Friday, May 26, 2006

 

Grillailua & jatkoilua

Tiistaina oli international centerin järjestämä yakiniku (yaku = paistaa, grillata, niku = liha). Sää oli viileähkö ja vettäkin satoi silloin tällöin, mutta siitä huolimatta paikalle tuli paljon vaihtareita sekä KIT:n henkilökuntaa ja opiskelijoita. International center oli hommannut paikalle paljon lihaa (lammasta ja possua), rehuja sekä riittävän määrän ruokajuomia (kylmää teetä, joitakin limuja sekä olutta). Suhteellisen nopeasti grillit saatiinkin kuumiksi ja päästiin itse asiaan.

Parin tunnin grillailun jälkeen alkoi olemaan aika kylläinen olo vaikka vielä olisi pystynyt syömään jonkin verran. Muut tosin rupesivat jo siivoilemaan ja grillikin oli jo suhteellisen heikossa hapessa joten piti lopettaa. Suhteellisen nopeasti paikat saatiinkiin kuntoon kun muut siivosivat tehokkaasti ja minä koitin näyttää siltä että tekisin jotakin. Sitten pitikin suunnitella jatkoja. Minä, Teemu, Masashi ja hänen kaverinsa Kazu sekä sunnuntaina tapaamamme 4 vuotta Kitamissa asunut venäläinen Alexander lähdettiin kohti asuntolaa.

Lopulta päädyimme minun huoneeseeni hankkimaan päivittäistä vitamiiniannosta. Niksipirkka: päivässä ei tarvitse juoda kauhean montaa kymmentä olutpulloa niin B-vitamiinitarve on tyydytetty. Jossakin vaiheessa Seva (Alexin kaveri kenet tapasimme myöskin sunnuntain grillailuissa) liittyi seuraamme ja keskustelut kääntyivät kielitieteisiin. Masashi osaa jo kiroilla Suomeksi suhteellisen hyvin ja oppii yllättävän nopeasti muitakin erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja - esim. sissipaska, kikkelihevi, proteiini, jne...

Kolmen aikaan yöllä saimme kuningasidean lähteä Kitamin keskustaan pyörimään. Japani ei ole jeesusvaltio joten täällä saa ostettua alkoholia kioskeista 24/7 ja baarien aukioloja ei ole rajoitettu juuri ollenkaan. Terveisiä sinne Suomeen. Minä, Teemu ja Alexander (muut eivät enää kyenneet) lähdettiin sitten kiertämään Kitamin baareja ja eksyttiin loppuillasta erääseen karaoke-paikkaan. Ei laulamisesta kyllä mitään tullut mutta tuskin kukaan sitä huomasi. Seuraavaksi kätevä niksi jolla voi säästää muutaman jenin. Jos ei halua maksaa taksia tai ei viitsi kävellä niin kannattaa viivyttää kotiin paluuta niin pitkään kunnes julkinen liikenne rupeaa taas toimimaan. Kitamin tapauksessa ~seitsemään asti.

Hieman kyllä epäilin että pääsisinkö 10:30 luennolle asti ja riittääkö parin tunnin "yöunet" selvittämään pään. Jostakin kumman syystä löysin kuin löysinkin itseni muutaman tunnin päästä istumassa liian pienessä pulpetissa optoelektroniikan luennolla ja sain lisäksi ratkaistua tunnin lopussa pidetyn pistokokeenkin. Teemua ei tosin luennolla näkynyt vaikka oli aamulla kovin väittänyt että ei skippaa yhtään luentoa...

Tähän mennessä olen jättänyt väliin vain kaksi luentoa joille on ollut tarkoitus mennä. Ensimmäinen kerta johtui Sapporon reissusta johtuneen väsymyksen takia ja toinen kerta ala-astevierailun takia. Lisäksi en ole käynyt High Voltage Engineeringin luennoilla kolmeen viikkoon ja tod. näk. lopetan tuon kurssin kesken. Japaninkielisistä kalvosulkeista ei saa juuri mitään irti ja muutenkin aihe on aika kuivaa... International Relationsin luennoilla olen käynyt vain kerran ja tuolloin luennoitsija sanoi että kurssisuorituksen saa jos kirjoittaa raportin ja luennoille voi tulla käymään jos haluaa (lukuohje: ei ole pakko). Raportin teen Suomen ja Venäjän välisistä suhteista ja tuosta on jo ~20% kirjoitettu.

Niin siitä R2D2 projektista voisi mainita pari sanaa. Siis juomalla 36 olutta ei välttämättä saakkaan hienoa robottia. Tuo onkin sellainen arvonta jossa voi ehkä voittaa robotin. Olisikohan noita ollut muutama tuhat jaossa, mutta kun Japanissa on 125 miljoonaa ihmistä niin ei välttämättä kauhean isot mahdollisuudet voittaa. Mutta saas nähdä. Muutaman viikon tai kuukauden päästä saa varmaan tietää tuleeko tuolta mitään.

