Wednesday, December 27, 2006
Konsertointia
Viime blogauksesta on taas vierähtänyt hetki jos toinenkin. Laiskuus iski ja kaikkea...
Pari viime viikkoa on kuitenkin ollut aika kiireisiä ja sluibauspäiviä ei ole aivan mahdottomasti kertynyt. Otsikkoon viitaten pari kertaa tuli käytyä koulun musiikkikerhon konsertteja katsomassa. Kaveripiiristä oli aika usea esiintymässä ja pakkohan noita oli mennä katsomaan kun kutsu kävi. Tyypillisiä japsikonsertteja: muutama ihan OK esiintyjä mutta joidenkin bändien esitykset pilattiin soittamalla musikki aivan liian kovalla äänellä. Jos poppivehkeet ei pysy enää mukana ja alkaa korvat soimaan niin jossakin on jotakin vialla...
Itsekkin jouduin esiintymään. Joskus aikoinaan tuli luvattua, että suomalaiset laulavat KIT:n international concertissa jonkin perinteisen suomalaisen laulun. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin esittää Eppu Normaalin Baarikärpänen. Harjoitteleminen tuohon aloitettiin hieman reilu tunti ennen esitystä ja pian olinkin Petrin kanssa laulamassa tuota kaksistaan ehkä noin 60-70 päiselle yleisölle - tietenkin ilman säestystä ja sanatkin menivät vähän sinne päin. Säälistä(?) saatujen raikuvien aplodien jälkeen Aratani-sensei tenttasi yleisön edessä että miksi juuri tämä laulu ja mikä oli laulun sanoma... "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään..." Selitä siinä sitten jotakin... Jälkikäteen kuultuja kommentteja. "面白かった" (omoshirokatta), joka kääntyy suomeksi jotta mielenkiintoinen tai hauska/huvittava sekä Aratani-sensein suusta kuultu "You added up the variety"... Jepjep...
Pullaakin tuli taas leivottua. Japanin kulttuurin ryhmän vuodenpäättäjäisbileet olivat hieman ennen joulua ja jokaista maata pyydettiin tekemään sinne jotakin perinteistä ruokaa. Kiinalaiset tekivät gyozaa, korealaiset jotakin omaa lätyn tapaista ja malesialaiset toivat jotakin ihme karkkeja. Mutta minä tein pullaa... Tai no auttoivat Petri ja Villekin siinä vähän... Paino sanalla vähän... Ilmeisesti en pistänyt taikinaan tarpeeksi sokeria ja kaardemummaa sillä pulla oli ehkä hiukan mautonta mutta kyllä se siitä huolimatta parempiin suihin meni.
Joulu tuli ja meni. Ainakin täällä oli edes jonkin verran lunta ja pakkastakin riitti. Mitään kauhean erikoista ei tullut tehtyä. Satunnaista baarikiertelyä ja törmäsimme erääseen ilmeisesti suhteellisen varakkaaseen kanadassa asuvaan intialaiseen joka on viettänyt Kitamissa nyt kuukauden ja pyörii täällä vielä toisenkin. Jouluaatto piti olla ihan hissuksiin mutta Genki-san sattui soittamaan ja pyysi kaupungille pyörimään. Ilta sitten meni Genkin ja muutaman hänen kaverinsa kanssa kaupungilla pyöriessa ja lopuksi vielä karaokeen. Se on kuulkaas pelottavan kuulosta kun iso ja suhteellisen möreä-ääninen äijä (no ainakin japseihin verrattuna) laulaa ABBA:n Dancing Queenia... Ilmeisesti lupauduin tuona iltana opettamaan Genkin pikkusiskolle (pikku ehkä väärä sana sillä oli suhteellisen pitkä japsitytöksi - 170cm+. Ei mikään jättiläinen mutta kuitenkin harvinaisuus täällä) Lontoon murretta sillä hän olisi lähdössä helmikuussa Kanadaan vuodeksi ja haluaisi ennen sitä osata edes jotakin. Ilmeisesti olettavat että jokainen länsimaalaisen näköinen puhuu englantia äidinkielenään ja omaa pätevyyden opettajaksi. No hänen pohjatietojen perusteella mahdollinen opetus tulee tapahtumaan lähinnä japaniksi joten tuo on minulle lähinnä puheharjoitusta mukavassa seurassa...
