Japani

No ei ihan. Verta ja kyyneleitä ei ole näkynyt mutta hikeä senkin edestä.

Tulin juuri eräästä konsertista jonne olin jostakin kumman syystä ostanut lipun pari viikkoa sitten aamu seitsemältä. Ohrapirtelöillä ja sillä että hetkeä aikaisemmin oltiin poistuttu eräästä ravitsemusliikkeestä ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa.

No tänään oli kuitenkin 18:00 lähtö Masashi-sanin asuntolalta kohti Onion-studiota, jossa olisi laulu- ja soitinyhtye Hawaiian6:n konsertti. Siirtyminen paikanpäälle tapahtui Kazu-sanin pienellä autolla. Kun vihdoin päästiin perille niin ihmetystä aiheutti esiintymisalueen pieni koko. No sen ei annettu häiritä vaan odoteltiin ensimmäistä esiintyjää samalla kun taustalla soitettiin South Park -elokuvan soundtrackia.

Japanilaiset ovat outoa kansaa. En nähnyt ainuttakaan humalaiselta vaikuttanutta henkilöä koko illan aikana vaan kaikki olivat selvästi tulleet kuuntelemaan bändejä. Tästäkin huolimatta välittömästi kun ensimmäinen bändi aloitti soittamisensa niin puolet yleisöstä ryntäsi lavan eteen heilumaan holtittomasti. Itse tyydyin kuitenkin jäämään salin takaosiin seuraamaan tilannetta. Uskotteko jos väitän että yli 190cm pitkä melko vaaleahiuksinen (ainakin paikallisiin verrattuna) länsimaalainen erottuu yleisön joukosta aika hyvin. Ainakin ensimmäinen esiintyjä koitti selvästi viittoa jotakin minulle ja Teemulle kappaleiden välissä. En sitten tiedä mitä tarkoitti...

Toinen eroavaisuus Suomen ja Japanin konserteissa on äänenvoimakkuus. Kun ensimmäinen esiintyjä lopetti ja siirryttiin pihalle tauolle niin huomasin että korvat soi aika pahasti. Eareita myymällä olisi voinut tehdä hyvät rahat. Tai ainakin minulta olisi voinut pyytää suhteellisen korkeata hintaa ja olisin maksanut mukisematta. Ennen pääesiintyjää oli vielä pari lämppäriä ja äänenvoimakkuutta ei ainakaan laskettu heitä varten.

Kun viimeinen esiintyjä viimen aloitti niin korvat huusi tuskaa ja hiki virtasi. Vaikkei paikalla ollutkaan kauhean paljoa yleisöä (ehkä hieman yli sata) niin konserttisalin pienuudesta johtuen tunnelma oli aika tiivis. Ilma rupesi olemaan jo todella tunkkainen ja paita hiestä läpimärkä. En osaa sanoa tuosta Hawaiian6:sta juuri mitään. Perus jrockia kaiketi. Kaikki ne kuullostaa ja näyttää samalta varsinkin kun musiikkia soitettiin oikeasti aivan liian kovaa.

Loppujenlopuksi kuitenkin ihan onnistunut ilta ja tinnityskin lakkaa toivottavasti muutaman päivän sisällä. Tämänkin sijasta olisin voinut nyhjöttää kämpillä kirjoittelemassa joistakin muuntajista ja niiden suunnittelusta jotakin tylsää/turhaa raporttia jonka deadline on vasta ensi viikon maanantaina. Vikana iltana kerkeää kuitenkin ihan hyvin.

Tänä viikonloppuna siis oli KIT:n sekä viereisen Japanese Red Cross Hokkaido College of Nursingin festivaalit. Minulla ei ollut tuolla mitään tekemistä niin sai rauhassa kierrellä eri kojuja ja katselemassa ympärille.

Lauantaina tuli herättyä suhteellisen aikaisin ja lähdettyä koulua kohti. Virhe! Tapasin matkalla Korealaiset jotka nakittivat minut auttamaan heidän myyntikojunsa pystyttämisessä. Homma koostui lähinnä tavaroiden kantamisesta paikalle mutta pari minuuttia myöhemmin lähtemällä olisin voinut säästyä hommilta. Aamulla tuli kierrettyä eri kojut pikaisesti läpi ja seurattua Kenjin orkesterin esiintyminen.

