />Korealaiseen ruokaan onkin tutustuttu huolella. Koiraa kävin syömässä eilen keittomaisessa muodossa. Maistui ehkä hieman naudalle paitsi väri oli tummempaa ja liha paljon mureampaa. Sitten tiistaina tuli syötyä kaikenlaisia meren eläviä: mm. vielä elossa (tai oikeastaan ei vielä kuolleita) mustekalan lonkeroita (ts. zombilonkeroita) jotka liikkuivat kun niitä tunki suuhun ja vielä suussa tarrasivat imukupeillaan poskiin ja kieleen kiinni. Maku ei tosin ollut kauhean vastenmielinen - ehkä hieman sitkeähkö koostumus tosin.<br /><br />Päivät ovat menneet aika rutiinilla. Aamulla joskus 10:00 aikoihin hereille ja safkaa napaan jossakin ravintolassa. Sitten turisteilua iltaan asti ja sen jälkeen paluu Kimin kämpille joka sijaitsee hänen työpaikkansa yläkerrassa. Tässä kaupungissa on kokoonsa nähden yllättävän paljon nähtävää: isohko luola, paljon museoita ja puisto joka on omistettu pelkästään peniksille (tästä tulee kuvia joskus). Kimin porukat omistavat jonkinlaisen karaoke/hostess-paikan jossa saa normi karaokehuoneen lisäksi ostettua myös seuraa pariksi tunniksi. Tässä tapauksessa nuorehkoja (25-30+) tätejä jotka sitten kaatavat asiakaille juomia laseihin, laulavat heidän kanssaan ja nauravat tyhmille jutuille - ei sen enempää. <br /><br />Iltaisin vaihtoehtoina on että lähden kieli- ja lukutaidottomana (korealaiset osaavat englantia tai japania todella huonosti) täysin vieraaseen kaupunkiin pyörimään tai sitten pyörin tuon karaokepaikan takahuoneessa noiden hostess tyttöjen keskellä. Yleensä päädyn tuohon jälkimmiseen vaihtoehtoon paitsi tiistaina kun lähdin Kimin professorin kanssa kaupungille juomaan perinteistä Korealaista riisiviiniä ja syömään satunnaisia meren eläviä (niitä zombie lonkeroita). Tuli keskusteltua aika paljon Japanin ja Korean välisistä suhteista. Ihan mielenkiintoista kuulla välillä jonkin muunkin kuin japanilaisen mielipide asiasta.<br /><br />Huomenna olisi aamulla aikaisin lähtö kohti Seoulia jossa olisi päivällä random turisteilua ja illalla olisi tarkoitus tehdä jotakin ihan muuta kuin turisteilua. Paluu Japaniin olisi lauantaina 08:45 ja se tapahtuu todennäköisesti samoilla silmillä ja suuntaankin tod. näk. heti Toyotalandiaan saavuttua kapselihotelliin/nettikahvilaan ja otan halvan päiväsetin jossa voi hieman torkahtaa.<br /><br />Sateinen Samcheok kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-6066225962196463722?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-62067322276090652642007-03-25T06:19:00.000Z2007-03-25T06:46:01.824ZTästä tulee pikapostaus. 10 min aikaa kirjoittaa...<br /><br />Hanedan lentokentälle saavuin ihan sopivan aikaisin sillä ulkomaan terminaalin etsimisen kanssa oli pientä sähläystä. Piti infosta kysellä mitä ulkomaan lennot lähtee kun ei löytynyt koko paikasta oikeata check in luukkua. Kävi ilmi että kaikki ulkomaan liikenne kulkee eri rakennuksesta jonne pitäisi bussi napata. Lähtöselvitykset olivat suhteelisen helposti läpi vaikka käsimatkatavaroita halusivat katsella turvatarkastuksessa vähän tarkemmin... Ulkomaalaiskorttikin piti luovuttaa joten nyt pitää kantaa passia aina matkassa.<br /><br />Koreaan saavuttiin 10 minuuttia myöhässä mutta Kim oli lentokentällä vastassa josta lähdettiinkin heti illan viettoon. Ensin perinteistä korealaista grillausta jota japanissa kutsuvat yakinikuksi. Sitten erään kiinalaisruokalan kautta karaokeen ja sieltä pikaisesti vielä yhteen kuppilaan. Voisin alkaa pitää tästä maasta. 5 tuntia kerkesi kulua laskeutumisesta niin olin jo hommannut 24 vuotiaan pienonsoittajatädin henkilökohtaiseksi oppaaksi Seouliin. Loppuilta/aamu meni Seoulissa häröillessä. Aamulla johonkin kylpylän tapaiseen nukkumaan. Halpaa ja ei edes kauhean epämukavaa.<br /><br />Lauantai meni aika hissuksiin. Kimin ja erään Joon kanssa kierreltiin Seoulin nähtävyyksiä. Lähinnä päivä meni Namsan-vuorella josta on suhteellisen hyvät näkymät Seouliin. Harmi vain että keli oli huono ja näkyvyys aika heikko mutta pimeän tullessa kaupungin valot näkyivät kauas. Illalla parin ravintolan kautta nukkumaan.<br /><br />Sunnuntaina 11 aikaan liikkeelle ja ruhtinaallisen aamupalan jälkeen suunnaksi Tonghea (kaupunki 230 km Seoulista itään). Tänne saavuttiin 30 min sitten ja kohta olisi taas lähtö muualle. Tämän pikablogauksen kerkesin kuitenkin kirjoittaa. Pitänee varmaan kuitenkin soittaa sille pienotädille etten pääsekkään tänään tapaamaan sitä vaikka sovin sen kanssa perjantaina treffit tälle päivälle... Elämä on...<br /><br />Tonghea kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-6206732227609065264?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-42865138499876403182007-03-23T03:53:00.000Z2007-03-23T04:35:04.032ZMita sita turhaan younia nukkumaan kun ilmankin parjaa. Tiistaina herailin joskus ennen aamu yhdeksaa ja seuraavan kerran nukuinkin keskiviikkona joskus ilta yhdentoista jalkeen. Pahimmat hetket olivat keskiviikkona paivalla kun kavin Hiron, Keijin ja parin randomihmisen kanssa jossakin Tokion vanhassa kaupunginosassa. Piina oli ohi joskus puolenpaivan jalkeen kun piristyin hetkellisesti.<br /><br />Pyorin hetken aikaa Uenon puistossa katselemassa ihmisia ja sitten lahdin Akihabaraan katselemaan digivideokameroita. Jostakin syysta kiinnostaisi hirveasti hankkia tuollainen mutta mutta... Illemmalla oli tarkoitus vierailla Japanin Go liiton paamajassa mutta myohastyttiin hieman joten museot ja hall of famet jai nakematta. Mutta eipa minua oikeastaan edes kiinnostanut nuo...<br /><br />Illalla Tokyo Domea kattelemaan ja piti kayda laheinen vuoristorata kokeilemassa. 1000 jenia ei ollut yhtaan liian iso hinta laitteesta joka pesee kaikki Linnamaen ja Sarkaniemen laitteet mennen tullen. Myohaan illalla Shinjukuun pyorimaan ja sen jalkeen kohti Uenoa jossa pikainen kalja ja sitten nukkumaan mukavan oloiseen kapselihotelliin. Yhta mittaa oltiin hereilla noin 38 tuntia joiden aikana useampi tunti bilettamista. Turnauskestavyys selvasti kasvussa.<br /><br />Torstaina oli vuorassa Tokyo DisneySea. Lahto hieman viivastyi ja saavuimem perille aika myohaan. Japanissa kun oltiin niin jonot laitteisiin oli pitkat - siis ihan aikuisten oikeasti... Ei paljoa kiinnostaisi seisoa paria tuntia jonossa per laite... Onneksi tuolla oli paljon muutakin nahtavaa ja vaikkei kaikkiin parhaimpiin laitteisiin paassykkaan niin ei niin harmittanut.<br /><br />Illemmalla parit bisset ja nukkumaan. Aamulla pikainen aamupala ja nyt kirjoittelen tata. Kohta olisi tarkoitus lahtea Akihabaraan pyorimaan hetkeksi ja sitten pian Hanedan lentokentalle ja Koreaan tuttuja tapailemaan. Kim lupasi tulla lentokentalle vastaan ja jarjestaa majoitukset joten ongelmia ei pitaisi olla. Takaisin Tokioon 31. paiva jolloin on tiedossa aika isot bileet. Tuonne menen varmaan Masashin kanssa joka on samoihin aikoihin kaupungissa.<br /><br />Ueno kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-4286513849987640318?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-50185839976670065822007-03-20T23:09:00.000Z2007-03-20T23:25:42.923ZEn jaksanut eilen mihinkaan go pelleilyyn lahtea. Pyorin aamupaivan/paivan Shibuyassa ja suuntasin hieman myohemmin Shinjukuun. Shinjukussa on Japanin vilkkain rautatieasema joten jos ihmisia haluaa katsella niin se on ihan oikea paikka. Lisaksi tuo on paivalla taysin eri kaupunki kuin yolla jolloin Kabuki-cho (googlettakaa jos ette tieda) heraa henkiin. Shinjukussa kului loppupaiva ihan kivasti kun loysin suurehkon kirjakaupan jossa oli paljon mielenkiintoista tavaraa. Ja mihinkas muuallekkaan wanha ja wasynyt turisti hakeutuu kuin sahkokirjojen osastolle. Tod. nak. kannan Suomeen japaniksi kirjoitetut opukset tuulivoimasta ja aurinkokennoista. Saapahan ainakin jarkevaa sanastoa opetella.<br /><br />Illemmalla oli sitten tiedossa biletysta. Pienen sekoilun jalkeen loysin itseni Hiron, hanen kaverinsa, Petrin ja Villen kanssa eraasta pienehkosta <a href="http://www.clubvanilla.com/">clubista</a> Roppongissa. Talla kertaa Roppongista jai paljon parempi mielikuva. Clubi johon eksyttiin oli hyvinkin viihtyisa - musiikkia ei soitettu liian kovaa, tilaa riitti, jarjestelyt toimi, tytot oli natteja jne. <br /><br />Tuolla tuli sitten biletettya aamuun asti jonka jalkeen oli tarkoitus lahtea Hiron ja Keijin (se hiron kaveri) kanssa katselemaan kaloja eraalle maailman suurimmista kalamarkkinoista. Harmiksemme se oli kuitenkin kansallisen vapaapaivan takia suljettu joten jaa seuraavaan kertaan... Aamupalaksi tonnikalasashimi tonpuri ja sen jalkeen junalla Uenoon missa tuli kaytya nettikahvilassa suihkussa ja nyt sitten blogailen tassa. Eli mahdolliset typot ja vastaavat epaloogisuudet johtuvat ihan vain vasymyksesta...<br /><br />Kohta pitaisi lahtea taas jonnekkin pain Uenoa Hiron ja Keijin kanssa, jossa pitaisi tavata joku tyyppi jota en tieda ja sitten meinasin jos Yamanotessa tekisi pari kunniakierrosta ja sitten illalla etsii jonkin nettikahvilan.<br /><br />Ueno kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-5018583997667006582?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-85989206792020773222007-03-20T02:05:00.000Z2007-03-20T02:34:54.168ZViimeksi blogasin roppongista. Sain nettikahvilassa nukuttua sen pari tuntia ja sitten laksin pihalle joskus aamulla. Ulkona oli suhteellisen rauhallista. Kaduilla liikkui vain muutavia vasyneita bilettajia ja sitten niita maailman vanhimman ammatin harjoittajia. 3000 jenilla (20 eurolla) olisi kuulemma saanut vaikka mita...<br /><br />Wanha ja wasynyt turisti suuntasi kuitenkin lahimmalle metroasemalle ja sielta Yamanote-linjan (山手線 - Ympyraa kiertava juna keskella tokiota) asemalle. Ostin lipun viereiselle asemalle ja menin junaan nukkumaan. 4 kertaa kerkesi tekemaan kunniakierroksen Tokion ympari ennen kuin Hiro-san otti yhtetta, joten junassa tuli istuttua reilu 4 tuntia joista nukuin ehka vajaa kaksi pienissa patkissa. Tulee halvemmaksi kuin hotelli ja ei tarvi varauksien kanssa taistella...<br /><br />Hiron tapasin Akihabarassa jossa pyorimme muutaman minuutin ennen kuin otimme suunnaksi Asakusan jossa vietimmekin loppupaivan turisteillen ja eraassa huvipuistossa kaydessa. Ihan jees vaikka saikin taistella aika ajoin jotta saisi pidettya itsensa hereilla.<br /><br />Illaksi ei tarvinnut kuitenkaan yopaikkaa ruveta etsimaan kun Hiro sanoi etta hanen kamppassa lattialla voisi viettaa yhden yon. Eli suunnaksi Tsukuba jossa saikin pitkasta aikaa nukuttua yli 6h yhteen menoon. Aamulla suhteellisen aikaisin ylos ja 10 aikoihin aamulla loysin itseni taas Tokyon rautatieasemalta. Suunnaksi otin Ikeburon jossa oli tarkoitus etsia aamupala ja kierrella hetken aikaa. Tuolla oli lahinna isoja tavarataloja ja sen sellaista. Ei kauhean mielenkiintoista.<br /><br />Neljan aikoihin suunnaksi Ginza jossa piti Ville ja Petri tavata. Mitaan maamerkkeja tuolta ei tuntenut joten heidan loytaminen olisi hieman ongelmallista. Kuin ihmeen kaupalla satuin tormaamaan heihin sattumalta kun olivat poistumasta satunnaiselta metroaseman uloskaynnilta. Ginzassa tuli kierrettya lahinna kaduilla ja safkaa ja juotavaa etsittya. Sony birussa tuli kanssa vierailtua mutta jostakin syysta siella ei ollut mitaan viittauksia rootkitteihin eika viallisiin akkuihin... Sitten eraaseen irkkubaariin muutamalle ja illaksi Shibuyaan jossa eksyttiin eraaseen surkeahkoon intialaiseen buffettiin. Ville ja Petri lahtivat tuon jalkeen hotellilleen ja mina jatkoin Shibuyan yoelamassa. Kahdessa baarissa kavin juomassa yhdet mutta olivat aika tyhjillaan molemmat... Illaksi kapselihotelliin nukkumaan jossa sain taas ehka 6h nukuttua eli nyt pitaisi olla univelat kuitattu... Tai sitten ei...<br /><br />Tanaan pitaisi etsia Japanin Go liiton talo ja sitten illaksi Roppongiin jossa olisi jotkin bileet Tokion kaiketi isoimmassa clubissa...<br /><br />Suomessa oli nakojaan vaalit. Keskusta isoin ja kokoomus toiseksi isoin puolue - ei paha. Porvarihallitus nakojaan todennakoinen mutta pelkaampa etta kavi miten kavi niin RKP on taas menossa mukana. Ensimmainen kerta kun en kayttanyt aanioikeuttani, mutta ehka aanestamatta jattamiselle oli nyt hyva syy...<br /><br />Shibuya kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-8598920679202077322?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-84975939208210367862007-03-17T21:09:00.000Z2007-03-17T22:00:33.405ZViimeksi taisin blogata keskiviikkona aamuyosta heti laksiaisten jalkeen. Sen jalkeisena yona ei kauhean montaa tuntia nukuttu silla huone piti tyhjentaa ja siivota. Keskiviikon ja torstain valinen yo meni myos aika vahilla unilla ja seuraavan paivan siivoukset ja muut asiat menivat aika pitkalti koomatessa... Ei kiva...<br /><br />Torstaina illalla oli lahto Sapporoon. Alunperin suunnitelmissa oli vaikka mita mutta rankan unenpuutteen takia kavin perille saavuttua hakemassa vain vahan safkaa ja valittomasti kapselihotellille nukkumaan. Perjantain suunnitelmat olivat myoskin aika pitkalle selvat. Paivalla piti etsia parturi ja hieman kauppaja kierrella ja illalla oli treffit vanhan tutun kanssa. Kivaa oli paitsi etta tati sanoi etta muistutan kuulemma muumia koska olen valkoinen ja iso (vyotaron kohdalta)... Jepjep... <3<br /><br />Lauantaina oli suhteellisen aikaisin lahto kohti chitosenin lentokenttaa ja sielta taas lento kohti Hanedaa. Onnistuin vaihtamaan lennon noin tuntia aikaisempaan joten ei tarvinut lentokentalla viettaa kaytannossa yhtaan ylimaaraista aikaa. Junasta suoraan check iniin, matkatavaroiden luovutus, hetken aikaa palloilua ja sitten istuinkin jo koneessa. Japanissa palvelu pelaa ihan kivasti. Tokioon saavuttua selvisi etta Hiro-san oli tullut lahes samoihin aikoihin Hanedan lentokentalle. Aika pian tormasinkin haneen ja lahdimme yhdessa kiertelemaan Uenon pikku kujia. Ensimmainen etappi oli aamupalan etsiminen. Aika pian loydettiinkin mukavan oloinen pikkuliike ja paatimme menna sisaan.<br /><br />Minulle annettiin tietenkin gaijinina lontooksi kirjoitettu menu ja hiro sai japanilaisena japaniksi kirjoitetun. Sokea naki jo otsallaan etta lontooksi kirjoitettu menu on selvasti suppeampi kuin japanilaisille tarkoitettu. Vaadinkin etta vaihdettaisiin ruokalistat paikseen ja sitten selvisi syy miksi gaijinien ruokalistat oli paljon suppeammat: Niista puuttui kokonaan valaanliharuoat. Kylla! Ilkeat japanilaiset metsastavat sopoja, nappisilmaisia, porroisia, lutuisia ja viattomia pikku valaita "tieteellisista syista". Itq. Tuo ei kuitenkaan esta minua lisaamasta kysyntaa valaanlihalle ja pakkohan sita oli valas sashimit tilata. Maku muistutti hieman raakaa tonnikalaa mutta tieto siita etta joku kettutytto jossakin pain maailmaa repii pelihousunsa taman takia sai sen maistumaan paljon paremmalta...<br /><br />Illemmalla sitten Roppongiin bilettamaan. Ehka pienoinen pettymys. Muutamassa discoteekin tapaisessa tuli kaytya ja kaikki paikat olivat todella taynna - hyva kun liikkumaan mahtui. Lisaksi suoraan sanoen *tutti kavella Roppongin kaduilla. Nigerialaisia oli jokaisella kadun nurkalla houkuttelemassa potentiaalisia asiakkaita heidan tissibaareihin. Ette ehka usko mutta noita oli kaikkialla ja eivat jattaneet rauhaan vaikka mita sanoi/ignoroi taysin/haistatti *tut/jne. Yakuzahan (paikallinen jarjestaytynyt rikollisuus) noi kaikki paikat omistaa ja nigerialaiset on vain palkattu torkean huonolla palkalla sisaanheittajiksi. Sanokaa vaikka rasistiksi tai joksikin mutta kylla Roppongi kaipaisi mielestani hieman Klu Klux Klanin hellaa kosketusta... prkl...<br /><br />Kirjoittelen tata nettikahvilasta jossa olisi tarkoitus nukkua pari tuntia ennen kuin pitaisi tavata Hiro taas jossakin pain Tokiota... Roppongi kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-8497593920821036786?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-42737426144876737062007-03-13T23:21:00.000Z2007-03-13T23:22:32.898ZArm wrestling.<br /><br />Tänään oli ne läksiäiset erään tutun sedän baarissa. Poijjaat halusivat välttämättä vääntää kättä joten eipä siinä muukaan auttanut... Voitin kaikki (paitsi baarin omistajan jolle hävisin tahalteni... seliseliseli...) Nyt on olkapää rikki kun baarin pomon tyttäret tulivat roikkumaan käteeni väännön jälkeen... (ei, en edes valehtele...)<br /><br />Siinä olikin olennaisuudet... Sitten siirrytään ihan muihin aiheisiin - eli ensi kesään... Käväisen varmaan elokuun puolessa välissä Sveitsissä kääntymässä. Eräs tuttu tyttö on silloin Euroopassa matkailemassa ja sovittiin että voitaisiin Zürichissä tavata... Tai jotakin...<br /><br />Sitten erittäin epäolennaisuuksia... Se on kuulkaas kauhean kuuloista kun isot suomalaiset miehet laulavat ABBAa karaokessa... Been there, done that...<br /><br />Aamuinen Kitami kuittaa... o/<br /><br />ps. Onko tarpeeksi pisteitä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-4273742614487673706?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-48899508699797819822007-03-12T18:44:00.000Z2007-03-12T19:40:39.940ZJatketaan epäolennaisuuksilla.<br /><br />Tänään oli tavallaan eräänlaiset läksiäiset. Paitsi ettei edes ollut. Jaksanut mitään erikoista alkaa säätämään. Muutama japsituttu, Korean vaihtarit ja Ville kävivät sotkemassa minun jo valmiiksi sotkuista huonetta mutta eipä siitä sen enempää. Huomenna olisi sitten kait enemmän tai vähemmän läksiäiset erään tutun baarissa (paikkaan viitattu: <a href="http://damake.blogspot.com/2006/12/gaijin-smash.html">1</a>,<a href="http://damake.blogspot.com/2007/02/normikuukausi.html">2</a>,<a href="http://damake.blogspot.com/2007/02/lhes-normiviikonloppu_26.html">3</a>).<br /><br />Tuli turhan paljon asiaa joten siirrytään epäolennaisuuksiin. Japanilainen safka on *********. No ei nyt ihan mutta jos vaihtoehtoina on Korean tai Kiinan pöperöt niin eipä tarvitse pitkään miettiä mitä söisi mieluiten. Japseille tulinen ruoka on vieras käsite. Ei japsipöperöissä sinänsä mitään vikaa ole mutta ei se maistu millekkään. Riisiä, rehuja ja ehkä erittäin vähän lihaa tai kalaa. Korealainen safka taaseen on hyvin maustettua ja yleensä maistuu erittäin hyvälle. Kiinalaisen ruoan tulisuus riippuu paljon alueesta (näin minulle on kerrottu) ja on yleensä todella paljon parempaa kuin japsisafkat (koettu vain japanin kiinalaisissa ravintoloissa joissa ruoka on muokattu japanilaisille sopivaksi). Tänään tuli taas vaihteeksi syötyä Korean nuudeleita kun Korean vaihtarit innostuivat niitä värkkäämään. Ensimmäisksi tuli mieleen että pitää koittaa tilata niitä jotakin kautta Suomeenkin...<br /><br />Eipä tässä sitten kummempia. Huomenna (ehkä) varsinaiset läksiäiset mutta koitan taas keksiä niiden sijasta jotakin epäolenaista blogattavaa... Ehkä jopa humanistiavautuminen mutta tuskinpa jaksan matlab koodia väsätä joten se saanee odottaa... Uudet kuvat (abashirin jääkuvat, 札幌雪祭り, vaihtareiden valmistujaiset, abashirin safkafestivaalit, jne) tulevat (toivottavasti) tämän viikon aikana. Älkööt blogin lukijat kuitenkaan liikaa herätelkö toivoa että jaksaisin sitä tehdä...<br /><br />ps. Saa tätä blogia kommentoidakkin. Sivulatauksia tod. näk. reilusti yli sata viikossa (kesän tilastoja mutta tuskimpa ne paljoa on muuttuneet) joten lukijoita ainakin luulisi riittävän.<br /><br />pps. Onko "japsi" nykyisin rasistinen/loukkaava sana? Käytän tuota suhteellisen usein mutta sanotaanhan amerikkalaisiakin (yhdysvaltalaisia, !kanadalaisia, !etelä-amerikkalaisia) aika usein jenkeiksi (yank, yankee - termillä viitattiin alunperin vain pohjoisvaltioiden asukkaisiin) ja afrikan ihmisiä mustiksi vaikka tuo sekoittaa ne aika hyvin muutamiinn arabian, intian ja australian asukkaisiin (täysin eri rotu)... Mielipiteitä? Pitäisi kait vähentää tuon sanan käyttöä mutta eipä japanilaisetkaan niitä kaikkein vähiten ennakkoluulottomia ihmisiä ole...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-4889950869979781982?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-44492002694645093722007-03-10T19:44:00.000Z2007-03-10T20:00:09.708ZEnpä jaksa blogata mistään tärkeästä vaan keskityn epäolennaisuuksiin...<br /><br />Kävin siellä ruokatapahtumassa... Eipä siitä sitten sen enempää. Matkalla Abashiriin täti auton ratissa ihmetteli kun istuin takapenkillä ja käytin turvavyötä. Jamaikan mies pelkääjän paikalla yhtyi nauruun... Minua ei naurattanut yhtään. Kuten olen joskus aiemmin kirjoittanut: japanilainen nainen soveltuu auton rattiin yhtä hyvin kuin sosiaalidemokraatti presidentiksi... Itkuhan siitä tulee... (en tiedä blogin lukijoiden poliittista suuntausta mutta sohaistaanpa kepillä ampiaispesää...). Jos auto jonka nopeus on 70km/h pysähtyy muutaman metrin matkalla, 100 kiloinen matkustaja takapenkillä pyrkii jatkamaan liikettä. Tässä tapauksessa liike olisi jatkanut pelkääjän paikalla istuneen jamaikalaisen miehen niskaan. Itkuhan siitäkin olisi tullut... Fiksuimmat varmasti lukivat rivien välistä että myytti aasialaisten surkeasta ajotaidosta ja sekopäisestä liikennekulttuurista ei välttämättä ole tuulesta tempaistu.<br /><br />4 viikkoa ja olen Suomessa. Pitänee totutella siihen että ruokaa ei kaupoista saa 21:00 jälkeen, baareissa saa vain (kallista) kaljaa ja pystyy puhumaan muille ihmisille ilman suurempia ongelmia. Lonkeromaa kuittailee vielä hetken.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-4449200269464509372?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-36205254148543185552007-03-08T19:21:00.000Z2007-03-08T19:38:10.200ZTasta tulee lyhyt postaus.<br /><br />Olen elossa. Jos ihmettelette niin lopetin irkkauksen (toistaiseksi), joten tama blogin lisaksi en pida muilla tavoin yhteyksia Suomeen huhtikuun alkuun asti. Lifetan. Koulu loppui ja on kaikkea muuta tekemista. Suomibileet/laksiaiset on ensi viikon maanantaina. Sita ennen on Abashirissa 外人・フード・フェスティファル (opetelkaa japania jos haluatte ymmartaa) jonne olisi tarkoitus menna tekemaan pottumuusia ja jauhelihakastiketta kiinnostuneille natiiveille.<br /><br />Eipa tassa kummempia. Blogin lukijat pitakoot ittensa miehina. Paivittelen joskus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-3620525414854318555?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-5570290830790435232007-02-26T07:16:00.001Z2007-02-26T07:22:11.306ZViikonlopun suunnitelmat: Perjantaina kiertelemään kaupungille ja mahdollisesti parin tutun baarissa kääntymään, lauantaina se live keikka ja sunnuntaina raporttien kirjoitusta. Eli viikonlopun ei olisi pitänyt kauheasti normaalista poiketa.<br /><br />Toisin kuitenkin kävi. Perjantaina aamulla herätessä oli harvinaisen tuskaista päästä ylös. Vaivauduin kuitenkin koulun ruokalalle syömään ja koululle päästyä olo heikkeni suhteellisen nopeasti. Tuolloin oli vielä epäselvää johtuiko tolkuton hikoulu ja kuumotus siitä että jututin paria tuttua tyttöä vai siitä että olin tulossa kipeäksi. Koulun kirjastossa nettiä surffatessa, raportteja kirjoittaessa ja blogin kanssa säätäessä yskiminen ja kurkun käheys vain pahenivat.<br /><br />Mitä pidemmälle iltaa kohtiin mentiin sitä vähemmän motivoi tehdä yhtään mitään. Joskus kymmenen jälkeen kun ei meinannut enää pystyssä pysyä päätin mennä ihan suosiolla nukkumaan. Seuraavan kerran olin hereillä noin neljän aikaan yöllä kun heräsin siihen että tärisin ja palelin hikisenä. Kuumemittariin olisi varmaan saanut kellotettua ihan kivat lukemat. Burana naamaan ja unien jatkamista. Lauantai menikin sitten nukkuessa parin tunnin pätkissä ja torkkujen välillä sängyssä koomatessa. Onneksi sain sentään syötyä ja juotua suhteellisen hyvin joten toipuminen pikkasen nopeutuu.<br /><br />Viikonlopun saldoa: Lauantaina tuli missattua se live-keikka jossa erään puolitutun piti esiintyä ja sen jälkeinen yakiniku (焼肉 - paikallinen sana grillaukselle) juhla johon olin saanut erikoiskutsun. Lisäksi illan aikana oli tullut pari puhelua ja vastaajasta löytyi viesti jossa naisääni sanoo: "Hi マルコ. 今downtownで飲んでいます．downtownに行って下さい．じゃね〜． bye bye, see you rater". Vapaa käännös: "Moi Marko (Japsit ei osaa lausua minun nimeä. Aina vääntävät Markun Markoksi joka sattuu olemaan täällä tytön nimi.), olen nyt Downtownissa (venäläisten tuttujen baari) juomassa. Tule tänne. Moi moi. Nähdään kohta." En tuota äänestä tunnistanut ja numero josta puhelu tuli oli outo. En nyt heti osaa arvata kuka tyttö tuo olisi... Mihinköhän sitä on taas numeroa tullut leviteltyä... Sunnuntaina Masashi-san soitti ja pyysi tulemaan koulun musakerhon keikalle jossa se itsekkin esiintyisi jonnekkin päin keskustaa ja sen jälkeen kaiketi jatkoille. Eipä jaksanut tuonnetkaan lähteä, kun jo matka läheiselle 7/11:lle pisti puuskuttamaan ja hikoiluttamaan aika pahasti... Jos jotain positiivista pitäisi viikonlopusta keksiä niin rahaa ei kulunut käytännössä yhtään. Mutta eipä sillä nyt niin väliä kun vuoden aikana tuhlailtu paljon vähemmän mitä alunperin suunnitteli...<br /><br />Eli olisi ollut lähes normiviikonloppu jos en olisi sairastellut. Japanin reissulla ei nyt ihan tolkuttomasti ole mitään sairasteluja tai tapaturmia käynyt. Elokuussa oli toki se nilkan nyrjäyttäminen mutta siitä oli loppupeleissä yllättävän vähän harmia. Piti vähän varovaisemmin ottaa hetken aikaa mutta loppupeleissä ei se aivan kauheasti hidastanut. Sitten uutenavuotena Sapporossa lievää kuumeflunssailua mutta se oli pientä tähän viikonloppuun verrattuna. Ja sitten parit random sunnuntait pitkin vuotta on otettu hieman hiljaisemmin lauantaina nautittujen pilaantuneiden elintarvikkeiden johdosta (ei mitään muutakaan syytä keksi...) mutta ei siitä sen enempää...<br /><br />Lonkeromaa kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-557029083079043523?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-11294548028492749732007-02-23T09:28:00.000Z2007-02-23T09:31:24.613ZEnpäs olekkaan blogannut kuukauteen. Tosin olen kyllä suunnitellut kirjoittavani mutta eipä ole vaan jaksanut. Mahdollisia otsikoita olisivat voineet olla "Kaasua, komisario Palmu", "Jäätävää menoa", "Gaijin smash - howto", "札幌雪祭り", jne, jne.<br /><br />Kitamissa tuli tässä joskus kuukausi sitten ruumiita. Kaasuputket vuotivat ja 3 henkilöä taisi kuolla kaasumyrkytykseen. Kitamin katukuvassa tämä näkyi siten että kaasuyhtiön henkilökunta porasi katuun reikiä ja otti kaasunäytteitä.<br /><br />国際交流センター (KV-keskus) järjesti tässä taannoin matkan katselemaan jäitä. Aamulla oli suhteellisen aikaisin lähtö kohti Abashiriä ja sieltä mentiin laivoilla ajelemaan jäiden keskelle. Hurjan mielenkiintoista. Lauvamatkan aikana jokin TV-kanava haastatteli meitä vaihtareita mutta en sitten tiedä selvisikö kuvamateriaali ikinä telkkariin asti. Jäiden katselemisen jälkeen mentiin museoon jossa oli ... [tähän väliin tauko jotta jännitys säilyisi pidemmälle] ... jäätä! Kyllä! Japsit tekevät jäästäkin bisneksen. Ihmiset maksavat jotta näkevät jäätä...<br /><br />Sapporossakin tuli käytyä 雪祭り:a (yukimatsuri - lumifestivaali) katsomassa. Tosin meinasin reissu loppua jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdin kämpiltä vähän myöhässä ja jouduin juoksemaan jonkin matkaa jotta kerkeäisin Sapporon bussiin ajoissa... Tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä vaan mukaan lähti myös Raahesta tullut Ville. Sapporossa oli taas normisuunnitelma: toisinsanoen ei kummempia suunnitelmia vaan aamuun asti kaupungilla hengailua ja sitten halpaan kapselihotelliin yöksi. Seuraavana päivänä Ville palasi Kitamiin mutta tapasin kaupunkiin saapuneet Korean vaihtarit. Heidän kanssaa hieman turisteilua, izakayaan pikainen nomihoudai ja sitten niiden pitikin jo palata hotellilleen jonka olivat varanneet jostakin hyvin kaukaa ja kalliilla. Amatöörit. Itse jatkoin aamuun asti eräässä discoteekin tapaisessa ja taas halpaan kapselihotelliin yöksi.<br /><br />Onhan tässä tehty viimeaikoina paljon muutakin mutta jaksa kaikista kissanristiäisistä kirjoittaa sillä postaus kasvaisi silloin turhan isoksi...<br /><br />Olemalla gaijin (外人 - muukalainen) saa japanissa hyvin paljon bonusta verrattuna kantaväestöön. Asiat sujuvat yleensä helposti, uusia tuttavuuksia saa nopeasti ja muutenkin ihmiset suhtautuvat (yleensä) normijapsiin verrattuna enemmän kunnioittavasti tai jotakin. Ei nyt ihan noin mutta kohtelu on erilaista suomalaiselle ja japanilaiselle. Hankala selittää mutta jotenkin noin. Toisaalta toisenlainenkin ääripää on olemassa. Gaijineilla on joskus hankalempi päästä tiettyihin harvoihin paikkoihin ja humalaisten, ärsyttävien ja kaikinpuolin mielenkiinnottomien henkilöiden huomion saa turhankin helposti. "Katsokaa! Neekeri!"<br /><br />Gaijin smash on taaseen ulkomaalaisena saatava huomattavan suuri etu joka ei missään tapauksessa tai erittäin harvoin onnistuisi Japanilaiselta. Esim. menen johonkin random kuppilaan. Siellä joku liikemies haluaa harjoitella englantia/puhua ulkomaalaiselle/näyttää että on rahaa ja siinä sivussa tarjoaa koko illan aamuun asti ja kierretään baareja joihin ei paikkojen hintatason takio olisi muuten mitään asiaa. Muutaman kerran tässä onnistuttu. Asiaa helpottaa jos on yksin liikkeellä ja omaa edes jonkinlaisen kielitaidon.<br /><br />Pari raporttia pitäisi kirjoittaa ja maanantaina olisi eräs verkkotentti mutta sen lisäksi ei ole enää koulun kanssa mitään tekemistä. Edessä olisi nytten 3 viikkkoa vapaa-aikaa Kitamissa ja sen jälkeen Sapporon, Tokion ja Seoulin kautta Helsinkiin. Huomenna olisi eräs live-konsertti johon lupauduin menemään mutta sen lisäksi ei vielä ole kauheita suunnitelmia. Tod. näk. läksiäiset on joskus vikalla Kitamin viikolla ja sitten ne Suomi-pippalot pitäisi järjestää tässä joskus.<br /><br />Niin joo. Kitamissa on alkaneet lumet sulamaan. Päivisin ollaan plussan puolella vaikka öisin onkin vielä aika kylmä. Kuukausi ja lunta ei enää välttämättä olekkaan. Tokiossa ja muissa kaupungeissa lämpötilat on jo aika korkealla ja Etelä-Japanissa sakura alkaa kukkimaan kohta puolin.<br /><br />Keväinen (?) Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-1129454802849274973?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1169375546556855762007-01-21T09:20:00.000Z2007-01-21T10:32:26.630Z'Es' geht alles vorüber, es geht alles vorbei, erst geht der Fü... jne jne"<br /><br />Varasin ja maksoin lentolipun Suomeen. Lähden Naritasta 2007-04-06 11:00 ja laskeudun noin 9 tuntia myöhemmin Helsinki-Vantaan lentokentälle eli noin kello 15:20. Kakkua olisi lusittavana siis vielä 2.5 kuukautta joista Kitamissa hieman yli 1.5 kuukautta. Ensi viikolla pitäisi käydä ostamassa lentoliput Etelä-Koreaan. Sinne olisi näillä näkymin tarkoitus lähteä maaliskuun 24. päivä ja paluu Tokioon olisi huhtikuun 1. päivä. Viisumi vanhenee tosin maaliskuun 29. päivä mutta sillä ei ole väliä koska käyn välillä Seoulissa ja paluu japaniin tapahtuu ns. "turistiviisumilla".<br /><br />Nyt pitäisi alkaa opiskelemaan korean alkeita ja sitä varten sain Kimiltä nivaskan korean kielisiä fraaseja. Ongelma tosin on että nuo ovat japanilaisille tarkoitettu joten esimerkkilauseet on joko kirjoitettu hangulilla tai sitten katakanalla - hangulia en osaa lukea ja katakana soveltuu vieraiden kielien kirjoittamiseen lähes yhtä hyvin kuin japanilainen nainen auton rattiin... Eli vähän näyttää siltä että en koreaa osaa yhtään kun sinne menen ja joudun turvautumaan joko japaniin tai englantiin... Ihan kuin parissa kuukaudessa jotakin kerkeäisikin oppia...<br /><br />Parin viikon aikana on taas tapahtunut vaikka mitä. Koulutkin alkoivat taas tällä viikolla ja heti onnistuin lintsaamaan mekatroniikan luennolta. Tosin en tiennyt ne oli siirretty tiistaille ja toisaalta en olisi varmaan mitään tajunnutkaan. Kohta alkaisi kait harkkatöiden kirjoittaminen ja sitten <a href="http://www.asianet.fi">Aasian kulttuurin</a> kurssi alkoi nettikurssina josta tulee osaltaan aika paljon työtä.<br /><br />Lisäksi olisi kaiketi tarkoitus jotkin pienet Suomi pippalot järjestää. Perinteistä suomalaista safkaa eli perunoita ja jokin jauhelihakastike tai vastaava ja sen jälkeen parit 4 litran viinapullot pöytään. Aikataulusta ei vielä mitään tietoa mutta ehkä tässä joskus. Ensi lauantaina olisi 国際交流センターn (International Center) järjestämä laivamatka katsomaan jäitä tai jotakin. Varmaan todella mielenkiintoista ja ennennäkemätöntä.<br /><br />Kuvagalleriaa päivittelen parhaillaan ja lisää kuvia kesäloman reissusta tulee pikkuhiljaa. Ehkä ensiviikolla on taas kaikki kuvat netissä.<br /><br />Nippon kuittaa. o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116937554655685576?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1168271078786332252007-01-08T15:07:00.000Z2007-01-08T15:44:38.860ZEdellisestä postauksesta ei ole edes viikkoa ja heti kirjoitan toista. Mitäköhän seuraavaksi? Varmaankin pistän valokuvia postauksien sekaan! Olen tulossa kipeäksi...<br /><br />Lauantaina tuli lähdettyä kaupungille erään kanadan intialaisen ja näiden parin muun suomalaisen kanssa. Aluksi parin tunnin yakiniku tabenomihoudai (jokohan kaikki tuon sanan osaa...) ja sen jälkeen noin tunti bilistä ja oluet hilavitkutinbaarissa (nimettiin tuollaiseksi koska siellä on todella paljon kaikkea mielenkiintoista krääsää). Tämän jälkeen mietittiin jatkopaikkaa ja päätettiin käydä 2005 vuoden suomivaihtareiden jonkinlaisessa vakipaikka katsastamassa ja olisiko Mikan jättämä botorukiipu vielä tallessa.