Sunday, May 21, 2006

 

Isojen poikien leikit

Viime viikolla sain tietää, että Kitamiin olisi tulossa eräs Suomalainen henkilö käymään ja eräs koulumme professoreista, Arita-sensei, halusi hänelle ilmeisesti myös Suomalaista juttuseuraa joten minut ja Teemu kutsuttiin illanviettoon. Ohjelmasta ei ollut juuri muuta infoa kuin että alkoholia saattaa virrata illan aikana.

Perjantaina menimmekin ohjeiden mukaisesti 18:00 international centerin eteen odottelemaan että Arita-sensei saapuisi noutamaan meidät. Hieman kuuden jälkeen lähdimmekin hänen autollaan kohti Kitamin keskustaa. Auto parkkiin ja lyhyt kävely vähän hienomman näköiseen ravintolaan. Ravintolassa oli vain yksi huone ja se oli katettu vain meidän seurueelle joten ei mikään turha paikka. Kun muita seurueen jäseniä rupesi valumaan paikalle niin selvisi että he ovat jonkinlaisia proffia tai yritysjohtajia tai jotakin sellaista. Mitään esittäytymisiä ei tehty sillä muut olivat ilmeisesti keskenään vanhoja tuttuja. Lopulta Kari-san saapui myös paikalle. Hän on ilmeisesti jonkun Honkamaja Oy:n PR-henkilö tai jokin vastaava ja käy Japanissa suhteelliseen säännöllisesti.

Kun kaikki olivat saapuneet paikoille ja istutettu omille paikoilleen (minut ja Teemu pistettiin keskelle pöytää kunniapaikoille Kari-sania vastapäätä.) alkoi tabenomihoudai (syö ja juo niin paljon kuin jaksat). Ruokana oli sukiyakia (鋤焼) ja shabushabua (しゃぶしゃぶ). Nuo ovat käytännössä sama ruoka mutta valmistustapa on eri. Naudanlihaa ja rehuja joko paistettuna tai keitettynä ja valmistustavasta riippuen dippikastike on myös eri.

Syöminen ja keskustelu lähti käyntiin suhteellisen nopeasti ja ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin virallinen (liekö oluella jotakin tekemistä asian kanssa...). Eräs seurueen Japanilaisista puhui hyvää Englantia, koska oli viettänyt pari vuotta Kanadassa ja sen takia hän saikin toimia tulkkina Japanilaisten ja Suomalaisten välillä. Jossakin välissä Arita-sensei yrittikin toppuutella keskustelua koska minä ja Teemu ollaan samassa koulussa opiskelijoita ja ei meidän ihan kaikkea tarvitse kuulla professoreista... Kalja tuntuikin tehoavan pieniin Japanilaisiin todella tehokkaasti. Varsinkin kun ei saanut ensimmäistäkään tuoppia juotua loppuun asti ja hädin tuskin puoleen väliinkään, ennen kuin joku oli jo täyttämässä.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että jossakin välissä Arita sensei päätti ilmeisesti kutsua minut ja Teemun johonkin tapahtumaan Sunnuntaina ja tämän hän alusti siten että Hayato-san (se Englantia osaava) kääntää sen Kari-sanille Englanniksi ja hän sitten kääntää sen Suomeksi... Muuten ihan kiva mutta minä ja Teemu puhuttiin tod. näk. parasta Englantia tuosta seurueesta ja lisäksi ymmärsin asian suoraan jo Aritan puheesta... Saa nähdä muistaako hän mitä meni lupaamaan vai tuleeko oharit. :)

Jossakin vaiheessa lähdimme ravintolasta kohti seuraavaa kohdetta, joka oli jonkinlainen men's bar. Juomavaihtoehdot rajoittuvatkin erilaisiin viskeihin ja ravintolan henkilökunta (nättejä nuoria tyttöjä) tuli samaan pöytään istumaan ja piti huolen että viskilasit eivät pääse tyhjenemään. Juttujen taso senkuin parani. Lisäksi sai hyviä neuvoja: mm. Koreassa kannattaa mennä parturiin kuuden jälkeen ja sellaista... Ei tule kuulemma edes huonoa omatuntoa, kun meni hiustenleikkuuta hakemaan ja kielimuurin takia saikin paljon enemmän... :)

Pari tuntia tuollakin istuttiin ja sitten jatkettiin vielä seuraavaan paikkaan. Hieman samanlainen baari kuin edellinenkin: ravintolan tädit pitivät huolen ettei lasi tyhjene ja juttujen taso parani entisestään. Tuolla tapahtui myös eräs only-in-japan kokemus. Joku paikallinen halusi välttämättä hieroa minua ja Teemua. WTF?!1. En oikein tajunnut mistä oli kyse (ja ei ilmeisesti kukaan muukaan), mutta jos sama olisi tapahtunut Suomessa niin se paikallinen sankari voi vain syyttää itseään jos nenä on kipeä.

