Japani

Mikä olisikaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa Japanissa kuin pullien leipominen. Korealaiset ystävämme olivat kyselleet että koskas taas teemme sitä makeata suomalaista leipää. No pitihän sitä taas alkaa leipomaan ja tarkoituksena oli ulkoistaa koko leipomotoiminta, mutta kuinkas kävikään. Nakkikoneet katosivat jonnekkin kun piti alkaa taikinaa vaivaamaan mutta palasivat silloin kun oli maistiaisten vuoro. Jos uuniin mahtuu kerrallaan maksimissaan 5 pullaa niin tuplataikinan uunittamisessa kestää. Aloitimme noin kahdeksan aikoihin ja homma saatiin päätökseen joskus yhden tienoilla. Illan aikana tuli opittua muutama käytännöllinen sana ja niiden kirjoitustapa kanjeilla.

Lauantai tuli vietettyä aluksi raportteja kirjoitellessa ja illalla tuli käytyä katsomassa Ghiblin uusin elokuva Gedo Senki. Tuota leffaa on mainostettu aika paljon ja soundtrack tuntuu soivan kaikkialla. Tampereella jos meinaa mennä katsomaan elokuvia ensi-iltaan niin lippujen varaaminen on lähes pakollista jos on vähänkään suurempi spektaakkeli. Hieman epäilyttikin lähteä ~40min ennen elokuvan alkua ensi-iltapäivänä ilman lippuvarauksia katselemaan, että vieläkö olisi vapaita paikkoja. Olin jo varautunut hukkareissuun mutta mites kävikään. Sali oli puoliksi tyhjä ja saimme erittäin hyvät paikat keskeltä teatteria. Ei ole näemmä elokuvat kauhean suosittuja Japanissa. Elokuvasta voisi mainita sen verran että ei se mikään kauhean huono ollut. Eniten harmittaa se että meni hyvä 7 kuukauden animeton putki rikki. "Anime lähtee lapsesta hakkaamalla!"

Sunnuntaina sai raportitkin kirjoitettua sellaiseen kuntoon että kehtaa palauttaa. Triviaalia asiaa mutta kirjoittamisessa on aina vaivaa. Maanantain tenttiin ei tosin jaksanut panostaa yhtään vaan sunnuntain luppoaika tuli vietettyä kesäloman matkaa suunnitellessa. Aomorin festivaalit jäävät väliin matkustusongelmien takia ja Sapporosta lähdetään vasta 4. päivä kohti Sendaita. Lisäksi Okinawalle pääsy tulee viivästymään ja siellä sluibataan, chillaillaan, lorvitaan, löhötään, snorklaillaan ja tehdään kaikkea mihin ei liity kiire/stressi ~5 päivää pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Okinawalta lähdetään vasta syyskuun 5. päivä kohti Tokiota ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Kitamiin palataankin lentäen vasta 12. päivä. Yhteensä pitäisi viettää matkalla muutama tunti päälle 6 viikkoa.

Voisi vielä hetken avautua paikallisesta yliopisto-opiskelusta. En nyt kauhean laajaa kokemusta asiasta henk. koht. omaa mutta täällä on kuulemma vaikeata päästä kouluihin sisään, mutta jos osaa kirjoittaa edes oman nimen lähes oikein niin saa kyllä jonkinlaiset paperit kouraan. TTY:n kursseihin verrattuna täkäläiset kurssit ovat käsien heiluttelua. Vaikka kursseihin saakin jonkin verran gaijin bonusta niin turhan helpoilta vaikuttavat. Esimerkkinä vaikka tämän päiväinen elektroniikan tentti. Viimeisenä tehtävänä piti täydentää opareista kertovasta tekstistä tyhjät kohdat oikeilla sanoilla. Muuten ihan kiva mutta terve osaa päätellä jo pelkästä tehtävänannosta oikeat vastaukset. Lisäksi osa tehtävistä ei liittynyt elektroniikaan kuin etäisesti pitkien aasinsiltojen kautta. Kyllähän täällä käydyistä kursseista saattaisi muutaman saada TTY:n tutkintoon mutta ei kannata laskea liikaa sen varaan. Ei sillä että vaihtovuoden tarkoitus olisi opiskella hiki hatussa, mutta aika leppoisalta tämä touhu täällä vaikuttaa...