<br /><br />Ensivaikutelma baarista vaikutti hieman kalliihkolta. Siisti yleisvaikutelma, kalliin näköisiä pulloja esillä ja ei muita asiakkaita lauantai-iltana vihjasi jotakin paikan hintatasosta. Pienen epäröinnin jälkeen tiedustelimme paikan olutvalikoimaa joka osottaitui yllättävän laajaksi. Vain pari japsimerkkiä ja loput ulkomailta ja kaikkein pahimmat jenkkilitkutkin taisivat puuttua. Ei paha, ei paha... Hetken aikaa istuttuamme paikoillamme kysäisin Mikan noin 1.5 vuotta aiemmin tuonne jättämästä pullosta. Sitten alkoi tapahtumaan: baarimikon kiinnostus meitä kohtaa nousi todella paljon ja innokas kysely ja menneiden muistelu alkoi. Kaivoi lopulta Mikan vanhan viskipullon jostakin jemmasta. Normaalisti botorukiippuja ei kauhean montaa kuukautta säilytetä mutta näköjään poikkeuksia tehdään.<br /><br />Hetkisen kuluttua hän ilmoittikin että soitti isänsä, paikan omistajan, paikalle joka saapuisi ihan hetken kuluttua. Meni muutama minuutti ja vanhahko setä saapui baariin ja istuutui välittömästi meidän pöytään. Tässä vaiheessa jo pystyi aavistelemaan että illasta tulee halvahko. Heti ensitöikseen hän esittäytyi ja tilasi jonkin kuohuviinipullo pöytään ja kehoitti että "juokaa, olkaa hyvät." Hetken aikaa hän muisteli menneitä ja kyseli meistä vähän kaikkea. Sitten hän kehotti koko seuruetta siirtymään saman talon yläkertaan jossa on hänen toinen baarinsa. Siellä meille tarjoiltiin jotakin punaviiniä josta en normaalisti välitä mutta oli tällä kertaa epä-pahaa (vältän sanaa hyvä viinien kanssa). Jonkin verran randomkeskustelua jonka jälkeen hän palasikin kotiinsa ja maksoi koko porukan laskun, jätti meidät ja sanoi että ilta ei tule maksamaan mitään. Pitänee käydä toistekkin tuolla. Gaijin smash.<br /><br />Jos Suomessa on lumet hukassa niin ne on satanut tänne Kitamiin. Saatte tulla hakemaan täältä jos on tarvetta. On kuulemma ihan normaalia että täällä on montakymmentä senttiä lunta mutta ei kuulemma ole normaalia että se kaikki sataa näin nopeasti.<br /><br />Valkoinen Kitami kuittaa. o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116827107878633225?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1167934942020562812007-01-04T14:16:00.000Z2007-01-04T18:22:22.106Z28. päivä menin nukkumaan ja ulkona satoi lunta. 29. päivä heräsin ja ulkona satoi vieläkin lunta. Tämähän voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: maassa on lunta ja sitä on paljon.<br /><br />Sapporoon piti lähteä ja mitään alkuvalmisteluja ei ollut tehty. 大雪 (ooyuki - lumimyrsky) piti huolen siitä että matka linja-autoasemalle ei ole mikään triviaali. Lunta oli joka paikassa noin 30 cm ja käytännössä matka piti tehdä kävellen sillä puolessa välissä piti käydä parit DVD:t pudottamassa vuokraamoon. Jälkiviisasteluna olisi tietenkin pitänyt napata taksi mutta eipä sitä silloin tajunnut. Maihareitakaan ei viitsinyt jalkaan pistää rakkojen pelossa joten matkalla jalat kastuikin ihan kivasti. Bussissa istuessa alkoikin ilmetä flunssan ensioireita...<br /><br />Sapporossa tosin oli ihan hienot kelit. Lunta ei ollut tullut käytännössä yhtään joten kaikki kadut olivat sulia. Ensimmäinen ilta Sapporossa meni erästä nettituttua treffatessa. Syömään ja sitten johonkin sporttibaariin jossa oli mukavan laaja olutvalikoima. Ihan jees ilta. Japaniksi pystyy jo keskustelemaan melko sujuvasti: pystyy ilmaisemaan itseään jo suhteellisen monipuolisesti ja sanakirjaan ei tarvitse turvautua kauhean paljoa. Ihan jees ilta jos sitä ei oteta huomioon että flunssa oli tulossa.<br /><br />Toisena aamuna herätessä olikin aika tuskainen olo. Nenä tukossa ja ei meinannut päästä millään liikkeelle. Mitään ohjelmaa ei ollut tiedossa joten äkkiä jotakin ruokaa napaan ja erääseen isoon tavarataloon jossa sai olla sisätiloissa. Eksyinkin erääseen todella suureen kirjakauppaan jossa meni useampi tunti selatessa mielenkiintoisia kirjoja. Tällä hetkellä pystyn lukemaan kanjeja noin 600 joten kirjoistakin saa jotakin selvää ja niistä on mielekästä opiskella kieltä kun ei ihan joka sanaa tarvitse sanakirjasta tarkistaa. Mukaan tarttui pari kanji-kirjaa jotka olisi tarkoitus selata läpi tässä joskus. Illalla ei jaksanut käydä kuin parilla kaljalla ja sitten nukkumaan.<br /><br />Vuoden vikana päivänä herääminen ei ollut enää niin tuskaista. Päivä meni kaupungilla pyöriessä ja illalla oodoorikoueniin seuraamaan Countdown Sapporo 2007 tapahtumaa. Random juontoja, musiikkia ja sen sellaista. Väkeä oli kuin pipoa sillä lämpötila oli vain vähän pakkasen puolella ja luntakaan ei pahemmin satanut. Illan päätteeksi baareja kiertelemään ja joskus aamun koitteessa nukkumaan muutamaksi tunniksi.<br /><br />Vuoden ensimmäisenä päivänä suunnistin 篠路:n (shinoro - sapporon lähiö) suntaan jossa Masashi-sanin vanhemmat asuivat. Tarkoituksena oli viettää yksi yö Masashin porukoiden luona: ns. home stay joka on aasiassa suhteellisen yleistä. Pienen arpomisen jälkeen pääsin vihdoin ja viimein perille. Aluksi perusnormaalit esittäytymiset ja muut muodollisuudet. Tämän jälkeen Masashin äiti innostui valmistamaan kaikenlaisia perinteisiä japanilaisia ruokia. Aina kun luulin että nyt on syömiset syöty niin heti kannettiin uutta ruokalajia eteen... Uudenvuoden rientojen takia kaikki olivat hieman väsyneitä joten kauhean pitkään ei illalla hereillä oltu.<br /><br />Seuraavana aamuna suhteellisen aikaisin hereille ja Masashin äittee oli valmistanut hienon pihviaamiaisen... Ei paha, ei paha... Sitten kaupungille pyörimään. Ohjelmassa paluulipun ostaminen ja satunnaista sekoilua kaupungilla. Lähinnä tuli katseltua erilaisia kauppoja ja lopulta vierailtua eräässä <a href="http://www.romegiulie.com/">kahvilassa</a>. Toiseksi viimeisellä bussilla takaisin Kitamiin toteamaan että Japani on kehitysmaa. Eivät saa edes kävelyteitä lumesta puhtaiksi...<br /><br />Taas tuli tehtyä havaintoja Sapporosta ja japanilaisista yleensä. Oodoorikouen oli herännyt henkiin. Viime reissulla se oli autio ja pimeä. Nyt siellä oli kaikenlaisia valohärpäkkeitä ja ihmisiäkin siellä hortoili. Kiinalaisia turisteja oli todella paljon liikkeellä. Japsityttöjä en ymmärrä: tuntuu että käyttävät kesällä enemmän ja peittävämpiä vaatteita kuin talvella. Minihameita ja sellaisia lyhkäisiä farkkushortseja näkyi todella paljon. Eihän tuo tietty minua haittaa mutta ei tarvitse sitten valittaa jos on kylmä. Eräskin keskustelu meni jotenkin näin: "Onpas nyt kylmä." - "No ei oikeastaan." - "Onpas!" - "Ööh... No miksi sitten pukeudut noin?" - "Mutta kun... *mutinaa*".<br /><br />Valokuvia tulee ehkä tällä viikolla.<br /><br />Talvinen Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116793494202056281?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1167244151269551122006-12-27T17:06:00.000Z2006-12-27T18:29:11.350ZViime blogauksesta on taas vierähtänyt hetki jos toinenkin. Laiskuus iski ja kaikkea...<br /><br />Pari viime viikkoa on kuitenkin ollut aika kiireisiä ja sluibauspäiviä ei ole aivan mahdottomasti kertynyt. Otsikkoon viitaten pari kertaa tuli käytyä koulun musiikkikerhon konsertteja katsomassa. Kaveripiiristä oli aika usea esiintymässä ja pakkohan noita oli mennä katsomaan kun kutsu kävi. Tyypillisiä japsikonsertteja: muutama ihan OK esiintyjä mutta joidenkin bändien esitykset pilattiin soittamalla musikki aivan liian kovalla äänellä. Jos poppivehkeet ei pysy enää mukana ja alkaa korvat soimaan niin jossakin on jotakin vialla...<br /><br />Itsekkin jouduin esiintymään. Joskus aikoinaan tuli luvattua, että suomalaiset laulavat KIT:n international concertissa jonkin perinteisen suomalaisen laulun. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin esittää Eppu Normaalin Baarikärpänen. Harjoitteleminen tuohon aloitettiin hieman reilu tunti ennen esitystä ja pian olinkin Petrin kanssa laulamassa tuota kaksistaan ehkä noin 60-70 päiselle yleisölle - tietenkin ilman säestystä ja sanatkin menivät vähän sinne päin. Säälistä(?) saatujen raikuvien aplodien jälkeen Aratani-sensei tenttasi yleisön edessä että miksi juuri tämä laulu ja mikä oli laulun sanoma... "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään..." Selitä siinä sitten jotakin... Jälkikäteen kuultuja kommentteja. "面白かった" (omoshirokatta), joka kääntyy suomeksi jotta mielenkiintoinen tai hauska/huvittava sekä Aratani-sensein suusta kuultu "You added up the variety"... Jepjep...<br /><br />Pullaakin tuli taas leivottua. Japanin kulttuurin ryhmän vuodenpäättäjäisbileet olivat hieman ennen joulua ja jokaista maata pyydettiin tekemään sinne jotakin perinteistä ruokaa. Kiinalaiset tekivät gyozaa, korealaiset jotakin omaa lätyn tapaista ja malesialaiset toivat jotakin ihme karkkeja. Mutta minä tein pullaa... Tai no auttoivat Petri ja Villekin siinä vähän... Paino sanalla vähän... Ilmeisesti en pistänyt taikinaan tarpeeksi sokeria ja kaardemummaa sillä pulla oli ehkä hiukan mautonta mutta kyllä se siitä huolimatta parempiin suihin meni.<br /><br />Joulu tuli ja meni. Ainakin täällä oli edes jonkin verran lunta ja pakkastakin riitti. Mitään kauhean erikoista ei tullut tehtyä. Satunnaista baarikiertelyä ja törmäsimme erääseen ilmeisesti suhteellisen varakkaaseen kanadassa asuvaan intialaiseen joka on viettänyt Kitamissa nyt kuukauden ja pyörii täällä vielä toisenkin. Jouluaatto piti olla ihan hissuksiin mutta Genki-san sattui soittamaan ja pyysi kaupungille pyörimään. Ilta sitten meni Genkin ja muutaman hänen kaverinsa kanssa kaupungilla pyöriessa ja lopuksi vielä karaokeen. Se on kuulkaas pelottavan kuulosta kun iso ja suhteellisen möreä-ääninen äijä (no ainakin japseihin verrattuna) laulaa ABBA:n Dancing Queenia... Ilmeisesti lupauduin tuona iltana opettamaan Genkin pikkusiskolle (pikku ehkä väärä sana sillä oli suhteellisen pitkä japsitytöksi - 170cm+. Ei mikään jättiläinen mutta kuitenkin harvinaisuus täällä) Lontoon murretta sillä hän olisi lähdössä helmikuussa Kanadaan vuodeksi ja haluaisi ennen sitä osata edes jotakin. Ilmeisesti olettavat että jokainen länsimaalaisen näköinen puhuu englantia äidinkielenään ja omaa pätevyyden opettajaksi. No hänen pohjatietojen perusteella mahdollinen opetus tulee tapahtumaan lähinnä japaniksi joten tuo on minulle lähinnä puheharjoitusta mukavassa seurassa...<br /><br />Uudenvuoden vietän näillä näkymin Sapporossa. Perjantaina olisi lähtö ja paluu joskus ensi viikolla. Paluulippua en vielä ostanut sillä riippuen keleistä ja jaksamisesta voi paaluun kanssa sitten kikkailla paikan päällä. Masashi-san menee ilmeisesti myös Sapporoon noihin aikoihin. Pitäisi joitakin suunnitelmia tehdä tuotakin reissua varten.<br /><br />Suomeen palaan tod. näk. huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla. Näillä näkymin suunnitelma on seuraava: Koulu loppuu helmikuun lopussa/maaliskuun alussa ja Kitamista lähden Sapporoon joskus 10-15. päivän tienoilla. Sapporossa muutama päivä josta sitten Tokioon. Tokiossa olisi tarkoitus olla viikko tai pari sillä siellä ei ole vielä kunnolla pyöritty. Japaniin tullessa oli paikalliset tavat vähän hukassa ja kesäloman reissulla oli puhti poissa ja lisäksi siellä olisi pari kaveria Okinawalta joita voisi käydä morjestamassa. Viisumi vanhenee maaliskuun lopussa mutta tuolla ei ole vaikutusta Suomeen palaamisen kanssa. Tarkoitus olisi nimittäin poistua maasta ja käydä E-Koreassa kääntymässä paria kaveria moikkaamassa. Paikallista kieltä en osaa joten heistä saa varmaan hyvät oppaat paikallisiin turistirysiin taikka muuten vaan mielenkiintoisiin paikkoihin. Sitten jossakin välissä takaisin Tokioon josta sitten Suomeen. Tokion kautta siksi että sieltä nyt vaan taitaa olla kaikkein halvimmat lentoliput Suomeen.<br /><br />Sateinen Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116724415126955112?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1166006059936343592006-12-13T09:30:00.000Z2006-12-13T10:34:20.043ZOli aika normaali lauantai-ilta. Tylsistytti ja päätettiinpä lähteä keskustaan syömään. Hieman palloiltuamme päädyimme erääseen yakinikupaikkaan jossa olin vieraillut joskus aiemminkin. Hieman oli kyllä pettymys kun grilli ei toiminut aluksi ja ruokalajit eivät mitään kauhean erikoisia olleet. Jatkossa pitää etsiä kiinalaisia (tai korealaisia) tabehoudai paikkoja. Niistä saa kunnon pöperöt.<br /><br />Tabehoudain (ei nomihoudai) jälkeen lähdimme tyhjentämään Petrin キープボットルa (kiipubottoru - keep bottle). Tuota tuli taas muutama sentti tyhjennettyä ja sen jälkeen oli vielä tarkoitus käväistä yhdellä olusella venäläisten baarissa. Paikka oli pitkästä aikaa aika täyden oloinen vaikka normaalisti se on suhteellisen tyhjä. Kuitenkin: ビールを一本お願いします - biiru wo ippon onegaishimasu - olut. <br /><br />Petri ja Ville joivat omat oluensa äkkiä pois ja pakenivat paikalta mutta itsellä oli tarkoitus jäädä jututtamaan baarissa olleita Kazuyo-chania ja Nami-chania. Siis oli tarkoitus... Paikalle kuitenkin saapui 高木さん (takaki-san) joka oli tyypillinen japanilainen liikemies. Ts. rahaa riitti ja käytettiin se vähäkin vapaa-aika tehokkaasti hyväksi. Hän oli varsin puheliaalla päällä ja keskustelua syntyikin lähes välittömästi - tällä kertaa englanniksi. Selvisi että hän oli käynyt Suomessakin muutamaan kertaan ja muutenkin vaikutti siltä että oli kiertänyt maailmaa vähän enemmän. Halusi ihan välttämättä tarjota minulle pari olutta ja kutsui vielä itsensä ja filippiiniläisen seuralaisensa kanssa erääseen baariin jossa soitetaan livemusiikkia.<br /><br />Vaihtoehtoina siis oli että jään jututtamaan Kazuyoa ja Namia tai lähden Takaki-sanin ja hänen seuralaisensa matkaan. Pitkään en asiaa miettinyt ja päätin jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Päätöstä ei onneksi tarvinnut katua. Seuraava paikka oli isohko japsikuppilaksi ja porukkaa oli suhteellisen paljon paikalla. Varasimme itsellemme penkit baaritiskiltä, takaki-san tilasi kaikille wiskit ja sitten seurasimme kun nuorehko tyttelöinen soittaa kitaraa ja lauleskelee jotakin tuttua laulua eeerittäin lyhyessä hameessa (tai sitten normaalia leveämmässä vyössä... tulkintakysymys...)<br /><br />Esitys oli kuitenkin pian ohi ja baarin omistaja tulee jututtamaan seuruettamme. Baarin muut asiakkaatkin alkavat pikkuhiljaa valumaan pois paikalta ja pian jäljellä olemme vain minä, Takaki-san, Cindy-san (se filippiiniläinen), baarin omistaja ja hänen kaksi tytärtään ja pari muuta randomihmistä. Takaki-san ja Cindy-sankin lähtevät pian pois ja jään vielä juttelemaan jo hieman humaltuneen baarin omistajan kanssa. Takaki-san vielä huomautti pois lähtiessään että "tee mitä lystäät, ilta menee minun piikkiin." Jossakin välissä tämä pomo ja toinen näistä randomihmisistä ryhtyi jammailemaan kitaroilla ja minä "jouduin" pitämään seuraa hänen tyttärilleen (joista toinen on syntynyt vain päivää minua aikaisemmin). Luonnollisesti viskilasia ruvetaan täyttelemään välittömästi kun se näytti tyhjentymisen merkkejä ja kaikenlaista mässyä kannettiin eteen.<br /><br />Parin tunnin päästä tajusin poistua paikalta kun paikkoja ruvettiin siivoamaan ja loputkin asiakkaat lähtivät. Tämä paikan omistaja tosin pyysi tulemana uudestaan ja jotakin puhui synttärijuhlien järjestämisestä kun sai tietää että olen syntynyt lähes samana päivänä kuin toinen hänen tyttäristänsä... Kakkua ja shamppanjaa kuulemma tarjolla jos tulen. Joitui hieman toppuuttelemaan hänen suunnitelmia mutta lupasin käydä tuolla joskus uudestaan...<br /><br />Gaijin smash! Nyt tekisi tosin mieli lähteä koittamaan onnistuisiko tuo uudestaan. 2005 kesällä Kitamissa opiskelleet Atte ja Mika onnistuivat tuossa kuulemma montakin kertaa. Pitää vaan lähteä yksin (isossa porukassa tuskin onnistuu) random baareja kiertelemään ja näyttää siltä ettei vastustele vaikka joku haluaisi välttämättä illan tarjotakkin... Huomenna ei olisi edes luentoja kuin vasta neljältä... hmm...<br /><br />Pimeä ja märkä Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116600605993634359?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1165289967998325222006-12-05T02:16:00.000Z2006-12-05T03:39:28.073ZEipäs ole vähään aikaan tullut blogattuakaan. Ei ole vain jaksanut kirjoitella.<br /><br />Osallistuin siihen go-turnaukseen joka olikin joukkueturnaus. Meidän koulusta turnaukseen lähetettiin kaksi joukkuetta ja itse pelasin ykkösjoukkueen ensimmäisenä pöytänä, toisen pöydän miehitti eräs 2 dan meidän kerholta ja kolmannessa pöydässä pelasi Ville, 2 kyu. Pelit menivät miten menivät. Oma ja joukkueen tulos 2/4 joka on ihan OK. Kaikki turnaukseen osallistujat saivat lahjaksi armeijasta tuttua Beauty Soappia. \o/<br /><br />24. päivä tuli käytyä Kenjin labraporukoiden kanssa syömässä Westernissä. Yakinikua, olutta ja sen sellaista. Puheen ymmärtämisessä on vielä aika paljon ongelmia varsinkin Kenjin porukan kanssa koska he puhuvat usein minulle kuin japanilaiselle eikä kuin ulkomaalaiselle. Outoa sanastoa ja tolkuton puhenopeus... Hieno yhdistelmä...<br /><br />Yakinikun jälkeen tuli lähdettyä vielä baareja kiertelemään. Kitamiin on muodostunut 2 ns. kantapaikkaa. Venäläisten baari ja sitten erään kaverin porukoiden izakaya. Tällä kertaa kävimme ensin venäläisten paikassa juomassa yhdet ja sen jälkeen suunnistimme sinne toiseen Izakayaan. Jossain välissä Sasha soitti ja sanoi että ne pari suomifanityttöä oli saapunut sinne ja pyysi tulemaan käymään. Loppu ilta/yö/aamu meni sitten venäläisten baarissa Suomesta ja vähän kaikesta keskusteltaessa. Aamulla 0700 jälkeen takaisin kämpille. Pistivät vielä viestiä perään että haluaisivat joskus toistekin tavata. Ihan jees ilta.<br /><br />Seuraavalla viikolla oli koululla taas kansainvälinen kahvitunti jonka tarkoituksena on tutustuttaa Kitamin asukkaat ja vaihto-opiskelijat toisiinsa. Tällä kertaa ohjelmana oli askarrella uudenvuoden kortteja. Kortit tehtiin siten että ensin tehtiin leimasimia ja niillä sitten paineltiin kuvia kortille ja lopuksi siihen kirjoitettiin 明けましておめでとうございます (akemashite omedetou gozaimasu - normi uudenvuoden toivotus). Itse tein suloisen nalle-leimasimen (kuvia tulossa joskus).<br /><br />Seuraavalla viikolla tuli sitten urheiltua ihan liikaa. Keskiviikkona ensin goota pelaamaan, sieltä suoraan punttisalille tunniksi ja sieltä sitten suoraan kolmeksi tunniksi pelaamaan jalkapalloa. Jostakin kumman syystä sain selän ihan törkeän kipeäksi, maalivahtina ollessani oikean käden peukalo ja vasemman käden pikkurilli vääntyi sangen ikävästi ja lisäksi sain sääret rikki. Selkä rupeaa olemaan nyt jo lähes normaalissa kunnossa, sormiin ei ole normaalit liikeradat palanneet ja sääret eivät kestä juoksemista. Olisi pitänyt tuonkin illan sijasta maata kämpillä, mussuttaa karkkia ja selata internettiä...<br /><br />Saman viikon perjantaina oli 囲碁将棋部 (igo shougi bu):n 忘年会 (bou nen kai - unohtaa vuosi tapaaminen). Illan ohjelmaan kuului ja reilu pari tuntia eräässä ravintelissa syöpöttelyä ja juopottelua ja sen jälkeen keilaamana pari erää. Jos luitte edellisen kappaleen niin tiedätte että minulla oli hyvä tekosyy miksei keilaaminen sujunut... Illan päätteeksi venäläisten paikkaan parille kaljalle kun ei oikeasti kiinnostanut lähteä erään go-kerhon pahimman otakun kämpille jatkoille...<br /><br />Kitamissakin on nyt suhteellisen kylmä. Näyttäisi siltä että se vähä lumi mikä tänne on satanut on jäänyt pysyvästi. Lämpötilat on pyörinyt parin päivän aikana nollan alapuolella.<br /><br />Euroopalla on tällä hetkellä ongelma. Euro on ihan törkysen vahva ja sen takia vienti ei pelaa mutta tuonti toimii. Tämä ei häiritse tällä hetkellä minua yhtään. Japani on kallis maa, mutta jos _kaikista_ hinnoista leikataan 10-20% pois niin ei tämä enää niin paha olekkaan. Joskus vuosi sitten yhdellä eurolla taisi saada reilu 130 jeniä, tällä hetkellä yli 150. Ei oikeasti häiritse yhtään että omaisuus on euroina. Veronpalautuksetkin tulivat tänään ja heikon jenin/vahvan euron takia sekin summa on käytännössä normaalia suurempi.<br /><br />Kylmä Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116528996799832522?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1163759000067001302006-11-17T09:16:00.000Z2006-11-17T10:23:20.156ZEilen kun piti herätä niin katsoin vain pihalle ja huomasin että luntahan siellä sataa. Motivaatio katosi saman tein ja jatkoin vielä uniani. Useampi tunti myöhemmin heräsin kunnolla ja katsoin että poishan se on jo sulamassa mutta silti oli ruohikot muutaman sentin lumikerroksen peitossa. Talvi on aika paljon Suomen vastaavaa jäljessä mutta eiköhän se vielä tännekkin ehdi.<br /><br />Toissapäivänä tosiaan jyrisi maa Japanista pohjoiseen päin ja TV:ssä vilkkui jokaisella kanavalla tsunamivaroituksia. Eihän tänne lopulta sitten mitään kummempia aaltoja tullut mutta ilmeisesti varoitusjärjestelmät toimii jollakin tavalla.Nyt on reilu 7 kuukautta oleskeltu maassa enkä ole vielä yhtään maanjäristystä huomannut. Tosin tuo ei tarkoita etteikö niitä ole. Olen ollut vain sen verran jäässä ettei niitä ole tajunnut jos niitä on tullut. Eikä Hokkaidolla sen sijaan edes tapahdu mitään.<br /><br />Ensi viikon torstaina on Kitamissa go-turnaus. En siitä kauheasti infoa ole saanut mutta ilmeisesti ilmottauduin tuonne koulun go kerhon (囲碁将棋部) kautta 2 danina. Turnaus tulee kestämään yhden päivän eikä silloinkaan kauhean montaa tuntia. Osallistumismaksu on 2000 jeniä ja käytössä on jotkin ihme joukkueet tai jotakin. Todennäköisesti pelleturnaus tulossa sillä ei päivän aikana voi järjestää ainakaan parituksen kannalta mitään parempaa turnausta jos osallistujia on yhtään enemmän. Toki jos pelataan pelkkiä pikapelejä niin kyllähän niitä pelejä kertyy mutta lienee turha toivoa turnausta kovilla aikarajoilla.<br /><br />Ensi viikon perjantaina on ilmeisesti tarkoitus lähteä Kenjin labraporukoiden +pari tyttöä kanssa yakinikutabenomihoudaihin. Parin viikon päästä olisi kait igoshogibun (se go-kerho) illanistujaiset jossakin mutta en ole yhtään varma haluanko mennä tuonne. On aika pitkälti nörteimmästä päästä tämä koulun go-kerho...<br /><br />4 kuukautta ja en enää ole Kitamissa vaan tod. näk. Tokiossa tai jossakin muualla vähän isommassa kaupungissa. Pitää suunnitella miten Suomeen lennän. E-Koreassa olisi mukava käydä ja ehkä Kiinassakin. Pitää ottaa selvää millä hinnoilla noita kautta matkustamalla palaisi suomeen ja paljonko tarvitsisi taistella viisumien kanssa. Tour de Asia olisi ihan kiva kun ollaan kerta tälle puolelle maapalloa tultu. Jos sitä rupeaa matkustelemaan niin opintolaina pitää nostaa. Ei sillä että rahat olisivat vähissä mutta suomeen palatessa olisi kiva jos tili ei olisi aivan tyhjä. Kesäksi pitäisi töitäkin hankkia. Pitää varmaan samaan vanhaan paikkaan hakea mutta hieman eri tehtäviin. Ja voisihan sitä koittaa Tampereeltakin etsiä jotakin kivaa hommaa syksyyn asti. Jos neljäkin kuukautta pääsee tekemään hommia ja ylityömahdollisuuksia on niin syksyn rahahuolet on taas ratkaistu.<br /><br />Ilmottauduin sitten <a href="http://www.asianet.fi/">Aasia ohjelma</a>an. Jonkinlaisen sivuaineen tuosta ilmeisesti saisi liittyen aasian kulttuurihistoriaan, kieliin ja sen sellaiseen. En tuota tutkintooni tarvitse mutta saattaa olla ihan mielenkiintoinen. Lisäksi pitäisi jossakin vaiheessa hakea JOO-sopimusta Tampereen yliopiston kiinan kielen kursseille.<br /><br />Pimeä Kitami kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116375900006700130?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1163436243105389742006-11-13T14:25:00.000Z2006-11-13T16:44:03.213ZÄitteellä oli synttärit ja sunnuntaina oli isänpäivä. Myöhästyneet onnittelut myös nousevan auringon maasta.<br /><br />Viikonloppuna tuli käytyä Sapporossa. Kelit eivät oikein suosineet tällä kertaa: silloin kun vettä ei satanut niin taivaalta tuli joko loskaa tai rakeita. Viikko sitten olisi ollut ehkä vähän parempi ajoitus mutta silloin ei tullut lähdettyä.<br /><br />Lähtö tuonne tapahtui kuitenkin perjantaina heti viimeisten luentojen jälkeen ja perille saavuttiin joskus kahdeksan jälkeen illalla. Aluksi oli suunnitelmissa suhteellisen edullisen tabenomihoudain etsiminen. Pari tuntia palloiltiin kunnes vastaan tuli suhteellisen asiallisen näköinen kiinalainen ravinteli. Ruokalistasta tosin puuttui kuvat joten safkan tilaaminen oli pientä arpomista. Mitään kauhean iljettävän näköistä lautasta ei kuitenkaan eteen kannettu joten onnistunut ja suhteellisen edullinen illallinen. Tämän jälkeen pyörimistä kaupungilla ja erääseen baariin istumaan lähes aamuun asti. Kuudeksi samaan vanhaan kapselihotelliin jossa ollaan aiemminkin öitä vietetty.<br /><br />Kapselihotellissa hyvin vietetyn yön jälkeen kolmen aikaan vesisateeseen tallustelemaan ja McAamiainen napaan. Satunnaista kaupungilla pyöriskelyä ja illalla taas hyvän tabenomihoudai ravintelin etsimistä. Tällä kertaa valitsimme perunateatterin eli Potato Circus Food Parkin jossa tuli vierailtua elokuussa Tour de Japanin aikana. Hyvät yakiniku tabenomihoudai setit taas kohtuullisella hinnalla. Yöllä taas baareilua, kaupungilla pyöriskelyä, arcadea ja sen sellaista. <br /><br />Ennen kapselihotellille raahautumista päätimme käväistä syömässä currya. Perusnormaali on että kun ruokaa tilataan niin otetaan aina se kaikkein tulisin vaihtoehto sillä japanilainen ruoka on normaalisti aika mietoa (jopa minulle vaikken yleensä mitään tulista syökkään). Onneksi tarjoilija kuitenkin varoitti tarpeeksi ponnekkaasti kun tilaisin taas kaikkein tulisinta vaihtoehtoa ja päädyin ottamaan vain normaaliskaalan tulisimman enkä sieltä übertulisten vaihtoehtojen joukosta. Petri tosin koitti onneaan ja otti sen kaikkein tulisimman ja sen syöminen näytti aika tuskaiselta. Vettäkin tuli tuhottua pari kannua aterioinnin aikana.<br /><br />Sunnuntaina ei kauheasti ollut aikaa pyöriä kaupungilla sillä bussi kohti Kitamia lähti jo 18:30. Räntää ja rakeitakin tuli ihan tarpeeksi ja tuuli oli turhan kova sateenvarjoa varten joten ei juuri napannut pihalla kävellä. Aikaa olisi kyllä voinut enemmänkin olla mutta tulee tuonne joskus uudestaankin lähdettyä. Seuraavan kerran tod. näk. jo joulukuun alussa korealaisten kanssa. Kaikenkaikkiaan ihan mukava reissu muutamaa pahaa mosavirhettä lukuunottamatta...<br /><br />Jos ihmettelette otsikkoa niin aikaisemmin Sapporossa vieraillessa paikalliset käsityölaisnaiset eivät ole tulleet tarjoamaan palvelujaan vaikka onkin pyörinyt vähän kaikenlaisilla kortteleilla. Tällä kertaa näitä tuli turhan paljonkin vastaan kun etsittiin kivan näköisiä kuppiloita ja ruokapaikkoja. Muutenkin kaupunki oli hieman erilainen ja tuntui siltä että keskusta oli siirtynyt todella paljon Susukinon (Sapporon baarikortteli) suuntaan. Ilman kylmeneminen ja vesisade sai ihmiset pois Oodorikoenilta (Iso puisto keskellä Sapporoa) jossa on normaalisti myös öisin paljon ihmisiä. Saa nähdä minkälaiseksi kaupunki muuttuu talvella...<br /><br />Tulevaisuuden suunnitelmissa on ilmeisesti erääseen go-turnaukseen osallistuminen sekä rankkaa opiskelua. Talviloman suunnitelmat pitää myös lyödä kohta lukkoon jos haluaa vähän pidemmälle lähteä edes kohtuullisen edullisesti.<br /><br />Toyotalandia kuittaa o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116343624310538974?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1162817163948633532006-11-06T12:11:00.000Z2006-11-06T12:46:04.030ZLähdinpä noin about 4 tunnin ruhtinaallisen unen jälkeen kävelemään kohti ydinvoimatekniikan luentosalia. Matkalla tapaan Kenjin. "Huomenta, oletko valmistautunut tenttiin?" - "Häh? Mikä tentti?" - "Kohta on pieni välitentti ydinvoimaan liittyen." - "jahas." Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Japaniksihan se tentti oli ja proffa sanoi että pitäisi kirjoittaa jostakin gammasäteilyyn liittyvästä jutusta. No väsäsin paperille jotakin todella yksinkertaista aikaisemmin lukemieni ydinpommeihin liittyvien tekstien perusteella. Tunnin loppupuolella olin jo syventynyt japanin opiskeluun sanakirjani avulla mutta sitten kiinnitin huomioni siihen kun opettaja rupesi puhumaan poroista ja ehkä johonkin säteilyyn liittyvästä. Ydinfysiikan erikoissanasto on hiukan hakusessa joten en ihan tajunnut mitä jutulla haettiin takaa mutta en ilmeisesti ollut ainoa. Rupesi opettaja kuitenkin tenttaamaan minulta kaikenlaisia porojuttuja. Normiluento...<br /><br />Myöhemmin päivällä keskustaan pyörimään tietokoneliikkeisiin ja tajusin että Nintendo Wii tulee olemaan Japanissa ihan törkeän paljon halvempi kuin Euroopassa. "Mutta kun tekee mieli." Jos tuosta tulee aluekooditon niin aika varmasti tuo päätyy jossakin vaiheessa huoneeni lattialle ja sitten keväällä nappaan mukaani Suomeen. Budjetti on pysynyt paremmin kasassa kuin olin alunperin suunnitellut joten voisin ostaa tuon ihan hyvällä omatunnolla.<br /><br />Päivällisen virkaa toimitti tänään Victoria Steakin 450g piffi. Oli jokaisen jenin arvoinen sillä tässä maassa on kunnon pihvit harvinaisia. Ei tuota nyt ihan muuten vain käyty syömässä. Petri on tänään taas vuoden lähempänä kuolemaa joten sitä tuli juhlistettua. Tässä on toinen asia mitä japanilaiset eivät ymmärrä: sarkasmi - tuo huumorin alalajeista parhain. Perusjapsi olisi kysynyt ihmeissään: "Miksi te juhlitte sitä että toinen on taas lähempänä kuolemaa?"... Ei näin...<br /><br />Muumimaa kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116281716394863353?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1162740268408655712006-11-05T15:06:00.000Z2006-11-05T15:24:28.453ZOlen sitä mieltä että laiskuus on tietyllä tavalla ihan hyvä asia. Se kannustaa etsimään erilaisille tehtäville yksinkertaisempia ja parempia suoritustapoja minimienergiaperiaatteen mukaisesti. Mutta voiko olla liian laiska?<br /><br />Tällä viikolla ei tullut tehtyä mitään erikoista. Tuli taas parilla luennolla käytyä ja sain vihdoinkin kaiken pyykin pestyä - jopa ne villapaidat joita en jaksanut keväällä pestä vaan lykkäsin suosiolla syksyyn. Perjantaina oli <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Culture_Day">kansallinen vapaapäivä</a> ja tuon takia olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä Sapporossa käymään. Petri oli kuitenkin sairastellut tai jotakin joten matkustushalut olivat aika vähissä. Lykättiin matkaa viikolla. Viikonloppuna ei sitten mitään mainittavaa tullutkaan tehtyä.<br /><br />Rupesin ihan oikeasti lajittelemaan valokuvia ihan vain huomatakseni että osa varmuuskopioiduista valokuvista on korruptoituneita. *tun hienoa. Ehdotankin kolminkertaista eläköönhuutoa Applelle ja Lacielle, prkl... Onneksi korruptoituneet kuvat olivat lähinnä Teemun, Samin ja Tonin kesälomakuvia ja eivät nekään kaikki rikki ole. Pitää selvittää miksi nuo ovat hajonneet ja miten sen voisi jatkossa välttää. Läppärin kiintolevy alkaa olemaan jo aika täynnä ja jotakin pitää siirtää pois.<br /><br />Kuvapäivitys tulee kaiken kansan pällisteltäväksi muutama tunti tämän postauksen jälkeen.. Tosin vain uusien kuvien kohdalta. Kesälomakuvat tulevat ehkä ensi viikolla jos on paljon luppoaikaa eikä ihan aikuisten oikeasti mitään muuta projektia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116274026840865571?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1162201428038084892006-10-30T09:26:00.000Z2006-10-30T09:43:48.053ZTaas on yksi viikko takana. Luentoja kävin kuuntelemassa ja sen sellaista. Ei mitään kauhean erikoista. Perjantaina oli uusien vaihtarien tervetuliaisjuhla jonne tuli mentyä. Tilaisuuden ohjelma oli perusnormaali: puhe, uudet vaihtarit esittäytyivät, koulun tarjoamien juomien (almost-like-beer) ja safkojen tuhoamista sekä sekalaista keskustelua aiheesta kuin aiheesta. Tosin keskustelujen taso laski kuin lehmän häntä kun paikalliset saivat juotua hieman almost-like-beeriä.<br /><br />Tilaisuus loppui suhteellisen aikaisin ja ruvettiin miettimään jatkomahdollisuuksia. Lopulta eksyttiin keskustan erääseen Jamaika-baariin ja sieltä hieman isommalla porukalla kaupungin ainoaan discon tapaiseen. Jaksoi tuolla muutaman tunnin heilua ja sitten MOS Burgerin kautta asuntolalle.<br /><br />Lauantaina oli koulun musiikkikerhon syyskonsertti. Kävin kattomassa tuttujen bändit ja sen jälkeen lähdin Hiro-sanin kanssa käymään kaupoilla. Illalla oli tiedossa pippalot kun pari viikkoa sitten tapaamamme Chihiro-san oli kutsunut meidät koulunsa (ジオス - Chihiro opettaa tuolla lontoon murretta) halloween-juhliin. Juuri kun partyt olivat alkamassa niin sain puhelinsoiton: "Mikset sä ole täällä kun lupasit tulla?" - "w00t!?1" - "Niin. Täällä on pari tyttöä odottamassa..." - "eeeeee?". Väärinymmärrykset ovat hieno asia. Sain alkuviikosta viestin että joku suomesta kiinnostunut tyttö haluaisi tavata tai jotakin. Sovin että lauantai on OK. Hetkeä myöhemmin Ryoichi-san tuli sanomaan että Chihiro-san halusi meidät lauantaina joihinkin juhliin. Oletin että kyseessä oli sama tapaus mutta ei... Illan vietin kuitenkin kielikoulun halloween-pippaloissa. Joskus neljän jälkeen kämpille. Ihan jees ilta.<br /><br />Sunnuntaina ei mitään punttisikailua kummempaa. Valokuvia olisi voinut lajitella mutten sitten jaksanutkaan. Tällä viikolla lupaan kuitenkin pistää uudet kuvat nettiin mutta kesäloman kuvien suhteen en lupaa mitään.<br /><br />Suomessa siirryttiin talviaikaan joten aikaero Japanin ja Suomen välillä on nyt 7 tuntia. Japani on ***** maa; aurinko nousee aikaisin ja laskee aikaisin joten vailoisaa aikaa tuhlataan nukkumiseen. Kysyin syytä tähän Hirolta joka myönsi että tyhmä juttuhan se on mutta japanilaisten luonteeseen kuuluu työn teko ja valoisan aikaan ei voi lähteä töistä kotiin tai jotakin. Tyhmä saa olla muttei japanilainen. En jaksa laskea mutta tod. näk. aika suuri summa kuluu vuosittain turhaan valaistukseen kun eivät viitsi kellojaan säätää paria kertaa vuodessa.