Tuolla tuli istuttua pari tuntia ja sitten oli aika palata takaisin asuntolalle. Meidät ohjattiin taksiin ja eräs koulun proffista tuli jonkin matkaa saman taksin kyydissä. Kun pääsimme perille ja rupesimme kaivamaan lompakkoja esille niin taksikuski hääsi meidät pihalle ja sanoi että maksu on jo hoidettu. Eli koko ilta lyhyesti: söimme ja joimme isojen setien kanssa ja tämä ei tullut maksamaan meille mitään. Lisäksi saimme kutsun joihinkin grillibileisiin, sushiravintolaan ja vielä jonnekkin muualle.

Only in Japan.

Wednesday, May 17, 2006

 

Ala-astevierailu

Tänä aamuna noin 7:50 International Centerin edessä oli epämääräinen joukko vaihtareita valmiina lähtemään Länsi-Kitamiin erääseen kouluun kertomaan omasta kotimaastaan verenhimoisille ala-astelaisille. Kolmella Korealaisella, kahdela Kiinalaisella, yhdellä Bangladesilaisella sekä kahdella Suomalaisella ei ollut aavistustakaan siitä mihin he olivat lupautuneet.

Siirtyminen koululle tapahtui takseilla ja heti ensimmäiseksi meidät ohjattiin rehtorin huoneeseen. Alussa käytiin päivän ohjelma läpi ja jossakin vaiheessa paikalle tuli koulun palkkaama tulkki, joka osoittautui lopulta todella tärkeäksi. Jossakin vaiheessa meidät raahattiin koulun liikuntahalliin jonne koko koulu oli kokoontunut. Aluksi oli rehtorin puhe ja tämän jälkeen vaihtareiden piti esittäytyä lyhyesti koko koululle.

Sitten tippui ensimmäinen pommi: meidän piti pitää esitelmämme koko koululle kerralla. Aluksi olimme tuudittautuneet siihen että sama esitelmä esitetään useaan kertaan jolloin pari ekaa kertaa menisi harjoitteluna ja loput kerrat sitten paremmin - minimienergiaperiaate. Suunnitelma oli yksinkertainen. Esitämme kuvasarjan suomen eläimistä, luonnosta, revontulista, saunasta ja sekalaisista asioista, joista sitten selitämme samalla jotakin. Käytännön toteutus meni niin että minä hoidin teknisen huuhaan ja Teemu koitti selittää kuvista jotakin osittain minun tekemien muistiinpanojen pohjalta. Eihän ylipirteät ala-asteikäiset lapset jaksaneet kuunnella minkään maan esitelmää mutta heräsivät kyllä kun näytimme kuvia poroista, hirvistä, revontulista ja muumeista.

Kun kaikki maat olivat pitäneet esitelmänsä kysyttiin kultakin vaihtarilta jokin yksinkertainen kysymys ja sitten oli "tauko". Lähes välittömästi n+1 verenhimoista pikku pirulaista hyökkäsi kimppuun. "サインを下さい!". Hetken aikaa olimme pulassa kunnes meidät pelastettiin rexin huoneeseen. Kului hetki kunnes meidät ohjattiin erääseen luokkaan jossa odotti sekalainen ryhmä oppilaita kysymyspapereiden kanssa. Ensimmäinen kysymys: "フィンランドにはどんなblaablaablaaか?". Tulkki sanoi että kysymys koski Suomea ja hyväntekeväisyysjärjestöjä ja niiden työtä. OK... Emme olleet varautuneet ihan tällaisiin kysymyksiin. Toinen kysymys: "フィンランドにはblaablaaですか?". Tulkki sanoi että kysymys koski miten yhteiskunta toimii invalidien hyväksi ja miten heidän elämäänsä helpotetaan. Jepjep... Kun seuraavaksi kysyttiin BSE:stä, lintuinfluenssasta ja niiden torjunnasta niin oli oikeasti aika WTF-olo... "Mikä ihmeen _ALA-ASTE_ tämä on!?!1" Jos meillä ei olisi ollut tulkkia apuna niin emme olisi osanneet vastata kuin pariin kysymykseen. Muutkin vaihtarit olivat olleet aikamoisessa pulassa omien ryhmiensä kanssa.