Ellei mitään kauhean hirveätä tapahdu niin valokuvat ovat viimeistään huomenna netissä siellä samassa vanhassa paikassa. Tänään pitäisi vielä rinkka pakata, pyykkiä pestä, huomiseen tenttiin valmistautua (yeah! right!) ja lisäksi pitäisi ottaa kopiot tärkeistä papereista. Bussi kohti Sapporoa lähtee vasta hieman vajaa 21h päästä joten vielä ei ole mikään kiire.

Tenttikausi alkoi eilen optoelektroniikan (光エレクトロニクス - hikari erekutoronikusu) tentillä. Minkäänlaista materiaalia minulla ei tuota kurssia varten ollut joten tenttiin lukeminen piti tehdä wikipedian avulla ja muistellen mitä luennoilla käytiin läpi. Tai siis lukeminen olisi pitänyt tehdä wikipedian avulla ja olisi voinut muistella mitä luennoilla käytiin läpi jos niistä olisi jotakin ymmärtänyt. Jos aihe ei kiinnosta niin se ei kiinnosta. Kertasin kuitenkin aamulla pikaisesti Maxwellin yhtälöt ja lähdin etsimään tenttisalia. Tentti ei (onneksi) ollut sama kuin japanilaisilla vaan minulle ja Teemulle oltiin tehty ihan omat kysymykset. Ei mitään kaavapyörittelyä vaan sen sijasta piti selittää annetuista aiheista jotakin. Kysymykset olivat suhteellisen helppoja ja koskivat puolijohde lasereita, optisia filttereitä, kytkimiä, wavelength division multiplexingiä ja optisia tallennusmedioita. Kaikkiin sai vastattua jotakin joko TTY:n kurssien perusteella tai sitten ihan yleissivistystä.

Maanantaihin mennessä pitäisi kirjoittaa parit harkkatyöt suprajohteisiin liittyen. En ole vielä edes aloittanut sillä aihe on entuudestaan tuttua ja (valitettavasti) tiedän että nuo molemmat vääntää vaikka vikana iltana (ja yönä) ja maanantain (tod. näk. helpon) elektroniikan tentin pystyy tekemään vaikka samoilla silmillä. Valitettavasti. Tarkoitus olisi kuitenkin kirjoittaa nuo raportit joko tänään tai sitten huomenna sillä tiistain sähköverkkojen tenttiin pitää oikeasti lukea. Ei sillä että aihe olisi kauhean monimutkaista (osittain tuttua TTY:n kursseilta) mutta tentti pitää tehdä näillä näkymin Japaniksi. Tiedossa kaavojen pyörittelyjä ja kaavioiden piirtämistä mutta asiaa helpottaisi jos osaisi tulkita kysymykset edes jollakin tavalla.

Kesäloma alkaa elokuun ensimmäinen päivä 12:00 ja bussi kohti Sapporoa lähtee samana päivänä 15:20. Tuolla tulee tehtyä vain ostoksia jotka ei Kitamissa onnistu ja elokuun 2. päivänä olisi jo tarkoitus olla jo Aomorissa festivaaleja seuraamassa. 5. päivä suuntana olisi Sendai, jossa kuulemma saattaa olla samalta TTY:n japaninkurssilta 6-7. eri henkilöä samaan aikaan. Saa nähdä tuleeko noihin törmättyä. Sendaista matka jatkuu hiljaksiin kohti Okinawaa josta sitten Tokion kautta paluu Kitamiin. En vielä tiedä miten tulen blogia päivittämään vai tulenko ollenkaan. Yksi vaihtoehto on että annan tunnukset pikkuveljelle, joka sitten copy&pasteaa kännykällä lähetettyjä sähköposteja tänne mutta silloin ei kauhean pitkästi kirjoitella.