<br /><br />Japanikin rupeaa sujumaan jollakin tavalla. Jos on tuttua sanastoa niin keskusteluun voi osallistua suhteellisen hyvin. Jos on hankalahkoa sanastoa niin ymmärtää aika hyvin mutta on paha itse kommentoida mitään. Ja sitten jos on täysin vierasta sanastoa niin voi vain hymyillä ja esittää että ymmärtäisi jotakin... Aika usein mennään helpon ja hankalahkon keskustelun välimaastossa mutta turhan usein ei ymmärrä yhtään mitään mitä toinen koittaa selittää. Vaikka kielioppi on jo jollakin tavalla hallussa niin keskustelukelpoisen sanaston rakentaminen on pitkä ja hidas prosessi...<br /><br />Lonkeromaa kuittaa. o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116220142803808489?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1161604353655078892006-10-23T06:57:00.000Z2006-10-24T09:03:16.826ZIn the kingdom of the blind, the man with one eye is king.<br /><br />On tullut pieni tauko blogaukseen. Mutta mitään hirveän kummallista ei ole tapahtunut joten ei ole jaksanut kirjoitella mitään. Tai tekemistä ja tapahtumaa on ollut mutta olen laiska...<br /><br />Tuli opittua että tässä kaupungissa ei uskalla kryptata puhettaan enää suomeksi. Tai siis uskaltaa mutta on olemassa pieni todennäköisyys että joku ymmärtää jos sanoo jotakin vähän härskimpää. Käytiin viikko sitten venäläisten uudessa baarissa kääntymässä ja mukana oli Chihiro-san joka on asunut Suomessa lähes pari vuotta. Osasi suomeakin jonkin verran. Ei nyt sentään pystynyt keskustelemaan suomeksi mutta random lauseita osasi lausua erittäin hyvin ääntäen ja ymmärsikin jonkin verran.<br /><br />Viime viikonloppuna tuli käytyä 国際交流センター:n (international center) järjestämällä matkalla. Aluksi tuli vierailtua jollakin padolla joka oli kohtuu mielenkiintoinen - natsit vain puuttuivat. Sitten syömään ja sen jälkeen pelaamaan puistogolffia. Kelit olivat ihan kohtuulliset ja aurinkoakin näkyi välillä. Puistogolffin jälkeen onseniin ja sieltä Kitamiin syömään ruhtinaallinen ateria. Postauksen ensimmäiseen lauseeseen viitaten - ei haittaa jos olet huono jos muut ovat vielä huonompia. Kävi ilmi että sijoituin tuossa golfsysteemissä toiseksi vain yhdellä lyönnillä voittajalle hävinneenä. Tästä hyvästä minut palkittiin hienolla puulautasella - jippii! Safkan jälkeen lähdettiin keilaamaan kiinalaisten kanssa - jossa voitin taas oman ryhmäni siitäkin huolimatta että keilasin todella surkeasti... Takaisin asuntolalle ja pummimaan korealaisten nabea. Normipäivä.<br /><br />Elämä on taas rutinoitunut. Pari kertaa viikossa go kerholle pelaamaan muutama peli ja punttisikailemaan. Geosta halpoja leffoja, korealaisten safkojen syömistä, japanin opiskelua ja siinä sivussa hieman englannin opettamista. Pitää varoa ettei turhan paljoa jumita paikoilleen. Japanin kakkua on kuitenkin enää vain 5 kuukautta jäljellä ja tuo menee hetkessä.<br /><br />Valokuvat tulee sitten joskus. Katselkaa odotellessa vaikka Teemun <a href="http://dreamr.tontut.fi/kuvat/">gallerioita</a> kesäloman reissusta.<br /><br />edit: linkit kuntoon<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116160435365507889?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1160319269564625892006-10-08T14:28:00.000Z2006-10-08T14:54:29.616Z台風 [たいふう] typhoon - Vettä sataa ja kaikkia vi...<br /><br />Hokkaidolle ei normaalisti mitkään isommat myrskyt yllä mutta tällä kertaa taifuuni jaksoi vaivautua tännekkin asti. Vettä on satanut pari päivää ja tuuli on sen verran kova ettei sateenvarjoa voi käyttää. No enpä minä viikonloppuna olisi muuta halunnut tehdäkkään kuin murjottaa neljän seinän sisällä ja lukea <a href="http://www.wikipedia.org">wikipediasta</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Atomic_bomb">erinäisiä</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_weapon_design">artikkeleita</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_nuclear_explosions">mielenkiintoisista</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Bombing_of_Dresden_in_World_War_II">aiheista</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hiroshima_and_nagasaki">ja</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_warfare">nördätä</a>.<br /><br />Tänään olisi ollut jotkin Koreajuhlat kaupungin keskustassa mutta ei oikein innostanut lähteä kun pihalla kastuu muutamassa minuutissa suhteellisen täydellisesti. Vaihtovuotta on enää hieman reilu 5 kuukautta jäljellä ja tuon ajan käyttäisi mieluummin hyödyllisemmin kuin kämpillä nyhjöttäessä. Huomenna olisi kansallinen <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Health_and_Sports_Day">vapaapäivä</a>. <a href="http://wwwa.accuweather.com/world-forecast-detail.asp?partner=accuweather&myadc=0&traveler=0&zipcode=ASI|JP|JA012|KITAMI|&fday=2&metric=1">Sääennustus</a> väittäisi että maanantaina olisi suhteellisen hienot kelit. Voisin käydä kaupungilla hakemassa itselleni DS Liten sillä en ole tuhlannut elektroniikkaan vielä aivan törkeän suuria summia (sanakirja ~220e, kamera ~300e, muistikortit ~100e). Ei minua pelit kiinnosta mutta tuon kanssa voi tehdä paljon muutakin.<br /><br />Valokuvia en ole jaksanut säätää. Ehkä sitten joskus. Myrskyinen Kitami kuittaa. o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116031926956462589?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1160197411925840882006-10-07T04:08:00.000Z2006-10-07T05:03:32.040ZEipäs olekkaan vähään aikaan kirjoiteltu mitään uutta. Eipä mitään kauhean erikoista ole toisaalta käynytkään. Koulut alkoivat viikko sitten mutten ole vielä päättänyt lopullisesti mitä kursseja otan. Mekatroniikkaa, elektroniikkaa, tahtikoneita ja ydinvoimalatekniikkaa nyt ainakin. Japanin kurssin kanssa voi tulla ongelmia. Oikeata tasoa ei ole ja jouduin sen takia ottamaan ehkä hieman hankalahkon teknisen japanin kurssin. Mutta jos vaan jaksaa ahkerasti opiskella niin eiköhän tuokin suju.<br /><br />Uudet suomalaiset vaihtaritkin saapuivat Kitamiin noin viikko sitten. Saivat jostakin syystä aivan väärän käsityksen tästä kaupungista. Sää oli todella upea noin viikon ajan - aurinko paistoi ja ulkona olisi tarjennut melkein T-paidallakin. Nyt asia on kuitenkin korjattu ja pihalla sataa vettä. Kauhean pitkää ei pitäisi kestää että vesisade muuttuu lumisateeksi. Japania nuo eivät _vielä_ kauhean hyvin osaa mutta muutaman kuukauden päästä tilanne on (toivottavasti) toinen.<br /><br />Kävinpä sitten ensimmäistä kertaa koulun go-kerhollakin kääntymässä. Ei oikein vakuuttanut. Pari peliä pelasin jotakin jonkin verran goota osaavaa vastaan. Ensimmäisen voitin luovutuksella ja toisen vain ~20 pistettä. Olihan tuolla go-lautoja mutta ihmiset vaikuttivat pelaavan lähinnä shogia joka on jokin paikallinen shakin johdannainen. Todennäköisesti on goota mielenkiintoisempaa mutta Suomessa tuolla ei ole juuri pelaajia ja toisaalta ei jaksa paria vuotta uhrata uuden pelin opetteluun sille tasolle että sitä on mielekästä pelata. Kaipa tuolla kerholla tulee joskus toistekkin käytyä.<br /><br />Lisäksi ajattelin että voisi aloittaa urheilun. Korealaiset, malesialaiset ja muutama japsi pelaa muutaman kerran viikossa sisäfutista koulun liikkahallilla. Ajattelin jos änkeäisi tuohon porukkaan mukaan niin saisi vähän aerobistakin liikuntaa pelkän punttisikailun lisukkeeksi. Lisäksi meinasin että rajoitan juomista todella paljon. Kesälomalla ei kauhean montaa päivää ollut jolloin ei alkoholiin koskettu (kello kuuden sääntö osottautuikin rajoittavaksi tekijäksi). Tästä lähin juon illan aikana maksimissaan niin paljon kuin eniten juova japsi. Norminatiivia neljä kertaa tehokkaammalla maksalla ja pari kertaa isommalla elopainolla varustettuna tuo tarkoittaa että olen melkein absolutisti. Terveelliset elämäntavat kunniaan!<br /><br />Kesäloman valokuvat tulee joskus. Puolet niistä on jo lajiteltu ja kommentoitu mutta kuvia on vielä miljoona jäljellä. Lisäksi olen laiska. Tod. näk. lajittelen uudet kuvat ensin ja kesäloman kuvat sitten joskus. Jos ei millään malta odottaa niin voi käydä tutkimassa Teemun kuvagalleriat.<br /><br />Sateinen Kitami kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-116019741192584088?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1159184420924543552006-09-25T10:47:00.000Z2006-09-25T11:40:22.433ZViime postauksesta on taas kulunut reilu viikko. En vaan ole jaksanut kirjoitella mitään ja toisaalta eipä aikaakaan juuri ole ollut. <a href="http://whc.unesco.org/en/list/1193">Shiretokoon</a> tuli tehtyä kolmen päivän reissu. Ensimmäisen päivän ohjelma oli ihan jees kun kierreltiin ne hienoimmat paikat tuolta läpi. Taifuunin takia toisena päivänä katseltiin kaloja ja matkamuistomyymälöitä ja kolmas päivä oli muodollisuuksia. Ihan mukava reissu oli vaikka kelit eivät mitään parhaimpia olleetkaan.<br /><br />Loppuviikko sujuikin käytännössä ryyp... korjaan, juhliessa vanhojen sekä uusien kavereiden kanssa, sillä tämä oli Teemun viimeinen viikko Kitamissa. Käytännössä keskiviikkona, perjantaina sekä sunnuntaina meni aamuun asti ja torstai sekä lauantai otettiin hiukan hiljaisemmin. Tosin lauantain lepopäivä johtui lähinnä Yamamoto-sanin grillipileiden siirtymisestä sunnuntaille (eipä kukaan ollut meille mitään maininnut).<br /><br />Teemu siis _pääsi_ tänään pois Kitamista ja matkusti korealaisen Kimin kanssa Tokioon ja joskus viikon päästä _pääsee_ takaisin lämpimään ja valoisaan Suomeen. Minä taas _joudun_ jäämään kylmään ja pimeään Kitamiin vielä puoleksi vuodeksi - mitähän tekemistä sitä keksisi täällä... Suomalaisista ei kuitenkaan päässyt lopullisesti eroon. Perjantaina tulee Oulusta uusia vaihtareita pari kappaletta jotka näillä näkymin viihtyvät Kitamissa ~vuoden.<br /><br />Koulut alkaa viikon päästä ja kursseja olisi varmaan ihan kiva alkaa katselemaan. Ydinvoimakurssin ja jonkin sähkökoneisiin liittyvän kurssin tulen varmaan valitsemaan mutta tuon lisäksi pitäisi vielä jotakin jännää keksiä. Voisi jonkin simppeliä matematiikkaa harkita sillä voisi olla pieni mahdollisuus että niillä voisi ehkä korvata joitakin TTY:n matikan kursseja. Tod. näk. ei tule onnistumaan mutta aina voi haaveilla.<br /><br />ps. En minä nyt oikeasti täältä pois halua - päinvastoin. Kielen on juuri oppinut sillä tavalla että puhelimessa pystyy kommunikoimaan auttavasti ja keskustelutilanteissa ei enää mene aivan kaikki ohi. Jos nyt vaan jaksaisi muutaman kuukauden ajan opiskella pari tuntia päivässä niin jouluun mennessä pitäisi kielitaidon olla jo aika hyvässä jamassa.<br /><br />Kitami kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115918442092454355?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1158384538951352732006-09-16T04:56:00.000Z2006-09-16T05:28:59.006ZTokion piti olla mahtava finaali kuuden viikon reissulle mutta väsymys alkoi jo painamaan sen verran kovin ettei mitään jaksanut juurikaan tehdä. Lauantaina tuli kuitenkin vierailtua Nahassa tavatun Carlosin kämpillä ja siellä oli jotkin ulkkareiden jäähyväisbileet. Tuli lähinnä nautittua muutama kalja ja seurattua touhua vierestä. Kun ei jaksa niin ei jaksa.<br /><br />Sunnuntaina oli oikeastaan ainoa päivä jolloin ohjelma oli etukäteen suunniteltu. Kipin kapin harajukuun kuol^H^H^Hatselemaan cosplayereitä ja tiedustelemaan mikä on tällä viikolla muodissa. Sää oli ihan kiva ja ihmisiä oli paikalla aika paljon. Olivat kyllä aika mörköjä ja muutama länsimaalainenkin oli tuolla pousailemassa. Harajukun sillan läheisyydessä oli myös rockabillyjä jotka svengailivat jenkkirockin tahdissa.<br /><br />Maanantaina ostosten tekoa Akihabarassa ja tiistaina piti kokeilla Shinjukun rautatieaseman ruuhka aamulla. Oli kyllä pienoinen pettymys sillä ei ihmisiä pitänyt ahtaa juniin kenkälusikkojen kanssa. Tuskainen lento kohti Memanbetsua lähti hieman ennen viittä. Tuskainen sikäli että orastavan nuhan ansiosta poskiontelot olivat täynnä räkää ja lauskeutuessa paineentasaus korvissa ei toiminut mitenkään... Kiva kiva... Takaisin asuntolalle saavuttiin kahdeksan aikoihin ja pikasuihkun jälkeen olikin illanviettoa korealaisten ja parin japanilaisen kanssa. Kello kuuden säännöstä ei tingitä!<br /><br />Tokioon pitää kyllä ehdottomasti lähteä uudestaan sillä tämä reissu oli pienoinen pettymys. Tuolla olisi ollut vaikka mitä jos vain olisi ollut vähänkään paremmassa kunnossa. Ehkä sitten talvilomalla sillä tuolloin saan käyttööni halvemmat lentoliput itselleni ja parille kaverille.<br /><br />Maanantaina pitäisi lähteä jonnekkin päin Hokkaidoa parin päivän reissulle. Tuolla on jotakin tekemistä unescon ja jonkin malesialaisen yliopiston kanssa. No ihan mukava katsella Hokkaidollakin jotakin muutakin kuin Sapporoa ja Kitamia. Pitää vain toivoa ettei kauhean montaa temppeliä/linnaa/vastaavaa nähtävyyttä tule vastaan. Sitten viikon päästä lauantaina olisi ilmeisesti juopottelua isojen setien kanssa. Yamamoto-san otti taas yhteyttä että jotakin yakinikua ja vastaavaa olisi tiedossa. Jos tiedossa on yhtään samanlainen ilta kuin viimeksi heidän kanssaan niin kivaa tulee olemaan.<br /><br />Kuvat tulevat nettiin jahka jaksan alkaa lajittelemaan niitä, eli ei ihan heti. Kitami kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115838453895135273?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1157768555132264622006-09-09T01:39:00.000Z2006-09-09T02:22:35.210ZPari viikkoa Nahassa meni turhankin nopeasti. Ei olisi hairinnyt yhtaan vaikka olisi ollut viela viikko lisaa lusittavaa. Parina viimeisena paivana kaytiin majapaikasta keratyn porukan kanssa jossakin aquariumissa ja jollakin pienella autiolla saarella snorklailemassa. Paikkojen nimet ei tietenkaan jaaneet mieleen mutta kivaa oli.<br /><br />Okinawalla oli alunperin tarkoitus ladata akkuja Tokiota varten mutta mites kavikaan. Illat venyivat hyvin usein aamuun asti ja paahtava kuumuus piti huolen siita etta kauhean pitkaan ei ollut mahdollista nukkua. Muutamana ensimmaisena paivana tuli kierreltya randomisti Nahan kuppiloita mutta viimeisena viikkona ohjelma rutinoitui. Aluksi paivalla jotakin random touhua, sitten majapaikassa sluibausta ja satunnaista saatoa ja loppuillaksi Kotobuki nimiseen izakayaan. Kuulostaa ehka tylsalta ja yksinkertaiselta mutta oikeasti ihan torkean mukavaa.<br /><br />Viimeisena iltana olisi ollut hyva nukkua oikeasti hyvat younet mutta nekin kutistuivat lopulta neljaan tuntiin. Tokioon saapui siis hyvin, hyvin vasynyt matkailija. Tokion suunnitelmat olivat jollakin tavalla selvat. Aluksi suunnistus Akihabaraan Yamanotella tehdyn kunniakierroksen jalkeen ja sitten nettikahvilan etsintaa jotta voisi suunnitella majoitusta hieman paremmin. Mita sita suottaa etukateen tuollaisista asioista huolehtimaan jos maailman suurinpaan kaupunkiin on matkalla... Hotellit ja vastaavat ovat yleensa aika kalliita jos ei halua kauhean pitkalle lahtea joten paadyin taksi yoksi ottamaan nettikahvilasta 12h setin. Oma huone, rajaton internetin kaytto seka suhteellisen mukava tuoli jossa voi nukkua. Hintaa tuli 2500 jenia joka on aika paljon halvempi kuin hostellit ja sijainti on hyva.<br /><br />Taman paivan suunnitelma olisi etsia Nahassa tavattu Paragualainen ystavamme ja kayda jossakin bilettamassa. Ei ole viela kauhean tarkkoja suunnitelmia tiedossa mutta tod. nak. suuntaamme jonnekkin Tokion yoelamakortteleista. Huomenna Harajukun silta jossa kaikki cosplayerit ja muut morot pousailevat. Maanantaina Akihabarassa randomsalan ostelua jotka sitten lahetan kait saman tien suomeen (toivomuksia saa esittaa) ja tiistaina jotakin satunnaista palloilua ennen Kitamiin paluuta. Younet tulevat jaamaan tod. nak. aika lyhkaisiksi joten Kitamiin saapuu zombi.<br /><br />Akihabara kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115776855513226462?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1157260337131066632006-09-03T04:35:00.000Z2006-09-03T05:12:17.226ZTekee mieli avautua joten ei valttamatta kannata lukea seuraavaa...<br /><br />Japsit ei osaa ajaa autoilla - varsinkaan Nahassa. Vuokrattiin keskiviikkona fillarit ja lahdettiin etsimaan hieman hienompia rantoja Nahan pohjoispuolelta. Taas tuli tarpeeksi lahelta piti tilanteita vaikka itse ajaa suhteellisen kiltisti. Nama paikalliset eivat yksinkertaisesti hallitse autolla ajoa. Eilenkin kaytiin autolla hieman kauempana snorklailemassa ja kuskin piti ajaa aina aivan edellisen auton puskurissa kiinni... Ei voi ymmartaa...<br /><br />Suomen kesa ei ole kuuma. Jos vaittaa jotakin muuta niin on vaarassa ja sopii kayda joskus etelassa. Paitaa pitaa vaihtaa monta kertaa paivassa kun hiki virtaa vaikka istuisi vain paikallaan ja oikealla kadella nauttii valilla jotakin huurteista juomaa joka on "almost like beer".<br /><br />Suomalaiset eivat tupakoi. Gekkousoussa (majapaikan nimi) lahes ainoat jotka eivat tupakoi on gaijineita (gaikokujin ~ ulkomaalainen, gaijin ~ muukalainen). Saisivat tehda paljon tiukemmat tupakkalait Japaniin mutta tuskin tulee tapahtumaan ihan heti.<br /><br />Edelliseen liittyen - tapasin tiistaina kivan, sopon ja tupakoimattoman tyton. Kavimme syomassa ja kavelemassa ympari Nahan paakatua ja sovimme treffit torstaiksi. Torstaina sitten soiteltiin ja sovittiin etta tavattaisiin jossakin parin tunnin paasta ja soiteltaisiin silloin tarkempi aika ja paikka. No soitin mutta ei vastausta. Seuraavana paivana tama tytto sitten soitti Kiotosta ja sanoi etta oli nukahtanut... Ehdotti kuitenkin etta soiteltaisiin jatkossakin ja mahdollisesti tavattaisiin joskus Sapporossa mutta enpa sitten tieda. Elama on.<br /><br />Vaikka tasta tulikin avautumispostaus niin Naha on kuitenkin ehdottomasti mukavin paikka jossa on taman reissun aikana oltu. Tokioon lahdetaan vasta perjantaina aamulla lentaen silla se on vain hieman kalliimpaa kuin laivalla matkustaminen (20 000 jenia vs. 28 000 jenia) ja parin paivan sijasta perille paaseekin parissa tunnissa. Eli saavumme Tokioon juuri silloin kun alunperin pitikin mutta Nahassa voi olla lahes kolme paivaa pidempaan.<br /><br />Kieltakin osaa jo sen verran etta pystyy osallistumaan keskusteluun jollakin tavalla ja ymmartaa lahes aina mista puhutaan vaikka paikalliset puhuisivat keskenaankin melko nopeasti. Viela on kuitenkin ihan torkean paljon opeteltavaa. Toki erittain vahvaa Kansain murretta kayttavien ihmisten puheesta ei saa mitaan selkoa vaikka opiskelisi kuinka paljon...<br /><br />Lonkeromaa kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115726033713106663?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1156993280661851032006-08-31T02:21:00.000Z2006-08-31T03:01:20.710ZLauantaina tuli vierailtua majapaikkaa lahinna olevalla "rannalla". Sen lisaksi etta tuolla oli liian paljon ihmisia ja uima-alue oli rajattu aika pieneksi niin ranta tuo ei ollut vaan silta. Muutama kymmenen metria rannasta nimittain kulkee jarkyttavan iso ja ruma silta. Jeejee! Kyllahan taalta muitakin rantoja loytyy mutta ne on hieman kauempana. Kylla tuollakin "rannalla" sai pulikoitua ja auringossa lohottya mutta ei se mikaan unelmien tayttymys ollut. 3 viikkoa aikaisemmin telottu nilkkakin kesti uimisen ihan kivasti mutta suolaveteen ei totu ikina.<br /><br />Sunnuntaina tuli lahinna sluibattua ja vierailtua samalla "rannalla" uusiksi. Tosin talla kertaa laskuveden aikana jolloin uintialue oli entista pienempi ja matalempi. Goon pelaajiakin tuli bongattua rannan lahialueilta. Pari pelia katselin vieresta mutta pelasivat niin kauheata pelia etta en viitsinyt menna haastamaan ketaan.<br /><br />Maanantaina turisteilua. Nahan lahella on joku linna joka on unescon maailmanperintolistalla. Mielenkiintoista. Jos on nahnyt yhden linnan niin on nahnyt ne kaikki. Kaiken lisaksi tama linna oli sen nakoinen etta se oli rakennettu vasta pari vuotta sitten. Linnan alueella oli kaivinkoneita toissa ja sisalla haisi maali. "Ala koske!" -kyltit olivat varmaan sita varten etta maali ei ollut viela edes kuivunut. Onhan linnat ja temppelit ihan hienoja jos ne nakee ensimmaista kertaa mutta kierrappa monta viikkoa linnasta toiseen niin ne alkaa maistumaan vahan puulta.<br /><br />Tiistaina tuli lahdettua laheiselle saarelle jossa on hienoja rantoja. Lauttamatka Nahasta Keraman saarille kesti pari tuntia ja aikatauluista johtuen paikan paalla oli aikaa nelisen tuntia joka on ihan tarpeeksi. Talla kertaa ranta oli ihan rannan nakoinen, uima-alue oli iso, vesi oli suolaista ja siltoja ei nakynyt. Vedessa tulikin lilluttua ruhtinaallisen pitkaan. Rannalla lohoillessa tuli tehtya kuitenkin mosavirhe. Holmo kun olin niin en tajunnut jalkoihin ja naamaan hieroa aurinkorasvaa. Taman takia nena punoitti illalla hieman mutta etureidet olivat tulessa. Nahka ei ole viela (torstaina) lahtenyt irtoilemaan mutta kaipa se kohta kuoriutuu.<br /><br />Keskiviikkona snorklailua majapaikan kavereiden kanssa ja kivaa oli. Suomen ja Okinawan vesissa on pieni ero. Kun suomessa nakee vedessa noin 30 cm niin Okinawalla nakee lahes 30 metria. Gekkousou on majapaikkana todella mukava. Puitteet ovat tosin surkeahkot mutta yhteishenki on mahtava. Joka ilta tuolla on jonkinlaista tapahtumaa ja uusia kavereita saa helposti. Lahes jokaisena iltana onkin tullut istuttua tuolla reilusti yli puolenyon jutellen muiden vieraiden kanssa ja samalla Orionia (okinawan oma olut) maistellessa.<br /><br />Sita yhta kuvaa ei ole viela tullut otettua josta Sendain poikien kanssa juteltiin mutta eikohan tassa kohta tapahdu jotakin.<br /><br />Okinawa kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115699328066185103?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1156652346102356262006-08-27T03:44:00.000Z2006-08-27T04:19:06.196ZOikea terminaali loytyi talla kertaa suhteellisen helposti ja kaveltavaakaan ei tullut ihan kauhean paljoa. Laiva oli juuri sita mita RKK linen kotisivuilta saattoi odottaakkin. Rahtilaiva jonne on rakennettu jonkinlaiset tilat matkustajille joita ei kauhean paljoa ollut. Ensimmainen virhe mika tuollu tuli tehtya liittyi ruokailuun. Japanin kieliset kuulutukset menivat hiukan ohi ja emme tajunneet etta ruokaliput pitaa ostaa etukateen jos haluaa syoda. No kyllahan aamulla syoty curry bentouboxi riittaa pitamaan nalan loitolla koko paivan. Varsinkin jos sita jatkaa pienella mutta ylihintaisella yakisoballa laivan automaateista.<br /><br />Toinen paiva laivalla meni lahinna nukkuessa ja syodessa. Ei tuolla voinut juuri muuta tehda. Taman paivan ongelma oli etsia majoitus. Ongelmana oli etta meilla ei ollut mitaan karttoja saati osotteita majatalosta jossa meilla oli varaus. Onneksi sahkopostittelu tuotti kuitenkin tulosta ja saimme osoitteen ennen laivan rantautumista satamaan. Tayspakkausmarssin ja pienen sekoilun jalkeen saavuimme majataloon joskus 23:00 jalkeen. Sekoilu jatkui ja meidan 12 paivan varaus olikin muuttunut yhteen yohon. Onneksi majoitus kuitenkin jarjestyi vaikka varausta ei ollutkaan koko ajaksi.<br /><br />Ensimmainen ilta/yo Nahassa meni kaupunkia kiertaessa. Hiki virtasi ja oli kuuma vaikka aurinki oli laskenut jo monta tuntia sitten. Kun paakadut olivat tulleet jollakin tavalla tutuiksi niin paluu majataloon jossa tutustuttiin paikan muihin asukkaisiin aamu neljaan asti. Suurin osa Japanilaisia mutta muualtakin oli porukkaa.<br /><br />Varsinainen loma alkoi vasta nytten. Turisteilua ei jaksa, aurinko paistaa, lampoa riittaa, kiire ei ole, rantoja riittaa, lunta ei sada, jne, jne...<br /><br />Naha kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115665234610235626?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1156387248446492902006-08-24T02:40:00.000Z2006-08-24T02:40:48.463ZSunnuntaina oli tarkoitus hoitaa Okinawan laivaliput kuntoon ja ottaa selvaa missa satama sijaitsi. Pienen sekoilun jalkeen saimme selville missa oikean terminaalin piti olla. Kartalta katsottuna se oli vain noin peukalon leveyden paassa joten kavely on ainoa oikea tapa liikkua. Mittakaavattomat kartat ja yleinen tyhmyys tosin aikaansai sen, etta paadyimme kavelemaan yli 30 asteen lampotilassa reilusti yli 10 kilometria. Hiki virtasi ja jalat olivat rikki. Kaiken lisaksi teimme viela hukkareissun. Ei sunnuntaina olekkaan kaikki paikat auki vaikka tuohon on saanut tottua. Illan "baarikierros" oli myos hieman pettymys. Ihmisia ei ollut liikkeella juuri yhtaan ja "clubi" johon eksyttiin oli aika vaisu.<br /><br />Fukuoka on pieni kaupunki (1.5 miljoonaa asukasta) ja turisteilut on turisteiltu muutamassa tunnissa. Maanantaina oli tarkoituksena tappaa aikaa ja mikas siihen soveltuukaan paremmin kuin leffassa kaynti. 1000 jenia on taalla halpa hinta mutta suomessa kalliihko mutta tuon maksaa mielellaan jos paasee edes muutamaksi tunniksi viileaan paikkaan. Leffan jalkeen paatettiin lahtea minimivarustuksella kohti Nagasakia ja yopyminen olisi tarkoitus hoitaa taas atomipommipuiston penkkeja kayttaen. Matkalla tuonne satoi hieman vetta ja yopymisen kanssa saattaisi tulla ongelmia mutta onneksi Nagasakissa ei satanut tippaakaan joten jalleen kerran herasin aamulla ground zerosta virkeana hyvin nukutun yon jalkeen.<br /><br />Nagasaki on iso kaupunki Suomen mittakaavassa mutta pieni kaupunki Japanissa. Juuri muuta nahtavaa atomipommipuiston ja siihen liittyvan museon lisaksi ei ole. Kaikin puolin Hiroshimaa tylsempi paikka. Puistonpenkit oli huonompia, hypocenteriin rakennettu monumentti tylsa ja mitaansanomaton, viereinen rauhanpuisto oli aika tylsa kanssa. Museossa oli muutama mielenkiintoinen asia mutta tuota on hankala verrata Hiroshiman vastaavaan kun en valitettavasti siella kaynyt. Kun kaikki pommeihin liittynyt oli kierretty lapi niin akkia takaisin Fukuokaan odottelemaan torstaita.<br /><br />Keskiviikkona oli taas sopivan kuuma paiva eksya elokuvateatteriin viilentymaan. Talla kertaa vuorossa Superman Returns joka osoittautui ihan kohtuulliseksi leffaksi. Tai ainakin paasi pois helteesta reiluksi pariksi tunniksi. Elokuvan jalkeen onseniin likoamaan ja sielta sitten henkinen lataus illan baarikierrosta varten. Tarkoituksena oli katsastaa kaupungin suurin gaijin baari. Oli kieltamatta hieman pettymys. Paikalla vain muutama paikallinen ja loput olivat aanekkaita jenkkituristeja. Kyllahan tuollakin pari tuntia istuskeli mutta mutta...<br /><br />Laiva kohti Okinawaa starttaa 6.5h paasta ja huomenna noin ilta yhdeksalta paikallista aikaa pitaisi saapua perille. Tama tosin riippuu siita etta loydetaanko tuo lahtoterminaali miten tuskattomasti. Laiva on ilmeisesti jokin rahtilaivan ja matkustajalautan sekoitus ja lahtopaikka sen mukaisesti konttisatamassa eika hienoista, isoista ja selkeista terminaaleista. Sunnuntaina saatettiin ehka loytaa oikea paikka mutta joo. Taksit varmaan osaa neuvoa jos ollaan taysin hukassa.<br /><br />Niin kaytiinhan keskiviikkona etsimassa myos eras seifuku temppeli. Pettymys oli tuokin silla tama seifuku kirjoitettiin hieman erilailla kanjeilla kuin normaalisti ja koulupuvuille omistettu temppeli jai nakematta...<br /><br />Fukuoka kuittaa viimeisen kerran. (Ellei sitten tata kaupunkia valita 2016 olymppiaisannaksi ja jostakin kumman syysta tulee lahdettua silloin tanne...)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115638724844649290?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1156039766585456022006-08-20T01:25:00.000Z2006-08-20T02:09:26.656ZGround zerossa nukutun yon jalkeen olimme pirteita kiertamaan Hiroshiman kaikki turistikohteet lapi. Eli vain sen genbaku doomun ja siihen liittyvan puiston. Jostakin kumman syysta Hiroshimasta puuttuu kaikki vanhat rakennukset ja temppelit... Nuo oli nopeasti katseltu lapi ja paatimme jatkaa valittomasti kohti Miyajiman saarta. Junalla ja lautalla sai suhata hetken aikaa etta paasi nakemaan temppeleita ja kesyja peuroja. Olihan tuolla ihan hienon nakoista mutta torkean kuuma ja hiostava keli ja turtuminen temppeleihin sai tuon reissun jaamaan aika lyhyeksi.<br /><br />Illalla nappasimme viimeisen lautan kohti Matsuyamaa joka olisi perilla joskus ilta kymmenen jalkeen. Taas vaihteeksi majoituksesta ei ollut mitaan tietoa ja koska terminaali suljettiin yoksi niin paatimme lahtea kavelemaan kohti kaupungin keskustaa. Aikaa oli tapettavana aamu kuuteen asti jolloin seuraava laiva kohti Beppua lahtisi. Sattumalta loydettiin hieman erikoisempi izakaya. Paikallinen lahiokuppila - jotkut voisivat sanoa jopa rakalaksi. Varsin viihtyisa paikka jossa tuli vietettya muutama tunti paikallisten kysellessa uteliaana kaikkea taivaan ja maan valilta (siis ihan oikeasti aivan kaikkea). Kun tuolta lahdettiin niin pikaiset nokoset sataman tuntumassa olleiden infokylttien suojassa ja sitten laivaan.<br /><br />Kuumaan ja kosteaan Beppuun (khihihi - voi sita alapaahuumorin maaraa) saavuttiin joskus puolen paivan tienoilla ja majoituksen metsastys alkoi. Tuli hieman hatikoitya ja otettiin melko kallis hotelli silla ulkona nukkuminen kolmatta yota putkeen ei kiinnostanut vaikka kyllahan sekin olisi tarpeen vaatiessa onnistunut. Ensimmaisena paivana tuli lahinna kaveltya ympari kaupunkia ja turisteilu paatettiin jattaa myohaisempaan ajankohtaan.<br /><br />Erittain hyvin nukutun yon jalkeen vietiin ensin rinkat lokerikkoihin ja sitten lahdettiin kiertelemaan helvetteja, eli kuumia lahteita joista beppu on kuuluisa. Turisteilu ei oikeasti napannut ja kavimme vain matkaoppaiden mukaan ne pari parasta lapi. Beppua kutsutaan myos Japanin Las Vegasiksi siella rehottavan aikuisviihdetarjonnan takia ja sen takia tuli vierailtua myos eraassa pr0nomuseossa. 1000 jenin (7 euroa) sisaanpaasymaksu oli hiukan korkea museon tarjontaan nahden vaikka pari kertaa saikin aika hyvat naurut. Illemmalla kaytiin syomassa ja juomassa eras tabenomihoudai paikka tyhjaksi ja sen jalkeen jatkettiin karaokeen sattumalta tavatun Suomalaispariskunnan kanssan. Ei ole tamakaan Beppu (khihihi) normaali tuon illan jalkeen. Tama ilta oli myos viimeinen kun matkustimme Sendaista matkaan lahteneiden Samin ja Tonin kanssa. He taistelivat itsensa taifuunin lapi aamuvarhaisella lahtevaan laivaan kuin ninjat konsanaan ja koittavat jollakin tavalla paasta Tokioon asti.<br /><br />Seuraava paiva tuli otettua jostain syysta aika rauhallisesti. Paivan ainoa aktiviteetti oli eraan ulkoilmaonsenin etsiminen ja siella likoaminen. Loppu paiva lepoa silla seuraavana paivana jatkettaisiin bussilla kohti Fukuokaa.<br /><br />Beppu jatettiin taakse lauantaina ja Fukuokaan saavuttiin iltapaivalla. Jalleen kerran majoituksesta ei ollut juuri mitaan tietoa. Se oli kuitenkin tiedossa etta puistossa nukkuminen saattaa olla suhteellisen hankalaa silla taalla niita ei juuri ole ja hotellitkin ovat aika kalliita. Eli etsimme internetkahvilan kasiimme ja ryhdyimme tutkimaan tilannetta. Hotellien suhteen naytti huonolta mutta internetkahvilaan memberiksi liittyminen oli aika halpa ja sen jalkeen 12 tunnin nettisessiot omassa mukavassa kopissa jossa on tietokone, TV ja (lyhyt) sohva maksaa alle 2000 jenia. Majoitusongelmat olivat siis taten ratkaistu ja uskallettiin lahtea kiertelemaan Fukuokan yoelamaan. Tosin nollabudjetti aiheutti sen etta mitaan muuta kuin kaduilla kiertelya ei voinutkaan tehda.<br /><br />Kirjoittelen tata postausta siis nettikahvilasta ja kohtuullisesti nukutun yon jalkeen pitaisi varmistaa miten paasemme Nahaan, kierrella kaupunkia randomisti, etsia jokin onsen ja illalla ehka yoelamaan tutustuminen vahan paremmin. Sunnuntait on hieman halvempia paivia kiertaa kuppiloita silla cover charget eivat ole kaikkialla kaytossa ja kaikki kalleimmat (ja parhaimmat) paikat ovat (toivottavasti) kiinni.<br /><br />Reissu rupeaa olemaan kohta puolessa valissa ja rahaa on kulunut ihan tarpeeksi. Budjetti on pysynyt suhteellisen hyvin kasissa. Rahaa on mennyt ehka hiukan enemman mita alkumatkalle varattiin mutta tama ei tuota ongelmia. Okinawalla on tiedossa todella halpa majoitus ja siella ei toivottavasti ole miteen kauhean hyvia kohteita polttaa rahaa. Tietenkin laitesukellusta pitaa kokeilla ja laheisille pikkusaarille matkustaa mutta ei sen enempaa.<br /><br />Huomenna ehka Nagasakiin ja torstaina Okinawalle. Fukuoka kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115603976658545602?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1155604552075077472006-08-14T23:40:00.000Z2006-08-15T01:15:52.156ZKioto parilla sanalla - tera tera tera tera tera tera. Ei siella juuri muuta ole kuin temppeleita. Perjantaina tuli kierrettya Imperial Palace joka oli omasta mielestani aika turha. Iso kasa gaijineita marssitettiin palatsin lapi, elamaansa kyllastynyt opas selitti jotakin turhaa ja mihinkaan ei saanut menna sisalle. Jos on nahnyt yhden temppelin no nahnyt ne kaikki. Ei silla etta tylsaa olisi ollut, ihan hienoja rakennuksia mutta liika on liikaa.<br /><br />Lauantaina tuli aamulla kaytya viela parissa temppelissa. Taman jalkeen Kioto oli nahty ja siirtyminen kohti Osakaa alkoi. Osaka ja Kioto on todella lahella toisiaan ja junalla tuo vali meni aika nopeasti. Majoituksen kanssa oli pienta arpomista. Etukateen oli tiedossa yksi halpa backpackers paikka mutta taynnahan se oli. Tokio passista sai kuitenkin pienta vinkkia kapselihotellien sijainnista ja pian olimmekin suhteellisen halvan ja mukavan hotellin furossa lillumassa. Oosakassa ei juuri muuta nahtavaa ole kuin joku random linna jota ei kayty tuijottelemassa ja sitten yoelamaa joka on Kiotoon verrattuna aika vilkasta. Lahinna tulikin kierrettya hotellin lahiymparistoa ja loppuillasta eksyttiin viela karaokeenkin.