Päivän ainoa ohjelma mikä oli tarkoitus seurata oli kädenvääntökilpailu. Teemun oli tarkoitus ottaa tuohon osaa mutta lopulta minutkin työnnettiin lavan eteen jonne osallistujien piti kerääntyä. Homma toimi siten, että ensin oli karsinnat joilla valittiin 4 osallistujaa loppukilpailuun. Karsintaa ei tehtykkään kädenväännöllä vaan käden puristusvoiman perusteella. Tämähän sopi minulle vallan mainiosti sillä kesätöissä on aikoinaan joutunut katkomaan kuparia pihtien kanssa ihan tarpeeksi. Mittalaitteesta saadusta huonosta otteesta huolimatta tulos oli 64 kg joka riitti karsinnan kolmanteen sijaan. Voittajalla 67 kg, kakkosella 65 kg, minulla siis 64 kg ja viimeisenä mukaan päässeenä Teemulla ilmeisesti 61 tai 62 kg. Loput tulokset sitten pyörivätkin 50 ja 60 kilon välillä. Loppukilpailussa Teemu arvottiin karsinnan voittajaa vastaan ja minut kakkosta vastaan. Ensin Teemu hävisi melko tasaväkisen väännön jälkeen ja sitten oli minun vuoro hävitä todella nopeasti. Tämän jälkeen minun ja Teemun piti vääntää kättä kolmannesta sijasta. Tiesin etukäteen että Teemu on tuossa paljon minua vahvempi joten en edes viitsinyt vääntää tosissani ja luulin ettei Teemukaan niin tehnyt. Tosin tuolloin en tiennyt että Teemu rikkoi olkapäänsä ensimmäisessä väännössä ja ilmeisesti se oireili minuakin vastaan pahasti. Jos vain olisin tiennyt tuon niin saattaisin olla tällä hetkellä 4000 jeniä rikkaampi mutta tämä on vain jossittelua... Kilpailun voittaja sai 10000 jeniä ja kakkoseksi tullut kaiketi 6000 jeniä.

Loppupäivä tuli kierreltyä KIT:n ja läheisen hoitsukoulun kojuja. Tuolla tuli tutustuttua mm. 電気パン (denki pan - sähköleipä) nimiseen ruokaan. Käytännössä perus leipätaikina ja se valmistetaan kytkemälä terminaalit taikinan molempiin päihin ja pistämällä tarpeeksi virtaa siitä läpi. Samalla tavalla voi myös grillata makkaraa (ohmimakkara) ja monia muita safkoja - insinööriratkaisu jos ei ole grilliä käsillä. Joskus viiden maissa eksyimme taas väärään paikkaan ja Korealaiset nakittivat minut ja Teemun purkamaan heidän myyntikojuaan. Erittäin huonoa ennakointia nakkien varalta mutta oma moka. Tuolloin tapasimme kuitenin Hiro-sanin jonka kanssa sovimme loppuillan ohjelmasta. Ensin keilaamaan ja sitten yakinikua ja jotakin.

Kuuden maissa löysin itseni Kitamin keilahallin edestä n+1 äänekkään Japanilaisen kanssa. Tuolla tuli pelattua kolme peliä jotka meni hävettävän huonosti. Kun kävin ensimmäisen kerran keilaamassa niin tulos oli yllättävän hyvä. Ilmeisesti tuo oli aloittelijan tuuria ja nyt pelit menevät täysin penkin alle. Kolmen pelin kokonaispisteet vain hieman yli 300... Keilailun jälkeen jatkoimme yakiniku-ravintolaan (grillausta) jossa tuli syötyä suuret kasat erilaisia lihoja. Tuolla vierähti muutama tunti ja jostakin kumman syystä saimme olla tuolla yliaikaa sillä meitä ei tultu häätämään pois vaikka henkilökunta alkoi jo siivoamaan muita osia ravintolasta. Tämän jälkeen 白木屋 (shirokiya) nimiseen juottolaan jossa tuli taas vedettyä muutaman tunnin nomihoudait. Juttujen taso rupesi olemaan jo aika huonoa mutta ei se mitään. Tämän ravintolan jälkeen lähes koko seurue oli valmiina lähtemään kotiin mutta eihän tuollainen käy päinsä juhannuksena varsinkaan kun kello oli vasta noin 02:00. Pitkällisen suostuttelun jälkeen minä, Teemu, Hiro ja eräs kenen nimen minun pitäisi jo osata (Tagawa ehkä?) mutten vielä osaa lähdettiin Venukseen joka on paikallinen juottola josta löytyy karaokevälineet. Tuolla tuli lauleskeltua niin pitkään kunnes saatiin häädettyä muut asiakkaat pois. Asuntolalle päästiin jo 04:20 joka on paljon aikaisemmin kuin parina muuna iltana. Hieno ilta oli.