Ristikuulustelun jälkeen takaisin liikuntasaliin jossa oli vuorossa lasten tanssiesitys. Kauhuksemme kuulimme että vaihtareidenkin pitää osallistua tanssiin. Koska olen notkea kuin ruosteinen rautakanki mutaisen lammikon pohjassa helmikuun pakkasissa ja rytmitaju perustuu satunnaisgeneraattoriin niin eihän siitä mitään tullut. Tämän jälkeen meidät istutettiin penkeille ja oppilaat esittivät jonkin perinteisen festivaalitanssin. Sitten joku puhui mikrofoniin "...もう一回...留学生と一緒に...". "たすけて!". Ilmeisesti meidän piti oppia koreografia ja nyt tanssia mukana... Jepjep... No pääasia että edes jollaki oli hauskaa.

Sitten olikin ruokailun aika ja sen jälkeen nämä naapurin pirivaraston löytäneet pikku kullannuput jatkoivat allekirjoitusten pyytämistä, outojen kysymysten esittämistä ja ulkomaalaisten ihmettelyä. Ruokailun jälkeen lasten koulupäivä jatkui normaalisti ja rexin huoneeseen tehdyn pikaisen visiitin jälkeen päivä olikin ohi. En usko että nuo muistavat viikon päästä Suomesta juuri mitään mutta onko sillä niin väliäkään. Oli ihan mukava reissu. Kuvia löytyy täältä.

Friday, May 12, 2006

 

Riipaiseva avautuminen

Tontut, saa^H^H^H^H^H! Japanilaiset miehet ovat kuin pikkutyttoja. Tai ainakin heidan jalkansa ovat kuin pikkutytoilla konsanaan.

Pikainen katsaus Kiinan historiaan. Joskus ennenwanhaan siella oli kuulemma tapana sitoa naisten jalat silla tavalla etta jalkaterat eivat paase kasvamaan pituutta. Tama siksi koska lyhyet jalkaterat omaava nainen kavelee kuin humalainen ja jonkun keisarin mielesta se oli seksikasta. En ole ihan miten tama oikeasti meni, mutta jotakin tallaista muistelisin jostakin lukeneeni. Joku paremmin asiasta tietava voi varmaan tarkentaa...

Pyorin asken useamman tunnin ympari Kitamia etsien sopivan kokoisia lenkkareita. Minun kengankoko on Japanin asteikolla 31-32cm (Suomi 46+, UK 12) eika tuo ole oikeasti edes mikaan kauhean iso. Suurimmat kengat mita loytyi koko Kitamista oli Japanin asteikolla 30cm (UK 11, suomi ~45). Normikaupoissa isoimmat koot ovat 28cm. Nuo 30cm kengat loytyivat eraan urheiluliikkeen Big Size osastolta. Mita ihmetta noin pienet kengat edes tekevat Big Size osastolla?! Kyselin kylla kaikkialta noita kenkia mutta sanoivat etta ei ole ja tod. nak. ei tulekkaan. En kylla oikeasti olisikaan halunnut harrastaa mitaan jarkevaa liikuntaa. Tanaan olisi ollut jalkapalloa laheisella kentalla mutta taidankin lahtea kampille sekoittamaan protskulitkuja ja sitten koulun huonokuntoiselle salille tekemaan tissihauistreenin ja samalla koitan varoa kun paikalliset kynaniskat heiluvat holttimasti voimiinsa nahden ylisuurilla painoilla.

Niin ja Japanilaiset naiset (lukuohje: naiset + pienijalkaiset miehet) eivat osaa ajaa autoilla. Kortti pois moisilta ennen kuin tappavat jonkun viattoman(?) vaihtarin! Tanaankin pari paikallista rallikuskia meinasi jyrata minut pikkuautoillaan kun ajavat pienilta kujilta pyorateille. Onneksi korjasin pyorani jarrut eilen, silla tanaan ne tulivat todella tarpeeseen.

Tanaan tekisi mieli nollata, mutta huomenna olisi aamulla International Centerin jarjestama vaellusreissu ilmeisesti Kitamia ymparoiville vuorille. Sunnuntaina olisi kanssa jonkinlaista toimintaa tulossa. Keskiviikkona olisi sitten se ala-astevierailu jonne pitaisi keksia jotakin jarkevaa kerrottavaa. Ensiviikon perjantaina Kitamiin olisi tulossa pieni joukko Oululaisia (ilmeisesti joistakin firmoista) ja IC:sta tuli viesti etta Suomalaisten vaihtarien pitaisi menna edustamaan jonnekkin - tod. nak. edustustehtavat tarkoittavat etta illalla syodaan ja juodaan jossakin hienossa ravintelissa hienossa seurassa. Aurinko paistaa ja kelit ovat olleet ihan jees. Mitan nyt pari paivaa sitten kastui akkia alkaneessa sateessa ja pyorailu on hiukan hankalaa suhteellisen kovan tuulen takia.