Uudenvuoden vietän näillä näkymin Sapporossa. Perjantaina olisi lähtö ja paluu joskus ensi viikolla. Paluulippua en vielä ostanut sillä riippuen keleistä ja jaksamisesta voi paaluun kanssa sitten kikkailla paikan päällä. Masashi-san menee ilmeisesti myös Sapporoon noihin aikoihin. Pitäisi joitakin suunnitelmia tehdä tuotakin reissua varten.
Suomeen palaan tod. näk. huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla. Näillä näkymin suunnitelma on seuraava: Koulu loppuu helmikuun lopussa/maaliskuun alussa ja Kitamista lähden Sapporoon joskus 10-15. päivän tienoilla. Sapporossa muutama päivä josta sitten Tokioon. Tokiossa olisi tarkoitus olla viikko tai pari sillä siellä ei ole vielä kunnolla pyöritty. Japaniin tullessa oli paikalliset tavat vähän hukassa ja kesäloman reissulla oli puhti poissa ja lisäksi siellä olisi pari kaveria Okinawalta joita voisi käydä morjestamassa. Viisumi vanhenee maaliskuun lopussa mutta tuolla ei ole vaikutusta Suomeen palaamisen kanssa. Tarkoitus olisi nimittäin poistua maasta ja käydä E-Koreassa kääntymässä paria kaveria moikkaamassa. Paikallista kieltä en osaa joten heistä saa varmaan hyvät oppaat paikallisiin turistirysiin taikka muuten vaan mielenkiintoisiin paikkoihin. Sitten jossakin välissä takaisin Tokioon josta sitten Suomeen. Tokion kautta siksi että sieltä nyt vaan taitaa olla kaikkein halvimmat lentoliput Suomeen.
Sateinen Kitami kuittaa o/
Pari viime viikkoa on kuitenkin ollut aika kiireisiä ja sluibauspäiviä ei ole aivan mahdottomasti kertynyt. Otsikkoon viitaten pari kertaa tuli käytyä koulun musiikkikerhon konsertteja katsomassa. Kaveripiiristä oli aika usea esiintymässä ja pakkohan noita oli mennä katsomaan kun kutsu kävi. Tyypillisiä japsikonsertteja: muutama ihan OK esiintyjä mutta joidenkin bändien esitykset pilattiin soittamalla musikki aivan liian kovalla äänellä. Jos poppivehkeet ei pysy enää mukana ja alkaa korvat soimaan niin jossakin on jotakin vialla...
Itsekkin jouduin esiintymään. Joskus aikoinaan tuli luvattua, että suomalaiset laulavat KIT:n international concertissa jonkin perinteisen suomalaisen laulun. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin esittää Eppu Normaalin Baarikärpänen. Harjoitteleminen tuohon aloitettiin hieman reilu tunti ennen esitystä ja pian olinkin Petrin kanssa laulamassa tuota kaksistaan ehkä noin 60-70 päiselle yleisölle - tietenkin ilman säestystä ja sanatkin menivät vähän sinne päin. Säälistä(?) saatujen raikuvien aplodien jälkeen Aratani-sensei tenttasi yleisön edessä että miksi juuri tämä laulu ja mikä oli laulun sanoma... "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään..." Selitä siinä sitten jotakin... Jälkikäteen kuultuja kommentteja. "面白かった" (omoshirokatta), joka kääntyy suomeksi jotta mielenkiintoinen tai hauska/huvittava sekä Aratani-sensein suusta kuultu "You added up the variety"... Jepjep...