Nyt en kuitenkaan ala kirjoittamaan raportteja vaan lähden go-kerholle pelailemaan. Suomessa olen tällä hetkellä tod. näk. vahvahko 3 kyu. Viimeksi kun kävin täällä goota pelaamassa niin pelasin 1 danina 4 peliä joista vain yksi meni pisteenlaskuun asti. Kolmessa ensimmäisessä pelissä murskasin paikallisia 1 daneja mutta 4. pelissä 3 dan oli hiukan pahempi vastus. Voitin lopulta "vain" yli 20 pistettä (alle 5p ero = tiukka peli, 10-20p ero = selvä voitto, yli 20p ero = miksei vastustaja jo luovuttanut?). Tällä kertaa pitää kokeilla pelata 2 danina jos vaikka sattuisin häviämään pari kertaa.

Eilen oli joku koulun juhla Kitami Economy Centerissä. Koko illan tarkoitus oli hieman hämärän peitossa eikä se paljoa selventynyt illan kuluessa. Ilmeisesti tuolla oli jotakin tekemistä sen kanssa että lukukausi on kohta ohi ja lomat ovat alkamaisillaan. No olin kuitenkin saanut pari viikkoa sitten international centerissä vieraillessani liput tuonne. Kertoivat vain että tuolla on ilmaista olutta sekä pyysivät tulemaan paikalle. Eipä tarvinnut montaa kertaa käskeä. :)

Mutta olut ei ollutkaan "ilmaista". Kun saavuimme paikalle niin hyvin pian joku tapahtuman järjestäjistä etsi vaihtarit käsiinsä ja selitti että pitäisi mennä jossakin vaiheessa lavalle avustamaan jossakin arvonnassa. Siitä huolimatta että tässä koulussa on vaihtareita useasta muustakin maasta niin vain korealaiset ja suomalaiset oli kutsuttu... Vaikka esittäytymisrituaalit meneekin jo suhteellisen sujuvasti niin vähänkään pidemmän esittäytymispuheen pitäminen kylmiltään reilulle 300:lle henkilölle kielellä jota ei osaa kunnolla on suhteellisen haastavaa. Illaan päätteeksi oli arpajaiset ja tietäen miten hyvä tuuri minulla näissä on niin eihän siinä mitään tullut voitettua. Ei sillä että olisin niitä digikameroita, polkupyöriä ja kaljasettejä edes halunnutkaan...

Tällä viikolla tuli myös suunniteltua kesäloman matkasuunnitelma vähän parempaan kuntoon. Hiro-san on kiertänyt muutama vuosi sitten polkupyörän kanssa ympäri japania joten hän oli oikea henkilö neuvomaan käymisen arvoisia paikkoja ja halvimmat kulkuvälineet. Näyttää siltä että japanilaiset laivat tulevat kesän aikana todella tutuiksi sillä niissä tullaan viettämään noin. viiden viikon reissusta suunnilleen viikko. Laivat ovat muutenkin helppo tapa matkustaa. Ei ole samanlaista häsläämistä kuin junien kanssa olisi ja akkuja pystyy latailemaan helposti. Ehdottomasti eniten odotan kesän reissulta Okinawalle pääsyä. En ole ikinä käynyt missään trooppisessa paikassa ja kauhean pian ei tod. näk. tule uutta mahdollisuutta.

Tentitkin alkaa ensi viikolla. Itsellä niitä on ilmeisesti kolme kappaletta. Elektroniikkaa, sähköverkkoja sekä optoelektroniikkaa. Elektroniikan ja sähköverkkojen tentteihin tulee tod. näk. luettuakin jotakin mutta optoelektroniikka ei kiinnosta yhtään. Suprajohteiden ja sähkökoneiden kurssit pystyn suorittamaan raportin kirjoittamalla. Lisäksi voisin saada helpot nopat kirjoittamalla lyhyen raportin kansainvälisten suhteiden luennoitsijalle mutta vähän tuntuu siltä että tuo jää tekemättä...

Kuvat ovat olleet jo viikon poissa netistä ja ihan oikeasti on tarkoitus saada ne kohta takaisin online. Lajittelemattomia ja kommentoimattomia kuvia on tällä hetkellä muutama sata ja niiden kanssa säätäessä menee hetki jos toinenkin. Jos ottaa huomioon että sain kulumaan tämän blogipostauksen kirjoittamiseen useamman tunnin (tein toki muutakin samalla) niin kauhean pian ei kannata ihmeitä odotella.