Seifukuheaven kuittaa. o/

Wednesday, May 10, 2006

 

Sapporo 4. päivä - Olutta!

Sunnuntaille ei ollut muita suunnitelmia kuin Sapporon oluttehtaisiin ja ramenkujaan tutustuminen. Aamupalaksi päätimme kokeilla kaikissa kaupoissa myytäviä bentooboxeja. Tällä kertaa mitäs muutakaan kuin sushia. Ei välttämättä mikään kaikkein tyypillisin aamupala, mutta sai sillä vähän nälkää lykättyä.

Oluttehtaat ja museot olivat parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä Odorikoenilta ja sinne löysi helposti ilman iterointeja. Pitäisi ilmeisesti ihan oikeasti alkaa larppaamaan Saksalaisia turisteja sillä jostakin kumman syystä lähes kaikki tarjoilijat ja henkilökunta yritti puhua Englantia vaikka heille vastaili jotakin Japaniksi... "すみません。私はドイツ人だからぜんぜん英語が分かりません。Donnerwetter!" Tuolta löytyi myös erittäin harvinainen ilmestys - terassi! Pakkohan tuolla oli yhdet oluset siemaista. Torstaina tapaamamme pari Japanitarta väittivät että エビス (ebisu) olisi yksi Japanin parhaista tummista oluista ja pakkohan sitä oli kokeilla. Väri oli ihan OK ja maustakin löytyi jotakin hyvää mainittavaa. Sillä jos tuosta litkusta tykkää niin sitä on todella helppo tehdä itse. Unohtaa vain Coka Cola pullon ilman korkkia aurinkoon pariksi tunniksi ja siinä on ebisu. Japanilaiset eivät osaa tehdä hyviä oluita. Sapporo Classic on tosin ihan OK mutta ei mikään erikoinen.

Museot läpi juostua otettiin suunnaksi Sapporo Factory jossa hieman ostoksia ja sitten Ramenkujalle syömään. Tuo on sellainen kapea kuja jossa on useita ramenkauppoja. Hinnat ja ateriavaihtoehdot tuntuivat olevan lähes identtisiä joten sillä tuskin on paljon väliä missä noissa syö. Oma annokseni oli ihan OK - ei mikään järkyttävän hyvä mutta kuitenkin keskivertoa parempi.

Kello rupesi kuitenkin uhkaavasti lähestymään puoli kuutta ja pikkuhiljaa piti valua kohti linja-autoasemaa. Etsimme vielä hetken jotakin hienoa Only-in-Japan -tavaraa mutta mitään ei tarttunut mukaan. Sitten haettiin laukut metroaseman säilytyslokeroista ja oikeata linja-autoa etsimään. Chuo Bus Terminalista löytyi ensimmäinen kalja-automaatti Japanissa. Ilmeisesti noita ei sittenkään ole niin paljoa mitä alunperin luulin. 4.5 tunnin jälkeen olimmekin takaisin Kitamissa ja kyllähän tämä tuntuu aika pöndeltä...

Tuesday, May 09, 2006

 

Sapporo 3. päivä - Go go igo!

Perjantain jäljiltä jalat olivat jokseenkin heikossa kunnossa. Ihme että rakkoja ei tuntunut olevan yhtään mutta sääret olivat hiukkasen heikossa hapessa. Päivä alkoi tutustumisella 北海度大学 (hokkaido university) kampusalueeseen. Paikka vaikutti suhteellisen isolta ja kampusalueen läpi käveli useamman minuutin. Tämän jälkeen hiljakseen kohti odorikoenia jossa tuli jumitettua reilu tunti. Puistossa tuntui olevan kaikenlaista hiihtäjää: huilunsoittaja (huono sellainen), nukkuvia ihmisiä, kitaran soittajia, tanssiryhmä harjoittelemassa ja kaikkea tältä väliltä. Uskaltautuipa eräs paikallinen jopa juttelemaan suhteellisen hyvällä englannilla. Oli kuulemma itsekseen opiskellut ja valitteli että Japanissa ei ole kauheasti mahdollisuuksia käyttää sitä. Jostakin kumman syystä tämä vanhempi mieshenkilö tuntui tietävän Suomesta aika paljon: saunat, Sibeliukset (mainitsi nimeltä jopa kappaleita) ja kahinat Venäjän kanssa olivat hyvin tiedossa.

