Japani

Viimekertainen postaus jai hieman lyhyeksi unenpuutteen ja vasymyksen takia joten tassa olisi jatkoa...

Lennosta voisi sanoa viela muutaman sanan. Sain erittain hyvan paikan koneesta. Jalkatilaa oli vaatimattomat pari metria. Lisaksi sain istua alkumatkan yksin kunnes lentoemo tuli sanomaan etta pari Japanilaista tyttoa olisi ehka vaihtamassa paikkaa viereeni. Enpa vastustellut asiaa... :)

Ensimmaisena yona tuli nukuttua reilut 12 tuntia. Unirytmin korjaamista on harjoiteltu aikaisemminkin joten jetlag ei ollut ongelma. Herasin siihen kun siivooja tuli kolistelemaan huoneeseen ja pikasuihkun ja lyhyen surffailun jalkeen totesin etta Teemu oli jo lahtenyt kiertelemaan Tokioon. Paatin siis itsekkin lahtea 27 miljoonan ihmisen sekaan katselemaan josko loytyisi mitaan mielenkiintoista. Japanissa kirsikkapuut kukkivat (さくら) joka kevat parin viikon ajan riippuen siita miten pohjoisessa tai etelassa ollaan. Tokiossa kirsikkapuut kukkivat parhaillaan ja puistot olivat taynna ihmisia. Niissa pyoriessa meni helposti useampi tunti. Vaikken kauhean monen kilometrin paahan hotellista lahtenytkaan tuli paivan aikana kaveltya silti useampi kilometri ja illalla jalat olivat kipeat ja kavely oli tuskaista. Maiharit eivat valttamatta olleet paras valinta kavelykengiksi.

Varsinaista kulttuurishokkia en kokenut missaan vaiheessa. Toki taalla puhuttiin jotakin outoa kielta ja kirjoitusten sijasta oli outoja harakanvarpaita. Tuohon olin kuitenkin osannut varautua joten se ei tullut yllatyksena. Myoskaan se etta ymparilla on vain ulkomaalaisia ei ollut uutta. Olinhan sentaan asunut Tampereella talossa jossa suurin osa on ulkomaalaisia ja noistakin suurin osa ei lansimaalaisia (AAA). Ensimmainen asia mika pisti silmaan oli roskakorien puute. Niita oli oikeasti todella vahan (tai sitten olin vain sokea). Lisaksi automaatteja tuntuu olevan joka nurkalla. Usein ravintoloissakin katsellaan ensin listalta kuvia eri aterioista jonka jalkeen kavellaan automaatin luo ja ostetaan kuponki. Tata kuponkia vastaan ravintolan henkilokunta sitten tarjoilee kyseisen ruoan. Aluksi tama tuntuu hieman tyhmalta mutta on oikeastaan aika jarkevaa. Turha jonottaminen ja vaihtorahan kanssa pelleily jaa pois ja ravintolahenkilokunta voi keskittya oleelliseen.

Perjantaina oli heratys 04:00 silla meidan piti ehtia 07:10 lahtevaan lentokoneeseen. Matka hanedan lentokentalle oli suhteellisen triviaali ja lentoliputkin sai suhteellisen helposti. Keli oli tuolloin kirkas joten lentokoneesta oli hieno katsella taakse jaavaa Tokiota. Vasta ilmasta kasin tajusi etta se kaupunki on ihan oikeasti torkean iso. Memanbetsussa keli oli pilvinen ja vasta laskeutuessa naki etta maassa on viela lunta. Lumi oli kuulemma jo sulanut kertaalleen pois mutta oli satanut torstaina uudestaan. Oli miten oli mutta on kevat taalla pidemmalla kuin Suomessa. Kentalla meita oli vastassa Yoko KIT:n international centerista. Ensimmaiseksi menimme koulun asuntolalle jossa meille naytettiin meidan huoneemme. Minulla kavi hyva tuuri kun edellisen asukkaan jaljilta oli jaanyt televisio. Siihen se tuuri sitten loppuikin. Huone oli todella likainen ja sen siivoaminen tulee vaatimeen verta, hikea ja kyyneleita. Taman jalkeen lahdimme koululle jossa Hiro (oli TTY:lla vaihdossa) naytti meille koulun ruokalan ja rakennukset. Taman jalkeen saimme naytteen Japanilaisesta byrokratiasta kun lahdimme Kitamin kaupungintalolle tayttamaan alien registeration -papereita. Kaytannossa homma meni niin etta sedat ja tadit puhuivat nopeasti kapulakielta ja Yoko kaansi tarvittavat kohdat ja naytti mihin piti kirjoittaa mitakin. Tyhmaa vaihtaria vietiin kuin passia narussa... Byrokratian jalkeen tarpeellisten ostosten tekoa paikallisissa kaupoissa ja huoneen siivoamista.

Nyt viikonloppuna on omatoimista tutustumista Kitamiin ja kampukseen. Kuvia pistan nettiin jahka saan oman koneeni internettiin. Nyt pitaa tyytya koulun kirjaston huonohkoihin ja aeaekoesettoemiin windows-koneisiin joista on ilmeisesti SSH-portit blokattu. Yeppee!