Tänään on meren päivä (海の日 - umi no hi) ja vuodesta 1996 lähtien se on ollut kansallinen vapaapäivä. Mitenkä tämä näkyy vaihtarin arjessa? Ei mitenkään. Kukaan ei ollut kertonut minulle tästä päivästä ja aamulla densikairon (電子回路２ - elektroniikkaa) luennolle mennessä totesin koulun olevan autio. Pari satunnaista hiippailijaa näkyi pyörivän kampusalueella mutta siinä se. Normaalisti polkupyörän kanssa saa pujotella ihmismassan keskellä kieli keskellä suuta.

Pitänee koittaa keksiä ylimääräisen vapaapäivän johdosta jotakin järkevää tekemistä. Tänään olisi loistavat kelit lähteä uimarannalle pyörimään, mutta ei tästä maasta sellaisia löydy. Kyllähän merenrantaa löytyy mutta Kitami on sisämaassa ja rannikolle on pitkähkö matka. Tod. näk. kimpoilen jossakin vaiheessa Kitamin keskustassa ja koitan etsiä jotakin mielenkiintoista tekemistä.

Miten järjestetään festivaalit japanilaisittain? No tietenkin pistämällä pystyyn n+1 kojua joissa myydään joko a) yakitoria b) takoyakia ja/tai okonomiyakia c) jotakin vastaavaa perinteistä japanilaista ruokaa d) krääsää lapsille. Ei sillä että noissa mitään vikaa olisi. Mutta jos eri kojut eroaa toisistaan vain sijainnin perusteella niin onhan se ehkä vähän yksitoikkoista.

Vaikka sää oli hieman viileähkö niin ihmisiä oli paikalla yllättävän paljon. Tähän päivään asti on vaikuttanut että Kitami on hiukan autiohko kaupunki mutta viikonloppuna sai todeta että kyllä täällä sittenkin asuu ihmisiä. Itseasiassa 128 514 ihmistä joista 61 573 miehiä ja 66 941 naisia (tai näin kitamin kotisivut väittävät). Lauantaina tuli lähdettyä aika aikaisin liikkeelle ja päivän ohjelmassa oli palloilla ihmismassan keskellä ja bongata jotakin jännää.

Tuli muuten koettua koko Japanissa olon oudoin kokemus. Pyörittiin Teemun kanssa ihmismassan keskellä ja sitten huomasin että 3 nuorta tyttöä kerää ihan selvästi rohkeutta tulla juttelemaan. Hetken aikaa kikattelivat keskenään ja sitten uskaltautuivat tulla sanomaankin jotakin. Aluksi tietty perusnormaali: "haroo! hau aaru yuu!? *kikattelua*". Mutta tämän jälkeen tuli jotakin mitä ei olisi ikinä osannut odottaa. "鼻が長い" - hana ga nagai - nenänne on isoja/pitkiä. Kesti hetken aikaa tajuta mitä oikeasti tapahtui. Ei sitä osaa varautua siihen että kadulla 3 vierasta ihmistä tulee kommentoimaan neniä... Kohteliaisuutena toi kaiketi pitää ottaa sillä paikallisilla on naamataulu aika tasainen mutta silti... Only in Japan.

Muutenkin täällä on aika hankala sulautua massaan. Jos kävelee vähänkään vilkkaammassa paikassa niin aika usea jää katselemaan ja rohkeimmat jopa uskaltautuvat sanomaan jotakin englanniksi. Nyt viikonloppuna tämä oli kuitenkin potenssiin 10 sillä kansa oli nauttinut näköjään hieman paikallisia mallasjuomia. Varsinkin eräs keski-iän ohittanut hieman tuhdimmassa humalassa ollut setä joka halusi välttämättä tarjota parille gaijinille oluet jotta voisi puhua elämää suuremmista asioista. Selitti mm. siitä miten on nuoruudessaan kiertänyt maailmaa ja että tämä matsuri olisi ollut vuosia sitten paljon isompi ja paikallisella mafiallakin olisi ollut jotakin tekemistä asian kanssa. Tiedä sitten miten paljon tuossa oli totuuden siementä mukana. No jutut olivat ainakin värikkäitä ja sainpahan ilmaisen oluen. Vodkaakin olisi tarjonnut mutta piti kieltäytyä kohteliaasti.