<br /><br />Sunnuntaina oli vuorossa lyhyt reissu <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Nara,_Nara">Naraan</a>. Junalla tuonne matkusti nopeasti ja suhteellisen edullisesti. Nara parilla sanalla - temppeleita ja peuroja. Kiotoon verrattuna paljon mukavempi kaupunki. Kadut eivat ole kauhean ahtaita ja temppeleita ei ollut niin tuhottoman paljoa. Kaduilla pyori vapaasti kesyja peuroja ja ne eivat juuri tuntuneet ihmisia pelkaavan. Nalkahan tuolla tuli kun jatkuvasti pyori peuramakkarat ja paistit mielessa...<br /><br />Sunnuntaina illalla tormattiin sattumalta Sapporossa tavattuun Samiin ja pyorittiin hanen kansas Osakan yossa. Yakinikua, pussikaljaa ja samoilua Osakan ruuhkaisilla kaduilla - mita muuta kasvavat nuoret miehet tarvitsevat.<br /><br />Maanantaina oli vuorossa <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Himeji">Himeji</a>in tutustuminen. Tuolla on yksi japanin hienoimmista linnoista ja bussimatkan paasta loytyy temppelikeskittyma jossa kuvattiin mm. The Last Samuraita. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Himeji_Castle">Himejin linna</a> oli oikeasti hieno ja sinne paasi jopa sisalle. Pienen arpomisen, bussimatkan, koysiradan ja muutaman minuutin patikoimisen jalkeen loysimme itsemme tuolta The Last Samurain kuvauspaikalta. Tera tera tera tera tera tera. Jonkinlainen temppelihan se taas oli. Talla kertaa hieman syrjemmassa mutta tuon samuraileffan takia ehka hieman kiinnostavampi kohde.<br /><br />Maanantai oli myos ensimmainen (ja tod. nak. viimeinen) paiva kun tuli kaytettya sita jyuuhachikippua. Paikallisjunilla saa matkustaa 24h aikana niin paljon kuin jaksaa/pystyy. Osaka - <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hiroshima">Hiroshima</a> valimatka on suhteellisen pitka ja taman takia olimme Hiroshimassa vasta yhdentoista tienoilla illalla. Hoteleista ei ollut mitaan tietoa kun Lonely Planetin japan guide jai ilmeisesti Nagoyan satamaan. Onneksi keli oli kuitenkin hieno ja hiroshima on taynna puistoja. Kuinka moni muu on nukkunut noin kilometrin paassa paikasta jossa on rajaytetty atomipommi? Taustasateilyn takia puistosta loytynyt puinen penkki oli suhteellisen lammin paikka nukkua ja lisaksi se oli viela halpa.<br /><br />Tanaan vuorossa tarkempi tutustuminen tuohon genbaku doomuun ja paivalla olisi tarkoitus vierailla Miyashimassa jossa tulee tod. nak. viimeiset temppelivierailut useaan viikkoon. Seuraavan kerran kunnon tursiteilua on vuorossa Tokiossa mutta sita ennen saa chillailla useamman paivan Okinawalla.<br /><br />Japanin kesa eroaa Suomen vastaavasta parilla tavalla. i) Vetta ei sada jatkuvasti (paitsi sadekautena, mutta se on jo ohi) ja ii) Lunta ei sada (toisin sanoen on ihan torkean kuuma). Pelimiehen liike on kantaa jatkuvasti kosteata pyyhetta mukana silla se helpottaa ihan oikeasti oloa. Lisaksi nyt ymmartaa naiden juomaautomaattien suurta maaraa. Nestetta kuluu samassa tahdissa kuin automaatteja tulee vastaan ja niihin uppoaa yllattavan iso osa paivabudjeteista. Pitanee siirtya jossakin vaiheessa vesilinjalle niin voi sitten Tokiossa tuhlailla enemman.<br /><br />Ground Zero kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115560455207507747?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1155269407333304312006-08-11T03:53:00.000Z2006-08-11T04:10:07.526ZLautta Nagoyaan viivastyi usealla tunnilla taifuunin takia. Laivamatka oli aika perusnormaali. Tuli vedettya lepia ja pari kertaa tyhjennettya laivan buffetti. Tulivat tarjoilijatadit jopa poytaan kertomaan etta taas olisi uusi pihvilasti syotavaksi.<br /><br />Lyhyesti sanottuna Nagoya oli pieni pettymys. Myohastyimme kaupungin ainoasta nahtavyydesta, Nagoyan linnasta, muutamalla minuutilla joten sekin jai nakematta. Majoituksesta ei ollut mitaan tietoa joten paatimme lahtea saman tien kohti Kiotoa. Bussimatka kesti pari tuntia ja maksoi pari tonnia.<br /><br />Kiotoon saavuttiin suhteellisen myohaan ja sitten alkoi arpominen majoituksen kanssa. Mitaan varauksia ei tietenkaan oltu tehty ja puistoissa nukkuminen naytti todennakoiselta vaihtoehdolta. Tokiopassissa oli kuitenkin vahan juttua Kiotostakin ja siita saatujen vihjeiden perusteella loysimme Unos house nimiseen reppureissaajille tarkoitettuun majataloon. Puitteet eivat olleet mitaan luksusta mutta eipa hintakaan mikaan kauhea ollut.<br /><br />Torstaina tuli kierreltya paikallisia nahtavyyksia. Lampoa riitti ja juoma-automaatteihin upposi useampikin kolikko. Temppeleitakin tuli nahtya ihan tarpeeksi. Viela jai kuitenkin muutama tuhat nahtavaksi joissa tuskin kaikissa vieraillaan.<br /><br />Japanin kesa on kuuma ja ruokaa ei vaan jaksa syoda. Kiotoon tullessa kunnon ateriaa ei oltu syoty moneen kymmeneen tuntiin ja illalla tabenomihoudaihin mennessa taisi ravintola tehda aika paljon tappiota kun 4 todella nalkaista suomalaista tuli tyhjentamaan keittion. Lihat eivat kauhean pitkaan poydassa homehtuneet.<br /><br />Nilkka ei ole enaa sininen mutta ilman sidetta ei viitsi kauhean paljoa kavella. Eikohan tama jo viikon paasta ole jo parjon parempi. Huomenna matka jahtuu tod. nak. kohti Osakaa jossa olisi ilmeisesti tarkoitus tavata Sapporossa tavattu Sami.<br /><br />Kioto kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115526940733330431?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1154966871901243622006-08-07T15:37:00.000Z2006-08-07T16:07:52.083ZReissu alkoi mosavirheellä... Tuli sitten käveltyä useampi kilometri vain että tajuaa noin puolessa välissä että Kitamissakin kulkee busseja ja usean kymmenen minuutin kävelymatka olisi kutistunut muutaman minuutin busseiluun... Sapporoon saavuttiin kuitenkin samana päivänä hieman ennen kahdeksaa. Ohjelmana oli pikainen sapuskan etsiminen, Oodori koenin läpi kävely sekä kapselihotelliin majoittautuminen.<br /><br />Seuraavana aamuna herättiin pirteänä aurinkoiseen Sapporoon. Mika (vuosi sitten Kitamissa) oli lähettänyt yön aikana spostia että olisi samassa kaupungissa ja sovimme tapaamisen kuudeksi TV-tornille. Tuota aikaisemmin tuli kuitenkin kierreltyä kaupoilla ja käytyä ottamassa turpaan eräältä Hokkaidon parhaimmista goon pelaajista - en minä näköjään mitään osaakkaan vaikka paikallinen dan olenkin. Kuudelta kuitenkin tapasimme Mikan ja hänen tyttönsä. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen päätimme etsiä hyvän tabenomihoudai paikan ja sieltä jatkoimme vielä halvahkoon karaokeen (, joka osottautui aika huonoksi liikkeeksi). Ilta "päätettiin" vielä klubeilulla jossakin päin Susukinoa. Jos haluaa säästää rahaa majoituksessa ja kello ei ole vielä kuutta niin kannattaa mennä nukkumaan Oodori koenin (iso puisto keskellä Sapporoa) penkeille ja odotella että kapselihotellien hinnat laskee.<br /><br />Seuraava aamu oli karu. Alkuviikosta hankittu kevätyskän poikanen ei juuri tykännyt karaokesta ja ääni oli poissa. Kuuli pelkkää pihinää jos jotakin koitti sanoa. Jippii! Päivän ohjelmassa kaupoissa kiertelyä ja chillailua Oodori koenissa. Illemmalla otettiin yhteyttä keskiviikkona sattumalta tavattuun Samiin (viettänyt japanissa jo useamman vuoden satunnaisia hommia tehden) ja löysimme itsemme pian Sapporon hienostokaupunginosasta vähän hienommasta ravintelista. Tuolla saimme mahtavan idean kiivetä läheisen maruyaman huipulle mikä pimeässä, huonoilla kengillä ja kännyköiden lamppuja käyttäen kuulostaa siltä että kerjää nyrjähtäneitä nilkkoja. Jostakin kumman syystä mitään ei kuitenkaan sattunut *koputtaa puuta* ja selvisimme vielä ehjinä (Japanilaisten hyttysten puremia ei lasketa) poiskin.<br /><br />Perjantaina herätys suhteellisen aikaisin ja suunta kohti Tomakomaita. Liput Sendain lautalle saatiin suhteellisen helposti ja kohta risteiltiinkin Japanin malliin. Siisti laiva jossa ei ollut mitään kauhean mielenkiintoista. Tosin kesäflunssa ja yleinen matkaväsymys piti huolen siitä ettei mitään olisi edes jaksanut tehdä.<br /><br />Lauantaina saavuttiin suhteellisen aikaisin Sendaihin ja tiedossa olisi pitkä päivä. Pienen seikailun jälkeen löydettin Sendain rautatieasemalle, jossa Sami (tämän vuoden Sendain vaihtareita) oli meitä vastassa. Tavarat paikalliselle vaihtariasuntolalle ja sitten kohti keskustaa etsimään sopivaa paikkaa illan ilotulituksen seuraamiseen. Eräästä puistosta löytyikin hyvä paikka ja siihen perusleiri pystyyn. Jos on nähnyt yhdet Japanilaiset festarit niin on nähnyt ne kaikki. Takoyakia, yakisobaa, yakitoria ja vastaavaa on aina - ei juuri poikkeuksia.<br /><br />Illammalla puhelin rupesi piippaamaan ja sain tietää että Tampereelta olisi tulossa parit tutut samaan kaupunkiin. Tietenkin niitä piti lähteä etsimään ja sitten kävi jotakin joka olisi pitänyt tapahtua jo Maruyamalla Sapporossa. Hieno hyppy matalan aidan yli ja sen seurauksena nilkka on nyt sininen ja turvoksissa. uuHyeaH! Ei kuitenkaan murtunut tai nivelsiteet revenneet mutta venähti kuitenkin.<br /><br />Toipuminen kestä pitkään mutta tod. näk. matka ei katkea tähän. Tikkuja en tarvitse eikä enää ole kauhean kipeä ellei ihan kauheasti hyppele. Huomenna tiistaina matka jatkuu kohti Nagoyaa ja pitää toivoa ettei tästä tule mitään kauhean isoja ongelmia. Ei alkanut kauhean vahvasti tämä reissu mutta toivottavasti tuuri paranee...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115496687190124362?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1154408915604401282006-08-01T04:50:00.000Z2006-08-01T05:08:35.616ZNoin 45 minuutin päästä alkaa reilun kuuden viikon uurastus ja kävelymatka kohti Kitamin linja-autoasemaa alkaa. Tämä päivä on kulunut lähinnä matkavalmisteluja tehdessä. Passien, matkavakuutuspapereiden ja tärkeiden korttien kopioimisena. Lisäksi kävin hakemassa Hiro-sanilta 3 Japanin karttakirjaa lainaan. Rinkkakin on jo lähes pakattu. Tavaraa on tarkoitus ottaa mahdollisimman vähän mukaan ja siinä onnistuikin suhteellisen hyvin. Teltan jälkeen jää vielä useampi litra tyhjää tilaa jonka voi sitten täyttää vaikka krääsällä.<br /><br />Tämän aamuisen tentin kanssa kävi miten aavistelinkin. Ei sinne viitsinyt mennä kun ei kerjennyt edes lukemaan yhtään. Tyhjän paperin olisin kuitenkin jättänyt joten tuokin aika tuli käytettyä paljon paremmin matkavalmistelujen kanssa. Tältä lukukaudelta tulee ilmeisesti 7 kurssia hyväksytysti läpi joista osan saa tod. näk. TTY:n tutkintoon sisällytettyä joten ei aivan kauhean huonosti mennyt.<br /><br />Blogin päivittämisen hoidan sähköposteilla pikkuveljen kautta. Jos minulle haluaa meiliä lähettää niin kännykän osoite on etu.taka (ääkköset aakkosina) (at) ezweb.ne.jp ja jos näppäilee random viestivälineisiin +819097597308 ja painaa luurin kuvaa niin saattaa kuulla minun äänen. 30 min päästä lähtö ja kiire tulee ellei viimeistele pakkausta...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115440891560440128?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1154339337406875662006-07-31T08:45:00.000Z2006-07-31T09:48:57.496ZMikä olisikaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa Japanissa kuin pullien leipominen. Korealaiset ystävämme olivat kyselleet että koskas taas teemme sitä makeata suomalaista leipää. No pitihän sitä taas alkaa leipomaan ja tarkoituksena oli ulkoistaa koko leipomotoiminta, mutta kuinkas kävikään. Nakkikoneet katosivat jonnekkin kun piti alkaa taikinaa vaivaamaan mutta palasivat silloin kun oli maistiaisten vuoro. Jos uuniin mahtuu kerrallaan maksimissaan 5 pullaa niin tuplataikinan uunittamisessa kestää. Aloitimme noin kahdeksan aikoihin ja homma saatiin päätökseen joskus yhden tienoilla. Illan aikana tuli opittua muutama käytännöllinen sana ja niiden kirjoitustapa kanjeilla.<br /><br />Lauantai tuli vietettyä aluksi raportteja kirjoitellessa ja illalla tuli käytyä katsomassa Ghiblin uusin elokuva <a href="http://www.imdb.com/title/tt0495596/">Gedo Senki</a>. Tuota leffaa on mainostettu aika paljon ja soundtrack tuntuu soivan kaikkialla. Tampereella jos meinaa mennä katsomaan elokuvia ensi-iltaan niin lippujen varaaminen on lähes pakollista jos on vähänkään suurempi spektaakkeli. Hieman epäilyttikin lähteä ~40min ennen elokuvan alkua ensi-iltapäivänä ilman lippuvarauksia katselemaan, että vieläkö olisi vapaita paikkoja. Olin jo varautunut hukkareissuun mutta mites kävikään. Sali oli puoliksi tyhjä ja saimme erittäin hyvät paikat keskeltä teatteria. Ei ole näemmä elokuvat kauhean suosittuja Japanissa. Elokuvasta voisi mainita sen verran että ei se mikään kauhean huono ollut. Eniten harmittaa se että meni hyvä 7 kuukauden animeton putki rikki. "Anime lähtee lapsesta hakkaamalla!"<br /><br />Sunnuntaina sai raportitkin kirjoitettua sellaiseen kuntoon että kehtaa palauttaa. Triviaalia asiaa mutta kirjoittamisessa on aina vaivaa. Maanantain tenttiin ei tosin jaksanut panostaa yhtään vaan sunnuntain luppoaika tuli vietettyä kesäloman matkaa suunnitellessa. Aomorin festivaalit jäävät väliin matkustusongelmien takia ja Sapporosta lähdetään vasta 4. päivä kohti Sendaita. Lisäksi Okinawalle pääsy tulee viivästymään ja siellä sluibataan, chillaillaan, lorvitaan, löhötään, snorklaillaan ja tehdään kaikkea mihin ei liity kiire/stressi ~5 päivää pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Okinawalta lähdetään vasta syyskuun 5. päivä kohti Tokiota ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Kitamiin palataankin lentäen vasta 12. päivä. Yhteensä pitäisi viettää matkalla muutama tunti päälle 6 viikkoa.<br /><br />Voisi vielä hetken avautua paikallisesta yliopisto-opiskelusta. En nyt kauhean laajaa kokemusta asiasta henk. koht. omaa mutta täällä on kuulemma vaikeata päästä kouluihin sisään, mutta jos osaa kirjoittaa edes oman nimen lähes oikein niin saa kyllä jonkinlaiset paperit kouraan. TTY:n kursseihin verrattuna täkäläiset kurssit ovat käsien heiluttelua. Vaikka kursseihin saakin jonkin verran gaijin bonusta niin turhan helpoilta vaikuttavat. Esimerkkinä vaikka tämän päiväinen elektroniikan tentti. Viimeisenä tehtävänä piti täydentää opareista kertovasta tekstistä tyhjät kohdat oikeilla sanoilla. Muuten ihan kiva mutta terve osaa päätellä jo pelkästä tehtävänannosta oikeat vastaukset. Lisäksi osa tehtävistä ei liittynyt elektroniikaan kuin etäisesti pitkien aasinsiltojen kautta. Kyllähän täällä käydyistä kursseista saattaisi muutaman saada TTY:n tutkintoon mutta ei kannata laskea liikaa sen varaan. Ei sillä että vaihtovuoden tarkoitus olisi opiskella hiki hatussa, mutta aika leppoisalta tämä touhu täällä vaikuttaa...<br /><br />Ellei mitään kauhean hirveätä tapahdu niin valokuvat ovat viimeistään huomenna netissä siellä samassa vanhassa paikassa. Tänään pitäisi vielä rinkka pakata, pyykkiä pestä, huomiseen tenttiin valmistautua (yeah! right!) ja lisäksi pitäisi ottaa kopiot tärkeistä papereista. Bussi kohti Sapporoa lähtee vasta hieman vajaa 21h päästä joten vielä ei ole mikään kiire.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115433933740687566?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1153983457405007982006-07-27T06:20:00.000Z2006-07-27T06:57:37.420ZTenttikausi alkoi eilen optoelektroniikan (光エレクトロニクス - hikari erekutoronikusu) tentillä. Minkäänlaista materiaalia minulla ei tuota kurssia varten ollut joten tenttiin lukeminen piti tehdä wikipedian avulla ja muistellen mitä luennoilla käytiin läpi. Tai siis lukeminen olisi pitänyt tehdä wikipedian avulla ja olisi voinut muistella mitä luennoilla käytiin läpi jos niistä olisi jotakin ymmärtänyt. Jos aihe ei kiinnosta niin se ei kiinnosta. Kertasin kuitenkin aamulla pikaisesti Maxwellin yhtälöt ja lähdin etsimään tenttisalia. Tentti ei (onneksi) ollut sama kuin japanilaisilla vaan minulle ja Teemulle oltiin tehty ihan omat kysymykset. Ei mitään kaavapyörittelyä vaan sen sijasta piti selittää annetuista aiheista jotakin. Kysymykset olivat suhteellisen helppoja ja koskivat puolijohde lasereita, optisia filttereitä, kytkimiä, wavelength division multiplexingiä ja optisia tallennusmedioita. Kaikkiin sai vastattua jotakin joko TTY:n kurssien perusteella tai sitten ihan yleissivistystä.<br /><br />Maanantaihin mennessä pitäisi kirjoittaa parit harkkatyöt suprajohteisiin liittyen. En ole vielä edes aloittanut sillä aihe on entuudestaan tuttua ja (valitettavasti) tiedän että nuo molemmat vääntää vaikka vikana iltana (ja yönä) ja maanantain (tod. näk. helpon) elektroniikan tentin pystyy tekemään vaikka samoilla silmillä. Valitettavasti. Tarkoitus olisi kuitenkin kirjoittaa nuo raportit joko tänään tai sitten huomenna sillä tiistain sähköverkkojen tenttiin pitää oikeasti lukea. Ei sillä että aihe olisi kauhean monimutkaista (osittain tuttua TTY:n kursseilta) mutta tentti pitää tehdä näillä näkymin Japaniksi. Tiedossa kaavojen pyörittelyjä ja kaavioiden piirtämistä mutta asiaa helpottaisi jos osaisi tulkita kysymykset edes jollakin tavalla.<br /><br />Kesäloma alkaa elokuun ensimmäinen päivä 12:00 ja bussi kohti Sapporoa lähtee samana päivänä 15:20. Tuolla tulee tehtyä vain ostoksia jotka ei Kitamissa onnistu ja elokuun 2. päivänä olisi jo tarkoitus olla jo Aomorissa festivaaleja seuraamassa. 5. päivä suuntana olisi Sendai, jossa kuulemma saattaa olla samalta TTY:n japaninkurssilta 6-7. eri henkilöä samaan aikaan. Saa nähdä tuleeko noihin törmättyä. Sendaista matka jatkuu hiljaksiin kohti Okinawaa josta sitten Tokion kautta paluu Kitamiin. En vielä tiedä miten tulen blogia päivittämään vai tulenko ollenkaan. Yksi vaihtoehto on että annan tunnukset pikkuveljelle, joka sitten copy&pasteaa kännykällä lähetettyjä sähköposteja tänne mutta silloin ei kauhean pitkästi kirjoitella.<br /><br />Nyt en kuitenkaan ala kirjoittamaan raportteja vaan lähden go-kerholle pelailemaan. Suomessa olen tällä hetkellä tod. näk. vahvahko 3 kyu. Viimeksi kun kävin täällä goota pelaamassa niin pelasin 1 danina 4 peliä joista vain yksi meni pisteenlaskuun asti. Kolmessa ensimmäisessä pelissä murskasin paikallisia 1 daneja mutta 4. pelissä 3 dan oli hiukan pahempi vastus. Voitin lopulta "vain" yli 20 pistettä (alle 5p ero = tiukka peli, 10-20p ero = selvä voitto, yli 20p ero = miksei vastustaja jo luovuttanut?). Tällä kertaa pitää kokeilla pelata 2 danina jos vaikka sattuisin häviämään pari kertaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115398345740500798?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1153561756569171532006-07-22T09:46:00.000Z2006-07-22T15:38:02.213ZEilen oli joku koulun juhla Kitami Economy Centerissä. Koko illan tarkoitus oli hieman hämärän peitossa eikä se paljoa selventynyt illan kuluessa. Ilmeisesti tuolla oli jotakin tekemistä sen kanssa että lukukausi on kohta ohi ja lomat ovat alkamaisillaan. No olin kuitenkin saanut pari viikkoa sitten international centerissä vieraillessani liput tuonne. Kertoivat vain että tuolla on ilmaista olutta sekä pyysivät tulemaan paikalle. Eipä tarvinnut montaa kertaa käskeä. :)<br /><br />Mutta olut ei ollutkaan "ilmaista". Kun saavuimme paikalle niin hyvin pian joku tapahtuman järjestäjistä etsi vaihtarit käsiinsä ja selitti että pitäisi mennä jossakin vaiheessa lavalle avustamaan jossakin arvonnassa. Siitä huolimatta että tässä koulussa on vaihtareita useasta muustakin maasta niin vain korealaiset ja suomalaiset oli kutsuttu... Vaikka esittäytymisrituaalit meneekin jo suhteellisen sujuvasti niin vähänkään pidemmän esittäytymispuheen pitäminen kylmiltään reilulle 300:lle henkilölle kielellä jota ei osaa kunnolla on suhteellisen haastavaa. Illaan päätteeksi oli arpajaiset ja tietäen miten hyvä tuuri minulla näissä on niin eihän siinä mitään tullut voitettua. Ei sillä että olisin niitä digikameroita, polkupyöriä ja kaljasettejä edes halunnutkaan...<br /><br />Tällä viikolla tuli myös suunniteltua kesäloman <a href="http://dreamr.tontut.fi/reissu.png">matkasuunnitelma</a> vähän parempaan kuntoon. Hiro-san on kiertänyt muutama vuosi sitten polkupyörän kanssa ympäri japania joten hän oli oikea henkilö neuvomaan käymisen arvoisia paikkoja ja halvimmat kulkuvälineet. Näyttää siltä että japanilaiset laivat tulevat kesän aikana todella tutuiksi sillä niissä tullaan viettämään noin. viiden viikon reissusta suunnilleen viikko. Laivat ovat muutenkin helppo tapa matkustaa. Ei ole samanlaista häsläämistä kuin junien kanssa olisi ja akkuja pystyy latailemaan helposti. Ehdottomasti eniten odotan kesän reissulta Okinawalle pääsyä. En ole ikinä käynyt missään trooppisessa paikassa ja kauhean pian ei tod. näk. tule uutta mahdollisuutta.<br /><br />Tentitkin alkaa ensi viikolla. Itsellä niitä on ilmeisesti kolme kappaletta. Elektroniikkaa, sähköverkkoja sekä optoelektroniikkaa. Elektroniikan ja sähköverkkojen tentteihin tulee tod. näk. luettuakin jotakin mutta optoelektroniikka ei kiinnosta yhtään. Suprajohteiden ja sähkökoneiden kurssit pystyn suorittamaan raportin kirjoittamalla. Lisäksi voisin saada helpot nopat kirjoittamalla lyhyen raportin kansainvälisten suhteiden luennoitsijalle mutta vähän tuntuu siltä että tuo jää tekemättä...<br /><br />Kuvat ovat olleet jo viikon poissa netistä ja ihan oikeasti on tarkoitus saada ne kohta takaisin online. Lajittelemattomia ja kommentoimattomia kuvia on tällä hetkellä muutama sata ja niiden kanssa säätäessä menee hetki jos toinenkin. Jos ottaa huomioon että sain kulumaan tämän blogipostauksen kirjoittamiseen useamman tunnin (tein toki muutakin samalla) niin kauhean pian ei kannata ihmeitä odotella.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115356175656917153?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1153095902750122702006-07-17T00:05:00.000Z2006-07-17T00:25:02.763ZTänään on <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Marine_Day">meren päivä</a> (海の日 - umi no hi) ja vuodesta 1996 lähtien se on ollut kansallinen vapaapäivä. Mitenkä tämä näkyy vaihtarin arjessa? Ei mitenkään. Kukaan ei ollut kertonut minulle tästä päivästä ja aamulla densikairon (電子回路２ - elektroniikkaa) luennolle mennessä totesin koulun olevan autio. Pari satunnaista hiippailijaa näkyi pyörivän kampusalueella mutta siinä se. Normaalisti polkupyörän kanssa saa pujotella ihmismassan keskellä kieli keskellä suuta.<br /><br />Pitänee koittaa keksiä ylimääräisen vapaapäivän johdosta jotakin järkevää tekemistä. Tänään olisi loistavat kelit lähteä uimarannalle pyörimään, mutta ei tästä maasta sellaisia löydy. Kyllähän merenrantaa löytyy mutta Kitami on sisämaassa ja rannikolle on pitkähkö matka. Tod. näk. kimpoilen jossakin vaiheessa Kitamin keskustassa ja koitan etsiä jotakin mielenkiintoista tekemistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115309590275012270?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1153066618647697152006-07-16T15:16:00.000Z2006-07-16T16:16:58.703ZMiten järjestetään festivaalit japanilaisittain? No tietenkin pistämällä pystyyn n+1 kojua joissa myydään joko a) yakitoria b) takoyakia ja/tai okonomiyakia c) jotakin vastaavaa perinteistä japanilaista ruokaa d) krääsää lapsille. Ei sillä että noissa mitään vikaa olisi. Mutta jos eri kojut eroaa toisistaan vain sijainnin perusteella niin onhan se ehkä vähän yksitoikkoista.<br /><br />Vaikka sää oli hieman viileähkö niin ihmisiä oli paikalla yllättävän paljon. Tähän päivään asti on vaikuttanut että Kitami on hiukan autiohko kaupunki mutta viikonloppuna sai todeta että kyllä täällä sittenkin asuu ihmisiä. Itseasiassa 128 514 ihmistä joista 61 573 miehiä ja 66 941 naisia (tai näin kitamin <a href="http://www.city.kitami.lg.jp/">kotisivut</a> väittävät). Lauantaina tuli lähdettyä aika aikaisin liikkeelle ja päivän ohjelmassa oli palloilla ihmismassan keskellä ja bongata jotakin jännää.<br /><br />Tuli muuten koettua koko Japanissa olon oudoin kokemus. Pyörittiin Teemun kanssa ihmismassan keskellä ja sitten huomasin että 3 nuorta tyttöä kerää ihan selvästi rohkeutta tulla juttelemaan. Hetken aikaa kikattelivat keskenään ja sitten uskaltautuivat tulla sanomaankin jotakin. Aluksi tietty perusnormaali: "haroo! hau aaru yuu!? *kikattelua*". Mutta tämän jälkeen tuli jotakin mitä ei olisi ikinä osannut odottaa. "鼻が長い" - hana ga nagai - nenänne on isoja/pitkiä. Kesti hetken aikaa tajuta mitä oikeasti tapahtui. Ei sitä osaa varautua siihen että kadulla 3 vierasta ihmistä tulee kommentoimaan neniä... Kohteliaisuutena toi kaiketi pitää ottaa sillä paikallisilla on naamataulu aika tasainen mutta silti... Only in Japan.<br /><br />Muutenkin täällä on aika hankala sulautua massaan. Jos kävelee vähänkään vilkkaammassa paikassa niin aika usea jää katselemaan ja rohkeimmat jopa uskaltautuvat sanomaan jotakin englanniksi. Nyt viikonloppuna tämä oli kuitenkin potenssiin 10 sillä kansa oli nauttinut näköjään hieman paikallisia mallasjuomia. Varsinkin eräs keski-iän ohittanut hieman tuhdimmassa humalassa ollut setä joka halusi välttämättä tarjota parille gaijinille oluet jotta voisi puhua elämää suuremmista asioista. Selitti mm. siitä miten on nuoruudessaan kiertänyt maailmaa ja että tämä matsuri olisi ollut vuosia sitten paljon isompi ja paikallisella mafiallakin olisi ollut jotakin tekemistä asian kanssa. Tiedä sitten miten paljon tuossa oli totuuden siementä mukana. No jutut olivat ainakin värikkäitä ja sainpahan ilmaisen oluen. Vodkaakin olisi tarjonnut mutta piti kieltäytyä kohteliaasti.<br /><br />Illemmalla palattiin takaisin festivaalialueelle mutta hieman liian myöhään. Lauantain osalta ohjelma oli jo loppumassa ja ihmiset palailemassa koteihinsa / jatkamassa juhlimista. Palloilimme taas hetken aikaa keskustassa ja bongailimme ihmisiä sillä normaalisti tämä kaupunki on kesälauantaisin hiljaisempi kuin Tampere ihan minä tahansa arkipäivänä... Helmikuun pakkasissa... Päätimme käydä pelaamassa parit erät biljardia paikallisessa biljardiluolassa ja tämän jälkeen Genki-sanin vanhempien ravintolaan istumaan muutamaksi tunniksi. Tuolla oli eräs hieman vitsikkäämpi henkilö töissä joka halusi välttämättä tarjota meille jotakin hieman erikoisempaa safkaa. Sanoi vain että ei ole pakko syödä kaikkea jos ei pysty ja virnuili kovin. Paljastuikin että nämä erikoisherkut olivat jonkinlaisia nattokääryleitä. Kivakiva. Kyllähän nuo sai helposti syötyä mutta en kyllä itse rupeaisi noista mitään maksamaan.<br /><br />Sunnuntaina tuntui olevan hieman enemmän ihmisiä paikalla kuin lauantaina. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Kimono">Kimonoita</a> ja <a href"http://en.wikipedia.org/wiki/Yukata">yukataa</a> näkyi yllättävän paljon. Tänään oli tarkoitus pyöriä hieman keskustassa festivaalialueella ja sitten etsiä hyvä paikka katsella illan ilotulitusta. Ongelma tosin oli että tiesimme ilotulituksen alkavan joskus 19:30 ja paikka jossakin päin Etelä-Kitamia mutta siinä se. Aluksi olimme menossa aika pahasti väärään suuntaan kunnes rupesimme kulkemaan samaan suuntaan minne suurin osa ihmisistä/autoista oli menossa. <br /><br />Saavuimme oikealle alueelle suhteellisen optimaaliseen aikaan ja rupesimme valumaan lähemmäksi varsinaista ilotulitusaluetta. Jos jokin asia pitää mainita missä japanilaiset ovat paljon suomalaisia parempia niin se olisi ilotulituksien järjestäminen. Pommit olivat todella näyttäviä ja niitä pääsi katselemaan suhteellisen läheltä. Illan setti kesti noin tunnin ja ilmeisesti tämä oli jonkinlainen kilpailu missä eri joukkueet ottivat mittaa toisistaan. Kuvat eivät onnistuneet kauhean hyvin mutta pari ihan hyvää videota sain napattua. Tod. näk. alkuviikosta tunkkaan kuvat takaisin nettiin ja päivittelen albumin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115306661864769715?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1152796813863526302006-07-13T12:40:00.000Z2006-07-13T13:20:13.916ZLukukausi lähenee loppua ja sen myötä alkaa myös tentit ja harkkatyöt lähestymään. Tenteistä en tosin tiedä juuri mitään, mutta jotkin kurssit pystyy läpäisemään kirjoittamalla vähän laajemman raportin jostakin ennalta määrätystä aiheesta. Viime yö meni taas vaihteeksi tahtikoneista kirjoittaessa. Aloitin homman tosissani joskus 00:30 ja valmista tuli noin 07:30. Lupasin palauttaa harkkatyön aamuluennolla joka alkoi 08:50 joten aikaa jäi turhankin paljon... Suurin ongelma näitä raportteja kirjoittaessa ei ole asian opiskelu vaan se että tämä pitää tehdä englanniksi (tai vaihtoehtoisesti japaniksi). Kurssit jotka täällä suoritan on suurimmaksi osaksi hyvin hallussa (paitsi se optoelektroniikka) sillä olen opiskellut samat asiat suomessa... Mutta suomeksi - teknisen huuhaan kirjoittaminen englanniksi ei ole kauhean yksinkertaista.<br /><br />Tahtikoneraportti ei ollut mielestäni kauhean onnistunut. Teksti on suhteellisen kankeaa ja paikoittain jopa vaikeaselkoista mutta miten minut tästä palkittiin. Tamura-sensei sanoi "Jaa kirjoitit raportin. Sehän kiva. Nyt voitkin kirjoittaa vielä kolmannen aiheesta superconductivity and three application examples." Kivakiva... Tehtävä ei tosiaankaan ole vaikea mutta siistin raportin vääntäminen englanniksi saattaa olla ongelmallista... Varsinkin jos sen tekee vikana iltana. Pitää koittaa petrata.<br /><br />Tähän päivään asti tuli eleltyä hieman hiljaisempaa elämää reilun viikon ajan. Ei biletystä eikä mitään kummempaa menoa iltaisin. Viikko sitten väsytti ihan törkeästi riippumatta siitä miten pitkään nukkui. Sen siitä saa kun ei pidä "vapaapäiviä" vaan lähes joka päivä käy jossakin häppeningissä. Tänään oli kuitenkin ohjelmassa grillausta läheisessä puistossa parin korealaisen ja japanilaisen kanssa. Tällä kertaa tuli hommattua lihaakin lähes tarpeeksi ja homma sujui suhteellisen hyvin jos ei lasketa mukaan alkuvaikeuksia. Satuin lähtemään asuntolalta 5 min myöhässä ja jumitin itseni keskelle paloharjoitusta. Meinasin aluksi skipata koko homman ja ignoroida kaikkien muun toiminnan mutta kovasti viittelöivät minutkin mukaan johonkin kokoontumispaikalle missä oli sitten alkusammuttimien esittelyä. Väsytti, oli nälkä ja piti sitten vielä paloharjoitukseenkin osallistua. Jippii! Lopulta päästiin kuitenkin grillailemaan ja ilta oli suhteellisen onnistunut siitäkin huolimatta että hereillä pysyminen oli välillä tuskaa. Puheenaiheet olivat tosin taas vaihteeksi aika huonoja mutta mutta... On tullut opittua jo aika paljon painokelvotonta japania jota ei kehtaa ihmisten ilmoilla puhua mutta mikäs siinä. :)<br /><br />Kuvat ovat hetken aikaa poissa netistä. Koulun koneilla tuli quota vastaan ja oli pakko saada pari tiedostoa nettiin. Valokuvien poistaminen oli luonnollinen valinta sillä vaihtoehtona oli n+1 tiedoston poistaminen yksittäin. Jos joku tietää jotakin halpaa ja suhteellisen luotettavaa palvelua jonne voisi tyrkätä kymmeniä megoja kuvia niin voisi siitä ilmoittaa. TTY:n koneilla tulee rajoitukset vastaan liian nopeasti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115279681386352630?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1152344294527124612006-07-08T07:22:00.000Z2006-07-08T09:12:47.223ZPerjantaina oli sitten se yläastevierailu. En ollut alkuviikosta kerjennyt kauheasti valmistautua tuohon ja torstai-iltana väsytti niin pahasti ettei jaksanut tehdä oikeasti mitään. Eli mikä olisi pelimiehen ratkaisu? No tietenkin mennä nukkumaan ja herätä aamuyöllä neljän aikaan pirteänä keksimään kaikkea jännää kerrottavaa Suomesta. Onneksi tämä oli kuitenkin tehty jo kerran aiemmin kun kävimme eräällä ala-asteella <a href="http://damake.blogspot.com/2006/05/ala-astevierailu.html">vierailemassa</a>. Lisäksi sain Teemun muistiinpanot käyttööni joten ei ollut kauhean vaikea kasata materiaalia noin kymmenen minuutin esitelmään. Ongelmia ilmeni siinä vaiheessa kun tuosta piti tehdä sujuva kokonaisuus. Toisaalta tutusta aiheesta puhuminen yleisölle joka ei tiedä Suomesta yhtään mitään ei ole kauhean hankalaa. Hankalaksi sen tekee että se pitää tehdä kielellä jota ei hallitse kauhean hyvin...<br /><br />Kymmeneltä neljä vaihtaria kokoontui international centeriin odottelemaan että meidät noudettaisiin 北光中学校:lle (hokkou chuugakkou, pohjoisen valon yläaste). Aluksi meidät vietiin koulun rehtorin puheille jossa kyseltiin taas ne perustoimenpiteet: pientä tenttausta ja jääteetä. Hyvin pian meidät noudettiinkin luokkiin ja poiketen viimekerrasta jokainen vaihtari sai oman luokan jolle piti esitellä oman maan erikoisuuksia. Heti alkuun joutui tappelemaan videotykin kanssa. Vinkkinä vastaisuuden varalle: jos linssisuojuksen ottaa pois niin tykit tuppaavat toimimaan paljon paremmin. <br /><br />Kolmessa kuukaudessa on näköjään oppinut aika paljonkin kieltä vaikkei siltä aina tunnukkaan. Esitelmä meni alkukankeuksien jälkeen suhteellisen hyvin ja pystyi jopa vastailemaan esityksen aikana kysyttyihin spontaaneihin kysymyksiin. Esitelmä koostui lähinnä Suomen ja Japanin asukasluvun vertailusta, Suomen vuodenajoista, elukoista, urheilusta, muumeista sekä ruoasta. Eniten yleisössä tuntui herättävän huomiota se kun kerroin että Suomessa syödään poronlihaa ja se on oikeasti tosi hyvää.