Pullaakin tuli taas leivottua. Japanin kulttuurin ryhmän vuodenpäättäjäisbileet olivat hieman ennen joulua ja jokaista maata pyydettiin tekemään sinne jotakin perinteistä ruokaa. Kiinalaiset tekivät gyozaa, korealaiset jotakin omaa lätyn tapaista ja malesialaiset toivat jotakin ihme karkkeja. Mutta minä tein pullaa... Tai no auttoivat Petri ja Villekin siinä vähän... Paino sanalla vähän... Ilmeisesti en pistänyt taikinaan tarpeeksi sokeria ja kaardemummaa sillä pulla oli ehkä hiukan mautonta mutta kyllä se siitä huolimatta parempiin suihin meni.
Joulu tuli ja meni. Ainakin täällä oli edes jonkin verran lunta ja pakkastakin riitti. Mitään kauhean erikoista ei tullut tehtyä. Satunnaista baarikiertelyä ja törmäsimme erääseen ilmeisesti suhteellisen varakkaaseen kanadassa asuvaan intialaiseen joka on viettänyt Kitamissa nyt kuukauden ja pyörii täällä vielä toisenkin. Jouluaatto piti olla ihan hissuksiin mutta Genki-san sattui soittamaan ja pyysi kaupungille pyörimään. Ilta sitten meni Genkin ja muutaman hänen kaverinsa kanssa kaupungilla pyöriessa ja lopuksi vielä karaokeen. Se on kuulkaas pelottavan kuulosta kun iso ja suhteellisen möreä-ääninen äijä (no ainakin japseihin verrattuna) laulaa ABBA:n Dancing Queenia... Ilmeisesti lupauduin tuona iltana opettamaan Genkin pikkusiskolle (pikku ehkä väärä sana sillä oli suhteellisen pitkä japsitytöksi - 170cm+. Ei mikään jättiläinen mutta kuitenkin harvinaisuus täällä) Lontoon murretta sillä hän olisi lähdössä helmikuussa Kanadaan vuodeksi ja haluaisi ennen sitä osata edes jotakin. Ilmeisesti olettavat että jokainen länsimaalaisen näköinen puhuu englantia äidinkielenään ja omaa pätevyyden opettajaksi. No hänen pohjatietojen perusteella mahdollinen opetus tulee tapahtumaan lähinnä japaniksi joten tuo on minulle lähinnä puheharjoitusta mukavassa seurassa...
Uudenvuoden vietän näillä näkymin Sapporossa. Perjantaina olisi lähtö ja paluu joskus ensi viikolla. Paluulippua en vielä ostanut sillä riippuen keleistä ja jaksamisesta voi paaluun kanssa sitten kikkailla paikan päällä. Masashi-san menee ilmeisesti myös Sapporoon noihin aikoihin. Pitäisi joitakin suunnitelmia tehdä tuotakin reissua varten.
Suomeen palaan tod. näk. huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla. Näillä näkymin suunnitelma on seuraava: Koulu loppuu helmikuun lopussa/maaliskuun alussa ja Kitamista lähden Sapporoon joskus 10-15. päivän tienoilla. Sapporossa muutama päivä josta sitten Tokioon. Tokiossa olisi tarkoitus olla viikko tai pari sillä siellä ei ole vielä kunnolla pyöritty. Japaniin tullessa oli paikalliset tavat vähän hukassa ja kesäloman reissulla oli puhti poissa ja lisäksi siellä olisi pari kaveria Okinawalta joita voisi käydä morjestamassa. Viisumi vanhenee maaliskuun lopussa mutta tuolla ei ole vaikutusta Suomeen palaamisen kanssa. Tarkoitus olisi nimittäin poistua maasta ja käydä E-Koreassa kääntymässä paria kaveria moikkaamassa. Paikallista kieltä en osaa joten heistä saa varmaan hyvät oppaat paikallisiin turistirysiin taikka muuten vaan mielenkiintoisiin paikkoihin. Sitten jossakin välissä takaisin Tokioon josta sitten Suomeen. Tokion kautta siksi että sieltä nyt vaan taitaa olla kaikkein halvimmat lentoliput Suomeen.