Illemmalla palattiin takaisin festivaalialueelle mutta hieman liian myöhään. Lauantain osalta ohjelma oli jo loppumassa ja ihmiset palailemassa koteihinsa / jatkamassa juhlimista. Palloilimme taas hetken aikaa keskustassa ja bongailimme ihmisiä sillä normaalisti tämä kaupunki on kesälauantaisin hiljaisempi kuin Tampere ihan minä tahansa arkipäivänä... Helmikuun pakkasissa... Päätimme käydä pelaamassa parit erät biljardia paikallisessa biljardiluolassa ja tämän jälkeen Genki-sanin vanhempien ravintolaan istumaan muutamaksi tunniksi. Tuolla oli eräs hieman vitsikkäämpi henkilö töissä joka halusi välttämättä tarjota meille jotakin hieman erikoisempaa safkaa. Sanoi vain että ei ole pakko syödä kaikkea jos ei pysty ja virnuili kovin. Paljastuikin että nämä erikoisherkut olivat jonkinlaisia nattokääryleitä. Kivakiva. Kyllähän nuo sai helposti syötyä mutta en kyllä itse rupeaisi noista mitään maksamaan.

Sunnuntaina tuntui olevan hieman enemmän ihmisiä paikalla kuin lauantaina. Kimonoita ja yukataa näkyi yllättävän paljon. Tänään oli tarkoitus pyöriä hieman keskustassa festivaalialueella ja sitten etsiä hyvä paikka katsella illan ilotulitusta. Ongelma tosin oli että tiesimme ilotulituksen alkavan joskus 19:30 ja paikka jossakin päin Etelä-Kitamia mutta siinä se. Aluksi olimme menossa aika pahasti väärään suuntaan kunnes rupesimme kulkemaan samaan suuntaan minne suurin osa ihmisistä/autoista oli menossa.

Saavuimme oikealle alueelle suhteellisen optimaaliseen aikaan ja rupesimme valumaan lähemmäksi varsinaista ilotulitusaluetta. Jos jokin asia pitää mainita missä japanilaiset ovat paljon suomalaisia parempia niin se olisi ilotulituksien järjestäminen. Pommit olivat todella näyttäviä ja niitä pääsi katselemaan suhteellisen läheltä. Illan setti kesti noin tunnin ja ilmeisesti tämä oli jonkinlainen kilpailu missä eri joukkueet ottivat mittaa toisistaan. Kuvat eivät onnistuneet kauhean hyvin mutta pari ihan hyvää videota sain napattua. Tod. näk. alkuviikosta tunkkaan kuvat takaisin nettiin ja päivittelen albumin.

Lukukausi lähenee loppua ja sen myötä alkaa myös tentit ja harkkatyöt lähestymään. Tenteistä en tosin tiedä juuri mitään, mutta jotkin kurssit pystyy läpäisemään kirjoittamalla vähän laajemman raportin jostakin ennalta määrätystä aiheesta. Viime yö meni taas vaihteeksi tahtikoneista kirjoittaessa. Aloitin homman tosissani joskus 00:30 ja valmista tuli noin 07:30. Lupasin palauttaa harkkatyön aamuluennolla joka alkoi 08:50 joten aikaa jäi turhankin paljon... Suurin ongelma näitä raportteja kirjoittaessa ei ole asian opiskelu vaan se että tämä pitää tehdä englanniksi (tai vaihtoehtoisesti japaniksi). Kurssit jotka täällä suoritan on suurimmaksi osaksi hyvin hallussa (paitsi se optoelektroniikka) sillä olen opiskellut samat asiat suomessa... Mutta suomeksi - teknisen huuhaan kirjoittaminen englanniksi ei ole kauhean yksinkertaista.

Tahtikoneraportti ei ollut mielestäni kauhean onnistunut. Teksti on suhteellisen kankeaa ja paikoittain jopa vaikeaselkoista mutta miten minut tästä palkittiin. Tamura-sensei sanoi "Jaa kirjoitit raportin. Sehän kiva. Nyt voitkin kirjoittaa vielä kolmannen aiheesta superconductivity and three application examples." Kivakiva... Tehtävä ei tosiaankaan ole vaikea mutta siistin raportin vääntäminen englanniksi saattaa olla ongelmallista... Varsinkin jos sen tekee vikana iltana. Pitää koittaa petrata.