<br /><br />Esitelmän jälkeen oli jotakin pientä ohjelmaa. Oppilaat rupesivat valmistamaan okonomiyakia (お好み焼き - pizzan tapainen lätty jossa on kaikkea jännää välissä) jota sain sitten syödä turhankin paljon. Puujaloilla kävelyä jota jouduin itsekkin kokeilemaan, jonkinlaisen hipan peluuta koulun liikuntahallissa, kaikenlaisiin kysymyksiin vastailua, jne. Lopulta oli kuitenkin ruokailu luokan kanssa. Ruokailun päätteeksi päätin tarjota koko luokalle turkinpippureita. Olivathan he aluksi innoissaan mutta muutama minuutti siitä kun sain pussin auki oppilaat sinkoilivat pitkin luokkaa ja koulun käytäviä ja valittivat että on turhan tulista... Eivät nämä ilmeisesti osaa arvostaa - helmiä sioille...<br /><br />Päivän päätteeksi vaihtarit vietiin koulun liikuntahalliin jossa meille esitettiin ensin perinteinen japanilainen tanssi (samanlaista joita oli jo nähty ala-asteella, sapporossa sekä koulun festivaaleilla) sekä kuorolaulua. Sitten vielä ryhmäkuva oman luokan kanssa ja sainpa vielä kukkakimpukin kotiin vietäväksi. Tämä oli lopulta ihan mukava päivä pitkälti sen takia, että kielitaito on parantunut suhteellisen paljon ja oikeasti ymmärsi jotakin mitä nuo höpisivät. Vielä on kuitenkin todella paljon opiskeltavaa. Kuvat löytyvät <a href="http://www.students.tut.fi/~jarvela3/Japani_albumi/2006-07/07-hokkouchuugakkou/index.html">täältä</a>.<br /><br />Illalla Hiro-san oli luvannut opettaa minulle ja Teemulla sushin valmistusta. Ei lopulta kauhean vaikea homma. Todennäköisesti suurimmat ongelmat tulevat oikeanlaisen riisin tekemisessä. Riisi ei saa olla puuroa, mutta silti siitä pitäisi pyöritellä palloja. Kalan leikkaus ja riisipallojen muokkaus on lopulta suhteellisen helppoa. Illan aikana tuli keskusteltua lähinnä sushin valmistuksesta ja Japanin kulttuurista. Lisäksi tuli opittua muutamia uusia (painokelvottomia) sanoja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115234429452712461?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1152008437632953202006-07-04T08:46:00.000Z2006-07-04T13:50:35.480ZViikonloppu oli täynnä ohjelmaa eikä kauheasti kerjennyt lusmuta. Lauantaina käytiin Kenjin, Hiron, Seigon ja parin muun joiden nimi ei nyt muistu mieleen Western nimisessä tabenomihoudai paikassa. Paikka erosi muista vastaavista paikoista siten, että täällä ruokaa ei kannettu pöytään vaan se piti itse hakea. Tarjolla oli useita erilaisia lihoja, salaatipöytä, sushia, nuudeleita, jälkiruokia ja sen sellaista. Kaikkea ei kerjennyt millään maistaa joten tuolla tulee vierailtua joskus toistekin.<br /><br />Lisäksi tuli todistettua myytti Aasialaisten huonosta viinapäästä todeksi. Kyllähän he aluksi jaksoivat hetken aikaa perässä pysyä, mutta muutaman tuopin jälkeen tuli raja vastaan ja siirtyivät vesilinjalle. Eli maksoimme siitä että saisimme syödä ja juoda niin paljon kuin kerkeää ja nämä lopettivat syömisen ~tunnin päästä ja alkoivat juomaan teetä... Ei voi ymmärtää...<br /><br />Tämän jälkeen mietittiin hetken aikaa jatkopaikkaa mutta innostusta ei juuri tuntunut löytyvän. Pyörimmekin siis hetken aikaa Kitamin keskustassa olleella pienellä festivaalilla ja tämän jälkeen suuntasimme kävellen takaisin asuntolaa. Jälkikäteen ajateltuna parempi näin ettei jatkettu enää mihinkään.<br /><br />Sunnuntaina oli vuorossa puistogolffia. Lähtö tapahtui Kitamin keskustasta bussilla. Ensimmäisenä suunnistimme kohti Kitamin paloasemaa. Onneksi tuolla ei tarvinut kauhean pitkään pyöriä sillä paikka oli jo entuudestaan tuttu. Lyhyen kaluston esittelyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kitami Moiwa Sports Worldia.<br /><br />Ennen puistogolffin pelaamista oli vuorossa ruokailu. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, sillä käytännössä tarjottu bentouboxi oli minun aamiainen. Jostakin kumman syystä minulla on tapana herätä niin myöhään etten kerkeä syödä aamuisin mitään. Ei auta vaikka pistäisin kellon soimaan aiemmin. Siirrän horroksessa herätyksen myöhemmäksi että aamulla kerkeää käydä juuri ja juuri suihkussa muttei mitään muuta. Huono tapa mutta minkäs teet...<br /><br />Puistogolffi oli ihan mukavaa. Radat oli noin 50m pitkiä ja pallot hieman isompia kuin normaalit golfpallot. Ongelmia tosin tuotti että maila joilla palloja piti lyödä oli hieman lyhyehkö. Ei tuo nyt aivan surkeasti mennyt mutta paremminkin olisi voinut sujua. Lisäksi olin tehnyt pelimiehen liikkeen ja pistänyt aamulla hihattoman paidan päälle. Se yhdistettynä lähes pilvettömään taivaaseen ei ole hyvä juttu. Golfradalta lähtiessä olkapäät rupesivat punottamaan jo sen verran pahasti että tiedossa tulee olemaan tuskainen viikko.<br /><br />Ennen paluuta kävimme vielä kääntymässä jossakin temppelissä. Ei oikein selvinnyt minkä lahkon juttuja tuo oli mutta eipä sillä niin väliä. Temppelivierailu oli kuitenkin koko päivän tuskaisin osio. Tuolla piti istua seizassa (joka on siis se äärinmäisen tuskallinen tapa jonka joku sadistininen ihminen on keksinyt joskus aikojen alussa) jonkin lyhyehkön seremonian ajan. En tosin jaksanut loppuun asti vaan piti luovuttaa ja siirtyä risti-istuntaan.<br /><br />Viikonloppu oli ollut tähän asti suhteellisen kiireinen ja luulisi että nyt pääsisi kämpille lepäilemään. Mutta ei. Maanantaina olisi "Principles of designing a transformer" -harkkatyön deadline. Ei mikään ongelma sillä vikana iltana on aina aikaa. Tästäkään ei tullut poikkeusta sääntöön vaan aamulla harkkatyö oli jo sen verran siedettävässä kunnossa että sen kehtasi tulostaa ja käydä palauttamassa proffalle.<br /><br />Viikonlopun jäljiltä alkoi olemaan jo aika heikossa hapessa. Suhteellisen paha väsymys, auringossa palaneet kädet sekä lievähkö päänsärky. Onneksi tiistain luennoilta palatessa huomasin että posti oli tuonut minulle ensiapupaketin. Mitä muuta sitä voisi toivoa kuin pari pussia turkinpippureita ja salmiakkipastilleja. Erittäin suuret kiitokset tästä Rovaniemelle! Taas jaksaa paljon paremmin.<br /><br />Tämän viikon perjantaina pitäisi mennä paikalliselle yläasteelle selittämään jotakin Suomesta. Kielitaito hieman huolestuttaa sillä tällä kertaa kohdeyleisö saattaa oikeasti kuunnella mitä sitä tulee sanottua ja hienot kuvat revontulista ei taida enää riittää. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua. Lopetin myös pikanuudeleiden syömisen ja rupesin tekemään kämpilläkin ihan oikeata ruokaa. Riisiä ja kanaa on suhteellisen halpa tehdä eikä ole edes kauhean pahan makuista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115200843763295320?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1151683224734125682006-06-30T14:53:00.000Z2006-06-30T16:00:24.863ZNo ei ihan. Verta ja kyyneleitä ei ole näkynyt mutta hikeä senkin edestä.<br /><br />Tulin juuri eräästä konsertista jonne olin jostakin kumman syystä ostanut lipun pari viikkoa sitten aamu seitsemältä. Ohrapirtelöillä ja sillä että hetkeä aikaisemmin oltiin poistuttu eräästä ravitsemusliikkeestä ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa.<br /><br />No tänään oli kuitenkin 18:00 lähtö Masashi-sanin asuntolalta kohti Onion-studiota, jossa olisi laulu- ja soitinyhtye <a href="http://www.vc-net.ne.jp/~etsu/hw6/">Hawaiian6</a>:n konsertti. Siirtyminen paikanpäälle tapahtui Kazu-sanin pienellä autolla. Kun vihdoin päästiin perille niin ihmetystä aiheutti esiintymisalueen pieni koko. No sen ei annettu häiritä vaan odoteltiin ensimmäistä esiintyjää samalla kun taustalla soitettiin South Park -elokuvan soundtrackia. <br /><br />Japanilaiset ovat outoa kansaa. En nähnyt ainuttakaan humalaiselta vaikuttanutta henkilöä koko illan aikana vaan kaikki olivat selvästi tulleet kuuntelemaan bändejä. Tästäkin huolimatta välittömästi kun ensimmäinen bändi aloitti soittamisensa niin puolet yleisöstä ryntäsi lavan eteen heilumaan holtittomasti. Itse tyydyin kuitenkin jäämään salin takaosiin seuraamaan tilannetta. Uskotteko jos väitän että yli 190cm pitkä melko vaaleahiuksinen (ainakin paikallisiin verrattuna) länsimaalainen erottuu yleisön joukosta aika hyvin. Ainakin ensimmäinen esiintyjä koitti selvästi viittoa jotakin minulle ja Teemulle kappaleiden välissä. En sitten tiedä mitä tarkoitti...<br /><br />Toinen eroavaisuus Suomen ja Japanin konserteissa on äänenvoimakkuus. Kun ensimmäinen esiintyjä lopetti ja siirryttiin pihalle tauolle niin huomasin että korvat soi aika pahasti. Eareita myymällä olisi voinut tehdä hyvät rahat. Tai ainakin minulta olisi voinut pyytää suhteellisen korkeata hintaa ja olisin maksanut mukisematta. Ennen pääesiintyjää oli vielä pari lämppäriä ja äänenvoimakkuutta ei ainakaan laskettu heitä varten.<br /><br />Kun viimeinen esiintyjä viimen aloitti niin korvat huusi tuskaa ja hiki virtasi. Vaikkei paikalla ollutkaan kauhean paljoa yleisöä (ehkä hieman yli sata) niin konserttisalin pienuudesta johtuen tunnelma oli aika tiivis. Ilma rupesi olemaan jo todella tunkkainen ja paita hiestä läpimärkä. En osaa sanoa tuosta Hawaiian6:sta juuri mitään. Perus jrockia kaiketi. Kaikki ne kuullostaa ja näyttää samalta varsinkin kun musiikkia soitettiin oikeasti aivan liian kovaa.<br /><br />Loppujenlopuksi kuitenkin ihan onnistunut ilta ja tinnityskin lakkaa toivottavasti muutaman päivän sisällä. Tämänkin sijasta olisin voinut nyhjöttää kämpillä kirjoittelemassa joistakin muuntajista ja niiden suunnittelusta jotakin tylsää/turhaa raporttia jonka deadline on vasta ensi viikon maanantaina. Vikana iltana kerkeää kuitenkin ihan hyvin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115168322473412568?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1151242856366711752006-06-25T09:31:00.000Z2006-06-25T13:40:56.466ZTänä viikonloppuna siis oli KIT:n sekä viereisen Japanese Red Cross Hokkaido College of Nursingin festivaalit. Minulla ei ollut tuolla mitään tekemistä niin sai rauhassa kierrellä eri kojuja ja katselemassa ympärille.<br /><br />Lauantaina tuli herättyä suhteellisen aikaisin ja lähdettyä koulua kohti. Virhe! Tapasin matkalla Korealaiset jotka nakittivat minut auttamaan heidän myyntikojunsa pystyttämisessä. Homma koostui lähinnä tavaroiden kantamisesta paikalle mutta pari minuuttia myöhemmin lähtemällä olisin voinut säästyä hommilta. Aamulla tuli kierrettyä eri kojut pikaisesti läpi ja seurattua Kenjin orkesterin esiintyminen.<br /><br />Päivän ainoa ohjelma mikä oli tarkoitus seurata oli kädenvääntökilpailu. Teemun oli tarkoitus ottaa tuohon osaa mutta lopulta minutkin työnnettiin lavan eteen jonne osallistujien piti kerääntyä. Homma toimi siten, että ensin oli karsinnat joilla valittiin 4 osallistujaa loppukilpailuun. Karsintaa ei tehtykkään kädenväännöllä vaan käden puristusvoiman perusteella. Tämähän sopi minulle vallan mainiosti sillä kesätöissä on aikoinaan joutunut katkomaan kuparia pihtien kanssa ihan tarpeeksi. Mittalaitteesta saadusta huonosta otteesta huolimatta tulos oli 64 kg joka riitti karsinnan kolmanteen sijaan. Voittajalla 67 kg, kakkosella 65 kg, minulla siis 64 kg ja viimeisenä mukaan päässeenä Teemulla ilmeisesti 61 tai 62 kg. Loput tulokset sitten pyörivätkin 50 ja 60 kilon välillä. Loppukilpailussa Teemu arvottiin karsinnan voittajaa vastaan ja minut kakkosta vastaan. Ensin Teemu hävisi melko tasaväkisen väännön jälkeen ja sitten oli minun vuoro hävitä todella nopeasti. Tämän jälkeen minun ja Teemun piti vääntää kättä kolmannesta sijasta. Tiesin etukäteen että Teemu on tuossa paljon minua vahvempi joten en edes viitsinyt vääntää tosissani ja luulin ettei Teemukaan niin tehnyt. Tosin tuolloin en tiennyt että Teemu rikkoi olkapäänsä ensimmäisessä väännössä ja ilmeisesti se oireili minuakin vastaan pahasti. Jos vain olisin tiennyt tuon niin saattaisin olla tällä hetkellä 4000 jeniä rikkaampi mutta tämä on vain jossittelua... Kilpailun voittaja sai 10000 jeniä ja kakkoseksi tullut kaiketi 6000 jeniä.<br /><br />Loppupäivä tuli kierreltyä KIT:n ja läheisen hoitsukoulun kojuja. Tuolla tuli tutustuttua mm. 電気パン (denki pan - sähköleipä) nimiseen ruokaan. Käytännössä perus leipätaikina ja se valmistetaan kytkemälä terminaalit taikinan molempiin päihin ja pistämällä tarpeeksi virtaa siitä läpi. Samalla tavalla voi myös grillata makkaraa (ohmimakkara) ja monia muita safkoja - insinööriratkaisu jos ei ole grilliä käsillä. Joskus viiden maissa eksyimme taas väärään paikkaan ja Korealaiset nakittivat minut ja Teemun purkamaan heidän myyntikojuaan. Erittäin huonoa ennakointia nakkien varalta mutta oma moka. Tuolloin tapasimme kuitenin Hiro-sanin jonka kanssa sovimme loppuillan ohjelmasta. Ensin keilaamaan ja sitten yakinikua ja jotakin.<br /><br />Kuuden maissa löysin itseni Kitamin keilahallin edestä n+1 äänekkään Japanilaisen kanssa. Tuolla tuli pelattua kolme peliä jotka meni hävettävän huonosti. Kun kävin ensimmäisen kerran keilaamassa niin tulos oli yllättävän hyvä. Ilmeisesti tuo oli aloittelijan tuuria ja nyt pelit menevät täysin penkin alle. Kolmen pelin kokonaispisteet vain hieman yli 300... Keilailun jälkeen jatkoimme yakiniku-ravintolaan (grillausta) jossa tuli syötyä suuret kasat erilaisia lihoja. Tuolla vierähti muutama tunti ja jostakin kumman syystä saimme olla tuolla yliaikaa sillä meitä ei tultu häätämään pois vaikka henkilökunta alkoi jo siivoamaan muita osia ravintolasta. Tämän jälkeen 白木屋 (shirokiya) nimiseen juottolaan jossa tuli taas vedettyä muutaman tunnin nomihoudait. Juttujen taso rupesi olemaan jo aika huonoa mutta ei se mitään. Tämän ravintolan jälkeen lähes koko seurue oli valmiina lähtemään kotiin mutta eihän tuollainen käy päinsä juhannuksena varsinkaan kun kello oli vasta noin 02:00. Pitkällisen suostuttelun jälkeen minä, Teemu, Hiro ja eräs kenen nimen minun pitäisi jo osata (Tagawa ehkä?) mutten vielä osaa lähdettiin Venukseen joka on paikallinen juottola josta löytyy karaokevälineet. Tuolla tuli lauleskeltua niin pitkään kunnes saatiin häädettyä muut asiakkaat pois. Asuntolalle päästiin jo 04:20 joka on paljon aikaisemmin kuin parina muuna iltana. Hieno ilta oli.<br /><br />Sunnuntaina heräsin hieman ennen yhtätoista kun International Centerin Kawai-san soitti minulle ja mainosti koululla olevaa teeseremoniaa mihin olisi mahdollisuus osallistua. Kiitollisena aikaisesta herätyksestä lupauduinkin eksymään paikalle vaikkei voinnista ollut vielä mitään tietoa. Jostakin kumman syystä vältin hilpeästä illasta johtuvat jälkitaudit lähes kokonaan ja nopean pikasuihkun jälkeen olinkin valmis lähtemään takaisin festivaalialueelle täysissä sielun ja ruumiin voimissa.<br /><br />Hetken aikaa koululla pyörittyäni törmäsinkin Kawai-saniin joka raahasi minut lähes välittömästi seuraamaan teeseremoniaa. Homma alkoi siten, että kimonoon pukeutuneet tyttelöiset ohjasivat minut erään pöydän ääreen istumaan parin muun henkilön seuraksi. Sitten eteemme kannettiin jonkinlainen makea karkkin ja leivoksen sekoitus. Teetä juodessa onkin yleensä tapana syödä jotakin makeaa niin itse tee maistuu sen jälkeen paremmalta. Tämän jälkeen nuorehko kimonotäti istui pöytään ja rupesi valmistamaan teetä. Jokaiselle vaiheelle onkin tarkat toimenpiteet ja koko homma otetaan todella vakavasti. Pitkähkön valmistusprosessin jälkeen sain teekupin käteeni jota piti vielä pyöritellä ennen kuin sai juoda. Kaiken tämän vaivan jälkeen sain todella kuumaa ja kirpeän makuista vihreää teetä. Kun luulin että homma on ohi niin minut pistettiin itse valmistamaan uusi satsi teetä. Käytännössä vispasin teepulverin kuuman veden kanssa ja kun homma oli ohi niin kupin pohjalle piti piirtää の (no). Sitten piti taas juoda omat tuotokset pois. En kyllä tämänkään jälkeen ole mikään teen ystävä ja tyydyn jatkossa juomaan C.C.Lemonia (Japanin paras limppari).<br /><br />Teeseremonian jälkeen suunnistin esiintymislavan eteen jossa oli alkamassa Miss KIT -kilpailu. Tarjolla ei tosin ollut mitään silmänruokaa vaan kilpailuun osallistujat olivat miehiä jotka olivat pukeutuneet naisiksi. Siis normaalit missikisat japanilaisittain. Palkinnot olivat kuitenkin ihan kivat. Voittaja sai 25000 jeniä, kakkonen 10000 jeniä ja jaettu kolmas sija 2500 jeniä. Heti kilpailun jälkeen oli taas aikido-kerhon näytös. Vaikkei aikido oikeasti toimikkaan (ellei ole Steven Seagal) niin kyllä äskeisen "missikisan" kakkoseksi tullut lenteli ihan komeassa kaaressa. Eli jos pelkäät, että joku naiseksi pukeutunut mies käy pimeällä kujalla käsiksi niin aikido on juuri oikea laji sinulle!<br /><br />KIT:n kampuksella tuli vielä katsottua Masashin bändin esiintyminen ja sitten suoritettiin siirtyminen hoitsukoululle. Tuolla festivaalialue oli hieman pienempi ja eri kojuja ei kauheasti ollut. Lähinnä tuli vain istuskeltua ja seurattua esiintymislavan ohjelmaa. Vaikken juuri hiphopbreakdancewhatever-jutuista välitä niin oli näiden ryhmien esitykset kuitenkin aika näyttäviä.<br /><br />Festivaalit olivat ihan onnistuneet ja nyt jälkikäteenkään ei harmita yhtään vaikkei tuonne voinutkaan pullia leipoa. Kuviakin tuli otettua aika paljon sillä tällä kertaa kameran akku ei tehnyt killeriä. Kesälomareissulla tulee ongelmia jos ei meinaa ottaa läppäriä mukaan, sillä giganen muistikortti ei riitä mihinkään jos ottaa yhtään videokuvaa. Pitänee tutkia mahdollisuuksia siirtää kuvat valokuvausliikkeissä CD-levylle tai jonnekkin. Vaikkei 2.5 kg läppäri+laturi kauhean painava olekkaan niin kyllä sitä silti harmittaa kantaa mukana melkein kuukausi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115124285636671175?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1151055484481289762006-06-23T04:57:00.000Z2006-06-23T09:38:07.160ZByrokratia - mikä ihana tekosyy.<br /><br />Nyt viikonloppuna on ne koulun festivaalit. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun piti tehdä tuonne Teemun kanssa pullaa myytäväksi. Koko homma lähti liikkeelle siitä, että tutorini, Kenji, mainitsi noin kuukausi sitten että jotkut festarit ovat tulossa ja sinne pitäisi tehdä jotakin. Päätettiin tuolloin Teemun kanssa että tuonne voisi tehdä muutamat pellilliset pullaa. Tänään kuitenkin selvisi, että noista safkoista olisi pitänyt viedä jotkin näytteet tai jotakin jonnekkin health centeriin josta sitten olisi saanut myyntiluvat. No eihän me tuollaisista mitään tiedetty ja nyt taitaa olla hieman myöhäistä... Siis erikseen olisi pitänyt hankkia luvat jotta voisi tehdä pullaa tuonne... Jepjep... Eivät tiedä mistä jäivät paitsi.<br /><br />Mutta ei tuohon maailma kaadu ja oikeastaan ei harmita yhtään että ei tarvitse pullaa leipoa - päinvastoin. Nyt on huominen päivä vapaata kierrellä festivaaleja eikä tarvitse päivystää teltan luona myymässä pullaa. Lisäksi läheisessä hoitsukoulussa (萌えぇぇ) olisi kanssa jotkin festivaalit. Tulee varmaan jossakin vaiheessa siirryttyä sinne ja jättää KIT:n erittäin miesvaltainen festivaali oman onnensa nojaan... Harmi vain että näyttää siltä että viikonloppuna ei ole kauhean hienot kelit.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115105548448128976?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1150877498036214532006-06-21T07:34:00.000Z2006-06-21T08:11:38.063ZMuutama viikko sitten minulla oli pieniä ongelmia hyönteisten kanssa. Tiskipöydän ympäristössä nimittäin rupesi lentelemään pienien kärpästen näköisiä pikku barbapapoja. Ei noista mitään suurta ongelmaa muodostunut mutta olihan se hieman häiritsevää kun nuo pirulaiset änkesivät soijakastikepullon sisälle ja sitten jumittivat sinne. Lopetin hedelmien ostamisen muutama viikko sitten sillä oletin että banaaninkuoret houkuttelee noita ötököitä. Tällä hetkellä en löydä yhtään elävää ötökkää kämpästäni vaikka kuinka yrittäisi etsiä. Tiskipöytä on melkein yhtä kauheassa kunnossa kuin viikko sitten mutta kuivat leivänmurut ja pikanuudelijämät ei niitä tunnu kiinnostavan -> pitää rajoittaa hedelmien syöntiä...<br /><br />Jos täällä meinaa hedelmiä ostella niin banaanit ovat kaikkein opiskelijaystävällisin ratkaisu. Vaikka ne onkin täällä hieman kalliimpia kuin Suomessa niin aika usein löytyy todella halpoja terttuja kaupan hyllyiltä. En ole hedelmävalikoimiin kauhean tarkasti tutustunut mutta vaikuttaisi että saatavilla on lähes samaa tavaraa kuin Suomessakin - hieman kalliimmalla tosin. Vihannes/juureshyllyt eroavat aika paljonkin Suomen vastaavista. Lähinnä vaikuttaa siltä että täällä on hieman erilainen valikoima eri rehuja Suomeen verrattuna. Toisaalta kurkkujen (ovat täällä paljon pienempiä kuin Suomessa) lisäksi en juuri vihanneksia ostele joten ei niin väliä.<br /><br />Mutta takaisin Japanin ötököihin. Suomessa on todella äkäisiä hyönteisiä. Hyttysiä, paarmoja ja muita vastaavia sittisontiaisia on aina riesaksi asti. Kyllähän Japanissakin hyönteisiä on mutta ne eivät surise häiritsevästi, pure tai pistä viattomia ihmisiä. Kyllähän täältäkin löytyy niitä <a href="http://www.vespa-crabro.de/manda.htm">hyönteisiä</a> joiden kanssa ei haluaisi olevan tekemisissä, mutta aika harvinaisia ovat.<br /><br />Geosta (Makuuni potenssiin 10) muuten löytyy paljon huonoja hyönteiselokuvia: <a href="http://www.imdb.com/title/tt0416775/">Radioaktiivisista ja vihaisista jättiläismuurahaisista</a> ja <a href="http://www.imdb.com/title/tt0299712/">tappaja koppakuoriaisista</a> kertovat elokuvat on tullut jo katottua ja vielä olisi todella moni vastaava elokuva katsomatta. Ei taida olla Suomen videovuokraamoissa läheskään yhtä laajat valikoimat "huonoja elokuvia".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115087749803621453?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1150460247551454352006-06-16T11:45:00.000Z2006-06-16T12:17:27.596ZTekee taas mieli avautua parista asiasta.<br /><br />Ensinnäkin voisi taas mainita jotakin Japanilaisesta ruoasta. Jos ei käy jatkuvasti tabehoudairavinteleissa syömässä lihaa niin että napa ruskaa niin normaalivartaloinen länsimaalainen mies kuihtuu silmissä. Painan kohta oikeasti alle 90 kiloa vaikka syön päivittäin koululla hyvin ja kämpilläkin mussutan kaikenlaista pullaa ja vastaavaa.<br /><br />Tästä päästäänkin kätevästi toiseen avautumisen aiheeseen. Tyhmä, kömpelö ja epäsiisti kun olen niin rikoin vyöni soljen astumalla sen päälle. Ei luulisi olevan mikään ongelma sillä vaikka täältä ei isokenkäisiä ihmisiä olekkaan niin vatsakkaita henkilöitä on kuitenkin olemassa. Tästä voisi olettaa että uusia vöitäkin olisi helppo löytää. Mutta kun ei! Normi vyönpituus on täällä alle 100cm. Tänään kävin kiertelemässä Kitamin isommat kaupat läpi ja yksi vyö löytyi mikä olisi mennyt normaalivartaloisen länsimaalaisen miehen vyötärön ympäri. Hintaa sillä tosin oli ~12000 jeniä (~80 euroa). Ja toisekseen vyöt tuntuu olevan täällä yhden sormen levyisiä ja ihmeen värisiä. Missä on kunnon paksut mustat nahkavyöt? Kyllä täällä vielä kauppoja on jäljellä joista on pakko löytyä ihan oikeita kokojakin mutta noissa peruskaupoissa oli vain neitimalleja...<br /><br />Kävimpä tänään KIT:n lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Sisäänpääsy opiskelijoilta 50 jeniä (~naurettavan pieni summa euroina). Tuolla tuli heti vastaan innokas setä neuvomaan miten uimahalli toimii ja muutenkin vaikutti ihan ok paikalta. Kun pääsin pukuhuoneeseen asti niin kasvoille löi todella kuuma ja kostea ilma. Jostakin syystä tuolla on lämmitys säädetty todella kovalle ja seinällä ollut mittari väitti lämpötilaksi 32°C. No tuon kanssa vielä elää. Kun olimma matkalla altaille niin vastaan ryntää eräs täti ja kyselee että missäs poikien uimalakit on. No kävi sitten hakemassa sellaiset ja pääsimmä jatkamaan "altaille" asti. Veteen asti kun päästiin niin todettiin että vettä on ehkä ~100cm. No kyllähän tuossa uida voi mutta mutta... Lisäksi vesi oli todella lämmintä. Ideaalinen varvasanturi approksimoi veden lämpötilaksi yli 25°C. Näyttää kyllä pahasti siltä, että uimassa ei tule käytyä kauhean useasti vaikka tuo halpaa onkin ja todella lähellä asuntolaa. Välissä tosin aika syvä laakso jonka yli ei ole siltaa -> todella jyrkkä ylämäki molempiin suuntiin.<br /><br />Oikeasti täällä on kyllä todella mukavaa. Moni asia on paljon paremmin kuin Suomessa mutta näitä omituisuuksiakin on. Ruokakin on todella hyvää mutta sitä on hankala saada tarpeeksi ellei rupea itse tekemään kunnon annoksia. Kävin tänään hakemassa paikallisesta elektroniikkakrääsäkaupasta iPod Nanon (~190e, yli 60e halvempi kuin suomessa) joten elektroniikkaan on kulunut rahaa jo aika paljon (kamera 46000 jeniä, sanakirja 30000 jeniä) . Tosin vielä olisi paljon kivaa ostettavana. Viikon päästä on 大学祭 (daigaku matsuri - yliopiston festivaali) jonne minä ja Teemu luvattiin tehdä Suomikoju. Ilmeisesti koitamme leipoa pullaa ja myymme sitä tuolla. Aasiasta saa etsiä kaardemummaa kissojen ja koirien avulla joten Teemu hommasi tarvittavat aineet Suomesta. Ensiviikolla olisi tarkoitus etsiä uuni ja ruveta leipomaan. :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115046024755145435?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1150293146928326592006-06-14T13:39:00.001Z2006-06-14T13:52:26.973ZMikä olisi hieno tapa viettää iltaa ennen kaupunkilomalle lähtöä jolloin tulee varmasti käveltyä todella paljon? Tietenkin pelaamalla jalkapalloa! Jotta voisi varmistaa että jalat on varmasti rikki niin tuota kannattaa harrastaa vähintään ~3 tuntia. Näin minäkin tein torstai iltana ja hyvin sai jalat hajalle.<br /><br />Perjantaina päätin jättää suprajohteiden luennot väliin ja nukkua univelat pois. Heräsin joskus 11 jälkeen ja kävin koululla maksamassa bussiliput ja syömässä. Lähtö tapahtui asuntolalta 17:00 ja bussi kohti Sapporoa lähtisi Kitamin linja-autoasemalta 17:50. Bussimatka menikin suhteellisen mukavasti Korealaisten valmistamia eväitä tuhotessa ja huonohkoa elokuvaa katsellessa. <br /><br />Joskus kymmenen jälkeen saavuimme sateiseen Sapporoon ja ensimmäisenä prioriteettinä oli hankkia sateenvarjo ja löytää kapselihotellille. Sateenvarjo oli helppo rasti mutta hotellin kanssa tuli iteroitua. Ensin bongasimme erään talon kyljestä カプセルホテル (kapuseru hoteru) sanat ja oletimme että se on oikea paikka. Menimme sisälle ja jollakin ihmeen konstilla eksyimme vastaanottoaulan ohi suoraan kapselien luo. Hetken palloiltuamme löysimme henkilökuntaa vain huomataksemme että olimme väärässä paikassa. Hieman parempien ohjeiden kanssa lähdimmekin etsimään oikeata paikkaa. Korealaisilla oli kuitenkin hieno idea: jos jättäisimme hotellit kokonaan väliin ja menisimme suoraan ravinteliin niin säästöä tulisi aika paljon. Eipä tarvinut pitkään miettiä vaihtoehtoja. Matkatavarat metron säilytyslokeroihin ja sitten ravintolaan. <br /><br />Japani jaksaa aina yllättää - joissakin paikoissa 2000 jenillä saa pari kaljaa ja pähkinöitä ja joissakin paikoissa saa juoda ja syödä aamuun asti. Tällä kertaa tuo jälkimmäinen vaihtoehto - 2100 jenillä (~15 euroa) sai 23-04 ajan juoda niin paljon kuin jaksaa ja suhteellisen paljon ruokaakin. Hieman valomerkin jälkeen väsyneet matkailijat suunnistikin sateen raikastamaan ulkoilmaan ja 06 jälkeen suunnistimme kapselihotellille joissa 06-18 välisenä aikana "yöpyminen" on paljon halvempaa kuin normiaikoihin nukkuminen.<br /><br />Seuraavana "aamuna" heräsimme pirteinä hyvin nukutun yön jälkeen ja hetken hotellin furossa lilluttuamme lähdimme liikkumaan kohti Oodorikoenia. Aamupalaksi haettiin lawsonista (7/11 wannabe) instant noodeleita ja ne tuhottiin puistossa katsellen samalla kun eri tanssiryhmiä juoksenteli ympäriinsä. Tämän jälkeen kuluikin useampi tunti puistossa pyöriessä ja eri esityksiä ihmetellessä. Hienoja kuvia olisi tullut paljon ellei kamerani akku olisi sanonut sopimusta irti. Tiesin että se on aika heikossa hapessa mutta kyllä sillä normaalisti melkein yhden muistikortin kuvaa. Tällä kertaa vain hieman yli 30 kuvaa...<br /><br />Illemmalla tuli käytyä syömässä sillä kuuluisalla ramen-kujalla ja tämän jälkeen etsimme erilaisia anniskeluliikkeitä. Korealaiset olivat vielä perjantain jäljiltä melko väsyneitä joten tuli kokeiltua vain erästä yakitori paikkaa ja sitten vähän hienompiin oluisiin (lukuohje: ei-japanilaisiin) erikoistunutta paikkaa. Illan päätteeksi ostimme eräästä pikkuliikkeestä nikumanit (vaalea leipä jonka sisällä lihamössöä - hieman kuin lihapiirakka) ja suuntasimme kapselihotellille.<br /><br />Aamulla heräilimme erittäin hyvin levänneinä (triviatieto: kapselihotellin kapseli on hieman lyhkäisempi kuin minä) noin yhdeksän aikoihin ja pikaisen furottelun jälkeen kaupungille ruokaa etsimään. Aamupalaksi kelpasi erittäin hyvin 900 jeniä (~5.5e) maksanut kiinalainen seisova pöytä. Ruoka oli todella hyvää ja sitä sai santsata useasti. Korealaiset olivat suunnitelleet täksi päiväksi turisteilua mutta minua ja Teemua se ei oikein kiinnostanut. Sapporon nähtävyydet oli tullut koettua jo kultaisella viikolla ja uusintakierros ei napannut. Kiersimme Korealaisten kanssa pari lähintä ja helpointa paikkaa ja sitten erkanimme omille teillemme.<br /><br />Aloitimmekin melko pian elektroniikkakrääsän etsimisen. Tarkoituksena oli etsiä Sapporon isoin elektroniikkakauppa ja ostaa sieltä uusi kamera. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ulkoa päin kaikki talot ja kaupat näyttävät samalta ja oikeanlaisen kaupan etsiminen on todella vaikeata. Kuluikun suhteellisen pitkään ennen kuin suuntasimme rautatieasemaa kohti jossa saattoi olla joku isohko kauppa. Olimme jo lähdössä pois päin kunnes huomasin eräässä ikkunassa lukevan ビックカメラ {biccamera (ja tossa ei ole typoa)}. Menimme sisään ja kauppa paljastui massiiviseksi. 5 kerrosta pelkästään kameroita, tietokonekrääsää ja vastaavaa. Ei tosin vetänyt vertoja Akihabaran vastaaville liikkeille mutta eläkääpä pari kuukautta Kitamissa niin jokainen vähänkin isompi liike on hieno kokemus. Tuolla pyörittiin useampi tunti kuolaten pieniä läppäreitä, hienoja kameroita ja vastaavia härpäkkeitä. Lopulta ostin sen kameran (<a href="http://www.canon.co.jp/Imaging/ixus800is/index-e.html">Canon Digital Ixus 800 IS</a>) ja Teemu iPod Nanon.<br /><br />Tämän jälkeen takaisin oodorikoenille mutta festivaalit olivat jo hiljenemään päin joten suuntasimme susukinon suuntaan etsimään pelihelvettejä. Muutamat pelit tulikin pelattua ja pian kello olikin sen verran että piti suunnistaa takaisin linja-autoasemaa kohti. Bussi kohti Kitamia lähti 23:40 ja perille päästiin ~04:20. Taksit on turhia joten takaisin asuntolalle mentiin tietenkin kävellen. Aamun luennot olisi alkaneet 08:50 mutta jostakin kumman syystä 電子回路2:n luennoitsija sain selittää operaatiovahvistimien mielenkiintoisesta maailmasta hieman pienemmälle luokalle...<br /><br />Oli ihan mukava reissu. Vettä satoi vain perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina oli ihan mukava keli; ehkä hiukan viileähkö mutta ei ainakaan hiostavan kuuma. Matkatavaroiden kanssa tuli taas häslättyä. Tuli taas otettua liikaa tavaraa mukaan, mutta eiköhän sitä viimeistään kesäloman reissua varten opi jättämään turhat tavarat pois. Kesäloman reissua ei ole vielä suunniteltu kauhean tarkkaan mutta kovat on tavoitteet. Saa nähdä miten tulee käymään sillä nyt kahden yön ja kolmen päivän reissussa väsähti todella tehokkaasti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-115029314692832659?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1149597155858930922006-06-06T11:07:00.000Z2006-06-06T12:32:35.943ZTulin eilen koulusta ja asuntolan liitutaululla luki マーク (maaku). Oletin että olin saanut postia ja menin penkomaan lokerikkoa minne kaikki posti tungetaan ja korttihan sieltä löytyi. Postikortti Rovaniemeltä Kitamiin tulee noin parissa viikossa. Airmailia lähettämällä saa toiseen suuntaan kirjeet kulkemaan kaiketi vajaassa viikossa. Täällä tulee varmasti jossakin vaiheessa hommattua kaikenlaista sälää jonka haluaa lähettää Suomeen. Only-in-Japan -joululahjoja, muuttokuorma 10kk päästä, jne. Ilmeisesti meriteitse saa parissa kuukaudessa paketteja Suomeen asti suhteellisen halvalla. Pitää tutkia asiaa. Ja minua ei kyllä häiritse yhtään jos joku haluaa jostakin kumman syystä lähettää tänne päin vaikka Turkin Pippureita ja muuta Only-in-Finland -tavaraa *vinkvink* :)<br /><br />Viikonloppuna on tod. näk. tiedossa matka Sapporoon. Tänään ennen japanintuntia Korealaiset höpisivät että Sapporossa olisi viikonloppuna <a href="http://www2.yosanet.com/foreign/en/">Yosokai Soran Matsuri</a>. Tietenkin kiinnostuin asiasta ja olin heti valmis lähtemään tuonne. Kyseessä siis on jonkinlainen festivaali johon osallistuu ihmisiä todella paljon ympäri Hokkaidoa ja Japania. Tod. näk. lähtö olisi perjantaina ja matkustus tapahtuisi junalla opiskelijabudjetilla. Majoituksesta ei ole vielä mitään tietoa ja ulkona nukkuminen taitaa olla hieman hankalaa sillä viikonlopun <a href="http://www.qwikcast.com/cgi-bin/forecast.cgi?zip=Sapporo,,JP">säätiedotus</a> ei ole niitä kaikkein miellyttävimpiä. Mutta eiköhän sitä aina jotakin keksi ja muutenkin turhaa antaa tällaisten turhien pikkuasioiden, kuten majoitus, häiritä viikonlopun suunnittelua. Ja kyllähän sitä aina pari yötä sateessa seisoo jos on tarvis. Eikä täällä taida olla yökerhoissakaan mitään pahempia aukiolorajoituksia jos on pakko sisälle päästä. Huomenna olisi ilmeisesti tarkoitus suunnitella matkan yksityiskohtia hieman paremmin.