Sateinen Kitami kuittaa o/
Wednesday, December 13, 2006
Gaijin smash
Oli aika normaali lauantai-ilta. Tylsistytti ja päätettiinpä lähteä keskustaan syömään. Hieman palloiltuamme päädyimme erääseen yakinikupaikkaan jossa olin vieraillut joskus aiemminkin. Hieman oli kyllä pettymys kun grilli ei toiminut aluksi ja ruokalajit eivät mitään kauhean erikoisia olleet. Jatkossa pitää etsiä kiinalaisia (tai korealaisia) tabehoudai paikkoja. Niistä saa kunnon pöperöt.
Tabehoudain (ei nomihoudai) jälkeen lähdimme tyhjentämään Petrin キープボットルa (kiipubottoru - keep bottle). Tuota tuli taas muutama sentti tyhjennettyä ja sen jälkeen oli vielä tarkoitus käväistä yhdellä olusella venäläisten baarissa. Paikka oli pitkästä aikaa aika täyden oloinen vaikka normaalisti se on suhteellisen tyhjä. Kuitenkin: ビールを一本お願いします - biiru wo ippon onegaishimasu - olut.
Petri ja Ville joivat omat oluensa äkkiä pois ja pakenivat paikalta mutta itsellä oli tarkoitus jäädä jututtamaan baarissa olleita Kazuyo-chania ja Nami-chania. Siis oli tarkoitus... Paikalle kuitenkin saapui 高木さん (takaki-san) joka oli tyypillinen japanilainen liikemies. Ts. rahaa riitti ja käytettiin se vähäkin vapaa-aika tehokkaasti hyväksi. Hän oli varsin puheliaalla päällä ja keskustelua syntyikin lähes välittömästi - tällä kertaa englanniksi. Selvisi että hän oli käynyt Suomessakin muutamaan kertaan ja muutenkin vaikutti siltä että oli kiertänyt maailmaa vähän enemmän. Halusi ihan välttämättä tarjota minulle pari olutta ja kutsui vielä itsensä ja filippiiniläisen seuralaisensa kanssa erääseen baariin jossa soitetaan livemusiikkia.
Vaihtoehtoina siis oli että jään jututtamaan Kazuyoa ja Namia tai lähden Takaki-sanin ja hänen seuralaisensa matkaan. Pitkään en asiaa miettinyt ja päätin jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Päätöstä ei onneksi tarvinnut katua. Seuraava paikka oli isohko japsikuppilaksi ja porukkaa oli suhteellisen paljon paikalla. Varasimme itsellemme penkit baaritiskiltä, takaki-san tilasi kaikille wiskit ja sitten seurasimme kun nuorehko tyttelöinen soittaa kitaraa ja lauleskelee jotakin tuttua laulua eeerittäin lyhyessä hameessa (tai sitten normaalia leveämmässä vyössä... tulkintakysymys...)
Esitys oli kuitenkin pian ohi ja baarin omistaja tulee jututtamaan seuruettamme. Baarin muut asiakkaatkin alkavat pikkuhiljaa valumaan pois paikalta ja pian jäljellä olemme vain minä, Takaki-san, Cindy-san (se filippiiniläinen), baarin omistaja ja hänen kaksi tytärtään ja pari muuta randomihmistä. Takaki-san ja Cindy-sankin lähtevät pian pois ja jään vielä juttelemaan jo hieman humaltuneen baarin omistajan kanssa. Takaki-san vielä huomautti pois lähtiessään että "tee mitä lystäät, ilta menee minun piikkiin." Jossakin välissä tämä pomo ja toinen näistä randomihmisistä ryhtyi jammailemaan kitaroilla ja minä "jouduin" pitämään seuraa hänen tyttärilleen (joista toinen on syntynyt vain päivää minua aikaisemmin). Luonnollisesti viskilasia ruvetaan täyttelemään välittömästi kun se näytti tyhjentymisen merkkejä ja kaikenlaista mässyä kannettiin eteen.