Tähän päivään asti tuli eleltyä hieman hiljaisempaa elämää reilun viikon ajan. Ei biletystä eikä mitään kummempaa menoa iltaisin. Viikko sitten väsytti ihan törkeästi riippumatta siitä miten pitkään nukkui. Sen siitä saa kun ei pidä "vapaapäiviä" vaan lähes joka päivä käy jossakin häppeningissä. Tänään oli kuitenkin ohjelmassa grillausta läheisessä puistossa parin korealaisen ja japanilaisen kanssa. Tällä kertaa tuli hommattua lihaakin lähes tarpeeksi ja homma sujui suhteellisen hyvin jos ei lasketa mukaan alkuvaikeuksia. Satuin lähtemään asuntolalta 5 min myöhässä ja jumitin itseni keskelle paloharjoitusta. Meinasin aluksi skipata koko homman ja ignoroida kaikkien muun toiminnan mutta kovasti viittelöivät minutkin mukaan johonkin kokoontumispaikalle missä oli sitten alkusammuttimien esittelyä. Väsytti, oli nälkä ja piti sitten vielä paloharjoitukseenkin osallistua. Jippii! Lopulta päästiin kuitenkin grillailemaan ja ilta oli suhteellisen onnistunut siitäkin huolimatta että hereillä pysyminen oli välillä tuskaa. Puheenaiheet olivat tosin taas vaihteeksi aika huonoja mutta mutta... On tullut opittua jo aika paljon painokelvotonta japania jota ei kehtaa ihmisten ilmoilla puhua mutta mikäs siinä. :)

Kuvat ovat hetken aikaa poissa netistä. Koulun koneilla tuli quota vastaan ja oli pakko saada pari tiedostoa nettiin. Valokuvien poistaminen oli luonnollinen valinta sillä vaihtoehtona oli n+1 tiedoston poistaminen yksittäin. Jos joku tietää jotakin halpaa ja suhteellisen luotettavaa palvelua jonne voisi tyrkätä kymmeniä megoja kuvia niin voisi siitä ilmoittaa. TTY:n koneilla tulee rajoitukset vastaan liian nopeasti.

Perjantaina oli sitten se yläastevierailu. En ollut alkuviikosta kerjennyt kauheasti valmistautua tuohon ja torstai-iltana väsytti niin pahasti ettei jaksanut tehdä oikeasti mitään. Eli mikä olisi pelimiehen ratkaisu? No tietenkin mennä nukkumaan ja herätä aamuyöllä neljän aikaan pirteänä keksimään kaikkea jännää kerrottavaa Suomesta. Onneksi tämä oli kuitenkin tehty jo kerran aiemmin kun kävimme eräällä ala-asteella vierailemassa. Lisäksi sain Teemun muistiinpanot käyttööni joten ei ollut kauhean vaikea kasata materiaalia noin kymmenen minuutin esitelmään. Ongelmia ilmeni siinä vaiheessa kun tuosta piti tehdä sujuva kokonaisuus. Toisaalta tutusta aiheesta puhuminen yleisölle joka ei tiedä Suomesta yhtään mitään ei ole kauhean hankalaa. Hankalaksi sen tekee että se pitää tehdä kielellä jota ei hallitse kauhean hyvin...

Kymmeneltä neljä vaihtaria kokoontui international centeriin odottelemaan että meidät noudettaisiin 北光中学校:lle (hokkou chuugakkou, pohjoisen valon yläaste). Aluksi meidät vietiin koulun rehtorin puheille jossa kyseltiin taas ne perustoimenpiteet: pientä tenttausta ja jääteetä. Hyvin pian meidät noudettiinkin luokkiin ja poiketen viimekerrasta jokainen vaihtari sai oman luokan jolle piti esitellä oman maan erikoisuuksia. Heti alkuun joutui tappelemaan videotykin kanssa. Vinkkinä vastaisuuden varalle: jos linssisuojuksen ottaa pois niin tykit tuppaavat toimimaan paljon paremmin.