<br /><br />Etsiessäni infoa tuosta festivaalista tajusin että Sapporossa on 2007 hiihdon <a href="http://www.sapporo2007.com/english/index.html">MM-kilpailut</a>. Lisäksi muutamaa viikkoa aikaisemmi tuolla on <a href="http://www.snowfes.com/english/index.html">Sapporo Snow Festival</a>. Näyttää siltä että tuo kaupunki on tulossa todella tutuksi. Niin ja muistakaapa katsella perjantaisin 21:00 <a href="http://www.yle.fi/nousevanauringonkajo/">Nousevan auringon Kajo</a>. Pilotti esitettiin myös p2pTV:ssä joten pääsin itsekkin katselamaan sen. Kajo on tullut vanhaksi eikä sen huumori enää pahemmin naurattanut mutta tuleehan tuossa jotakin Japaniin liittyvää kuitenkin.<br /><br />Niin ja se kaikkein tärkein. Vihdoin ja viimein sain internetin myös asuntolalle asti. Naapuri (jolla on pakosti elämä, koska näkyy todella harvoin) on hommannut suhteellisen nopean letkun. Vedimme sitten hänen huoneestaan nimellistä kuukausimaksua vastaan letkun minun huoneeseeni ja kytkin sen kiinni halpaan WLANin sisältävään karvalakkireitittimeen. Bitti rupesi virtaamaan lähes samalla sekuntilla ja yhteydenpito Suomeen helpottui kummasti - helppoa kuin heinän teko.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114959715585893092?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1149314686814708482006-06-03T05:59:00.000Z2006-06-03T06:04:46.826ZNyt tulee hieman avautumista Japanilaisesta yhteiskunnasta ja tämän maan erikoisuuksista.<br /><br />Japanin työttömyysprosentti on ~4.1% (OECD 2006-03). Käytännössä tämä tarkoittaa melkein täystyöllisyyttä vaikka nuorisolla kuulemma onkin vaikeuksia löytää työpaikkoja. Eli asiat on ihan hyvällä mallilla, _MUTTA_ jos perinteinen Japanilainen yritysjohtaja olisi kuin minä, niin työttömyysprosentti moninkertaistuisi välittömästi. Ihmisiä on palkattu tekemään todella turhia töitä tai sitten se normivaihtoehto että ihmisiä on palkattu liikaa. Koululla tehdään nyt remonttia ja välillä tulee työmiehiä todella suuri lauma vastaan. Pari kantaa jotakin randomsälää ja loput seuraavat perässä.<br /><br />Sitten liikennekulttuurista. Eikö löydy parkkipaikkaa tai et jaksa etsiä? Ei häätää. Hätävilkut päälle ja jätät autosi ajoradalle tai jalkakäytävälle kun lähdet hoitamaan asioitasi - autoa ei tarvitse edes sammuttaa siksi kun olet poissa. Niin ja jos poliisit tulee vastaan vilkut päällä niin siitä ei kannata välittää. Punaisten valojen vilkuttelu tarkoittaa kuulemma sitä että poliisi partioi sillä hetkellä...<br /><br />Jos työpaikallasi olisi radio ja siinä soitettaisiin aina samaa kanavaa niin kuinka nopeasti rupeaisit selailemaan asekauppojen kuvastoja ja katselemaan korkeita rakennuksia vähän eri asenteella? Entä jos se radiokanava soittaisi aina samaa kappaletta? Tai sanotaan että toi kappale olisikin mainos ja vielä harvinaisen ärsyttävä sellainen. Nimittäin paikallisessa Ralse Martissa on lihatiskillä ollut poppikone jo siitä asti kun tähän maahan saavuin ja siinä on soinut jatkuvasti loopilla chingis ghania mainostava laulu. ジンギスカン (jingisukan) oli siis se lammasta+rehuja -grillaus.<br /><br />Tällaista tällä kertaa. Lukukausi puolessa välissä ja ensimmäinen (yllätys)tentti on jo takana. Kyllähän luennoitsija siitä varmaan mainitsi mutta saattoi mennä hieman ohi. Ensi viikon maanantaina elektroniikan tentti ja sitten harkkatöitä pitäisi kait väsätä pari kappaletta. Sapporossa olisi tarkoitus käväistä piakkoin ja kesällä olisi suunnitelmissa matkustaa Japanin läpi pysähtyen isoimmissa ja mielenkiintoisimmissa paikoissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114931468681470848?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1148606813908413962006-05-26T01:23:00.000Z2006-05-26T01:26:53.986ZTiistaina oli international centerin järjestämä yakiniku (yaku = paistaa, grillata, niku = liha). Sää oli viileähkö ja vettäkin satoi silloin tällöin, mutta siitä huolimatta paikalle tuli paljon vaihtareita sekä KIT:n henkilökuntaa ja opiskelijoita. International center oli hommannut paikalle paljon lihaa (lammasta ja possua), rehuja sekä riittävän määrän ruokajuomia (kylmää teetä, joitakin limuja sekä olutta). Suhteellisen nopeasti grillit saatiinkin kuumiksi ja päästiin itse asiaan.<br /><br />Parin tunnin grillailun jälkeen alkoi olemaan aika kylläinen olo vaikka vielä olisi pystynyt syömään jonkin verran. Muut tosin rupesivat jo siivoilemaan ja grillikin oli jo suhteellisen heikossa hapessa joten piti lopettaa. Suhteellisen nopeasti paikat saatiinkiin kuntoon kun muut siivosivat tehokkaasti ja minä koitin näyttää siltä että tekisin jotakin. Sitten pitikin suunnitella jatkoja. Minä, Teemu, Masashi ja hänen kaverinsa Kazu sekä sunnuntaina tapaamamme 4 vuotta Kitamissa asunut venäläinen Alexander lähdettiin kohti asuntolaa.<br /><br />Lopulta päädyimme minun huoneeseeni hankkimaan päivittäistä vitamiiniannosta. Niksipirkka: päivässä ei tarvitse juoda kauhean montaa kymmentä olutpulloa niin B-vitamiinitarve on tyydytetty. Jossakin vaiheessa Seva (Alexin kaveri kenet tapasimme myöskin sunnuntain grillailuissa) liittyi seuraamme ja keskustelut kääntyivät kielitieteisiin. Masashi osaa jo kiroilla Suomeksi suhteellisen hyvin ja oppii yllättävän nopeasti muitakin erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja - esim. sissipaska, kikkelihevi, proteiini, jne...<br /><br />Kolmen aikaan yöllä saimme kuningasidean lähteä Kitamin keskustaan pyörimään. Japani ei ole jeesusvaltio joten täällä saa ostettua alkoholia kioskeista 24/7 ja baarien aukioloja ei ole rajoitettu juuri ollenkaan. Terveisiä sinne Suomeen. Minä, Teemu ja Alexander (muut eivät enää kyenneet) lähdettiin sitten kiertämään Kitamin baareja ja eksyttiin loppuillasta erääseen karaoke-paikkaan. Ei laulamisesta kyllä mitään tullut mutta tuskin kukaan sitä huomasi. Seuraavaksi kätevä niksi jolla voi säästää muutaman jenin. Jos ei halua maksaa taksia tai ei viitsi kävellä niin kannattaa viivyttää kotiin paluuta niin pitkään kunnes julkinen liikenne rupeaa taas toimimaan. Kitamin tapauksessa ~seitsemään asti.<br /><br />Hieman kyllä epäilin että pääsisinkö 10:30 luennolle asti ja riittääkö parin tunnin "yöunet" selvittämään pään. Jostakin kumman syystä löysin kuin löysinkin itseni muutaman tunnin päästä istumassa liian pienessä pulpetissa optoelektroniikan luennolla ja sain lisäksi ratkaistua tunnin lopussa pidetyn pistokokeenkin. Teemua ei tosin luennolla näkynyt vaikka oli aamulla kovin väittänyt että ei skippaa yhtään luentoa... <br /><br />Tähän mennessä olen jättänyt väliin vain kaksi luentoa joille on ollut tarkoitus mennä. Ensimmäinen kerta johtui Sapporon reissusta johtuneen väsymyksen takia ja toinen kerta ala-astevierailun takia. Lisäksi en ole käynyt High Voltage Engineeringin luennoilla kolmeen viikkoon ja tod. näk. lopetan tuon kurssin kesken. Japaninkielisistä kalvosulkeista ei saa juuri mitään irti ja muutenkin aihe on aika kuivaa... International Relationsin luennoilla olen käynyt vain kerran ja tuolloin luennoitsija sanoi että kurssisuorituksen saa jos kirjoittaa raportin ja luennoille voi tulla käymään jos haluaa (lukuohje: ei ole pakko). Raportin teen Suomen ja Venäjän välisistä suhteista ja tuosta on jo ~20% kirjoitettu.<br /><br />Niin siitä R2D2 projektista voisi mainita pari sanaa. Siis juomalla 36 olutta ei välttämättä saakkaan hienoa robottia. Tuo onkin sellainen arvonta jossa voi ehkä voittaa robotin. Olisikohan noita ollut muutama tuhat jaossa, mutta kun Japanissa on 125 miljoonaa ihmistä niin ei välttämättä kauhean isot mahdollisuudet voittaa. Mutta saas nähdä. Muutaman viikon tai kuukauden päästä saa varmaan tietää tuleeko tuolta mitään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114860681390841396?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1148175977378926612006-05-21T01:35:00.000Z2006-05-21T01:46:17.393ZViime viikolla sain tietää, että Kitamiin olisi tulossa eräs Suomalainen henkilö käymään ja eräs koulumme professoreista, Arita-sensei, halusi hänelle ilmeisesti myös Suomalaista juttuseuraa joten minut ja Teemu kutsuttiin illanviettoon. Ohjelmasta ei ollut juuri muuta infoa kuin että alkoholia saattaa virrata illan aikana.<br /><br />Perjantaina menimmekin ohjeiden mukaisesti 18:00 international centerin eteen odottelemaan että Arita-sensei saapuisi noutamaan meidät. Hieman kuuden jälkeen lähdimmekin hänen autollaan kohti Kitamin keskustaa. Auto parkkiin ja lyhyt kävely vähän hienomman näköiseen ravintolaan. Ravintolassa oli vain yksi huone ja se oli katettu vain meidän seurueelle joten ei mikään turha paikka. Kun muita seurueen jäseniä rupesi valumaan paikalle niin selvisi että he ovat jonkinlaisia proffia tai yritysjohtajia tai jotakin sellaista. Mitään esittäytymisiä ei tehty sillä muut olivat ilmeisesti keskenään vanhoja tuttuja. Lopulta Kari-san saapui myös paikalle. Hän on ilmeisesti jonkun Honkamaja Oy:n PR-henkilö tai jokin vastaava ja käy Japanissa suhteelliseen säännöllisesti.<br /><br />Kun kaikki olivat saapuneet paikoille ja istutettu omille paikoilleen (minut ja Teemu pistettiin keskelle pöytää kunniapaikoille Kari-sania vastapäätä.) alkoi tabenomihoudai (syö ja juo niin paljon kuin jaksat). Ruokana oli sukiyakia (鋤焼) ja shabushabua (しゃぶしゃぶ). Nuo ovat käytännössä sama ruoka mutta valmistustapa on eri. Naudanlihaa ja rehuja joko paistettuna tai keitettynä ja valmistustavasta riippuen dippikastike on myös eri.<br /><br />Syöminen ja keskustelu lähti käyntiin suhteellisen nopeasti ja ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin virallinen (liekö oluella jotakin tekemistä asian kanssa...). Eräs seurueen Japanilaisista puhui hyvää Englantia, koska oli viettänyt pari vuotta Kanadassa ja sen takia hän saikin toimia tulkkina Japanilaisten ja Suomalaisten välillä. Jossakin välissä Arita-sensei yrittikin toppuutella keskustelua koska minä ja Teemu ollaan samassa koulussa opiskelijoita ja ei meidän ihan kaikkea tarvitse kuulla professoreista... Kalja tuntuikin tehoavan pieniin Japanilaisiin todella tehokkaasti. Varsinkin kun ei saanut ensimmäistäkään tuoppia juotua loppuun asti ja hädin tuskin puoleen väliinkään, ennen kuin joku oli jo täyttämässä.<br /><br />Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että jossakin välissä Arita sensei päätti ilmeisesti kutsua minut ja Teemun johonkin tapahtumaan Sunnuntaina ja tämän hän alusti siten että Hayato-san (se Englantia osaava) kääntää sen Kari-sanille Englanniksi ja hän sitten kääntää sen Suomeksi... Muuten ihan kiva mutta minä ja Teemu puhuttiin tod. näk. parasta Englantia tuosta seurueesta ja lisäksi ymmärsin asian suoraan jo Aritan puheesta... Saa nähdä muistaako hän mitä meni lupaamaan vai tuleeko oharit. :)<br /><br />Jossakin vaiheessa lähdimme ravintolasta kohti seuraavaa kohdetta, joka oli jonkinlainen men's bar. Juomavaihtoehdot rajoittuvatkin erilaisiin viskeihin ja ravintolan henkilökunta (nättejä nuoria tyttöjä) tuli samaan pöytään istumaan ja piti huolen että viskilasit eivät pääse tyhjenemään. Juttujen taso senkuin parani. Lisäksi sai hyviä neuvoja: mm. Koreassa kannattaa mennä parturiin kuuden jälkeen ja sellaista... Ei tule kuulemma edes huonoa omatuntoa, kun meni hiustenleikkuuta hakemaan ja kielimuurin takia saikin paljon enemmän... :)<br /><br />Pari tuntia tuollakin istuttiin ja sitten jatkettiin vielä seuraavaan paikkaan. Hieman samanlainen baari kuin edellinenkin: ravintolan tädit pitivät huolen ettei lasi tyhjene ja juttujen taso parani entisestään. Tuolla tapahtui myös eräs only-in-japan kokemus. Joku paikallinen halusi välttämättä hieroa minua ja Teemua. WTF?!1. En oikein tajunnut mistä oli kyse (ja ei ilmeisesti kukaan muukaan), mutta jos sama olisi tapahtunut Suomessa niin se paikallinen sankari voi vain syyttää itseään jos nenä on kipeä.<br /><br />Tuolla tuli istuttua pari tuntia ja sitten oli aika palata takaisin asuntolalle. Meidät ohjattiin taksiin ja eräs koulun proffista tuli jonkin matkaa saman taksin kyydissä. Kun pääsimme perille ja rupesimme kaivamaan lompakkoja esille niin taksikuski hääsi meidät pihalle ja sanoi että maksu on jo hoidettu. Eli koko ilta lyhyesti: söimme ja joimme isojen setien kanssa ja tämä ei tullut maksamaan meille mitään. Lisäksi saimme kutsun joihinkin grillibileisiin, sushiravintolaan ja vielä jonnekkin muualle. <br /><br />Only in Japan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114817597737892661?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147861854462477492006-05-17T10:18:00.000Z2006-05-17T10:30:54.476ZTänä aamuna noin 7:50 International Centerin edessä oli epämääräinen joukko vaihtareita valmiina lähtemään Länsi-Kitamiin erääseen kouluun kertomaan omasta kotimaastaan verenhimoisille ala-astelaisille. Kolmella Korealaisella, kahdela Kiinalaisella, yhdellä Bangladesilaisella sekä kahdella Suomalaisella ei ollut aavistustakaan siitä mihin he olivat lupautuneet. <br /><br />Siirtyminen koululle tapahtui takseilla ja heti ensimmäiseksi meidät ohjattiin rehtorin huoneeseen. Alussa käytiin päivän ohjelma läpi ja jossakin vaiheessa paikalle tuli koulun palkkaama tulkki, joka osoittautui lopulta todella tärkeäksi. Jossakin vaiheessa meidät raahattiin koulun liikuntahalliin jonne koko koulu oli kokoontunut. Aluksi oli rehtorin puhe ja tämän jälkeen vaihtareiden piti esittäytyä lyhyesti koko koululle.<br /><br />Sitten tippui ensimmäinen pommi: meidän piti pitää esitelmämme koko koululle kerralla. Aluksi olimme tuudittautuneet siihen että sama esitelmä esitetään useaan kertaan jolloin pari ekaa kertaa menisi harjoitteluna ja loput kerrat sitten paremmin - minimienergiaperiaate. Suunnitelma oli yksinkertainen. Esitämme kuvasarjan suomen eläimistä, luonnosta, revontulista, saunasta ja sekalaisista asioista, joista sitten selitämme samalla jotakin. Käytännön toteutus meni niin että minä hoidin teknisen huuhaan ja Teemu koitti selittää kuvista jotakin osittain minun tekemien muistiinpanojen pohjalta. Eihän ylipirteät ala-asteikäiset lapset jaksaneet kuunnella minkään maan esitelmää mutta heräsivät kyllä kun näytimme kuvia poroista, hirvistä, revontulista ja muumeista. <br /><br />Kun kaikki maat olivat pitäneet esitelmänsä kysyttiin kultakin vaihtarilta jokin yksinkertainen kysymys ja sitten oli "tauko". Lähes välittömästi n+1 verenhimoista pikku pirulaista hyökkäsi kimppuun. "サインを下さい！". Hetken aikaa olimme pulassa kunnes meidät pelastettiin rexin huoneeseen. Kului hetki kunnes meidät ohjattiin erääseen luokkaan jossa odotti sekalainen ryhmä oppilaita kysymyspapereiden kanssa. Ensimmäinen kysymys: "フィンランドにはどんなblaablaablaaか？". Tulkki sanoi että kysymys koski Suomea ja hyväntekeväisyysjärjestöjä ja niiden työtä. OK... Emme olleet varautuneet ihan tällaisiin kysymyksiin. Toinen kysymys: "フィンランドにはblaablaaですか？". Tulkki sanoi että kysymys koski miten yhteiskunta toimii invalidien hyväksi ja miten heidän elämäänsä helpotetaan. Jepjep... Kun seuraavaksi kysyttiin BSE:stä, lintuinfluenssasta ja niiden torjunnasta niin oli oikeasti aika WTF-olo... "Mikä ihmeen _ALA-ASTE_ tämä on!?!1" Jos meillä ei olisi ollut tulkkia apuna niin emme olisi osanneet vastata kuin pariin kysymykseen. Muutkin vaihtarit olivat olleet aikamoisessa pulassa omien ryhmiensä kanssa.<br /><br />Ristikuulustelun jälkeen takaisin liikuntasaliin jossa oli vuorossa lasten tanssiesitys. Kauhuksemme kuulimme että vaihtareidenkin pitää osallistua tanssiin. Koska olen notkea kuin ruosteinen rautakanki mutaisen lammikon pohjassa helmikuun pakkasissa ja rytmitaju perustuu satunnaisgeneraattoriin niin eihän siitä mitään tullut. Tämän jälkeen meidät istutettiin penkeille ja oppilaat esittivät jonkin perinteisen festivaalitanssin. Sitten joku puhui mikrofoniin "...もう一回...留学生と一緒に...". "たすけて！". Ilmeisesti meidän piti oppia koreografia ja nyt tanssia mukana... Jepjep... No pääasia että edes jollaki oli hauskaa.<br /><br />Sitten olikin ruokailun aika ja sen jälkeen nämä naapurin pirivaraston löytäneet pikku kullannuput jatkoivat allekirjoitusten pyytämistä, outojen kysymysten esittämistä ja ulkomaalaisten ihmettelyä. Ruokailun jälkeen lasten koulupäivä jatkui normaalisti ja rexin huoneeseen tehdyn pikaisen visiitin jälkeen päivä olikin ohi. En usko että nuo muistavat viikon päästä Suomesta juuri mitään mutta onko sillä niin väliäkään. Oli ihan mukava reissu. Kuvia löytyy <a href="http://www.students.tut.fi/~jarvela3/Japani_albumi/2006-05/20060517Alaaste/index.html">täältä</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114786185446247749?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147419084893402572006-05-12T06:43:00.002Z2006-05-12T07:32:08.586ZTontut, saa^H^H^H^H^H! Japanilaiset miehet ovat kuin pikkutyttoja. Tai ainakin heidan jalkansa ovat kuin pikkutytoilla konsanaan.<br /><br />Pikainen katsaus Kiinan historiaan. Joskus ennenwanhaan siella oli kuulemma tapana sitoa naisten jalat silla tavalla etta jalkaterat eivat paase kasvamaan pituutta. Tama siksi koska lyhyet jalkaterat omaava nainen kavelee kuin humalainen ja jonkun keisarin mielesta se oli seksikasta. En ole ihan miten tama oikeasti meni, mutta jotakin tallaista muistelisin jostakin lukeneeni. Joku paremmin asiasta tietava voi varmaan tarkentaa...<br /><br />Pyorin asken useamman tunnin ympari Kitamia etsien sopivan kokoisia lenkkareita. Minun kengankoko on Japanin asteikolla 31-32cm (Suomi 46+, UK 12) eika tuo ole oikeasti edes mikaan kauhean iso. Suurimmat kengat mita loytyi koko Kitamista oli Japanin asteikolla 30cm (UK 11, suomi ~45). Normikaupoissa isoimmat koot ovat 28cm. Nuo 30cm kengat loytyivat eraan urheiluliikkeen Big Size osastolta. Mita ihmetta noin pienet kengat edes tekevat Big Size osastolla?! Kyselin kylla kaikkialta noita kenkia mutta sanoivat etta ei ole ja tod. nak. ei tulekkaan. En kylla oikeasti olisikaan halunnut harrastaa mitaan jarkevaa liikuntaa. Tanaan olisi ollut jalkapalloa laheisella kentalla mutta taidankin lahtea kampille sekoittamaan protskulitkuja ja sitten koulun huonokuntoiselle salille tekemaan tissihauistreenin ja samalla koitan varoa kun paikalliset kynaniskat heiluvat holttimasti voimiinsa nahden ylisuurilla painoilla.<br /><br />Niin ja Japanilaiset naiset (lukuohje: naiset + pienijalkaiset miehet) eivat osaa ajaa autoilla. Kortti pois moisilta ennen kuin tappavat jonkun viattoman(?) vaihtarin! Tanaankin pari paikallista rallikuskia meinasi jyrata minut pikkuautoillaan kun ajavat pienilta kujilta pyorateille. Onneksi korjasin pyorani jarrut eilen, silla tanaan ne tulivat todella tarpeeseen.<br /><br />Tanaan tekisi mieli nollata, mutta huomenna olisi aamulla International Centerin jarjestama vaellusreissu ilmeisesti Kitamia ymparoiville vuorille. Sunnuntaina olisi kanssa jonkinlaista toimintaa tulossa. Keskiviikkona olisi sitten se ala-astevierailu jonne pitaisi keksia jotakin jarkevaa kerrottavaa. Ensiviikon perjantaina Kitamiin olisi tulossa pieni joukko Oululaisia (ilmeisesti joistakin firmoista) ja IC:sta tuli viesti etta Suomalaisten vaihtarien pitaisi menna edustamaan jonnekkin - tod. nak. edustustehtavat tarkoittavat etta illalla syodaan ja juodaan jossakin hienossa ravintelissa hienossa seurassa. Aurinko paistaa ja kelit ovat olleet ihan jees. Mitan nyt pari paivaa sitten kastui akkia alkaneessa sateessa ja pyorailu on hiukan hankalaa suhteellisen kovan tuulen takia.<br /><br />Seifukuheaven kuittaa. o/<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114741908489340257?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147233470539781862006-05-10T03:55:00.000Z2006-05-10T03:57:50.550ZSunnuntaille ei ollut muita suunnitelmia kuin Sapporon oluttehtaisiin ja ramenkujaan tutustuminen. Aamupalaksi päätimme kokeilla kaikissa kaupoissa myytäviä bentooboxeja. Tällä kertaa mitäs muutakaan kuin sushia. Ei välttämättä mikään kaikkein tyypillisin aamupala, mutta sai sillä vähän nälkää lykättyä.<br /><br />Oluttehtaat ja museot olivat parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä Odorikoenilta ja sinne löysi helposti ilman iterointeja. Pitäisi ilmeisesti ihan oikeasti alkaa larppaamaan Saksalaisia turisteja sillä jostakin kumman syystä lähes kaikki tarjoilijat ja henkilökunta yritti puhua Englantia vaikka heille vastaili jotakin Japaniksi... "すみません。私はドイツ人だからぜんぜん英語が分かりません。Donnerwetter!" Tuolta löytyi myös erittäin harvinainen ilmestys - terassi! Pakkohan tuolla oli yhdet oluset siemaista. Torstaina tapaamamme pari Japanitarta väittivät että エビス (ebisu) olisi yksi Japanin parhaista tummista oluista ja pakkohan sitä oli kokeilla. Väri oli ihan OK ja maustakin löytyi jotakin hyvää mainittavaa. Sillä jos tuosta litkusta tykkää niin sitä on todella helppo tehdä itse. Unohtaa vain Coka Cola pullon ilman korkkia aurinkoon pariksi tunniksi ja siinä on ebisu. Japanilaiset eivät osaa tehdä hyviä oluita. Sapporo Classic on tosin ihan OK mutta ei mikään erikoinen.<br /><br />Museot läpi juostua otettiin suunnaksi Sapporo Factory jossa hieman ostoksia ja sitten Ramenkujalle syömään. Tuo on sellainen kapea kuja jossa on useita ramenkauppoja. Hinnat ja ateriavaihtoehdot tuntuivat olevan lähes identtisiä joten sillä tuskin on paljon väliä missä noissa syö. Oma annokseni oli ihan OK - ei mikään järkyttävän hyvä mutta kuitenkin keskivertoa parempi.<br /><br />Kello rupesi kuitenkin uhkaavasti lähestymään puoli kuutta ja pikkuhiljaa piti valua kohti linja-autoasemaa. Etsimme vielä hetken jotakin hienoa Only-in-Japan -tavaraa mutta mitään ei tarttunut mukaan. Sitten haettiin laukut metroaseman säilytyslokeroista ja oikeata linja-autoa etsimään. Chuo Bus Terminalista löytyi ensimmäinen kalja-automaatti Japanissa. Ilmeisesti noita ei sittenkään ole niin paljoa mitä alunperin luulin. 4.5 tunnin jälkeen olimmekin takaisin Kitamissa ja kyllähän tämä tuntuu aika pöndeltä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114723347053978186?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147163610236279772006-05-09T07:58:00.000Z2006-05-09T08:33:30.253ZPerjantain jäljiltä jalat olivat jokseenkin heikossa kunnossa. Ihme että rakkoja ei tuntunut olevan yhtään mutta sääret olivat hiukkasen heikossa hapessa. Päivä alkoi tutustumisella 北海度大学 (hokkaido university) kampusalueeseen. Paikka vaikutti suhteellisen isolta ja kampusalueen läpi käveli useamman minuutin. Tämän jälkeen hiljakseen kohti odorikoenia jossa tuli jumitettua reilu tunti. Puistossa tuntui olevan kaikenlaista hiihtäjää: huilunsoittaja (huono sellainen), nukkuvia ihmisiä, kitaran soittajia, tanssiryhmä harjoittelemassa ja kaikkea tältä väliltä. Uskaltautuipa eräs paikallinen jopa juttelemaan suhteellisen hyvällä englannilla. Oli kuulemma itsekseen opiskellut ja valitteli että Japanissa ei ole kauheasti mahdollisuuksia käyttää sitä. Jostakin kumman syystä tämä vanhempi mieshenkilö tuntui tietävän Suomesta aika paljon: saunat, Sibeliukset (mainitsi nimeltä jopa kappaleita) ja kahinat Venäjän kanssa olivat hyvin tiedossa.<br /><br />Noin tunnin lepäilyn jälkeen suuntasimme TV-tornin näköalatasanteelle josta sai napattua hienoja kuvia kaupungista ja puistosta. Tämän jälkeen päätin lähteä etsimään eilen bongaamaani go-kerhoa. Paikka löytyi suhteellisen helposti mutta sisäänkäynti ei ollut aivan triviaali. Sisäänkäynti oli hieman epäilyttävä ja talon sisällä piti suunnistaa seitsemänteen kerrokseen josta löytyi pienehkö tupakansavuinen huone täynnä go-lautoja. Ilmeisesti pari valkoista jonkin verran Japania osaavaa länsimaalaista ei ole kauhean yleinen näky Japanilaisissa go-kerhoissa sillä keräsimme heti runsaasti huomiota.<br /><br />Jos ei ole kiinnostunut goosta niin tämän kappaleen voi skipata. Pääsinkin heti pelaamaan ilmeisesti paikan mestaria vastaan joka väitti luokituksekseen 7 dan. Koska olen 3 kyu niin hän ehdotti että ottaisin 9 tasoituskiveä. Vaikken ollut pelannut yli neljään kuukauteen niin tiesin että pelistä tulee helppo. Japanin luokitukset ovat Euroopan (ja varsinkin Suomen) vastaaviin suhteellisen löysiä ja peli päättyi suhteellisen pian luovutusvoittoon. Syntyi ko-tappelu erään nurkan elämästä ja tein uhkan joka ei lopulta ollutkaan uhka vaan tapoinkin vielä isomman ryhmän. Tämän jälkeen pääsin pelaamaan erästä vanhempaa naishenkilöä vastaan, jonka luokitus oli ilmeisesti jossakin 5 kyun paikkeilla. Annoin hänelle kolme tasoituskivelä ja suhteellisen nopeasti menin pisteissä ohi sillä hän ei uskaltanut lähteä tappeluihin mukaan. Peli päättyi luovutukseen kun hän oli vähintään 30 pistettä tappiolla. Kolmas peli oli erästä 3 dania vastaan, joka halusi antaa 4 tasoituskiveä. Olin aluksi todella vahvoilla ja peli oli melkein selvä kunnes tein todella pahan mosavirheen: annoin hänen elää käytännössä kuolleella (todella isolla) ryhmällä ja jouduin puolustusasemiin. Lopulta peli päättyi kuitenkin minun hyväkseni neljällä pisteellä. Illan päätteeksi tämä 7 dan sanoi, että jos jatkossa eksyn 札幌囲碁サロン:ille niin joudun pelaamaan vähintään 1 danin ja ehkä 2 danin luokituksella. Suomessa olen ehkä keskiverto 3 kyu. Pitänee joskus etsiä Kitamin go-kerhot ja käydä kokeilemassa miten paikalliset osaa pelata.<br /><br />Tämän jälkeen ruokaa ja juottoloiden etsiskelyä. Parit ihan OK pikkupaikat löytyikin joissa tuli muutamat oluet juotua. Jalat ja pää oli kuitenkin sen verran heikossa hapessa että ei tosiaankaan olisi jaksanut samanlaista rääkkiä kuin perjantaina. Varsinkin kun hostellista pitäisi poistua sunnuntaina 10:00 mennessä. Tämän takia suunnistettiin viimeisillä metroilla kohti hostellia ja pikasuihku ja unta palloon.<br /><br />Jatkuu huomenna. Same bat-channel, same bat-time.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114716361023627977?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147161464284465492006-05-09T07:46:00.000Z2006-05-09T07:57:44.300ZPerjantaina ei ollut aivan yhtä hieno keli kuin torstaina joten T-paidan kanssa ei ihan tarjennut. Päivän ohjelmassa oli aluksi turisteilua ja ilta oli tarkoitus viettää viihteellä. Aamulla päästiin suhteellisen aikaisin liikkeelle ja olimme Sapporon keskustassa jo ~11 aikoihin. Ensimmäinen tavoite oli löytää aamupalaa joka onnistui suhteellisen helposti. カツ丼 (katsudon) on aina varma vaihtoehto. Tämän jälkeen suuntasimme JR towerille jonne pääsi näköalatasanteelle katselemaan. Harmi että päivä oli hieman pilvinen joten vuoret eivät näkyneet kauhean hyvin. Torni on Hokkaidon korkein rakennus ja suunnilleen yhtä korkea Näsineulan kanssa.<br /><br />Tämän jälkeen oli satunnaista palloilua Sapporon kaupoissa kunnes kolmen aikoihin tapasimme Masashin ja hänen kaverinsa TV-tornilla. Tutustuminen Sapporoon jatkui heidän johdollaan. Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja vähän kaikkea. Only-in-Japan -tavaraa tuli bongattua aika paljon. "萌え~~ Mikä mun nimi on? - お兄さま" (älkää edes yrittäkö ymmärtää äskeistä.) Lisäksi tuli käytyä tabenomihoudaissa jossa saa syödä ja juoda niin paljon kuin kerkeää parin tunnin aikana. Ongelmana tuntui tosin olevan se että tarjoilijat eivät ehtineet kantaa tarpeeksi nopeasti ruokaa ja juomaa pöytään. Kaipaisi kyllä Suomeenkin tuollaisia paikkoja jossa saa 20 eurolla syödä ja juoda niin paljon kuin ehtii. Kävimme vielä pikaisesti nauttimassa oluet ennen kuin Masashin ja hänen kaverinsa piti lähteä pois.<br /><br />Sitten alkoikin discojen etsiminen. Vähän aikaa sai pyöriä ympäri ennen kuin kysyttiin parilta vastaantulijalta mihin suuntaan kannattaisi lähteä. Sattuikin niin että hekin olivat suunnistamassa discoon ja lähdimme heidän matkaansa. Paikka johon lopulta päädyimme ei ollut kauhean iso ja ihmisiä ei tuntunut olevan kauheasti, mutta kyllä tuollakin muutaman tunnin jaksoi hillua. Pienoinen pettymys sillä Sapporon kokoisesta kaupungista on pakko löytyä isompia ja hienompia paikkoja.<br /><br />Tämän jälkeen hieman ruokaa ja paluu hostellille. 7/11 on kyllä törkeän hieno kauppaketju. 肉まん:eja (nikuman - eräänlainen lihapiirakka) saa 24/7 ja hintalaatusuhde hakkaa kaikki Suomen grillit. Aika pieniähän nuo ovat mutta ¥105 (€0.7) hinta ei kauheasti häiritse. Onhan suomessakin jotakin 24/7 huoltoasemia mutta nuokin tuppaavat olemaan yleensä jossakin epäkäytännöllisissä paikoissa.<br /><br />Hostellille paluuseen oli pari tapaa: kävellen tai sitten taksilla. Jostakin kumman syystä ei tehnyt mieli säästää muutamaa euroa ja kävellä joten päädyimme taksiin. Nukkumaan pääsi neljän maissa ja unen saamisessa ei ollut ongelmia...<br /><br />To be continued...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114716146428446549?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1147067428187179772006-05-08T03:42:00.000Z2006-05-08T05:50:28.273ZTorstaina aamulla oli lähtö Sapporoon. 4.5 tunnin bussimatka Japanilaisessa bussissa kuulostaa hieman epäilyttävältä. Japanilaiset ovat pieniä ihmisä, asunnot ovat pieniä ja sopivia kenkiä ei löydy mistään. Millaista sitten on matkustaa Japanilaisessa bussissa verrattuna Suomalaiseen bussiin? Erittäin mukavaa! Jaloille on tilaa paljon enemmän kuin Suomalaisissa vastikkeissa, matkan aikana näytettiin elokuvia ja nappikuulokkeilla pystyi kuuntelemaan musiikkia. Tämän jälkeen en taida pystyä Suomalaisia busseja käyttämään... Bussimatkan aikana havaitsi hyvin että Japani on täynnä vuoria. Tie puikkelehti vuorien välissä ja välillä jouduttiin kiipeämään hyvinkin korkealle jotta päästäisiin eteenpäin.<br /><br />Aurinkoiseen Sapporoon saavuttiin noin kolmen aikoihin. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvä. Kitamiin {ja Tampereeseen (sekä Helsinkiin)} verrattuna Sapporo oli ihan oikea kaupunki. Hieman vajaalla 1.9 miljoonalla asukkaalla Sapporo sijoittuu Japanin suurimpien kaupunkien listalla viidenneksi. Sapporon keskipisteenä toimii oodoori kooen (大通公園 - pääkadun puisto). Varsinainen keskusta on tuon puiston molemmilla puolilla. Kaupunki on suunniteltu viivoittimen kanssa joten kadut ovat suoria ja korttelit ovat nelikulmioita. Tämän takia kompassi on todella hyödyllinen suunnistaessa sillä ilmansuunnista menee todella helposti sekaisin. Tokiossa suuntavaisto toimi jollakin tavalla kun kadut eivät olleet suoria ja pystyi suunnistamaan isojen pääkatujen avulla. Sapporossa tuo ei onnistu ja monta kertaa oli täysin hukassa.<br /><br />Ensimmäisenä päivänä tuli liikuttua aluksi Masashin (tuli ilmeisesti vierailemaan sukulaisten luona) johdolla. Hyvin pian matkatavarat rupesivat kuitenkin painamaan liikaa ja tutustuttiin paikalliseen metroverkostoon tavoitteena päästä hostellille. Kun liiat tavarat saatiin parempaan jemmaan otettiin Teemun kanssa tavoitteeksi löytää sopiva ruokapaikka ja lähdimme kävellen kohti keskustaa. Kävelimme useamman kilometrin ennen kuin saavuimme erään paikallisen ostoskeskuksen (Factory) kohdalle. Ulospäin tuo näytti aika pieneltä mutta sisätilat hakkaa kaikki Forumit, Sokokset ja Stockmannit. Tuolla nautitun aterian jälkeen jatkoimme kävellen kohti TV-tornia ja odori koenia. Ilta menikin kävellessä ilman määränpäätä ympäri keskustan alueita ja satunnaisesti kauppoihin tutustuen. Ihmisiä ei ollut liikkeellä aivan yhtä paljon kuin perjantaina ja lauantaina mutta kuitenkin ero Kitamiin oli todella suuri. Erään kadun varrelta löytyi myös aito irkkubaari - Brians Brew. Tuolla sai pitkästä aikaa oikeata olutta eikä mitään marjamehuja. Länsimaalaisia tuntui olevan tuolla aika paljon ja yksi suhteellisen hyvää Englantiakin puhuva Japanilaistätikin löytyi. Tosin hän teki erittäin pahan etikettivirheen: kysyi jossakin välissä mistä päin olen kotoisin ja sitten muutaman minuutin päästä kysyi onko Ruotsissa hyvää olutta!!1 Että sellaista... ~24 aikoihin lähdimme kävellen kohti hostellia joka osottautui mosavirheeksi - olisimme saattaneet ehtiä viimeiseen metroon ja näin välttyneet usean kilometrin kävelyltä.<br /><br />Loput tarinat Sapporon reissusta tulee parin päivän sisällä. Nyt väsyttää aivan liikaa että jaksaisin kirjoitella tämän enempää. Lisää kuvia tulee ehkä loppuviikosta jahka saan sensuroitua kaikkein kauheimmat pois joukoista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114706742818717977?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1146539939399968162006-05-02T02:45:00.000Z2006-05-02T03:18:59.430ZViikonloppu oli ja meni. Lauantaina oli International Centerin järjestämä retki Kitamin paloasemalle. Tuolla oli vaikka mitä mutten jaksa selittää. Katsokaa kuvat. Illemmalla Teemun, Kenjin ja Masashin kanssa syömään hieman hienompaan ravinteliin. Toisin kuin (yleensä) Suomessa sai tuolla santsata riisiä, misokeittoa ja rehuja niin monta kertaa kuin halusi. Hyvää oli ja nälkä lähti. Tämän jälkeen 100 jenin kauppaan seikkailemaan ja tein pari hienoa löytöä. Suhteellisen iso japanin kartta sekä englannin kielen oppikirjoja. Eli siis kirja jossa on ensin japaniksi lauseita ja sitten on lähes samat lauseet englanniksi. Kirjassa oli esimerkkikeskusteluja useisiin eri aiheisiin. Suurempana teemana oli lähinnä se miten miehen ja naisen suhde etenee. Ensin oli esimerkkikeskusteluja mitä treffeillä voi käydä. Sitten oltiin jo vähän parempia ystäviä ja lopussa tuli tappelu ja tiet erkanee. Lauseet eivät ole aivan suoria käännöksiä mutta tuosta voi saada vähän apua japanin opiskeluun.<br /><br />Sunnuntaina oli tarkoitus syödä nabea (jonkinlaista keittoa, mutta perunat puuttuu) Masashin ja hänen ystäviensä kanssa. Ensin kävimme kuitenkin kuuntelemassa jonkin pienehkön akustisen konsertin pienessä klubissa. Konsertti meni hieman ohi kun ei ymmärtänyt juuri mitään mutta muuten se oli ihan jees. Tämän jälkeen くまさんin kämpille nabea syömään. Ruokaa oli todella paljon ja piti pari kertaa löysätä vyötä että jaksaisi syödä lisää. Kolmisen tuntia tuli ahdettua safkaa napaan mutta silti ei saatu kaikkea syötyä. Harvinaisen neitimäistä touhua.