Parin tunnin päästä tajusin poistua paikalta kun paikkoja ruvettiin siivoamaan ja loputkin asiakkaat lähtivät. Tämä paikan omistaja tosin pyysi tulemana uudestaan ja jotakin puhui synttärijuhlien järjestämisestä kun sai tietää että olen syntynyt lähes samana päivänä kuin toinen hänen tyttäristänsä... Kakkua ja shamppanjaa kuulemma tarjolla jos tulen. Joitui hieman toppuuttelemaan hänen suunnitelmia mutta lupasin käydä tuolla joskus uudestaan...
Gaijin smash! Nyt tekisi tosin mieli lähteä koittamaan onnistuisiko tuo uudestaan. 2005 kesällä Kitamissa opiskelleet Atte ja Mika onnistuivat tuossa kuulemma montakin kertaa. Pitää vaan lähteä yksin (isossa porukassa tuskin onnistuu) random baareja kiertelemään ja näyttää siltä ettei vastustele vaikka joku haluaisi välttämättä illan tarjotakkin... Huomenna ei olisi edes luentoja kuin vasta neljältä... hmm...
Pimeä ja märkä Kitami kuittaa o/
Tabehoudain (ei nomihoudai) jälkeen lähdimme tyhjentämään Petrin キープボットルa (kiipubottoru - keep bottle). Tuota tuli taas muutama sentti tyhjennettyä ja sen jälkeen oli vielä tarkoitus käväistä yhdellä olusella venäläisten baarissa. Paikka oli pitkästä aikaa aika täyden oloinen vaikka normaalisti se on suhteellisen tyhjä. Kuitenkin: ビールを一本お願いします - biiru wo ippon onegaishimasu - olut.
Petri ja Ville joivat omat oluensa äkkiä pois ja pakenivat paikalta mutta itsellä oli tarkoitus jäädä jututtamaan baarissa olleita Kazuyo-chania ja Nami-chania. Siis oli tarkoitus... Paikalle kuitenkin saapui 高木さん (takaki-san) joka oli tyypillinen japanilainen liikemies. Ts. rahaa riitti ja käytettiin se vähäkin vapaa-aika tehokkaasti hyväksi. Hän oli varsin puheliaalla päällä ja keskustelua syntyikin lähes välittömästi - tällä kertaa englanniksi. Selvisi että hän oli käynyt Suomessakin muutamaan kertaan ja muutenkin vaikutti siltä että oli kiertänyt maailmaa vähän enemmän. Halusi ihan välttämättä tarjota minulle pari olutta ja kutsui vielä itsensä ja filippiiniläisen seuralaisensa kanssa erääseen baariin jossa soitetaan livemusiikkia.
Vaihtoehtoina siis oli että jään jututtamaan Kazuyoa ja Namia tai lähden Takaki-sanin ja hänen seuralaisensa matkaan. Pitkään en asiaa miettinyt ja päätin jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Päätöstä ei onneksi tarvinnut katua. Seuraava paikka oli isohko japsikuppilaksi ja porukkaa oli suhteellisen paljon paikalla. Varasimme itsellemme penkit baaritiskiltä, takaki-san tilasi kaikille wiskit ja sitten seurasimme kun nuorehko tyttelöinen soittaa kitaraa ja lauleskelee jotakin tuttua laulua eeerittäin lyhyessä hameessa (tai sitten normaalia leveämmässä vyössä... tulkintakysymys...)