Sunnuntaina heräsin hieman ennen yhtätoista kun International Centerin Kawai-san soitti minulle ja mainosti koululla olevaa teeseremoniaa mihin olisi mahdollisuus osallistua. Kiitollisena aikaisesta herätyksestä lupauduinkin eksymään paikalle vaikkei voinnista ollut vielä mitään tietoa. Jostakin kumman syystä vältin hilpeästä illasta johtuvat jälkitaudit lähes kokonaan ja nopean pikasuihkun jälkeen olinkin valmis lähtemään takaisin festivaalialueelle täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Hetken aikaa koululla pyörittyäni törmäsinkin Kawai-saniin joka raahasi minut lähes välittömästi seuraamaan teeseremoniaa. Homma alkoi siten, että kimonoon pukeutuneet tyttelöiset ohjasivat minut erään pöydän ääreen istumaan parin muun henkilön seuraksi. Sitten eteemme kannettiin jonkinlainen makea karkkin ja leivoksen sekoitus. Teetä juodessa onkin yleensä tapana syödä jotakin makeaa niin itse tee maistuu sen jälkeen paremmalta. Tämän jälkeen nuorehko kimonotäti istui pöytään ja rupesi valmistamaan teetä. Jokaiselle vaiheelle onkin tarkat toimenpiteet ja koko homma otetaan todella vakavasti. Pitkähkön valmistusprosessin jälkeen sain teekupin käteeni jota piti vielä pyöritellä ennen kuin sai juoda. Kaiken tämän vaivan jälkeen sain todella kuumaa ja kirpeän makuista vihreää teetä. Kun luulin että homma on ohi niin minut pistettiin itse valmistamaan uusi satsi teetä. Käytännössä vispasin teepulverin kuuman veden kanssa ja kun homma oli ohi niin kupin pohjalle piti piirtää の (no). Sitten piti taas juoda omat tuotokset pois. En kyllä tämänkään jälkeen ole mikään teen ystävä ja tyydyn jatkossa juomaan C.C.Lemonia (Japanin paras limppari).

Teeseremonian jälkeen suunnistin esiintymislavan eteen jossa oli alkamassa Miss KIT -kilpailu. Tarjolla ei tosin ollut mitään silmänruokaa vaan kilpailuun osallistujat olivat miehiä jotka olivat pukeutuneet naisiksi. Siis normaalit missikisat japanilaisittain. Palkinnot olivat kuitenkin ihan kivat. Voittaja sai 25000 jeniä, kakkonen 10000 jeniä ja jaettu kolmas sija 2500 jeniä. Heti kilpailun jälkeen oli taas aikido-kerhon näytös. Vaikkei aikido oikeasti toimikkaan (ellei ole Steven Seagal) niin kyllä äskeisen "missikisan" kakkoseksi tullut lenteli ihan komeassa kaaressa. Eli jos pelkäät, että joku naiseksi pukeutunut mies käy pimeällä kujalla käsiksi niin aikido on juuri oikea laji sinulle!

KIT:n kampuksella tuli vielä katsottua Masashin bändin esiintyminen ja sitten suoritettiin siirtyminen hoitsukoululle. Tuolla festivaalialue oli hieman pienempi ja eri kojuja ei kauheasti ollut. Lähinnä tuli vain istuskeltua ja seurattua esiintymislavan ohjelmaa. Vaikken juuri hiphopbreakdancewhatever-jutuista välitä niin oli näiden ryhmien esitykset kuitenkin aika näyttäviä.