<br /><br />Maanantaina tuli jumitettua niin pahasti etten itsekkään uskonut sen olevan mahdollista. Alunperin oli suunnitelmissa lähteä kaupungille pyörimään mutta vesisade ja ukkosmyrsky pilasi suunnitelmat. Tämän takia jumitin kämpässäni koko päivän ja katselin TV-sarjoja mitä oli jäänyt läppärin kiintolevylle... Turha päivä oli...<br /><br />Nyt pitäisi keksiä mitä nähtävää Sapporossa on. Lähtö olisi torstaina aamulla ja ei mitään hajua mitä Sapporossa on. No yöelämä siellä on tod. näk. hieman vilkkaampaa kuin Kitamissa mutta tuon lisäksi en tiedä paikasta juuri mitään. Kaipa tuoltakin jotakin löytyy. :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114653993939996816?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1146201641459508292006-04-28T04:19:00.000Z2006-04-28T05:20:41.520ZTama viikko meni todella nopeasti: pari paivaa sitten oli maanantai ja kalenteri vaittaisi etta nyt on jo perjantai. Saavuin Japaniin 29.3 aamulla joten huomenna tulisi kuukausi tayteen. Tuntuu silta etta taalla olisi ollut vasta pari viikkoa. Jatkuvasti ollut jotakin tekemista joten aika tuntuu menevan todella nopeasti.<br /><br />Tiistaina tuli spontaani kutsu maistelemaan Japanilaisia ohrapirtelokorvikkeita (taalla halvat oluet eivat ole oluita vaan joistakin marjoista tehtyja litkuja). Illan aikana ei kauheasti Lontooksi puhuttu vaan yritettiin parjata pelkalla Japanilla. Aika paljon jutuista meni ohi silla loppuiltaa kohden paikallisten puhenopeus nousi eksponenttiaalisesti suhteessa juotuihin kaljapulloihin.<br /><br />Keskiviikkona oli hieman hankalahko paasta optoelektroniikan luennolle mutta siitakin selvittiin lopulta kunnialla lapi. Jopa tunnin jalkeen olleen pienen pistokokeen sain mielestani laskettua jollakin tavalla "sinne pain". Luentojen jalkeen kavimme ostamassa bussiliput Sapporon reissua varten. Ilmeisesti Japanissa pitaa/kannattaa bussiliput hommata etukateen silla systeemi on kaiketi hieman eri kuin Suomessa. Lomakausina kaikki matkustavat ja junat, lentokoneet ja bussit on tayteen ahdettuja ja varmistakseen paikkansa pitaa liput hankkia etukateen. En ole aivan varma asiasta mutta nain ymmarsin kun selasin nettia ja kuuntelin paikallisten hopinoita.<br /><br />Torstaina kaytiin Teemun kanssa syomassa Hiron ja Kenjin asuntolalla. Olemme saaneet sumplittua sellaisen tilanteen etta voimme menna tuonne syomaan muutaman kerran viikossa/kuukaudessa jos ilmoitamme siita etukateen. Ihan kateva systeemi vaikka 800 jenia onkin hieman kallis hinta ateriasta. Toisaalta vaihtoehtona on pikanuudelit ja muut kaupan valmistuotteet. Jos tuolla kay aina silloin talloin syomassa niin saa tod. nak. aika hyvan kasityksen perinteisesta Japanilaisesta kotiruoasta. Kenji tiputti eilen myos kunnon pommin. Olin joskus aikaisemmin maininnut etta pelasin joskus aikoinaan goota. No Kenji taikoi sitten jostakin kunnon gobanin minulle. Ei mitaan halpaa vanerilautaa tai 5cm paksua "mukahienoa" viritysta vaan ~10cm paksu jalallinen lauta (kuvia kohta). Vaikka setti onkin hieman vanha ja kulunut saisi siita maksaa suomessa todella paljon. Halvimman perussetin voisi suomessa saada ~40 eurolla.<br /><br />Tanaan oli koululla jonkinlainen terveydentarkastus: hoitsutati piikitti kasivartta ja otti talteen hieman verta josta sitten testataan vaikka mita. Ilmeisesti tuloksia tulee joskus tai sitten ei tule. Lisaksi sain tietaa etta noin kolmen viikon paasta pitaisi olla jossakin paikallisella ala-asteella kertomassa Suomesta. Kaytossa on videotykki joten kuvien ja videoiden esittaminen onnistuu. Hyvia ehdotuksia otetaan vastaan. Kohderyhma on noin 7-12 vuotiaita joten kauhean aitoa menoa ei ole soveliasta nayttaa (kuinkakohan moni tajuaa tamankin lauseen... ;). Pitaisi kasata sanasto tuota varten, jotta voisi jotakin muutakin sanoa kuin "フィンランドにはきれいな湖と静かな森があります。- Finrando ni ha kireina mizuumi to shizukana mori ga arimasu" (TTY:n Japaninkurssin vakiolause).<br /><br />Kohtapuolin pitaisi kirjoitella asuntolasta jotakin ja kuviakin on tulossa tassa joskus. Lisaksi tiedossa olisi riipaiseva avautuminen humanismista jahka saisin ensin tehtya pari matemaattista mallia kyseisesta aiheesta. Stay tuned. Same bat-channel, same bat-time.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114620164145950829?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1145850822855827592006-04-24T02:44:00.000Z2006-04-24T03:53:42.940ZPerjantaina oli ne Suomijuhlat jotka luvattiin pari viikkoa sitten järjestää. Juhlissa oli kävijöitä hieman yli kymmenen ja Teemun huone oli suhteellisen täyteen ahdettu. Ohjelma koostui aluksi parin japanilaisen tytön valmistamien ruokien tuhoamisesta: lihakeittoa johon oli sekoitettua nuudeleita sekä inarisushia. Tämän jälkeen oli vuorossa Teemun speciaalia: yakisobaa+kanaa+ananasta+currya - hyvää oli. Sitten alkoikin Turkinpippurien, Fazerin sinisen sekä kaljan tuhoaminen. Fazerin sininen meni hyvin kaupaksi, mutta jostakin syystä Aasialaiset eivät tunnu tykkäävän Turkinpippureista. Outoa kansaa ovat, jos eivät moisesta herkusta välitä. Kaljaakaan eivät paria poikkeusta lukuunottamatta juoneet suomalaisittain, eli nopeasti ja paljon, vaikka koitettiin näyttää kovasti mallia. Kiva ilta oli.<br /><br />Sain lauantaina aamulla kymmenen aikoihin sähköpostia Teemulta että 13:00 pitäisi olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa kylpyläreissua varten. Ensimmäinen ajatus oli että uskaltaako sitä edes nousta seisomaan eilisten juhlien jälkeen. Makoilin vielä pari tuntia sängyllä ja lopulta kampesin itseni rapusuihkuun (ravut keitetään elävältä jotta niistä tulisi hyviä - sama pätee vaihtarille). Pikaisesti nautitun ruhtinaallisen aamupalan (banaani ja lasi mehua) jälkeen olinkin lähtövalmis. Hiro ja hänen ystävänsä (Japanilaiset nimet ovat mahdottomia muistaa) saapuivat joskus yhden jälkeen asuntolalle auton kanssa ja lähdimme läheiseen kylpylään. Japanilaisilla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle automaatteja kohtaan sillä kylpylän sisäänpääsymaksu (¥500) piti maksaa automaattiin josta sitten sai lipun joka annettiin läheiselle tiskille. Myöskin kylpylän kahvila toimi samalla periaatteella.<br /><br />Japanilainen onsen on hieman samanlainen kuin suomalainen sauna. Noin 45 asteisessa vedessä hilluminen vastaa suunnilleen 80 asteisessa saunassa istumista. Tekisi mieli kirjoittaa teknistä huuhaata mutten taida tai blogin lukijat (tällä hetkellä ~20 eri IP:tä päivässä ja ~100 viikossa) katoavat kuin tuhka tuuleen. Mutta joo... Japanilainen kylpylä eroaa suomalaisesta kylvystä aika paljon. Täällä peseydytään kunnolla ennen veteen menemistä ja kylpyläosastolla liikutaan pienen pyyhkeen kanssa. Miehet ja naiset on jaettu eri osastoihin ja kauniiden, nuorien ja söpöjen naisten sijasta pääsikin kylpemään ryppyisten vanhojen setien kanssa - yatta! Kylpylässä oli useita erilaisia altaita. Ehdoton suosikki oli allas jossa oli kylmää vettä. "Saunakin" tuolla oli mutta se erosi aika paljon aidosta saunasta. Saunan lämpötila oli 42°C ja ilma todella kostea. Katossa oli pienet suuttimesta josta tilaan johdettiin vesihöyryä tai jotakin vastaavaa. Kaipa asiasta mitään tietämättömät voivat tuota saunaksi väittää mutta ei tuolla ole mitään jakoa aitoa saunaa vastaan.<br /><br />Paluumatkalla kävimme ostamassa The Real Drug Storesta hieman lisäravinteita. Jos aikoo tehdä jotakin muutakin kuin makoilla sängyssä ja neuloa villasukkia niin proteiinia on saatava jostakin. Japanilainen ruoka on ihan hyvää ja sillä saa nälän tapettua tehokkaasi, mutta suomalainen mies tarvitsee lihaa, paljon lihaa. Ennen kuin joku ituhippi esittää vastalauseensa ja ryhtyy selittämään rehujen ylivertaisuudesta niin painotetaan sanaa mies - kasvikset on neitejä ja metroseksuaaleja varten. Piste. Suomessa tuli syötyä todella paljon kanaa ja muita lihatuotteita mutta Japanissa tämä on vähän vaikeampaa. Täällä lihaa on ruoissa lähinnä vain koristeena joten päivittäinen proteiiniannos (~2g/kg) jää vähän vajaaksi. Toki kaupasta voisi ostaa halpaa kanaa mutta ei viitsisi pelkällä induktioliedellä valmistaa ja muutenkin siitä olisi turhan paljon vaivaa. Lisäksi paino meinaa uhkaavasti tippua alle 90 kilon. Hintaa tuollaiselle 1.2kg lisäravinnepussille tuli hieman alle ¥4000 (€30), mutta parempi tuokin kuin kuihtua kokonaan pois.<br /><br />Lauantaina illalla oli ohjelmassa Kitamin yöelämään tutustuminen. Menimme ensin Hiron ja Teemun kanssa erääseen Venus nimiseen juottolaan. Tuolla tuli vastaan lukuisia tuttuja naamoja mutta nimiä ei vain muista... Pääsimme myös nauttimaan(?) Japanilaisesta komediasta mutta ei se oikeen gaijinille auennut - liekö ongelmana ollut etyylialkoholin puute vai kielimuuri. Jonkin verran joutui Japaniksi puhumaan mutta yhtään monimutkaisempien lauseiden rakentaminen on tuskaista. Ehkä kuukauden päästä sujuu jo paremmin. Kyseinen juottola meni jo hieman 12 jälkeen kiinni joten jouduttiin vaihtamaan paikkaa. Pyörimme hetken aikaa etsien sopivia anniskeluliikkeitä ja päädyimme lopulta erääseen japanilaiseen paikkaan. Tilasimme sakepullon ja tyhjensimme sitä samalla kun maistelimme perinteisiä Japanilaisia ruokalajeja. Ilta oli suhteellisen halpa: ~¥6500 neljältä hengeltä. Takaisin asuntolalle selvisimme hieman ennen neljää.<br /><br />Sunnuntaina tuli nukuttua univelat pois ja iltapäivällä tuli käytyä taas koulun punttisalilla. Jos nyt jaksaisi käydä pari kertaa viikossa niin olisi ihan kiva. Sapporoon pitäisi lähteä reilun viikon päästä ja kesäloman matkailuakin on suunniteltu alustavasti. Tarkoitus olisi ilmeisesti mennä Sapporon kautta rannikolle ja sieltä veneellä tod. näk. Sendaihin. Tuolta olisi tarkoitus jatkaa junalla eteenpäin (Tokio, Osaka, Kioto) ja Okinawallakin olisi mukava käydä. Mahdollisimman halvalla olisi tarkoitus selvitä joten shinkansen ja lentäminen taitaa jäädä väliin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114585082285582759?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1145428617939870682006-04-19T04:04:00.000Z2006-04-19T06:36:58.073ZOlen joko tyhmä tai Japanin osoitteissa ei ole mitään järkeä. Todennäköisesti molemmat vaihtoehdot ovat tosia. Lähdin taas lauantaina etsimään Kitamin go-kerhoa mutta ei siitä mitään tullut. Kiersin kotobuki-chon useamman kertaa läpi mutta en vain löytänyt 寿町5:sta mistään. 1, 2, 3, 4 ja 6 löytyi mutta ei 5:sta. En voi ymmärtää. Lähdin kuitenkin hortoilemaan takaisin keskustaa kohti ja matkalla löysin pari baarin näköistä paikkaa sekä keilahallin. Pitänee käydä joskus katsomassa minkälaisia nuo ovat. Ennen asuntolalle paluuta päätin käväistä hakemassa Tokyusta (東急 - paikallinen stockman) evästä. Hämmästyin suuresti kun bongasin tuolta pari länsimaalaista ihmistä. Kitami on suhteellisen syrjäinen kaupunki ja ulkomaalaiset (aasian ulkopuolelta) voi laskea kahden käden sormilla. Harmi etten kerjennyt mennä häiriköimään sillä tajusin heidän olevan länkkäreitä vasta kun olivat poistumassa kaupasta ja itse tutkin samalla pikanuudelihyllyä ostokset käsissä. Elleivät he olleet mitään random-turisteja niin tod. näk. heihin törmää uudestaan.<br /><br />Sunnuntaina kävimme tutustumassa Hiron kanssa Kitamin suurimpaan ostoskeskukseen, Toubuun, joka sijaitsee suhteellisen syrjässä. Koska ulkona oli tyypillinen suomalainen juhannuskeli (räntäsadetta) päätimme mennä sinne polkupyörien (saimme Hirolta polkupyörän lainaksi) sijasta bussilla. Ostoskeskus oli rakennettu yhteen kerrokseen, sillä ympärillä ei ollut juurikaan muita rakennuksia ja tilaa oli paljon. Lähes kaikkea tuntui löytyvän ja ainakin ruokaosasto oli mukavan massiivinen. Jos jotakin tiettyä tuotetta ei löydä tuolta niin sitä ei kuulemma löydä koko Kitamista. Kesällä tuolla tulee vierailtua varmasti suhteellisen usein polkupyörien kanssa.<br /><br />Maanantaina kävimme hakemassa muukalaiskorttimme joita meidän tulee kantaa jatkuvasti mukana. Tämän jälkeen marssimme välittömästi kännykkäkauppoihin tutkimaan eri liittymävaihtoehtoja. Täällä ei varsinaisesti osteta kännykkää vaan liittymä ja puhelin tulee kytkykauppana. Puhelimet ovat teknisesti Suomalaisia vastaavia parempia ja 3G on jo vanha juttu. Pikaisesti Vodafonen, Dokomon ja AU:n liikkeet kierrettyä päädyimme valitsemaan AU:n koska he tarjosivat 50% opiskelija-alennuksia. Itse valitsin puhelimekseni Sanyon <a href="http://www.au.kddi.com/english/product/lineup/a5514sa/index.html">A5514AS</a>:n. Ominaisuuksista en ole vielä täysin selvillä mutta tuolla pystyy ottamaan kuvia ja videoita, sähköpostin lähettäminen onnistuu ja ilmeisesti löytyy jotakin internethuuhaatakin. Jos joku haluaa välttämättä soittaa minulle niin saatan ehkä vastata jos näppäilette puhelimeenne +819097597308. Normipuhelimella soittaminen on tod. näk. kalliihkoa mutta <a href="http://www.skype.com/products/skypeout/">SkypeOut</a>ia käyttämällä soittaminen on melkein ilmaista.<br /><br />Tiistaina oli International Coffee Hour. Nimestä huolimatta tarjolla ei ollut lainkaan kahvia vaan kylmä teetä, mehuja ja perinteisiä Japanilaisia ruokia. Paikalle oli kutsuttu KIT:n henkilökuntaa/opiskelijoita, Kitamin asukkaita sekä tietenkin uudet vaihto-opiskelijat. Tilaisuus alkoi lyhkäsillä puheilla jonka jälkeen uusien vaihtarien piti esittäytyä lyhyesti Japaniksi. Tuota on tullut jo pari kertaa harjoiteltua joten menee jo lähes rutiininomaisesti. "Hajimemashite *kumarrus*, yadda yadda yadda, yoroshiku onegaishimasu *kumarrus*." Tämän jälkeen tuhottiin sapuskat ja sen jälkeen oli vapaamuotoista keskustelua sekä mahdollisuus taiteilla <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Origami">origameja</a>. Itse tein perinteisen kurjen sekä pingviinin. Molemmat onnistuivat suhteellisen hyvin siihen nähden että olen vain kerran aikaisemmin kokeillut tehdä origamia ja siitäkin on jo useampi vuosi. Japaniakin tuli käytettyä ihan kiitettävästi. Sanavarasto nyt vaan on yksinkertaisesti aivan liian pieni yhtään monimutkaisempaan keskusteluun mutta eiköhän muutaman kuukauden päästä osaa jo paljon paremmin.<br /><br />Jos joku haluttaa lähettää minulle postia niin <br /><br />Markku Jarvela<br />Hokuen-ryo<br />111-2 Toryo-cho<br />Kitami-shi<br />Hokkaido<br />JAPAN<br />090-0061<br /><br />osoitteen tilalle ja tarvittava määrä postimerkkejä niin pitäisi tulla perille.<br /><br />〒０９０−００６１<br />北海道北見市東陵町１１１−２<br />ヤルベラマルク<br /><br />Tuossa olisi sama Japaniksi. Jos joku haluaa tulla Suomesta asti käymään ja löytää ylläolevien osoitteiden avulla perille niin lupaan tarjota hienon sushiaterian ja sen verran juotavaa, että isompikin mies rupeaa horjumaan. :)<br /><br />Galleriassa on muutama uusi kuva. Pitäisi jaksaa kuvailla koulua, asuntolaa ja lähiseutua mutta ei ole vaan saanut aikaisiksi. Ehkä tässä joskus. Sapporoon olisi tarkoitus lähteä käymään ensi kuun alussa ja siellä pitäisi olla 3 yötä (to, pe ja la).<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114542861793987068?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1145083720766374762006-04-15T05:02:00.000Z2006-04-15T06:48:40.780ZTama viikko meni aika pitkalti koululla pyoriessa eika mitaan tavattoman ihmeellista tapahtunut. Kaikki kurssit ovat viimeinkin alkaneet ja alkaa pikkuhiljaa havainnoillistamaan mihin tulee opiskelut priorisoitua. Kavin hyvaksyttamassa opintosuunnitelman proffalla joka huomauttikin etta saatoin valita hiukan liikaa kursseja. Toisaalta nyt voi hyvalla omatunnolla jattaa muutamat hankalilta tuntuvat tai muuten vaan mielenkiinnottomat kurssit kesken.<br /><br />Tiistaina tuli tehtya tutkimusmatka itaan pain. Lahdin kavelemaan paakatua pitkin mutta aivan kauhean pitkalle en paassyt ennen kuin vastaan tuli traktorikauppa (kuvia tulee kohta). Onhan Kitami Japanin mittakaavassa ehkä vähän pöndeä ja hieman (lukuohje: todella) syrjässä mutta ei tämä silti Suomen mittakaavassa mikään kauhean pieni kaupunki ole. Lisäksi täällä on ympärillä paljon kansallispuistoja ja vastaavia nähtävyyksiä joissa tulee varmasti vierailtua jossakin vaiheessa. Käännyin kuitenkin traktorikaupan kohdalla takaisin ja kolusin mielenkiintoisen näkoiset kaupat läpi. Loysin mm. Kitamin suurimman hyakuen shopin (sadan jenin kauppa), jossa lähes kaikki tuotteet maksaa 100 jeniä (+5 jeniä veroja, mutta kuka tuota laskee). Tuo on ehka Tiimarin ja Vapaavalinnan sekoitus: oikeasti hyodyllistä tavaraa halvalla. Lisäksi lOysin HardOff nimisen kaupan joka keskittyy bonkin (vanhan elektroniikan) myyntiin. Hintataso vaikutti alhaiselta ja valikoimissa tuntui olevan kohtuullisen laadukasta tavaraa. Retroilijoille tuolla on paljon tarjottavaa: monta laatikkoa taynna vanhoja SNES peleja seka antiikkisia konsoleita. Loysin lisäksi kurukuru sushi -ravintolan sekä pieniä kenkiä myyvän kaupan. Lisaksi vastaan tuli myos paikallinen lukio josta voi bongailla koulupukuja. ;)<br /><br />Keskiviikkona tuli jumitettua koululla oikein kunnolla eikä mitään kummempaa tapahtunut. Torstaina oli tarkoitus lähteä etsimaan Kitamin go-kerhoa, mutta koska koululla viimeiset luennot venyivät lahes kuuteen asti ja ulkona satoi vettä, päätimme lähtea Teemun kanssa katsastamaan tiistaina bongattu sushiravintola. Ravintola on tyypillinen Japanilainen ravintola, jossa mennaan istumaan ja edessä kulkee liukuhihnalla erilaisia ruoka-annoksia ohitse. Tässä tapauksessa lähinnä erilaisia sushi-annoksia vaikka linjastolla pyorii myos jalkiruokia ja satunnaisia ramenannoksia. Kuumaa vettä sai hanasta ja siihen sai itse sekoittaa teetä. Olin kerran aikaisemmin syonyt Japanissa sushia ja virheistä oppii. Koitin vältellä kaikkea edes etäisesti naton tapaista täytettä sisältäviä annoksia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lisäksi näin ensikertaa kyseisessa ravintolassa vieraillessa koitin valita hieman hillitymman nakoisia sushipalloja. Onnistuin valitsemaan pari erittain herkullista annosta mutta mukaan sattui myos muutama hieman "eksoottisempikin" valinta... Kun on mielestaan syonyt tarpeeksi paikalle kutsutaan tarjoilija joka laskuttaa syotyjen lautasten maaran ja varin perusteella, esim. valkoinen lautanen 120, punainen 200 ja sininen 320 jenia. Sushin syonti on ehka hieman kalliimpaa kuin bulkkiraamenin mutta on se myos paljon maukkaampaa jos tietaa minka nakoisia annoksia pitaa valita.<br /><br />Perjantaina alkoi viimenkin kurssi joka tulee olemaan ilmeisesti aika helpot nopat. Ilmeisesti riittaa jos kirjoittaa n sivun esseen suomen ja jonkin toisen maan suhteista. Luennoilla ei ole lasnaolopakkoa ja deadline pistettiin heinakuun loppuun. Kirjoitan tuon jos jaksan silla tuota kurssia tuskin saa sisallytettya TTY:n tutkintoon. Suprajohteiden luennolla kaytiin entuudestaan jollakin tavalla tuttuja asioita lapi ja tuonkin kurssin pystyy todennakoisesti suorittamaan vastaamalla kirjallisesti luennoitsijan antamiin tehtaviin.<br /><br />Perjantaina lahdimme Teemun kanssa pyorimaan keskustaan. Teemun piti ostaa elektroninen sanakirja ja minun piti etsia se go-kerho. Aloitin aikoinaan japanin opiskelun goonpelaamisen takia ja nyt olisi kiva kokeilla miten Suomen ja Japanin luokitukset vastaavat toisiaan. Kavimme aluksi hakemassa sen sanakirjan ja taman jalkeen oli tarkoitus etsia se go-kerho osoitteen ja kartan avulla. Japanissa osoitteet eivat ole aivan yhta selkeita kuin Suomessa - ts. osoitteet eivat ole katujen perusteella vaan eri alueet on jaettu jonkin oudon logiikan perusteella pienempiin ja aina vain pienempiin alueisiin. Tassa tapauksessa osoite oli 北海道北見市寿町５丁目７－１１, eli hokkaido, kitami, kotobuki-cho, 5 alue, 7-11... Kysyimme myos neuvoa eraalta viattomalta paikalliselta eika hankaan osannut sanoa miten tuo pitaisi decryptata.<br /><br />Etsimme viela hetken aikaa tuota osoitetta mutta sitten vastaan tuli suurehko ostoskeskus. Paatimme lopettaa go-kerhon etsimisen ja ryhdyimme tutkimaan ostaria josta loytyy ilmeisesti kitamin ainoa elokuvateatteri. Taman lisaksi ostarilta loytyy laajat valikoimat mangaa, animea ja dvd-levyja. Loysin DVD-valikoimista pari mielenkiintoista levya: Ayumi Hamasakin konserttitaltiointi seka Full Metal Alchemist -elokuva, mutta kalliihko hinta sai estettya levyhankinnat. Ehka hieman heikommalla hetkella olisin sortunut... Lisaksi ostarilta loytyi myos suuri <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hello_Kitty">Hello Kitty</a> tavaraan keskittynyt kauppa. <br /><br />Tassa vaiheessa rupesi nalka olemaan jo aika kova ja jostakin kumman syysta ei ostarin ravintolat kelvanneet meille vaan paatimme lahtea ulkoa etsimaan sopivaa ravitsemusliiketta. Valintakriteerit olivat kovat: ei sushia tai muuta kalaan liittyvaa, ei hampurilaisia tai pitsaa, ei kalliita paikkoja, ei kauhean epailyttavan nakoisia paikkoja. Kriteerit olivat ehka turhankin kovat ja ohitimme monta todennakoisesti hyvaa ruokapaikkaa. Tassa vaiheessa olimme kavelleet jo useamman kilometrin lanteen pain ja saavuimme eraan kiinalaisen ravintolan eteen. Nalka oli jo todella kova ja jalat huusivat hoosiannaa joten paatimme astua sisaan. Meidat ohjattiin poytaan ja sitten alkoikin menun selaaminen. Kaikki oli kirjoitettu japaniksi ja katakanoja ja kanjeja ei oltu saastelty. Meni hetki ennen kuin tajusimme etta etsimme ruokia juomalistalta. Ruokalistalla oli sentaan kuvia selventamassa tilannetta. Itse sain valittua tilattua hapuilevalla Japanilla naudanlihafobarraamenia (fobar = outoja kanjeja) ja ilmeisesti keskimaaraisen vahvasti maustettuna. Ruoka kannettiinkin pian poytaan ja maistui ehka hiukan tulisemmalta mihin olin Suomessa tottunut, mutta muuten erittain hyvalta, ennen kuin tormasin eraaseen punaiseen pikku pirulaiseen. Luulin erasta punaista "vihannesta" normaaliksi rehuksi ja pistin sen suuhuni. Meni hetki ja tajusin etta nyt tuli tehtya virhe. Paata rupesi kuumottajaan ja kieli oli tulessa. Edes suun huuhtelusta oluen avulla ei tuntunut olevan apua vaan istuin valtava tuskanhiki otsalla useamman minuutin ihmettelemassa mika minuun iski. Teemu teki kohta saman virheen vaikka koitin varoitella noista punaisista paholaisista. Pikkuhiljaa makuaisti rupesi palautumaan ja pystyi hengittamaan normaalisti. Henkilokunnalta kysyessa he kertoivat etta se pirun keksinto oli <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Cayenne_pepper">cayennen pippuri</a>. En ole Suomessa tormannyt mihinkaan yhta tuliseen mausteeseen kuin tuo.<br /><br />Cayenne pippurista toivuttuamme paatimme lahtea kavellen kohti asuntolaa ja matkan varrella tutustua paikallisiin juottoloihin. Luulisi taman kokoisessa kaupungissa olevan paljonkin erilaisia baareja mutta jostakin kumman syysta niita on erittain vaikea loytaa. Suomessa kuppilat haistaa kilometrien paasta mutta taalla niita ei vaan yksinkertaisesti huomaa. Muutamia paikkoja loysimme mutta joko ne olivat menossa juuri kiinni tai sitten ne olivat karaoke-paikkoja. Toukyou-ostoskeskuksen lahella meninne paikalliselle biljardihuoneelle pelaamaan parit pelit ja juomaan oluet. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa mutta palvelu pelasi erittain hyvin. Jaksoimme olla tuolla noin tunnin verran ja sitten paatimme jatkaa matkaa. Ulkona ei tuntunut olevan kauheasti muita ihmisia liikkeella ja muutenkin kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Tampereella on normaalisti keskella viikkoakin enemman ihmisia liikkella vaikka ulkona olisi parikymmenta astetta pakkasta. Bongasimme kuitenkin pian 酒-kanjin (tarkoittaa alkoholia) eraan talon seinasta ja paatimme eksya sisaan. Tama ullakkobaari oli suhteellisen pieni ja taynna kaikkea epamaaraista rojua ja luulimme etta olimme eksyneet ehka hieman vaaraan paikkaan. Meidat kuitenkin ohjattiin tiskin aareen ja eteemme annettiin juomalista. Katakanat ja kanjit eivat kuitenkaan auenneet vaan heitimme listat syrjaan ja sanoimma biiru wo ippon kudasai. Pian edessamme oli oluet ja sitten baarin henkilokunta aloitti tenttaamisen. Oletteko englannin opettajia, miksi olette japanissa, miten pitkaan, mista tulette, osaatteko japania, mita suomessa on jne. Jossakin vaiheessa ristikuulusteluun liittyi myos paikallista naiskauneutta ja Japanin ja Suomen erojen selvittaminen jatkui. Talla hetkella pystyn kaymaan todella yksinkertaisia keskusteluja japaniksi mutta ongelmia on lahinna erittain suppean sanavaraston kanssa. Valilla pitaa koittaa sanoa asiansa englanniksi jos haluaa tulla ymmarretyksi. Kello rupesi olemaan jo aika paljon ja paatimme suunnistaa takaisin asuntolalle. Poikkesimme viela 7/11 kautta hakemassa hieman aamupalaa ja sitten kampille nukkumaan. Go-kerhon etsiminen jatkukoon lauantaina.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114508372076637476?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1144732946037632512006-04-11T04:37:00.000Z2006-04-11T05:22:26.080ZHävettää että muistan nimiä ja naamoja todella huonosti. Sitä mukaa kun tapaa uusia ihmisiä niin unohtaa vanhojen nimiä. Käytävillä tulee ihmisiä vastaan jotka tervehtivät minua. Tiedän että olen tavannut heidät joskus aikaisemmin mutten muista missä ja nimistä ei ole harmainta aavistustakaan. Kyllä Jussit ja Pertit muistaisi mutta nämä ovat jotakin Jyuuichi, Ryuji, Chung'un (tai jotakin) jne...<br /><br />Hävettää etten osaa syödä oikein. On kuulemma paha tapa jos pitää kyynärpäätä pöydällä mutta minkäs teet kun tuo tapahtuu automaattisesti tikuilla syödessä. Pitäisi varmaan pistää käsi taskuun tai jotakin mutta ei tuokaan kauhean hyvältä vaihtoehdolta kuulosta. Tikuilla syöminen sujuu jo ihan kiitettävästi mutta muuten paikalliset ruokailutavat ovat vielä hiukan epäselviä...<br /><br />Hävettää etten viime talvena opiskellut japania niin paljon kuin tarkoitus oli. Äkkiä sen täälläkin oppii (sujuu nyt paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten Tokiossa) mutta olisihan se kiva vähän enemmänkin osata. Ihan perusteetkin on välillä täysin hukassa. Eilen alkoi Japanin kurssi ja pääsin kolmesta mahdollisesta ryhmästä keskimmäiseen. Ensimmäinen ryhmä ei ole aikaisemmin opiskellut japania, toinen ryhmä osaa jo jotakin ja kolmas ryhmä keskittyy kaiketi enemmän kielen hiomiseen ja tekniseen sanastoon. Ryhmän koko on 6 henkilöä joka on aika paljon pienempi kuin TTY:n kursseilla. Alkeiskurssilla oli todella paljon ihmisiä ja jatkokursseillakin ~15. Toivotaan että jotakin edistystäkin tapahtuu kielitaidon suhteen. :)<br /><br />Nyt pitäisi lähteä international centerissä käymään sekä sen jälkeen kiertelemään Kitamia. Tarkoitus olisi katsella löytyykö idästä päin mitään mielenkiintoista. Tähän asti tutkimusmatkat ovat sijoittuneet lähinnä kampusalueen länsipuoleen sekä Kitamin pääkadun varrelle.<br /><br />Niin ja sekin hävettää etten muista/osaa suomen kielen pilkkusääntöjä. Pitäisi etsiä jostakin hyvää materiaalia aiheeseen liittyen. Siihen asti en käytä pilkkuja kuin ilmiselvissä paikoissa. Mutta avautuminen jatkukoon joskus toiste.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114473294603763251?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1144651797282599122006-04-10T05:36:00.000Z2006-04-10T06:49:57.376ZViikonloppu tuli ja meni. Koko ajan oli jotakin tekemista ja jatkuvasti oltiin menossa jonnekkin. Sen kylla huomaa jaloista (ja siita etta meinasin nukkua taman aamun luentojen ohi...) Lauantaina kierreltiin omatoimisesti Kitamin keskustaa. Minulla oli tavoitteena loytaa sopiva adapteri lappariani varten silla en tietenkaan muistanut tuoda sellaista Suomesta. Hetken aikaa Kitamin paakatua pitkin kaveltyamme tulimme eraan epamaaraisen nakoisen sahkokaupan eteen. Menimme kaupan sisaan ja siella oli kauhea kasa bonkkia (epamaaraista elektroniikkaromua) seka yksi ihminen. Hapuilevalla japanilla saimme kysyttya etta loytyisiko sielta eurooppa-japani -adapteria. Pienen pahkailyn jalkeen sain kuitenkin ostettua koko liikkeen ainoan adapterin joka sattui olemaan viela aika kompaktin kokoinen. Taman jalkeen jatkoimme paakatua eteenpain ja loppua ei nayttanyt tulevan. Kitami on hieman hankala kaupunki silla kaikki kaupat ovat saman kadun varrella ja koska tilaa on paljon niin sita on myos kaytetty hyvaksi -> kavelymatkat ovat todella pitkia ja polkupyora on melkein valttamattomyys.<br /><br />Palasimme asuntolalle joskus viiden jalkeen ja meidan piti lahtea melkein heti Hiron jarjestamiin juhliin. Saavuimme sovittuun paikkaan melkein 10 minuuttia myohassa ja olimme hieman huolestuneita koska ketaan ei nakynyt. Luulimme jo tehneemme pahan etikettivirheen ja pilanneen illan mutta sitten Hiro saapui paikalle itse lahes *gaspshockhorror* 20 minuuttia myohassa! Se siita Japanilaisesta tasmallisyydesta... Lahdimme kuitenkin Hiron asunnolle ja jossakin vaiheessa seuraamme liittyi eras Hiron ystava. (Pitaisi ostaa muistio mihin voi kirjoittaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet...) Rupesimme tyhjentamaan olutpulloja ja jossakin vaiheessa huomio siirtyi pullojen kyljissa oleviin tarroihin ja sixpakkien mukana tulleisiin esitteisiin. Selvisi etta keraamalla 36 kappaletta Asahi-oluiden mukana tulevia tarroja saa R2D2 tapaisen robotin joka osaa kaataa kaljaa tuoppiin! Eli juon 36 pulloa Asahi-olutta ja robotti on minun! Talla hetkella tarvitsen viela 26 tarraa ja ne nyt hankkii vaikka yhden illan aikana... Siirryimme jossakin vaiheessa Hiron ystavan asunnolle jossa oli toiset bileet kaynnissa. Japanilaiset halusivat valttamatta oppia eraita painokelvottomia suomenkielisia sanoja ja sanontoja. Eihan sita nyt voi kieltaytya opettamasta jos he kerran kysyvat suoraan... Lisaksi opimme myos miten Japanilaiset pikanuudelit pitaa valmistaa oikeaoppisesti. Ilmankos niiden tekeminen onkin ollut hieman vaivalloista kun on tehnyt kaiken taysin vaarin.<br /><br />Sunnuntaina lahdimme yhden aikoihin kiertelemaan Kitamin keskustaan Hiron ja hanen ystavansa kanssa. Teemu osteli aika paljon yleishyodyllista tavaraa ja itse kiertelin vain mukana ja tutustuin kauppojen valikoimiin. Pyorimme lahinna Kitamin lansiosissa josta loytyy isoimmat elektroniikkakaupat. Valikoimat nayttivat suhteellisen laajoilta ja kaikkea tuntui loytyvan. Lisaksi viimeistaan nyt tajusi etta polkupyora on lahes valttamaton hankinta. Kitamin "keskusta" on useita kilometreja pitka liikkuminen tulee tapahtumaan joko polkupyoralla tai busseilla. Kavelemalla ei saa kuin rakkoja jalkoihin.<br /><br />Viime viikolla tuli myos valitettavasti tutustuttua Japanilaisiin erikoisuuksiin. Sunnuntaina oli Kitamin pormestarivaalit ja jostakin kumman syysta ehdokkaat luulevat saavansa aania jos he ajelevat ympari kaupunkia autojen kanssa ja kaiuttimien kanssa kerjaavat kovaaanisesti. "Arigatou gozaimasu arigatou gozaimasu arigatou gozaimasu onegaishimasu!". Tuota moykkaa kuuli koko viime viikon mutta ilmeisesti se on ohi nyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114465179728259912?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1144464225257356532006-04-08T01:53:00.000Z2006-04-08T02:43:45.326ZKeskiviikkona ei tapahtunut kauheasti. Optoelektroniikan luennot alkoivat ja sain kauhukseni huomata ettei Maxwellin yhtalöistä päässyt eroon vaikka lähti Japaniin asti karkuun. Luennon jälkeen oli jonkinlaiset pistarit luennon asioista. Pari ensimmäistä tehtävää oli helppoja mutta kolmannessa tehtavässä piti kirjoittaa Maxwellin yhtälöt ja selittää mitä ne tarkoittavat käytännössä. Onneksi muistin muutaman niistä niin ei ihan tyhjää paperia tarvinut palauttaa. Illemmalla Jeon näytti meille mistä loytyy kohtuuhintainen kauppa suhteellisen läheltä koulua. Kaupan valikoimat näyttäisi olevan ihan kohtuulliset eikä sinne ole kuin 10 minuutin kävelymatkä.<br /><br />Torstaina ei ollut luentoja. Tuli pyörittyä lähinnä international loungessa ja kirjastossa kirjoja etsiessä. Illalla ei jaksanut tehdä mitään ja katselin lähinnä telkkaria ja makailin sängyssä. Muutenkin olen ollut aika väsynyt tällä viikolla. Olettaisin tämän johtuvan ravinnon puutteesta. Japaniin saapumisen jälkeen olen syonyt vain pari ateriaa päivässä. Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa ajatella syömistä ja nälkää. Pitää tästä lähtien koittaa syödä useammin ja enemman. Painokin on tippunut parissa viikossa useamman kilon. Kaksi viikkoa sitten painoin noin 98 kg. Eilen vaaka sanoi että painaisin 92.5 kg.<br /><br />Perjantaina alkoi suprajohteiden luennot. Asia on entuudestaan tuttua kun kävin talvella TTY:lla vastaavan kurssin mutta en jostakin syystä jaksanut/kerjennyt mennä tenttiin. Luennon päätteeksi opettaja esitteli <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Meissner_effect">Meissner-ilmiotä</a> uittamalla YBaCuO:a (eras korkean lampotilan suprajohde) nestetypessä ja pistämällä magneetin levitoimaan sen päälle. Luennon jälkeen piti olla huuhaa-luento mutta se alkaakin ilmeisesti vasta ensi viikolla. Illemmalla kävimme Teemun kanssa etsimässä koulun punttisalin. Suuri osa ajasta meni miettiessä miten mitäkin laitetta pitää käyttää. Olisi ihan hyva jos loytäisi jostakin motivaation käydä tuolla vaikka kerran viikossa. Punttisalireissun jälkeen kavimme koululla tarkistamassa sähkopostit ja tämän jälkeen piti lähteä etsimaan koulun ymparistostä lisää kauppoja. Emme kuitenkaan ehtineet kauhean pitkälle kun tormasimme Kenjiin (tutorini), joka kutsui meidät katsomaan koulun orkesterin konserttia. Orkesteri koostui lähinnä puhallinsoittimista ja se esitti jopa pari etäisesti tuttua kappaletta. Konsertti oli sikäli outo että yleisostä suurin osa oli tyttojä. KIT:ssa suurin osa oppilaista on poikia ja tyttojä ei kampusalueella kauheasti näy. Ilmeisesti japanissa tytoillä on paljon sosiaalisia paineita lukea jotakin "naisellista" alaa eikä tekniikkaa. Konsertin jälkeen lähdin asuntolalle ja ryhdyin kertaamaan kanjeja. Kauhean pitkään en kerjennyt opiskella ennen kuin tuli kutsua lähteä pelaamaan jalkapalloa koulun liikuntahallille muiden vaihtareiden kanssa. Viimeksi olen juossut oikeasti ehkä armeijassa ja sen kyllä huomasi. Yleiskunto on huonohko ja väsähdin aika äkkiä. Lisäksi onnistuin loukkaamaan varpaani. Takaisin palatessa asuntolalta kuului hirveätä huutoa ja mekkalaa. Paikallisilla fukseilla on ilmeisesti joitakin tervetuliaisperinteitä. He kiersivät ryhmissä pitkin käytävia ja toisen ryhmän tullessa vastaan he huusivat jonkin tervehdyksen ja joivat viinaa isoista pulloista. Huutoa jatkui ilmeisesti aika pitkälle yohon mutta minun uniani se ei haitannut. Päivä oli ollut jo pitkä ja monen vuoden urheilukiintiot olivat tullet täyteen.