Noin tunnin lepäilyn jälkeen suuntasimme TV-tornin näköalatasanteelle josta sai napattua hienoja kuvia kaupungista ja puistosta. Tämän jälkeen päätin lähteä etsimään eilen bongaamaani go-kerhoa. Paikka löytyi suhteellisen helposti mutta sisäänkäynti ei ollut aivan triviaali. Sisäänkäynti oli hieman epäilyttävä ja talon sisällä piti suunnistaa seitsemänteen kerrokseen josta löytyi pienehkö tupakansavuinen huone täynnä go-lautoja. Ilmeisesti pari valkoista jonkin verran Japania osaavaa länsimaalaista ei ole kauhean yleinen näky Japanilaisissa go-kerhoissa sillä keräsimme heti runsaasti huomiota.

Jos ei ole kiinnostunut goosta niin tämän kappaleen voi skipata. Pääsinkin heti pelaamaan ilmeisesti paikan mestaria vastaan joka väitti luokituksekseen 7 dan. Koska olen 3 kyu niin hän ehdotti että ottaisin 9 tasoituskiveä. Vaikken ollut pelannut yli neljään kuukauteen niin tiesin että pelistä tulee helppo. Japanin luokitukset ovat Euroopan (ja varsinkin Suomen) vastaaviin suhteellisen löysiä ja peli päättyi suhteellisen pian luovutusvoittoon. Syntyi ko-tappelu erään nurkan elämästä ja tein uhkan joka ei lopulta ollutkaan uhka vaan tapoinkin vielä isomman ryhmän. Tämän jälkeen pääsin pelaamaan erästä vanhempaa naishenkilöä vastaan, jonka luokitus oli ilmeisesti jossakin 5 kyun paikkeilla. Annoin hänelle kolme tasoituskivelä ja suhteellisen nopeasti menin pisteissä ohi sillä hän ei uskaltanut lähteä tappeluihin mukaan. Peli päättyi luovutukseen kun hän oli vähintään 30 pistettä tappiolla. Kolmas peli oli erästä 3 dania vastaan, joka halusi antaa 4 tasoituskiveä. Olin aluksi todella vahvoilla ja peli oli melkein selvä kunnes tein todella pahan mosavirheen: annoin hänen elää käytännössä kuolleella (todella isolla) ryhmällä ja jouduin puolustusasemiin. Lopulta peli päättyi kuitenkin minun hyväkseni neljällä pisteellä. Illan päätteeksi tämä 7 dan sanoi, että jos jatkossa eksyn 札幌囲碁サロン:ille niin joudun pelaamaan vähintään 1 danin ja ehkä 2 danin luokituksella. Suomessa olen ehkä keskiverto 3 kyu. Pitänee joskus etsiä Kitamin go-kerhot ja käydä kokeilemassa miten paikalliset osaa pelata.

Tämän jälkeen ruokaa ja juottoloiden etsiskelyä. Parit ihan OK pikkupaikat löytyikin joissa tuli muutamat oluet juotua. Jalat ja pää oli kuitenkin sen verran heikossa hapessa että ei tosiaankaan olisi jaksanut samanlaista rääkkiä kuin perjantaina. Varsinkin kun hostellista pitäisi poistua sunnuntaina 10:00 mennessä. Tämän takia suunnistettiin viimeisillä metroilla kohti hostellia ja pikasuihku ja unta palloon.

Jatkuu huomenna. Same bat-channel, same bat-time.

 

Sapporo 2. päivä - moee~~

Perjantaina ei ollut aivan yhtä hieno keli kuin torstaina joten T-paidan kanssa ei ihan tarjennut. Päivän ohjelmassa oli aluksi turisteilua ja ilta oli tarkoitus viettää viihteellä. Aamulla päästiin suhteellisen aikaisin liikkeelle ja olimme Sapporon keskustassa jo ~11 aikoihin. Ensimmäinen tavoite oli löytää aamupalaa joka onnistui suhteellisen helposti. カツ丼 (katsudon) on aina varma vaihtoehto. Tämän jälkeen suuntasimme JR towerille jonne pääsi näköalatasanteelle katselemaan. Harmi että päivä oli hieman pilvinen joten vuoret eivät näkyneet kauhean hyvin. Torni on Hokkaidon korkein rakennus ja suunnilleen yhtä korkea Näsineulan kanssa.