Kolmessa kuukaudessa on näköjään oppinut aika paljonkin kieltä vaikkei siltä aina tunnukkaan. Esitelmä meni alkukankeuksien jälkeen suhteellisen hyvin ja pystyi jopa vastailemaan esityksen aikana kysyttyihin spontaaneihin kysymyksiin. Esitelmä koostui lähinnä Suomen ja Japanin asukasluvun vertailusta, Suomen vuodenajoista, elukoista, urheilusta, muumeista sekä ruoasta. Eniten yleisössä tuntui herättävän huomiota se kun kerroin että Suomessa syödään poronlihaa ja se on oikeasti tosi hyvää.

Esitelmän jälkeen oli jotakin pientä ohjelmaa. Oppilaat rupesivat valmistamaan okonomiyakia (お好み焼き - pizzan tapainen lätty jossa on kaikkea jännää välissä) jota sain sitten syödä turhankin paljon. Puujaloilla kävelyä jota jouduin itsekkin kokeilemaan, jonkinlaisen hipan peluuta koulun liikuntahallissa, kaikenlaisiin kysymyksiin vastailua, jne. Lopulta oli kuitenkin ruokailu luokan kanssa. Ruokailun päätteeksi päätin tarjota koko luokalle turkinpippureita. Olivathan he aluksi innoissaan mutta muutama minuutti siitä kun sain pussin auki oppilaat sinkoilivat pitkin luokkaa ja koulun käytäviä ja valittivat että on turhan tulista... Eivät nämä ilmeisesti osaa arvostaa - helmiä sioille...

Päivän päätteeksi vaihtarit vietiin koulun liikuntahalliin jossa meille esitettiin ensin perinteinen japanilainen tanssi (samanlaista joita oli jo nähty ala-asteella, sapporossa sekä koulun festivaaleilla) sekä kuorolaulua. Sitten vielä ryhmäkuva oman luokan kanssa ja sainpa vielä kukkakimpukin kotiin vietäväksi. Tämä oli lopulta ihan mukava päivä pitkälti sen takia, että kielitaito on parantunut suhteellisen paljon ja oikeasti ymmärsi jotakin mitä nuo höpisivät. Vielä on kuitenkin todella paljon opiskeltavaa. Kuvat löytyvät täältä.

Illalla Hiro-san oli luvannut opettaa minulle ja Teemulla sushin valmistusta. Ei lopulta kauhean vaikea homma. Todennäköisesti suurimmat ongelmat tulevat oikeanlaisen riisin tekemisessä. Riisi ei saa olla puuroa, mutta silti siitä pitäisi pyöritellä palloja. Kalan leikkaus ja riisipallojen muokkaus on lopulta suhteellisen helppoa. Illan aikana tuli keskusteltua lähinnä sushin valmistuksesta ja Japanin kulttuurista. Lisäksi tuli opittua muutamia uusia (painokelvottomia) sanoja.

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa eikä kauheasti kerjennyt lusmuta. Lauantaina käytiin Kenjin, Hiron, Seigon ja parin muun joiden nimi ei nyt muistu mieleen Western nimisessä tabenomihoudai paikassa. Paikka erosi muista vastaavista paikoista siten, että täällä ruokaa ei kannettu pöytään vaan se piti itse hakea. Tarjolla oli useita erilaisia lihoja, salaatipöytä, sushia, nuudeleita, jälkiruokia ja sen sellaista. Kaikkea ei kerjennyt millään maistaa joten tuolla tulee vierailtua joskus toistekin.

Lisäksi tuli todistettua myytti Aasialaisten huonosta viinapäästä todeksi. Kyllähän he aluksi jaksoivat hetken aikaa perässä pysyä, mutta muutaman tuopin jälkeen tuli raja vastaan ja siirtyivät vesilinjalle. Eli maksoimme siitä että saisimme syödä ja juoda niin paljon kuin kerkeää ja nämä lopettivat syömisen ~tunnin päästä ja alkoivat juomaan teetä... Ei voi ymmärtää...