Esitys oli kuitenkin pian ohi ja baarin omistaja tulee jututtamaan seuruettamme. Baarin muut asiakkaatkin alkavat pikkuhiljaa valumaan pois paikalta ja pian jäljellä olemme vain minä, Takaki-san, Cindy-san (se filippiiniläinen), baarin omistaja ja hänen kaksi tytärtään ja pari muuta randomihmistä. Takaki-san ja Cindy-sankin lähtevät pian pois ja jään vielä juttelemaan jo hieman humaltuneen baarin omistajan kanssa. Takaki-san vielä huomautti pois lähtiessään että "tee mitä lystäät, ilta menee minun piikkiin." Jossakin välissä tämä pomo ja toinen näistä randomihmisistä ryhtyi jammailemaan kitaroilla ja minä "jouduin" pitämään seuraa hänen tyttärilleen (joista toinen on syntynyt vain päivää minua aikaisemmin). Luonnollisesti viskilasia ruvetaan täyttelemään välittömästi kun se näytti tyhjentymisen merkkejä ja kaikenlaista mässyä kannettiin eteen.
Parin tunnin päästä tajusin poistua paikalta kun paikkoja ruvettiin siivoamaan ja loputkin asiakkaat lähtivät. Tämä paikan omistaja tosin pyysi tulemana uudestaan ja jotakin puhui synttärijuhlien järjestämisestä kun sai tietää että olen syntynyt lähes samana päivänä kuin toinen hänen tyttäristänsä... Kakkua ja shamppanjaa kuulemma tarjolla jos tulen. Joitui hieman toppuuttelemaan hänen suunnitelmia mutta lupasin käydä tuolla joskus uudestaan...
Gaijin smash! Nyt tekisi tosin mieli lähteä koittamaan onnistuisiko tuo uudestaan. 2005 kesällä Kitamissa opiskelleet Atte ja Mika onnistuivat tuossa kuulemma montakin kertaa. Pitää vaan lähteä yksin (isossa porukassa tuskin onnistuu) random baareja kiertelemään ja näyttää siltä ettei vastustele vaikka joku haluaisi välttämättä illan tarjotakkin... Huomenna ei olisi edes luentoja kuin vasta neljältä... hmm...
Pimeä ja märkä Kitami kuittaa o/
Tuesday, December 05, 2006
久しぶりにブロッグに書く
Eipäs ole vähään aikaan tullut blogattuakaan. Ei ole vain jaksanut kirjoitella.
Osallistuin siihen go-turnaukseen joka olikin joukkueturnaus. Meidän koulusta turnaukseen lähetettiin kaksi joukkuetta ja itse pelasin ykkösjoukkueen ensimmäisenä pöytänä, toisen pöydän miehitti eräs 2 dan meidän kerholta ja kolmannessa pöydässä pelasi Ville, 2 kyu. Pelit menivät miten menivät. Oma ja joukkueen tulos 2/4 joka on ihan OK. Kaikki turnaukseen osallistujat saivat lahjaksi armeijasta tuttua Beauty Soappia. \o/
24. päivä tuli käytyä Kenjin labraporukoiden kanssa syömässä Westernissä. Yakinikua, olutta ja sen sellaista. Puheen ymmärtämisessä on vielä aika paljon ongelmia varsinkin Kenjin porukan kanssa koska he puhuvat usein minulle kuin japanilaiselle eikä kuin ulkomaalaiselle. Outoa sanastoa ja tolkuton puhenopeus... Hieno yhdistelmä...
Yakinikun jälkeen tuli lähdettyä vielä baareja kiertelemään. Kitamiin on muodostunut 2 ns. kantapaikkaa. Venäläisten baari ja sitten erään kaverin porukoiden izakaya. Tällä kertaa kävimme ensin venäläisten paikassa juomassa yhdet ja sen jälkeen suunnistimme sinne toiseen Izakayaan. Jossain välissä Sasha soitti ja sanoi että ne pari suomifanityttöä oli saapunut sinne ja pyysi tulemaan käymään. Loppu ilta/yö/aamu meni sitten venäläisten baarissa Suomesta ja vähän kaikesta keskusteltaessa. Aamulla 0700 jälkeen takaisin kämpille. Pistivät vielä viestiä perään että haluaisivat joskus toistekin tavata. Ihan jees ilta.