Tämän jälkeen oli satunnaista palloilua Sapporon kaupoissa kunnes kolmen aikoihin tapasimme Masashin ja hänen kaverinsa TV-tornilla. Tutustuminen Sapporoon jatkui heidän johdollaan. Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja vähän kaikkea. Only-in-Japan -tavaraa tuli bongattua aika paljon. "萌え~~ Mikä mun nimi on? - お兄さま" (älkää edes yrittäkö ymmärtää äskeistä.) Lisäksi tuli käytyä tabenomihoudaissa jossa saa syödä ja juoda niin paljon kuin kerkeää parin tunnin aikana. Ongelmana tuntui tosin olevan se että tarjoilijat eivät ehtineet kantaa tarpeeksi nopeasti ruokaa ja juomaa pöytään. Kaipaisi kyllä Suomeenkin tuollaisia paikkoja jossa saa 20 eurolla syödä ja juoda niin paljon kuin ehtii. Kävimme vielä pikaisesti nauttimassa oluet ennen kuin Masashin ja hänen kaverinsa piti lähteä pois.

Sitten alkoikin discojen etsiminen. Vähän aikaa sai pyöriä ympäri ennen kuin kysyttiin parilta vastaantulijalta mihin suuntaan kannattaisi lähteä. Sattuikin niin että hekin olivat suunnistamassa discoon ja lähdimme heidän matkaansa. Paikka johon lopulta päädyimme ei ollut kauhean iso ja ihmisiä ei tuntunut olevan kauheasti, mutta kyllä tuollakin muutaman tunnin jaksoi hillua. Pienoinen pettymys sillä Sapporon kokoisesta kaupungista on pakko löytyä isompia ja hienompia paikkoja.

Tämän jälkeen hieman ruokaa ja paluu hostellille. 7/11 on kyllä törkeän hieno kauppaketju. 肉まん:eja (nikuman - eräänlainen lihapiirakka) saa 24/7 ja hintalaatusuhde hakkaa kaikki Suomen grillit. Aika pieniähän nuo ovat mutta ¥105 (€0.7) hinta ei kauheasti häiritse. Onhan suomessakin jotakin 24/7 huoltoasemia mutta nuokin tuppaavat olemaan yleensä jossakin epäkäytännöllisissä paikoissa.

Hostellille paluuseen oli pari tapaa: kävellen tai sitten taksilla. Jostakin kumman syystä ei tehnyt mieli säästää muutamaa euroa ja kävellä joten päädyimme taksiin. Nukkumaan pääsi neljän maissa ja unen saamisessa ei ollut ongelmia...

To be continued...

Monday, May 08, 2006

 

Sapporo 1. päivä - samoilua.

Torstaina aamulla oli lähtö Sapporoon. 4.5 tunnin bussimatka Japanilaisessa bussissa kuulostaa hieman epäilyttävältä. Japanilaiset ovat pieniä ihmisä, asunnot ovat pieniä ja sopivia kenkiä ei löydy mistään. Millaista sitten on matkustaa Japanilaisessa bussissa verrattuna Suomalaiseen bussiin? Erittäin mukavaa! Jaloille on tilaa paljon enemmän kuin Suomalaisissa vastikkeissa, matkan aikana näytettiin elokuvia ja nappikuulokkeilla pystyi kuuntelemaan musiikkia. Tämän jälkeen en taida pystyä Suomalaisia busseja käyttämään... Bussimatkan aikana havaitsi hyvin että Japani on täynnä vuoria. Tie puikkelehti vuorien välissä ja välillä jouduttiin kiipeämään hyvinkin korkealle jotta päästäisiin eteenpäin.

Aurinkoiseen Sapporoon saavuttiin noin kolmen aikoihin. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvä. Kitamiin {ja Tampereeseen (sekä Helsinkiin)} verrattuna Sapporo oli ihan oikea kaupunki. Hieman vajaalla 1.9 miljoonalla asukkaalla Sapporo sijoittuu Japanin suurimpien kaupunkien listalla viidenneksi. Sapporon keskipisteenä toimii oodoori kooen (大通公園 - pääkadun puisto). Varsinainen keskusta on tuon puiston molemmilla puolilla. Kaupunki on suunniteltu viivoittimen kanssa joten kadut ovat suoria ja korttelit ovat nelikulmioita. Tämän takia kompassi on todella hyödyllinen suunnistaessa sillä ilmansuunnista menee todella helposti sekaisin. Tokiossa suuntavaisto toimi jollakin tavalla kun kadut eivät olleet suoria ja pystyi suunnistamaan isojen pääkatujen avulla. Sapporossa tuo ei onnistu ja monta kertaa oli täysin hukassa.