Festivaalit olivat ihan onnistuneet ja nyt jälkikäteenkään ei harmita yhtään vaikkei tuonne voinutkaan pullia leipoa. Kuviakin tuli otettua aika paljon sillä tällä kertaa kameran akku ei tehnyt killeriä. Kesälomareissulla tulee ongelmia jos ei meinaa ottaa läppäriä mukaan, sillä giganen muistikortti ei riitä mihinkään jos ottaa yhtään videokuvaa. Pitänee tutkia mahdollisuuksia siirtää kuvat valokuvausliikkeissä CD-levylle tai jonnekkin. Vaikkei 2.5 kg läppäri+laturi kauhean painava olekkaan niin kyllä sitä silti harmittaa kantaa mukana melkein kuukausi.

Byrokratia - mikä ihana tekosyy.

Nyt viikonloppuna on ne koulun festivaalit. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun piti tehdä tuonne Teemun kanssa pullaa myytäväksi. Koko homma lähti liikkeelle siitä, että tutorini, Kenji, mainitsi noin kuukausi sitten että jotkut festarit ovat tulossa ja sinne pitäisi tehdä jotakin. Päätettiin tuolloin Teemun kanssa että tuonne voisi tehdä muutamat pellilliset pullaa. Tänään kuitenkin selvisi, että noista safkoista olisi pitänyt viedä jotkin näytteet tai jotakin jonnekkin health centeriin josta sitten olisi saanut myyntiluvat. No eihän me tuollaisista mitään tiedetty ja nyt taitaa olla hieman myöhäistä... Siis erikseen olisi pitänyt hankkia luvat jotta voisi tehdä pullaa tuonne... Jepjep... Eivät tiedä mistä jäivät paitsi.

Mutta ei tuohon maailma kaadu ja oikeastaan ei harmita yhtään että ei tarvitse pullaa leipoa - päinvastoin. Nyt on huominen päivä vapaata kierrellä festivaaleja eikä tarvitse päivystää teltan luona myymässä pullaa. Lisäksi läheisessä hoitsukoulussa (萌えぇぇ) olisi kanssa jotkin festivaalit. Tulee varmaan jossakin vaiheessa siirryttyä sinne ja jättää KIT:n erittäin miesvaltainen festivaali oman onnensa nojaan... Harmi vain että näyttää siltä että viikonloppuna ei ole kauhean hienot kelit.

Muutama viikko sitten minulla oli pieniä ongelmia hyönteisten kanssa. Tiskipöydän ympäristössä nimittäin rupesi lentelemään pienien kärpästen näköisiä pikku barbapapoja. Ei noista mitään suurta ongelmaa muodostunut mutta olihan se hieman häiritsevää kun nuo pirulaiset änkesivät soijakastikepullon sisälle ja sitten jumittivat sinne. Lopetin hedelmien ostamisen muutama viikko sitten sillä oletin että banaaninkuoret houkuttelee noita ötököitä. Tällä hetkellä en löydä yhtään elävää ötökkää kämpästäni vaikka kuinka yrittäisi etsiä. Tiskipöytä on melkein yhtä kauheassa kunnossa kuin viikko sitten mutta kuivat leivänmurut ja pikanuudelijämät ei niitä tunnu kiinnostavan -> pitää rajoittaa hedelmien syöntiä...

Jos täällä meinaa hedelmiä ostella niin banaanit ovat kaikkein opiskelijaystävällisin ratkaisu. Vaikka ne onkin täällä hieman kalliimpia kuin Suomessa niin aika usein löytyy todella halpoja terttuja kaupan hyllyiltä. En ole hedelmävalikoimiin kauhean tarkasti tutustunut mutta vaikuttaisi että saatavilla on lähes samaa tavaraa kuin Suomessakin - hieman kalliimmalla tosin. Vihannes/juureshyllyt eroavat aika paljonkin Suomen vastaavista. Lähinnä vaikuttaa siltä että täällä on hieman erilainen valikoima eri rehuja Suomeen verrattuna. Toisaalta kurkkujen (ovat täällä paljon pienempiä kuin Suomessa) lisäksi en juuri vihanneksia ostele joten ei niin väliä.