<br /><br />Tänään pitäisi lähteä Kitamin keskustaan etsimaan sähkotarvikkeita myyviä kauppoja ja illalla olisi jotkin juhlat Hiron luona.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114446422525735653?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1144303041008783822006-04-06T05:22:00.000Z2006-04-06T05:57:21.033ZTyhmä saa olla mutta 納豆 pitää osata lukea... <br /><br />Olin tiistaina koulun kirjastossa katselemassa sopivia englanninkielisiä kirjoja tulevia kursseja varten ja päätin vielä tarkistaa sähköpostit. Kukaan ei ollut kaipaillut mutta törmäsin erääseen Korealaiseen vaihtariin, Jeoniin, joka kutsui minut ja Teemun illalla tutustumaan paikallisiin etyylialkoholia sisältäviin tuotteisiin. Päätinkin lähteä セブン-イレブン (seven eleven, paikallinen siwa aivan asuntolan vieressä, auki 24/7) kautta asuntolalle.<br /><br />Kaupasta tarttui mukaan litra tuoremehua, Sapporo-nimistä ohrapirtelökorviketta sekä bentou-box (kylmänä syötävä valmisateria, ~2 euroa). En katsellut sen tarkemmin minkälaisen valmisaterian otin. Maistoin kerran aikaisemmin suomessa sushia ja näin pieniä sushirullia joissa oli jotakin kalamössön näköistä sisällä. Tai ainakin luulin sen olevan jonkinlaista kalaa. <br /><br />Kun selvisin asuntolalle asti oli nälkä jo aika valtava ja päätin heti syödä sushirullat (edict: 握りずし [にぎりずし - nigirizushi] hand rolled sushi, sushi ball) pois. Ihmettelin aluksi, että jopas on oudon limaista (ja hajuista) kalaa. Nappasin sanakirjan käteen ja tarkistin mitä paketin päällä olevat kanjit tarkoittavat. Suora copy&paste edictistä: 納豆 [なっとう - nattou] natto (fermented soybeans). Natto on Japanissa sama kuin mämmi Suomessa (paitsi mämmi on hyvää) ja hapansilakka Ruotsissa.<br /><br />Täytyy kyllä myöntää, että ei nattosushi lopulta niin kauhealta maistunut kuin se haisi. Natto oli oikeastaan aika mautonta kun sen söi kylmän riisin ja merilevän kanssa. Mutta en silti meinaa aivan heti koittaa uudestaan...<br /><br />Illemmalla oli sitten paikallisten oluiden maistelua Korealaisten kanssa. Hämmästystä aiheutti paikalliset juomatavat: omaan lasiin ei kaadeta juomaa vaan vierustoveri on täyttämässä lasia jos mehu meinaa loppua. Korealaisten mukaan on todella hankala löytää tyttöystävää jos kaataa omaan tuoppiin juotavaa. Tuo selittäisikin aika paljon... Illan aikana keskusteltiin paljon Korean ja Suomen kulttuurieroista ja vastaavista asioista. Illan päätteeksi Jeon ja Chuck auttoivat meitä hankkimaan jääkaapit huoneisiimme. Pois muuttaneet asukkaat ovat kantaneet tavaraa ulko-ovien viereen ja sieltä saa ilmeisesti hakea tarvitsemansa tavarat ilmaiseksi.<br /><br />Sain vihdoinkin kuvat nettiin ja ne löytyvät <a href="http://www.students.tut.fi/~jarvela3/Japani_albumi/">täältä</a>. Tuolla on vasta kuvia Tokiosta mutta kohta tulee kuvia myös asuntolasta ja koululta. Täällä on meneillään jotakin outoa kun lunta sataa taas ja paljon... :(<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114430304100878382?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1144130446075748192006-04-04T04:01:00.000Z2006-04-04T06:00:46.470ZKavimme eilen aamulla Teemun kanssa international centerissa ja heti aluksi meille lykattiin iso kassillinen erilaisia oppaita ja papereita kateen. Ohjeita ja oppaita oli lahes kaikelle mahdolliselle. Asuntolan saannot, kierratys, putkien jaatymisen estaminen, maanjaristykset jne. Papereiden seassa oli myos lukujarjestykset ja opinto-oppaat joiden avulla pitaa tehda kurssivalinnat. Valinnanvaraa ei ole kauheasti ja itse valitsin kurssit sahkotekniikan 3. ja 4. vuosikurssin listoilta. Opiskelu ei ole taalla samanlaista kuin suomen yliopistoissa vaan vastaa enemman ammattikorkeakouluja joissa on valmiit lukujarjestykset. Valitsin lukujarjestykseeni electronic circuits (opareita), high voltage engineering, electric power systems engineering (sahkoverkkoja), optoelectronics (valokuituja), desing of electrical machinery (tod. nak. sahkokoneita), physics of superconductivity and it`s engineering applications, international relations (huuhaata) ja kaikki mahdolliset japaninkurssit. Tuli otettua ehka turhan kovatasoisia kursseja mutta olen opiskellut TTY:lla aika paljon vastaavia kursseja joten eikohan noista joistakin saa arvosanan. Kavin illemmalla tutorini kanssa tapaamassa kyseisten kurssien luennoitsijoita ja he lupasivat tehda tentit myos englanniksi ja joissakin kursseissa riittaa vahan laajempien raporttien kirjoittaminen. Lisaksi joissakin kursseissa saa jonkinlaista gaijin-bonusta eli ei valttamatta tarvitse tehda arvosanan eteen aivan yhta paljon kuin japanilaiset opiskelutoverit.<br /><br />Tanaan oli myos ensimmainen luento. Aiheena oli electric power systems engineering (電力システム工学 -　denryoku shisutemu kougaku) ja kurssilla tullaan kasittelemaan sahkon siirtoa ja sahkoverkkojen ongelmia. Kaikki kurssin luennot ovat japaniksi mutta luennoitsija kirjoittelee avainsanoja taululle englanniksi, joka helpottaa itsenaista opiskelua todella paljon. Lisaksi minun tutorini kay samaa kurssia joten voin kysella hanelta jos en itse tajua. Huomenna olisi pari tuntia optoelektroniikkaa ja perjantaina suprajohteita ja huuhaata. Loput kurssit alkavat kaiketi ensi viikolla.<br /><br />Koulurakennuksista voisi mainita jotakin. Taalla tuoksuu Neuvostoliitto. Suurin osa taloista on vanhoja ja ankeita. Eri laitoksia ja taloja yhdistelee labyrinttimaiset kaytavat jonne muutenkin sekaisin oleva vaihtari eksyy helposti. Onneksi katossa roikkuu selkeita opaskyltteja (joiden kohdalla pitaa kumarrella ellei halua kuhmuja paahan) joiden avulla voi suunnistaa katevasti rakennusten valilla.<br /><br />Koulun ruokala on ehka TTY:n Newtonin kokoinen. Ruokalajeja on tarjolla useita ja annoskoot vaihtelevat pienesta suuriin. Ateriat pitaakin rakentaa yhdistelemalla erilaisia annoksia. Tarjolla nayttaisi olevan yleensa erilaisia japanilaisia ruokia. Hintataso on ehka hiukan Suomea korkeampi silla ateriat maksavat yleensa muutamasta sadasta jenista (parista eurosta) ylospain riippuen lisukkeiden maarasta. Ei kuitenkaan niin kallista etta pitaisi aina pelkkaan riisiin tyytya. Olen syonyt tuolla vasta kolme kertaa joten en ole viela oikein tajunnut systeemia mutta tuskin tulen nalkaan kuolemaan. :)<br /><br />Kavin tanaan tapaamassa professoriani, joka vaikutti ihan mukavalta miehelta. Kyseli kaikenlaista Suomesta ja ensivaikutelmia Japanista. Han kertoi myos etta koulun alueella on jonkinlainen WLAN johon voisin kytkea tietokoneeni. Tunnukset pitaisi hakea jostakin mutta tutorini varmaan osaa auttaa siina. Nyt pitaa tyytya koulun koneisiin ja japanilaisiin kayttoliittymiin.<br /><br />Suomessa ei kuulemma ole kauhean hienot kelit mutta eipa taallakaan ole hurraamista. Lunta sataa ja kaikkia vi^H^Hharmittaa. Tai nyt on taas lumisade lakannut mutta loskakeli ei ole kauhean kiva. Lumet olivat jo kertaalleen sulaneet mutta loppuviikosta satoi lisaa. :(<br /><br />Kuvat pistan nettiin heti kun saan oman koneeni verkkoon. Asuntolalle internetyhteyden saa purkan kanssa virittelemalla ja en ole viela jaksanut kantaa lappariani koululle. Teemukin kirjoittelee jonkinlaista <a href="http://dreamr.tontut.fi/">blogia</a>, jota kannattanee ehka vilkaista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114413044607574819?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1143859676193296492006-04-01T02:47:00.000Z2006-04-01T02:47:56.206ZViimekertainen postaus jai hieman lyhyeksi unenpuutteen ja vasymyksen takia joten tassa olisi jatkoa...<br /><br />Lennosta voisi sanoa viela muutaman sanan. Sain erittain hyvan paikan koneesta. Jalkatilaa oli vaatimattomat pari metria. Lisaksi sain istua alkumatkan yksin kunnes lentoemo tuli sanomaan etta pari Japanilaista tyttoa olisi ehka vaihtamassa paikkaa viereeni. Enpa vastustellut asiaa... :)<br /><br />Ensimmaisena yona tuli nukuttua reilut 12 tuntia. Unirytmin korjaamista on harjoiteltu aikaisemminkin joten jetlag ei ollut ongelma. Herasin siihen kun siivooja tuli kolistelemaan huoneeseen ja pikasuihkun ja lyhyen surffailun jalkeen totesin etta Teemu oli jo lahtenyt kiertelemaan Tokioon. Paatin siis itsekkin lahtea 27 miljoonan ihmisen sekaan katselemaan josko loytyisi mitaan mielenkiintoista. Japanissa kirsikkapuut kukkivat (<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Sakura">さくら</a>) joka kevat parin viikon ajan riippuen siita miten pohjoisessa tai etelassa ollaan. Tokiossa kirsikkapuut kukkivat parhaillaan ja puistot olivat taynna ihmisia. Niissa pyoriessa meni helposti useampi tunti. Vaikken kauhean monen kilometrin paahan hotellista lahtenytkaan tuli paivan aikana kaveltya silti useampi kilometri ja illalla jalat olivat kipeat ja kavely oli tuskaista. Maiharit eivat valttamatta olleet paras valinta kavelykengiksi.<br /><br />Varsinaista kulttuurishokkia en kokenut missaan vaiheessa. Toki taalla puhuttiin jotakin outoa kielta ja kirjoitusten sijasta oli outoja harakanvarpaita. Tuohon olin kuitenkin osannut varautua joten se ei tullut yllatyksena. Myoskaan se etta ymparilla on vain ulkomaalaisia ei ollut uutta. Olinhan sentaan asunut Tampereella talossa jossa suurin osa on ulkomaalaisia ja noistakin suurin osa ei lansimaalaisia (AAA). Ensimmainen asia mika pisti silmaan oli roskakorien puute. Niita oli oikeasti todella vahan (tai sitten olin vain sokea). Lisaksi automaatteja tuntuu olevan joka nurkalla. Usein ravintoloissakin katsellaan ensin listalta kuvia eri aterioista jonka jalkeen kavellaan automaatin luo ja ostetaan kuponki. Tata kuponkia vastaan ravintolan henkilokunta sitten tarjoilee kyseisen ruoan. Aluksi tama tuntuu hieman tyhmalta mutta on oikeastaan aika jarkevaa. Turha jonottaminen ja vaihtorahan kanssa pelleily jaa pois ja ravintolahenkilokunta voi keskittya oleelliseen.<br /><br />Perjantaina oli heratys 04:00 silla meidan piti ehtia 07:10 lahtevaan lentokoneeseen. Matka hanedan lentokentalle oli suhteellisen triviaali ja lentoliputkin sai suhteellisen helposti. Keli oli tuolloin kirkas joten lentokoneesta oli hieno katsella taakse jaavaa Tokiota. Vasta ilmasta kasin tajusi etta se kaupunki on ihan oikeasti torkean iso. Memanbetsussa keli oli pilvinen ja vasta laskeutuessa naki etta maassa on viela lunta. Lumi oli kuulemma jo sulanut kertaalleen pois mutta oli satanut torstaina uudestaan. Oli miten oli mutta on kevat taalla pidemmalla kuin Suomessa. Kentalla meita oli vastassa Yoko KIT:n international centerista. Ensimmaiseksi menimme koulun asuntolalle jossa meille naytettiin meidan huoneemme. Minulla kavi hyva tuuri kun edellisen asukkaan jaljilta oli jaanyt televisio. Siihen se tuuri sitten loppuikin. Huone oli todella likainen ja sen siivoaminen tulee vaatimeen verta, hikea ja kyyneleita. Taman jalkeen lahdimme koululle jossa Hiro (oli TTY:lla vaihdossa) naytti meille koulun ruokalan ja rakennukset. Taman jalkeen saimme naytteen Japanilaisesta byrokratiasta kun lahdimme Kitamin kaupungintalolle tayttamaan alien registeration -papereita. Kaytannossa homma meni niin etta sedat ja tadit puhuivat nopeasti kapulakielta ja Yoko kaansi tarvittavat kohdat ja naytti mihin piti kirjoittaa mitakin. Tyhmaa vaihtaria vietiin kuin passia narussa... Byrokratian jalkeen tarpeellisten ostosten tekoa paikallisissa kaupoissa ja huoneen siivoamista.<br /><br />Nyt viikonloppuna on omatoimista tutustumista Kitamiin ja kampukseen. Kuvia pistan nettiin jahka saan oman koneeni internettiin. Nyt pitaa tyytya koulun kirjaston huonohkoihin ja aeaekoesettoemiin windows-koneisiin joista on ilmeisesti SSH-portit blokattu. Yeppee!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114385967619329649?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1143632598938486912006-03-29T11:30:00.000Z2006-03-29T11:43:18.960ZPerilla ollaan ja viela yhtena kappaleena!<br /><br />Lento lahti Helsinki-Vantaan lentoasemalta noin tunnin myohassa ja sen takia olimme Tokiossa aikataulussa hieman jaljessa. Naritan lentokentalta oli suhteellsen triviaalia paasta Tokion keskustaan mutta sielta eteenpain oli aika tuskaista... Suomen rautatieverkot ovat yksinkertaisia verrattuna Tokion vastaaviin. Usean iterointikierroksen jalkeen paasimme kuitenkin perille ja alkoi toinen etappi kohti hotellia. Tuli todettua etta Japanilaiset ovat todella ystavallista ja avuliasta kansaa. Jos ulkkari pysahtyy kadulle ja kaivaa kartan esille ryntaa paikalle lahes valittomasti avulias natiivi jolle on elaman ja kuoleman kysymys paasta auttamaan. Lopulta selvisimme hotellille asti ja ryhdyimme kiertelemaan kaupunkia. Tama paiva meni lahinna Akihabarassa pyoriessa. Mina ostin sen sanakirjan (Canon Wordtank V80) ja Teemu osti kameran. Pakollisten ostosten jalkeen kiertelimme kieroja kauppoja. Tuli todettua etta eivat japanilaiset aivan sekaisin ole. Eraankin kaupan alakerrassa oli pari hyllya omistettu normaalille mangalle. Loput hyllyt olivat aika pitkalle pelkkaa hentaita... =)<br /><br />Kirjoittelen tata hotellin aulan tietokoneilla ja vasyttaa kovasti. Samoilla silmilla jo reilusti yli paiva ja kaupungilla pyorimista. Taidan menna nukkumaan ja avautuminen jatkuu joskus toiste...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114363259893848691?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1143490356941266802006-03-27T19:36:00.000Z2006-03-27T20:12:36.983ZAlkaisi olemaan jo aika wäbä. Vajaa 20 tuntia ja olen jo lentokoneessa. Viiminen ilta Suomessa menee kotikotona pyöriessä. Huomenna pitäisi pakata loput tavarat ja hoitaa vielä pari asiaa ennen kuin äijä heittää lentokentälle. Yllättävän hyvin kerkesin tänään tekemään kaiken mitä olin suunnitellut joten huomenna ei tarvitse stressata. Jäi jopa pari tuntia aikaa kertailla illan tenttiin. Saattaa mennä jopa läpi ihan kohtuullisella arvosanalla... Ehkä...<br /><br />Vielä voisi koittaa etsiä netistä sanakirjojen vertailuja. Paljon helpompi tehdä insinööriratkaisu ja valita ominaisuuksien perusteella paras kuin viettäisi päivän kokeilemassa eri malleja. Sen verran olen asioista selvillä, että Canon wordtank G-sarja ja V80 ovat harkitsemisen arvoisia. V80:ssä pystyisi kirjoittamaan kanjeja kynän avulla joka on todella iso plussa mutta sanakirjat ovat siinä suppeampia kuin G-sarjassa. Mutta tuon valitseminen on vasta loppuviikon huoli.<br /><br />Tämä on varmaankin viimeinen blogaus Suomessa. Seuraavan kerran tulee päivityksiä joko loppuviikosta tai sitten ensi viikolla Kitamista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114349035694126680?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1143403395866194182006-03-26T19:37:00.001Z2006-03-26T20:03:16.033ZVähiin käy ennen kuin loppuu. Tasan kahden päivän päästä olen todennäköisesti jossakin Venäjän ilmatilassa. Tällä hetkellä tuskastelen kämppäni kanssa. Huomenna pitäisi palauttaa avain mutta siihen mennessä on saatava tavarat pihalle ja siivottua kunnolla. Muutenkin miljoona asiaa hoidettavana eikä asiaa helpota yhtään huomenna oleva tentti (joka on toivottavasti käsien heiluttelua)...<br /><br />Huomenna pitäisi tyhjentää kämppä ja palauttaa avain, käydä rokotuksessa, käydä ostamassa jenejä, hakea poliisiasemalta haulikon hallussapitolupa, palauttaa parit tavarat oikeille omistajilleen, hakea optikolta lasit, tehdä parit valtakirjat joilla voin nakittaa pankkiasiat vanhemmilleni, soittaa n+1 puhelua ja illalla vielä ajaa Karkkilaan jossa voi pakata loput tavarat. Stressaanko? En näköjään kun on aikaa irkata, kaivaa napaa ja avautua blogiin...<br /><br />Tänään olisi ollut vielä Kenjin läksiäiset mutta skippasin ne suosiolla. Jostakin kumman syystä luulen että tulen näkemään hänet useasti tulevan vuoden aikana. Lisäksi olisi tullut oikeasti kiire jos ilta olisi muutaman tunnin lyhyempi. Muutenkin koko päivä sykitty huolella.<br /><br />Viisumin hakeminen oli suhteellisen triviaalia. Pari tuntia siihen meni vaikka piti juosta ympäri Helsinkiä hakemassa passikuvia kun en niitä tajunnut ottaa mukaan. Torstain läksiäiset olivat myös erittäin onnistuneet. Väkeä oli paikalla sopivasti ja muutenkin oli ihan jees ilta/yö/aamu. :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114340339586619418?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1142933006173317542006-03-21T08:39:00.000Z2006-03-21T09:23:26.320ZSain juuri käsiini certificate of eligibilityn. Tämän kanssa pitäisi marssia Japanin suurlähetystöön ja siellä kiltit sedät antavat minulle vuoden viisumin. Viisuminhakureissulle on kaksi potenttiaalista päivää. Huomenna tai viikon päästä tiistaina ennen lentokentälle menoa. Torstaina olisi pienimuotoiset läksiäiset, perjantaina kämpän siivoamista sekä muuttohäsläystä ja maanantaina olisi tentti. Todennäköisesti käyn hakemassa viisumini huomenna sillä asian jättäminen tiistaille on hieman riskaabelia.<br /><br />Kelan täditkin olivat tehneet kivan mokan. Hain aikaisemmin opintotukea ja lainantakausta koko vuodeksi. Sain siitä päätöksen muutama viikko sitten ja luin ensimmäiseltä riviltä että tuki olisi myönnetty koko vuodeksi. En lukenut muutamalta seuraavalta riviltä, että tukea ei maksetakkaan kesäkuukauksilta vaikka olin sitä mielestäni myös tuoksi ajaksi hakenut. Virhe huomattiin vasta pankissa kun olin opintolainaa hakemassa. Onneksi asian korjaaminen oli suhteellisen helppoa kun kelan täti huomasi virheensä.<br /><br />Matkavakuutus pitäisi käydä tekemässä kohta. Sain KV-toimistolta lapun jolla pitäisi saada Pohjolan hinnoista -25% pois. Kallista se on silti mutta onko vaihtoehtoja? Jos olisi jaksanut kysellä enemmän (ja aikaisemmin) niin olisin voinut säästää muutaman euron mutten usko hintojen eroavan kauhean paljoa.<br /><br />Pitäisi pikkuhiljaa ruveta miettimään mitä pakkaan mukaan. Finnairin sivujen mukaan matkalaukku saa painaa turistiluokassa maksimissaan 20kg ja käsimatkatavaroita saa olla 8kg. Olettaisin että painorajat ovat Japanin sisäisillä lennoilla suunnilleen samat. Läppäri, kamera, vaatteita, kenkiä ja random-tavaraa. Vielä on monta iltaa aikaa pähkäillä pakkaamista.<br /><br />Kävin viikonloppuna kotikotona ja piti vanhoja kavereita tavata. Olen kauhean huono pitämään yhteyksiä kavereihin jotka eivät käytä IRC:tä. Puhelin nyt vaan on kommunikaatiovälineenä tavattoman huono ja sähköpostin välityksellä viestiminen on tuskaista. Tuskin tulen Japanistakaan pitämään suomeen mitään yhteyksiä IRC:n ja tämän blogin lisäksi. Ehkä jotakin satunnaista Skypetystä mutta tuskin sitäkään kauhean useasti.<br /><br />Säästä voisi mainita muutaman sanan. Ilmatieteenlaitos väittää Tampereen lämpötilaksi tällä hetkellä -8°C. BBC Weather Centre väittää Tokion lämpötilaksi tälle päivälle 17°C. Kitamissa on tietenkin hieman kylmempää mutta ei harmita. :)<br /><br />SuomiTJ 7 eikä vieläkään mitään kummempaa matkakuumetta tai -jännitystä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114293300617331754?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1142344362286066532006-03-14T13:02:00.000Z2006-03-14T13:52:46.013ZKävin kyselemässä matkavakuutuksia. 12 kuukauden matkustaja- ja matkatavaravakuutus maksaisi Pohjolasta pienien kikkailujen jälkeen reilu 500 euroa. Perusvakuutus olisi edullinen mutta vakuutusyhtiöt eivät ilmeisesti pidä yli 3 kuukauden reissuista. Lisäkuukaudet ovat kalliihkoja, mutta ilman vakuutustakaan ei toisalta viitsisi olla. Jättämällä matkatavaravakuutuksen vain kolmeen kuukauteen voisin säästää vähän alle 180 euroa. Pitää käydä vielä muissa vakuutusyhtiöissä kääntymässä ja kyselemässä ennen kuin päätän mitään.<br /><br />Viikko sitten oli sushi and pulla partyt Mikontalossa. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt sushia ja ajatus raa'asta kalasta, merilevästä ja riisistä herättiä ennakkoluuloja. Tarjolla ollutta sushia tuskin voi verrata (ihan vain materiaalien saatavuuden takia) Japanissa valmistettuun sushiin, mutta hyvää se oli silti. Uskallan jatkossakin syödä sushia, jos^H^H^Hkun siihen tulee tilaisuus.<br /><br />Kenji tulee ilmeisesti olemaan tutorini Japanissa. Tai näin hänelle oli kuulemma sikäläisestä KV-toimistosta kerrottu. Hienoa, että tuntee joitakin (englantia osaavia) henkilöitä etukäteen ennen Kitamiin saapumista.<br /><br />Varasin itselleni paikan <a href="http://sakura-hotel.co.jp/">hostellista</a>. Tuo sijaitsee suhteellisen hyvällä paikalla ja metroasemalle on lyhyt matka. Joudun tosin jakamaan huoneen muiden matkustajien kanssa mutta ei häiritse kun ei tuo kauhean montaa euroa maksa. Pääasia on, että saa matkatavarat jonnekkin jemmaan, kun lähtee samoilemaan Tokion ruuhkiin. Tarkoitus olisi Akihabarassa käydä ja katsella elektronisia sanakirjoja.<br /><br />Lähtöön olisi aika tasan 14 päivää. Pitäisi vielä viisumi saada, opintolainaa kysellä , parit rokotukset ottaa ja kämppä tyhjentää. Tosin ei mitään kiirettä. 14 päivää on 1209600 sekuntia joten aikaa on vaikka muille jakaa. Vieläkään ei ole mitään kummempaa matkakuumetta. En tiedä onko hyvä vai huono asia kun ei osaa stressata...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114234436228606653?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1141409565572740642006-03-03T17:55:00.000Z2006-03-03T18:12:45.646Z4 viikon päästä pitäisi olla jo Kitamissa. Outoa, että ei ole vielä mitään kummempaa matkakuumetta tai paniikkia iskenyt. Mutta kaipa sekin kohta...<br /><br />Törmäsin pari päivää sitten Kenjiin ja katsottiin saman tien sopiva lento Tokiosta Memanbetsuun. Näillä näkymin viettäisin Tokiossa pari päivää ja 31.3 lähtisin aikaisin aamulla Japanilaisella halpalentoyhtiöllä (AIR DO) kohti Kitamia. Lipulle tuli hintaa noin 200 euroa, joka on puolet siitä mitä maksan Helsingistä Tokioon... Elämä on! Pitäisi varmaan jokin hostelli katsoa keskeltä Tokiota. Internetistä on onneksi suhteellisen helppo varata paikat ja hintakaan ei ole mikään aivan kauhea. Lisäksi kävin ostamassa Tapani Jussilan Tokio passin jossa on paljon vinkkejä majoittumisen suhteen.<br /><br />Vuokrasopimuksenkin kerkesin irtisanomaan. Ei ihan tullut viittä vuotta täyteen Mikontalossa (TOAS:n isoin ja hienoin talo). Ei olisi mitään järkeä pitää asuntoa vuotta tyhjillään ja vielä maksaa siitä. Tavaroita olen haalinut sen verran vähän että muuttamisessa ei ole iso homma. Lähinnä kämpän siivoaminen hirvittää...<br /><br />Vielä pitäisi parit rokotukset ottaa, käydä pankissa selvittämässä raha-asioita, vakuutuksia katsella, kanjeja opiskella, katsoa majoitus Tokiossa, jne. Onneksi vikana iltana (johon ei enää ole niin pitkä aika) kerkeää aina. :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114140956557274064?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1140599836581751522006-02-22T09:11:00.000Z2006-02-22T09:17:17.153ZTuli mieleen, että voisi hommata parit rokotteet ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin YTHS:llä kääntymässä ja sanoivat että hepatiitti A ja B sekä Japanin aivokuume olisivat harkitsemisen arvoisia. Mitään pakkoa ei tietenkään ole ja todennäköisyys saada jokin noista on todella pieni, mutta vähemmän harmittaa ottaa pari piikkiä kuin saada jokin pöpö vieraassa maassa.<br /><br />Eilen oli pokeri-ilta. Voitin 8 euroa joka on noin 1130 jeniä. Kävin äsken ostamassa parit rokotteet ja maksoin niistä yli 70 euroa. Pitänee ilmeisesti järjestää lisää pokeri-iltoja, sillä noita rokotteita pitää ostaa vielä parit setit.<br /><br />Ryhdyin taas sosiaalipummiksi ja laiskaksi opiskelijaksi; hain opintotukea vaihtoajalle. Meinasin myös nostaa kaikki opintolainat (440 euroa/kk) mitkä pystyy vaikka todennäköisesti tulisin toimeen ilmankin. Lisäksi joulukuussa pitäisi tulla veronpalautuksia reiluhkosti ja maaliskuussa pääsen tod. näk. töihin joksikin aikaa, joten raha-asiat pitäisi olla kunnossa.<br /><br />Viime perjantaina oli ne Japani-pippalot. Porukkaa oli suhteellisen paljon ja aitoja japanilaisiakin melko reilusti. Paikalla oli myös Japanissa vaihdossa käyneitä joilta sain paljon hyviä vinkkejä matkaa ajatellen. Lähinnä jäi mieleen, että sähköinen sanakirja kannattaa hommata mahdollisimman aikaisin, sillä se auttaa todella paljon kielen oppimisessa. Maistoin myös ensimmäistä kertaa japanilaista ruokaa. Juhlien järjestäjät valmistivat takoyakia jotka ovat jonkinlaisia taikinapalloja joissa on mustekalaa sisällä. Tosin mustekalan tilalla käytettiin katkarapuja, mutta molemmat elää vedessä, joten makuun se ei voinut vaikuttaa. Maistuivat ihan hyville ja olen vielä elossa.<br /><br />Tasan viiden viikon päästä olisi tarkoitus olla jossakin päin Tokiota. Teemu (se toinen Kitamiin lähtijä) lentää ilmeisesti samalla lennolla kuin minä ja Kenji (eräs Kitamista Tampereelle tullut vaihtari) laskeutuu käsittääkseni pari tuntia myöhemmin samalle Naritan lentokentälle. Ilmeisesti tarkoitus olisi pyöriä hetken aikaa Tokiossa ja jatkaa myöhemmin samalla viikolla Kitamiin. Kenji oli etsinyt halpoja lippuja Memanbetsuun ja pitää myöhemmin katsoa tarkempia aikatauluja. Kyllähän Kitamiin pääsee heiluttelemalla suurehkoa setelinippua toisessa kädessä ja toisessä kädessä kylttiä jossa lukee Kitami mutta halvempiakin tapoja on...<br /><br />Kohta iskee paniikki. "Apua mä olen ihan oikeesti lähdössä!!1". Mutta kaipa tuolla selviää ja nälkään tulen tuskin kuolemaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-114059983658175152?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1139340607595686322006-02-07T18:12:00.000Z2006-02-07T19:30:07.853ZTapasin tänään koululla 3 Kitamista Suomeen tullutta japanilaista vaihto-opiskelijaa sekä Teemun joka on lähdössä samaa aikaa Kitamiin. Kävimme konetalossa syömässä ja juttelimme vähän niitä näitä Japanista ja yleensä opinnoista. Valitettavasti rankan unenpuutteen takia olin hiukan zombimainen ilmestys enkä välttämättä saanut aivan kaikkea mahdollista tapaamisesta irti. Ehkä tärkeimpänä yksittäisenä asiana oli vinkit Kitamiin matkustamisesta. Tokiosta kannattaa ilmeisesti lentää Memanbetsuun (女満別), joka on aivan Kitamin tuntumassa. Ensimakua Japanin hintatasosta antoi arviot lentolipun hinnasta. Tokio - Memanbetsu maksaisi arviolta yhtä paljon kuin maksoin Helsinki - Tokio -lipusta, eli ~400€!! Onneksi Kenji lupasi auttaa lippujen hankinnassa etukäteen jolloin voisin säästää pari sataa euroa. Niin ja tulihan puheeksi myös KIT ja tyttöjen määrä siellä. Jos TTY:llä on vähän tyttelöisiä suhteessa miehiin niin KIT on kuulemma vieläkin surkeammassa jamassa. Aina ei voi voittaa... :(<br /><br />Tänään oli myös deadline jättää iso nippu lomakkeita KV-toimistoon. Suurella vaivalla sain täytettyä kaikki läystäkkeet edes jollakin tavalla riittävästi. Lomakkeiden täytteleminen on muutenkin tuskaa, mutta vaikeustasoa lisää huomattavasti selvien ohjeiden puute ja tolkuton määrä kanjeja joiden merkityksestä ei ole mitään hajua. Luulen että tämä oli vain esimakua japanilaisesta byrokratiasta...<br /><br />Eilen sain vihdon ja viimein uusittua passini. Vanha passi olisi ollut voimassa vielä pari viikkoa. 40€ jouduin maksamaan tuostakin vihkosesta. Kallista lystiä...<br /><br />Vielä pitäisi opintotukihakemus tehdä, hommata viikonlopuiksi töitä, irtisanoa vuokrasopimus, tehdä jotakin kännykkäliittymälle, opiskella kanjeja, jne... Mutta vielä on vajaa 7 viikkoa aikaa joten ei mitään kiirettä. Niin ja parin viikon päästä olisi jotkin 日本パーティ (nihon paatii - japani juhlat) tiedossa, mutta saa nähdä onko aikaa jos töitäkin pitäisi joskus tehdä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-113934060759568632?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1138829181314491282006-02-01T21:05:00.000Z2006-02-01T21:26:21.356ZKävin tänään hakemassa KV-toimistolta Application for Certificate of Eligibility -lomakkeita ja sen mukana n+1 eri paperia. Jätän suosiolla noiden papereiden tarkemman syynäämisen viikonlopulle jotta saisin tenttiviikon kunnialla läpi (yeah, right...). Sen verran vilkuilin noita että joistakin puuttuu täyttöohjeet lontooksi joten edessä on pitkiä iltoja sanakirjan kanssa. Jos näyttää kauhean tuskaiselta niin pitää varmaan konsultoida Araki-senseitä.<br /><br />Tämän lisäksi joku Kitamista täällä vaihdossa oleva oli saanut omalta koulultaan minun sähköpostiosoitteen ja haluaa tavata minut. Pitäisi varmaan ensi viikoksi koittaa sopia jokin tapaaminen jolloin voin piinata häntä kiperillä kysymyksillä kaikesta maan ja taivaan väliltä :)<br /><br />Lentoliputkin olen jo hommannut. Killroylta löytyi suhteellisen halpa lento Tokioon 450€ hintaan (tuohon sisältyy jonkinlainen vakuutus ja ISIC-kortti). Lähtö olisi 28.3 17:20 Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja Tokiossa pitäisi olla seuraavana aamuna. Lento suoraan Sapporoon olisi maksanut ~250€ enemmän mutta uskon että tuon välin voi halvemmallakin päästä Japanin sisäisillä lennoilla. Lisäksi voisi olla mielenkiintoista pyöriä Tokiossa pari päivää. Uskoisin että ihan heti ei näkeminen lopu.<br /><br />Passi pitäisi vielä päivittää, vuokrasopimus irtisanoa, työsopimus tehdä jotta voisi taistella viikonloppuisin tuulimyllyjä vastaan, täyttää nuo n+1 lomaketta, japania opiskella ja vaikka mitä muuta... Onneksi ensi periodissa on vain kaksi kurssia joten aikaa pitäisi olla... Mutta mitä sitä suotta kiirehtimään kun vikana iltana kerkeää aina :(<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-113882918131449128?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1136638019510605172006-01-07T12:30:00.000Z2006-01-07T12:46:59.570ZEi ole mitään sanottavaa mutta sanonpa sen silti.<br /><br />Vielä ei ole kuulunut mitään Kitamista. <a href="http://ephief.blogspot.com">Ephief</a> oli vuosi sitten tekemässä samaa reissua kuin minä nyt ja hän sai varmistuksen Kitamista tammikuun lopussa. Pitäisi varmaan käydä KV-toimistossa pyörähtämässä. Passikin vanhenee parin kuukauden päästä, opintotukea voisi myös hakea reissun ajaksi, lentoliput voisi hommata, ja ja ja... Mutta onneksi vikana iltana kerkeää aina... Valitettavasti...<br /><br />Rahallisesta tilanteestakin voisi avautua. Japani on kallis maa ja jos siellä meinaa tehdä jotakin muutakin kuin opiskella 24/7 täytyy omia säästöjä olla paljon. Onneksi pystyin tekemään kesällä suhteellisen hyvin töitä. Ylitöitä oli tarjolla käytännössä niin paljon kuin jaksoi tehdä ja onnistuin saamaan syksyksi viikonloppuhommia. Lisäksi pomo lupaili että viikonlopputyöt onnistuu taas keväällä kun suhteellisen rankka 3. periodi on ohitse. Omien rahojen lisäksi tulen saamaan opintotukea noin 470€/kk ja sen lisäksi saan TTY:ltä 2400€ stipendin. Näillä näkymin tuolla olisi tarkoitus viettää vuosi joten toivotaan että rahat riittää myös elämiseen.<br /><br />Japania olen opiskellut vähemmän kuin oli tarkoitus mutta on tässä vielä muutama kuukausi aikaa opiskella kanjeja/kielioppia. Kulttuuri/kielishokki tulee olemaan todella kova mutta toivotaan että siitä selviää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-113663801951060517?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18506396.post-1130796769647961662005-10-31T21:57:00.000Z2005-10-31T22:12:49.660ZKoskaan en oo blogia kirjoittanut enkä^H^H^H^H mutta tästä se lähtee.<br /><br />Eli tämän blogin tarkoitus on toimia päiväkirjan tapaisena tulevaa (todennäköistä) Japanin reissua varten. Aikaisemmin syksyllä hain TTY:n Japanin vaihto-ohjelmaan ja minut hyväksyttiin Kitami Institute of Technologyyn. Tai siis hyväksyttiin TTY:n päässä. Vielä pitäisi saada hyväksyntä Kitamista mutta käytännössä vaihtopaikan pitäisi olla suhteellisen varma.<br /><br />Sain tänään ensimmäisen vaiheen paperisodasta suoritettua kun palautin nipun papereita (Virallinen hakupaperi Kitamiin, CV, opintorekisteriote, opintosuunnitelma, englannin ja japanin kielitodistukset sekä stipendinhakulomake. Kaikki kahtena kappaleena) kv-toimistoon 14 minuuttia ennen deadlinea. Pitäisi vain oppia hoitamaan asiat ajoissa kun kielitodistuksien kanssa meinasi tulla oikeasti kiire...<br /><br />Vielä pitäisi tulla useita eri lomakkeita täytettäväksi jahka varsinaiset hakupaperit ensin saapuisivat Japaniin. Pitää tällä kertaa asettaa tavoitteeksi että palauttaisi ne 28 minuuttia ennen deadlinea :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/18506396-113079676964796166?l=damake.blogspot.com' alt='' /></div>Markku Järvelähttp://www.blogger.com/profile/06582533518967327434noreply@blogger.com0