Ensimmäisenä päivänä tuli liikuttua aluksi Masashin (tuli ilmeisesti vierailemaan sukulaisten luona) johdolla. Hyvin pian matkatavarat rupesivat kuitenkin painamaan liikaa ja tutustuttiin paikalliseen metroverkostoon tavoitteena päästä hostellille. Kun liiat tavarat saatiin parempaan jemmaan otettiin Teemun kanssa tavoitteeksi löytää sopiva ruokapaikka ja lähdimme kävellen kohti keskustaa. Kävelimme useamman kilometrin ennen kuin saavuimme erään paikallisen ostoskeskuksen (Factory) kohdalle. Ulospäin tuo näytti aika pieneltä mutta sisätilat hakkaa kaikki Forumit, Sokokset ja Stockmannit. Tuolla nautitun aterian jälkeen jatkoimme kävellen kohti TV-tornia ja odori koenia. Ilta menikin kävellessä ilman määränpäätä ympäri keskustan alueita ja satunnaisesti kauppoihin tutustuen. Ihmisiä ei ollut liikkeellä aivan yhtä paljon kuin perjantaina ja lauantaina mutta kuitenkin ero Kitamiin oli todella suuri. Erään kadun varrelta löytyi myös aito irkkubaari - Brians Brew. Tuolla sai pitkästä aikaa oikeata olutta eikä mitään marjamehuja. Länsimaalaisia tuntui olevan tuolla aika paljon ja yksi suhteellisen hyvää Englantiakin puhuva Japanilaistätikin löytyi. Tosin hän teki erittäin pahan etikettivirheen: kysyi jossakin välissä mistä päin olen kotoisin ja sitten muutaman minuutin päästä kysyi onko Ruotsissa hyvää olutta!!1 Että sellaista... ~24 aikoihin lähdimme kävellen kohti hostellia joka osottautui mosavirheeksi - olisimme saattaneet ehtiä viimeiseen metroon ja näin välttyneet usean kilometrin kävelyltä.

Loput tarinat Sapporon reissusta tulee parin päivän sisällä. Nyt väsyttää aivan liikaa että jaksaisin kirjoitella tämän enempää. Lisää kuvia tulee ehkä loppuviikosta jahka saan sensuroitua kaikkein kauheimmat pois joukoista.

Tuesday, May 02, 2006

 

Kuinka paljon nabea on tarpeeksi?

Viikonloppu oli ja meni. Lauantaina oli International Centerin järjestämä retki Kitamin paloasemalle. Tuolla oli vaikka mitä mutten jaksa selittää. Katsokaa kuvat. Illemmalla Teemun, Kenjin ja Masashin kanssa syömään hieman hienompaan ravinteliin. Toisin kuin (yleensä) Suomessa sai tuolla santsata riisiä, misokeittoa ja rehuja niin monta kertaa kuin halusi. Hyvää oli ja nälkä lähti. Tämän jälkeen 100 jenin kauppaan seikkailemaan ja tein pari hienoa löytöä. Suhteellisen iso japanin kartta sekä englannin kielen oppikirjoja. Eli siis kirja jossa on ensin japaniksi lauseita ja sitten on lähes samat lauseet englanniksi. Kirjassa oli esimerkkikeskusteluja useisiin eri aiheisiin. Suurempana teemana oli lähinnä se miten miehen ja naisen suhde etenee. Ensin oli esimerkkikeskusteluja mitä treffeillä voi käydä. Sitten oltiin jo vähän parempia ystäviä ja lopussa tuli tappelu ja tiet erkanee. Lauseet eivät ole aivan suoria käännöksiä mutta tuosta voi saada vähän apua japanin opiskeluun.

Sunnuntaina oli tarkoitus syödä nabea (jonkinlaista keittoa, mutta perunat puuttuu) Masashin ja hänen ystäviensä kanssa. Ensin kävimme kuitenkin kuuntelemassa jonkin pienehkön akustisen konsertin pienessä klubissa. Konsertti meni hieman ohi kun ei ymmärtänyt juuri mitään mutta muuten se oli ihan jees. Tämän jälkeen くまさんin kämpille nabea syömään. Ruokaa oli todella paljon ja piti pari kertaa löysätä vyötä että jaksaisi syödä lisää. Kolmisen tuntia tuli ahdettua safkaa napaan mutta silti ei saatu kaikkea syötyä. Harvinaisen neitimäistä touhua.

Maanantaina tuli jumitettua niin pahasti etten itsekkään uskonut sen olevan mahdollista. Alunperin oli suunnitelmissa lähteä kaupungille pyörimään mutta vesisade ja ukkosmyrsky pilasi suunnitelmat. Tämän takia jumitin kämpässäni koko päivän ja katselin TV-sarjoja mitä oli jäänyt läppärin kiintolevylle... Turha päivä oli...

Nyt pitäisi keksiä mitä nähtävää Sapporossa on. Lähtö olisi torstaina aamulla ja ei mitään hajua mitä Sapporossa on. No yöelämä siellä on tod. näk. hieman vilkkaampaa kuin Kitamissa mutta tuon lisäksi en tiedä paikasta juuri mitään. Kaipa tuoltakin jotakin löytyy. :)

This page is powered by Blogger. Isn't yours?