Mutta takaisin Japanin ötököihin. Suomessa on todella äkäisiä hyönteisiä. Hyttysiä, paarmoja ja muita vastaavia sittisontiaisia on aina riesaksi asti. Kyllähän Japanissakin hyönteisiä on mutta ne eivät surise häiritsevästi, pure tai pistä viattomia ihmisiä. Kyllähän täältäkin löytyy niitä hyönteisiä joiden kanssa ei haluaisi olevan tekemisissä, mutta aika harvinaisia ovat.

Geosta (Makuuni potenssiin 10) muuten löytyy paljon huonoja hyönteiselokuvia: Radioaktiivisista ja vihaisista jättiläismuurahaisista ja tappaja koppakuoriaisista kertovat elokuvat on tullut jo katottua ja vielä olisi todella moni vastaava elokuva katsomatta. Ei taida olla Suomen videovuokraamoissa läheskään yhtä laajat valikoimat "huonoja elokuvia".

Tekee taas mieli avautua parista asiasta.

Ensinnäkin voisi taas mainita jotakin Japanilaisesta ruoasta. Jos ei käy jatkuvasti tabehoudairavinteleissa syömässä lihaa niin että napa ruskaa niin normaalivartaloinen länsimaalainen mies kuihtuu silmissä. Painan kohta oikeasti alle 90 kiloa vaikka syön päivittäin koululla hyvin ja kämpilläkin mussutan kaikenlaista pullaa ja vastaavaa.

Tästä päästäänkin kätevästi toiseen avautumisen aiheeseen. Tyhmä, kömpelö ja epäsiisti kun olen niin rikoin vyöni soljen astumalla sen päälle. Ei luulisi olevan mikään ongelma sillä vaikka täältä ei isokenkäisiä ihmisiä olekkaan niin vatsakkaita henkilöitä on kuitenkin olemassa. Tästä voisi olettaa että uusia vöitäkin olisi helppo löytää. Mutta kun ei! Normi vyönpituus on täällä alle 100cm. Tänään kävin kiertelemässä Kitamin isommat kaupat läpi ja yksi vyö löytyi mikä olisi mennyt normaalivartaloisen länsimaalaisen miehen vyötärön ympäri. Hintaa sillä tosin oli ~12000 jeniä (~80 euroa). Ja toisekseen vyöt tuntuu olevan täällä yhden sormen levyisiä ja ihmeen värisiä. Missä on kunnon paksut mustat nahkavyöt? Kyllä täällä vielä kauppoja on jäljellä joista on pakko löytyä ihan oikeita kokojakin mutta noissa peruskaupoissa oli vain neitimalleja...

Kävimpä tänään KIT:n lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Sisäänpääsy opiskelijoilta 50 jeniä (~naurettavan pieni summa euroina). Tuolla tuli heti vastaan innokas setä neuvomaan miten uimahalli toimii ja muutenkin vaikutti ihan ok paikalta. Kun pääsin pukuhuoneeseen asti niin kasvoille löi todella kuuma ja kostea ilma. Jostakin syystä tuolla on lämmitys säädetty todella kovalle ja seinällä ollut mittari väitti lämpötilaksi 32°C. No tuon kanssa vielä elää. Kun olimma matkalla altaille niin vastaan ryntää eräs täti ja kyselee että missäs poikien uimalakit on. No kävi sitten hakemassa sellaiset ja pääsimmä jatkamaan "altaille" asti. Veteen asti kun päästiin niin todettiin että vettä on ehkä ~100cm. No kyllähän tuossa uida voi mutta mutta... Lisäksi vesi oli todella lämmintä. Ideaalinen varvasanturi approksimoi veden lämpötilaksi yli 25°C. Näyttää kyllä pahasti siltä, että uimassa ei tule käytyä kauhean useasti vaikka tuo halpaa onkin ja todella lähellä asuntolaa. Välissä tosin aika syvä laakso jonka yli ei ole siltaa -> todella jyrkkä ylämäki molempiin suuntiin.