Seuraavalla viikolla oli koululla taas kansainvälinen kahvitunti jonka tarkoituksena on tutustuttaa Kitamin asukkaat ja vaihto-opiskelijat toisiinsa. Tällä kertaa ohjelmana oli askarrella uudenvuoden kortteja. Kortit tehtiin siten että ensin tehtiin leimasimia ja niillä sitten paineltiin kuvia kortille ja lopuksi siihen kirjoitettiin 明けましておめでとうございます (akemashite omedetou gozaimasu - normi uudenvuoden toivotus). Itse tein suloisen nalle-leimasimen (kuvia tulossa joskus).
Seuraavalla viikolla tuli sitten urheiltua ihan liikaa. Keskiviikkona ensin goota pelaamaan, sieltä suoraan punttisalille tunniksi ja sieltä sitten suoraan kolmeksi tunniksi pelaamaan jalkapalloa. Jostakin kumman syystä sain selän ihan törkeän kipeäksi, maalivahtina ollessani oikean käden peukalo ja vasemman käden pikkurilli vääntyi sangen ikävästi ja lisäksi sain sääret rikki. Selkä rupeaa olemaan nyt jo lähes normaalissa kunnossa, sormiin ei ole normaalit liikeradat palanneet ja sääret eivät kestä juoksemista. Olisi pitänyt tuonkin illan sijasta maata kämpillä, mussuttaa karkkia ja selata internettiä...
Saman viikon perjantaina oli 囲碁将棋部 (igo shougi bu):n 忘年会 (bou nen kai - unohtaa vuosi tapaaminen). Illan ohjelmaan kuului ja reilu pari tuntia eräässä ravintelissa syöpöttelyä ja juopottelua ja sen jälkeen keilaamana pari erää. Jos luitte edellisen kappaleen niin tiedätte että minulla oli hyvä tekosyy miksei keilaaminen sujunut... Illan päätteeksi venäläisten paikkaan parille kaljalle kun ei oikeasti kiinnostanut lähteä erään go-kerhon pahimman otakun kämpille jatkoille...
Kitamissakin on nyt suhteellisen kylmä. Näyttäisi siltä että se vähä lumi mikä tänne on satanut on jäänyt pysyvästi. Lämpötilat on pyörinyt parin päivän aikana nollan alapuolella.
Euroopalla on tällä hetkellä ongelma. Euro on ihan törkysen vahva ja sen takia vienti ei pelaa mutta tuonti toimii. Tämä ei häiritse tällä hetkellä minua yhtään. Japani on kallis maa, mutta jos _kaikista_ hinnoista leikataan 10-20% pois niin ei tämä enää niin paha olekkaan. Joskus vuosi sitten yhdellä eurolla taisi saada reilu 130 jeniä, tällä hetkellä yli 150. Ei oikeasti häiritse yhtään että omaisuus on euroina. Veronpalautuksetkin tulivat tänään ja heikon jenin/vahvan euron takia sekin summa on käytännössä normaalia suurempi.
Kylmä Kitami kuittaa o/
Osallistuin siihen go-turnaukseen joka olikin joukkueturnaus. Meidän koulusta turnaukseen lähetettiin kaksi joukkuetta ja itse pelasin ykkösjoukkueen ensimmäisenä pöytänä, toisen pöydän miehitti eräs 2 dan meidän kerholta ja kolmannessa pöydässä pelasi Ville, 2 kyu. Pelit menivät miten menivät. Oma ja joukkueen tulos 2/4 joka on ihan OK. Kaikki turnaukseen osallistujat saivat lahjaksi armeijasta tuttua Beauty Soappia. \o/
24. päivä tuli käytyä Kenjin labraporukoiden kanssa syömässä Westernissä. Yakinikua, olutta ja sen sellaista. Puheen ymmärtämisessä on vielä aika paljon ongelmia varsinkin Kenjin porukan kanssa koska he puhuvat usein minulle kuin japanilaiselle eikä kuin ulkomaalaiselle. Outoa sanastoa ja tolkuton puhenopeus... Hieno yhdistelmä...