Tämän jälkeen mietittiin hetken aikaa jatkopaikkaa mutta innostusta ei juuri tuntunut löytyvän. Pyörimmekin siis hetken aikaa Kitamin keskustassa olleella pienellä festivaalilla ja tämän jälkeen suuntasimme kävellen takaisin asuntolaa. Jälkikäteen ajateltuna parempi näin ettei jatkettu enää mihinkään.

Sunnuntaina oli vuorossa puistogolffia. Lähtö tapahtui Kitamin keskustasta bussilla. Ensimmäisenä suunnistimme kohti Kitamin paloasemaa. Onneksi tuolla ei tarvinut kauhean pitkään pyöriä sillä paikka oli jo entuudestaan tuttu. Lyhyen kaluston esittelyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kitami Moiwa Sports Worldia.

Ennen puistogolffin pelaamista oli vuorossa ruokailu. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, sillä käytännössä tarjottu bentouboxi oli minun aamiainen. Jostakin kumman syystä minulla on tapana herätä niin myöhään etten kerkeä syödä aamuisin mitään. Ei auta vaikka pistäisin kellon soimaan aiemmin. Siirrän horroksessa herätyksen myöhemmäksi että aamulla kerkeää käydä juuri ja juuri suihkussa muttei mitään muuta. Huono tapa mutta minkäs teet...

Puistogolffi oli ihan mukavaa. Radat oli noin 50m pitkiä ja pallot hieman isompia kuin normaalit golfpallot. Ongelmia tosin tuotti että maila joilla palloja piti lyödä oli hieman lyhyehkö. Ei tuo nyt aivan surkeasti mennyt mutta paremminkin olisi voinut sujua. Lisäksi olin tehnyt pelimiehen liikkeen ja pistänyt aamulla hihattoman paidan päälle. Se yhdistettynä lähes pilvettömään taivaaseen ei ole hyvä juttu. Golfradalta lähtiessä olkapäät rupesivat punottamaan jo sen verran pahasti että tiedossa tulee olemaan tuskainen viikko.

Ennen paluuta kävimme vielä kääntymässä jossakin temppelissä. Ei oikein selvinnyt minkä lahkon juttuja tuo oli mutta eipä sillä niin väliä. Temppelivierailu oli kuitenkin koko päivän tuskaisin osio. Tuolla piti istua seizassa (joka on siis se äärinmäisen tuskallinen tapa jonka joku sadistininen ihminen on keksinyt joskus aikojen alussa) jonkin lyhyehkön seremonian ajan. En tosin jaksanut loppuun asti vaan piti luovuttaa ja siirtyä risti-istuntaan.

Viikonloppu oli ollut tähän asti suhteellisen kiireinen ja luulisi että nyt pääsisi kämpille lepäilemään. Mutta ei. Maanantaina olisi "Principles of designing a transformer" -harkkatyön deadline. Ei mikään ongelma sillä vikana iltana on aina aikaa. Tästäkään ei tullut poikkeusta sääntöön vaan aamulla harkkatyö oli jo sen verran siedettävässä kunnossa että sen kehtasi tulostaa ja käydä palauttamassa proffalle.

Viikonlopun jäljiltä alkoi olemaan jo aika heikossa hapessa. Suhteellisen paha väsymys, auringossa palaneet kädet sekä lievähkö päänsärky. Onneksi tiistain luennoilta palatessa huomasin että posti oli tuonut minulle ensiapupaketin. Mitä muuta sitä voisi toivoa kuin pari pussia turkinpippureita ja salmiakkipastilleja. Erittäin suuret kiitokset tästä Rovaniemelle! Taas jaksaa paljon paremmin.

Tämän viikon perjantaina pitäisi mennä paikalliselle yläasteelle selittämään jotakin Suomesta. Kielitaito hieman huolestuttaa sillä tällä kertaa kohdeyleisö saattaa oikeasti kuunnella mitä sitä tulee sanottua ja hienot kuvat revontulista ei taida enää riittää. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua. Lopetin myös pikanuudeleiden syömisen ja rupesin tekemään kämpilläkin ihan oikeata ruokaa. Riisiä ja kanaa on suhteellisen halpa tehdä eikä ole edes kauhean pahan makuista.