Oikeasti täällä on kyllä todella mukavaa. Moni asia on paljon paremmin kuin Suomessa mutta näitä omituisuuksiakin on. Ruokakin on todella hyvää mutta sitä on hankala saada tarpeeksi ellei rupea itse tekemään kunnon annoksia. Kävin tänään hakemassa paikallisesta elektroniikkakrääsäkaupasta iPod Nanon (~190e, yli 60e halvempi kuin suomessa) joten elektroniikkaan on kulunut rahaa jo aika paljon (kamera 46000 jeniä, sanakirja 30000 jeniä) . Tosin vielä olisi paljon kivaa ostettavana. Viikon päästä on 大学祭 (daigaku matsuri - yliopiston festivaali) jonne minä ja Teemu luvattiin tehdä Suomikoju. Ilmeisesti koitamme leipoa pullaa ja myymme sitä tuolla. Aasiasta saa etsiä kaardemummaa kissojen ja koirien avulla joten Teemu hommasi tarvittavat aineet Suomesta. Ensiviikolla olisi tarkoitus etsiä uuni ja ruveta leipomaan. :)

Mikä olisi hieno tapa viettää iltaa ennen kaupunkilomalle lähtöä jolloin tulee varmasti käveltyä todella paljon? Tietenkin pelaamalla jalkapalloa! Jotta voisi varmistaa että jalat on varmasti rikki niin tuota kannattaa harrastaa vähintään ~3 tuntia. Näin minäkin tein torstai iltana ja hyvin sai jalat hajalle.

Perjantaina päätin jättää suprajohteiden luennot väliin ja nukkua univelat pois. Heräsin joskus 11 jälkeen ja kävin koululla maksamassa bussiliput ja syömässä. Lähtö tapahtui asuntolalta 17:00 ja bussi kohti Sapporoa lähtisi Kitamin linja-autoasemalta 17:50. Bussimatka menikin suhteellisen mukavasti Korealaisten valmistamia eväitä tuhotessa ja huonohkoa elokuvaa katsellessa.

Joskus kymmenen jälkeen saavuimme sateiseen Sapporoon ja ensimmäisenä prioriteettinä oli hankkia sateenvarjo ja löytää kapselihotellille. Sateenvarjo oli helppo rasti mutta hotellin kanssa tuli iteroitua. Ensin bongasimme erään talon kyljestä カプセルホテル (kapuseru hoteru) sanat ja oletimme että se on oikea paikka. Menimme sisälle ja jollakin ihmeen konstilla eksyimme vastaanottoaulan ohi suoraan kapselien luo. Hetken palloiltuamme löysimme henkilökuntaa vain huomataksemme että olimme väärässä paikassa. Hieman parempien ohjeiden kanssa lähdimmekin etsimään oikeata paikkaa. Korealaisilla oli kuitenkin hieno idea: jos jättäisimme hotellit kokonaan väliin ja menisimme suoraan ravinteliin niin säästöä tulisi aika paljon. Eipä tarvinut pitkään miettiä vaihtoehtoja. Matkatavarat metron säilytyslokeroihin ja sitten ravintolaan.

Japani jaksaa aina yllättää - joissakin paikoissa 2000 jenillä saa pari kaljaa ja pähkinöitä ja joissakin paikoissa saa juoda ja syödä aamuun asti. Tällä kertaa tuo jälkimmäinen vaihtoehto - 2100 jenillä (~15 euroa) sai 23-04 ajan juoda niin paljon kuin jaksaa ja suhteellisen paljon ruokaakin. Hieman valomerkin jälkeen väsyneet matkailijat suunnistikin sateen raikastamaan ulkoilmaan ja 06 jälkeen suunnistimme kapselihotellille joissa 06-18 välisenä aikana "yöpyminen" on paljon halvempaa kuin normiaikoihin nukkuminen.

Seuraavana "aamuna" heräsimme pirteinä hyvin nukutun yön jälkeen ja hetken hotellin furossa lilluttuamme lähdimme liikkumaan kohti Oodorikoenia. Aamupalaksi haettiin lawsonista (7/11 wannabe) instant noodeleita ja ne tuhottiin puistossa katsellen samalla kun eri tanssiryhmiä juoksenteli ympäriinsä. Tämän jälkeen kuluikin useampi tunti puistossa pyöriessä ja eri esityksiä ihmetellessä. Hienoja kuvia olisi tullut paljon ellei kamerani akku olisi sanonut sopimusta irti. Tiesin että se on aika heikossa hapessa mutta kyllä sillä normaalisti melkein yhden muistikortin kuvaa. Tällä kertaa vain hieman yli 30 kuvaa...