Yakinikun jälkeen tuli lähdettyä vielä baareja kiertelemään. Kitamiin on muodostunut 2 ns. kantapaikkaa. Venäläisten baari ja sitten erään kaverin porukoiden izakaya. Tällä kertaa kävimme ensin venäläisten paikassa juomassa yhdet ja sen jälkeen suunnistimme sinne toiseen Izakayaan. Jossain välissä Sasha soitti ja sanoi että ne pari suomifanityttöä oli saapunut sinne ja pyysi tulemaan käymään. Loppu ilta/yö/aamu meni sitten venäläisten baarissa Suomesta ja vähän kaikesta keskusteltaessa. Aamulla 0700 jälkeen takaisin kämpille. Pistivät vielä viestiä perään että haluaisivat joskus toistekin tavata. Ihan jees ilta.
Seuraavalla viikolla oli koululla taas kansainvälinen kahvitunti jonka tarkoituksena on tutustuttaa Kitamin asukkaat ja vaihto-opiskelijat toisiinsa. Tällä kertaa ohjelmana oli askarrella uudenvuoden kortteja. Kortit tehtiin siten että ensin tehtiin leimasimia ja niillä sitten paineltiin kuvia kortille ja lopuksi siihen kirjoitettiin 明けましておめでとうございます (akemashite omedetou gozaimasu - normi uudenvuoden toivotus). Itse tein suloisen nalle-leimasimen (kuvia tulossa joskus).
Seuraavalla viikolla tuli sitten urheiltua ihan liikaa. Keskiviikkona ensin goota pelaamaan, sieltä suoraan punttisalille tunniksi ja sieltä sitten suoraan kolmeksi tunniksi pelaamaan jalkapalloa. Jostakin kumman syystä sain selän ihan törkeän kipeäksi, maalivahtina ollessani oikean käden peukalo ja vasemman käden pikkurilli vääntyi sangen ikävästi ja lisäksi sain sääret rikki. Selkä rupeaa olemaan nyt jo lähes normaalissa kunnossa, sormiin ei ole normaalit liikeradat palanneet ja sääret eivät kestä juoksemista. Olisi pitänyt tuonkin illan sijasta maata kämpillä, mussuttaa karkkia ja selata internettiä...
Saman viikon perjantaina oli 囲碁将棋部 (igo shougi bu):n 忘年会 (bou nen kai - unohtaa vuosi tapaaminen). Illan ohjelmaan kuului ja reilu pari tuntia eräässä ravintelissa syöpöttelyä ja juopottelua ja sen jälkeen keilaamana pari erää. Jos luitte edellisen kappaleen niin tiedätte että minulla oli hyvä tekosyy miksei keilaaminen sujunut... Illan päätteeksi venäläisten paikkaan parille kaljalle kun ei oikeasti kiinnostanut lähteä erään go-kerhon pahimman otakun kämpille jatkoille...
Kitamissakin on nyt suhteellisen kylmä. Näyttäisi siltä että se vähä lumi mikä tänne on satanut on jäänyt pysyvästi. Lämpötilat on pyörinyt parin päivän aikana nollan alapuolella.
Euroopalla on tällä hetkellä ongelma. Euro on ihan törkysen vahva ja sen takia vienti ei pelaa mutta tuonti toimii. Tämä ei häiritse tällä hetkellä minua yhtään. Japani on kallis maa, mutta jos _kaikista_ hinnoista leikataan 10-20% pois niin ei tämä enää niin paha olekkaan. Joskus vuosi sitten yhdellä eurolla taisi saada reilu 130 jeniä, tällä hetkellä yli 150. Ei oikeasti häiritse yhtään että omaisuus on euroina. Veronpalautuksetkin tulivat tänään ja heikon jenin/vahvan euron takia sekin summa on käytännössä normaalia suurempi.
Kylmä Kitami kuittaa o/