Illemmalla tuli käytyä syömässä sillä kuuluisalla ramen-kujalla ja tämän jälkeen etsimme erilaisia anniskeluliikkeitä. Korealaiset olivat vielä perjantain jäljiltä melko väsyneitä joten tuli kokeiltua vain erästä yakitori paikkaa ja sitten vähän hienompiin oluisiin (lukuohje: ei-japanilaisiin) erikoistunutta paikkaa. Illan päätteeksi ostimme eräästä pikkuliikkeestä nikumanit (vaalea leipä jonka sisällä lihamössöä - hieman kuin lihapiirakka) ja suuntasimme kapselihotellille.

Aamulla heräilimme erittäin hyvin levänneinä (triviatieto: kapselihotellin kapseli on hieman lyhkäisempi kuin minä) noin yhdeksän aikoihin ja pikaisen furottelun jälkeen kaupungille ruokaa etsimään. Aamupalaksi kelpasi erittäin hyvin 900 jeniä (~5.5e) maksanut kiinalainen seisova pöytä. Ruoka oli todella hyvää ja sitä sai santsata useasti. Korealaiset olivat suunnitelleet täksi päiväksi turisteilua mutta minua ja Teemua se ei oikein kiinnostanut. Sapporon nähtävyydet oli tullut koettua jo kultaisella viikolla ja uusintakierros ei napannut. Kiersimme Korealaisten kanssa pari lähintä ja helpointa paikkaa ja sitten erkanimme omille teillemme.

Aloitimmekin melko pian elektroniikkakrääsän etsimisen. Tarkoituksena oli etsiä Sapporon isoin elektroniikkakauppa ja ostaa sieltä uusi kamera. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ulkoa päin kaikki talot ja kaupat näyttävät samalta ja oikeanlaisen kaupan etsiminen on todella vaikeata. Kuluikun suhteellisen pitkään ennen kuin suuntasimme rautatieasemaa kohti jossa saattoi olla joku isohko kauppa. Olimme jo lähdössä pois päin kunnes huomasin eräässä ikkunassa lukevan ビックカメラ {biccamera (ja tossa ei ole typoa)}. Menimme sisään ja kauppa paljastui massiiviseksi. 5 kerrosta pelkästään kameroita, tietokonekrääsää ja vastaavaa. Ei tosin vetänyt vertoja Akihabaran vastaaville liikkeille mutta eläkääpä pari kuukautta Kitamissa niin jokainen vähänkin isompi liike on hieno kokemus. Tuolla pyörittiin useampi tunti kuolaten pieniä läppäreitä, hienoja kameroita ja vastaavia härpäkkeitä. Lopulta ostin sen kameran (Canon Digital Ixus 800 IS) ja Teemu iPod Nanon.

Tämän jälkeen takaisin oodorikoenille mutta festivaalit olivat jo hiljenemään päin joten suuntasimme susukinon suuntaan etsimään pelihelvettejä. Muutamat pelit tulikin pelattua ja pian kello olikin sen verran että piti suunnistaa takaisin linja-autoasemaa kohti. Bussi kohti Kitamia lähti 23:40 ja perille päästiin ~04:20. Taksit on turhia joten takaisin asuntolalle mentiin tietenkin kävellen. Aamun luennot olisi alkaneet 08:50 mutta jostakin kumman syystä 電子回路2:n luennoitsija sain selittää operaatiovahvistimien mielenkiintoisesta maailmasta hieman pienemmälle luokalle...

Oli ihan mukava reissu. Vettä satoi vain perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina oli ihan mukava keli; ehkä hiukan viileähkö mutta ei ainakaan hiostavan kuuma. Matkatavaroiden kanssa tuli taas häslättyä. Tuli taas otettua liikaa tavaraa mukaan, mutta eiköhän sitä viimeistään kesäloman reissua varten opi jättämään turhat tavarat pois. Kesäloman reissua ei ole vielä suunniteltu kauhean tarkkaan mutta kovat on tavoitteet. Saa nähdä miten tulee käymään sillä nyt kahden yön ja kolmen päivän reissussa väsähti todella tehokkaasti.

Tulin eilen koulusta ja asuntolan liitutaululla luki マーク (maaku). Oletin että olin saanut postia ja menin penkomaan lokerikkoa minne kaikki posti tungetaan ja korttihan sieltä löytyi. Postikortti Rovaniemeltä Kitamiin tulee noin parissa viikossa. Airmailia lähettämällä saa toiseen suuntaan kirjeet kulkemaan kaiketi vajaassa viikossa. Täällä tulee varmasti jossakin vaiheessa hommattua kaikenlaista sälää jonka haluaa lähettää Suomeen. Only-in-Japan -joululahjoja, muuttokuorma 10kk päästä, jne. Ilmeisesti meriteitse saa parissa kuukaudessa paketteja Suomeen asti suhteellisen halvalla. Pitää tutkia asiaa. Ja minua ei kyllä häiritse yhtään jos joku haluaa jostakin kumman syystä lähettää tänne päin vaikka Turkin Pippureita ja muuta Only-in-Finland -tavaraa *vinkvink* :)

Viikonloppuna on tod. näk. tiedossa matka Sapporoon. Tänään ennen japanintuntia Korealaiset höpisivät että Sapporossa olisi viikonloppuna Yosokai Soran Matsuri. Tietenkin kiinnostuin asiasta ja olin heti valmis lähtemään tuonne. Kyseessä siis on jonkinlainen festivaali johon osallistuu ihmisiä todella paljon ympäri Hokkaidoa ja Japania. Tod. näk. lähtö olisi perjantaina ja matkustus tapahtuisi junalla opiskelijabudjetilla. Majoituksesta ei ole vielä mitään tietoa ja ulkona nukkuminen taitaa olla hieman hankalaa sillä viikonlopun säätiedotus ei ole niitä kaikkein miellyttävimpiä. Mutta eiköhän sitä aina jotakin keksi ja muutenkin turhaa antaa tällaisten turhien pikkuasioiden, kuten majoitus, häiritä viikonlopun suunnittelua. Ja kyllähän sitä aina pari yötä sateessa seisoo jos on tarvis. Eikä täällä taida olla yökerhoissakaan mitään pahempia aukiolorajoituksia jos on pakko sisälle päästä. Huomenna olisi ilmeisesti tarkoitus suunnitella matkan yksityiskohtia hieman paremmin.

Etsiessäni infoa tuosta festivaalista tajusin että Sapporossa on 2007 hiihdon MM-kilpailut. Lisäksi muutamaa viikkoa aikaisemmi tuolla on Sapporo Snow Festival. Näyttää siltä että tuo kaupunki on tulossa todella tutuksi. Niin ja muistakaapa katsella perjantaisin 21:00 Nousevan auringon Kajo. Pilotti esitettiin myös p2pTV:ssä joten pääsin itsekkin katselamaan sen. Kajo on tullut vanhaksi eikä sen huumori enää pahemmin naurattanut mutta tuleehan tuossa jotakin Japaniin liittyvää kuitenkin.

Niin ja se kaikkein tärkein. Vihdoin ja viimein sain internetin myös asuntolalle asti. Naapuri (jolla on pakosti elämä, koska näkyy todella harvoin) on hommannut suhteellisen nopean letkun. Vedimme sitten hänen huoneestaan nimellistä kuukausimaksua vastaan letkun minun huoneeseeni ja kytkin sen kiinni halpaan WLANin sisältävään karvalakkireitittimeen. Bitti rupesi virtaamaan lähes samalla sekuntilla ja yhteydenpito Suomeen helpottui kummasti - helppoa kuin heinän teko.

Nyt tulee hieman avautumista Japanilaisesta yhteiskunnasta ja tämän maan erikoisuuksista.

Japanin työttömyysprosentti on ~4.1% (OECD 2006-03). Käytännössä tämä tarkoittaa melkein täystyöllisyyttä vaikka nuorisolla kuulemma onkin vaikeuksia löytää työpaikkoja. Eli asiat on ihan hyvällä mallilla, _MUTTA_ jos perinteinen Japanilainen yritysjohtaja olisi kuin minä, niin työttömyysprosentti moninkertaistuisi välittömästi. Ihmisiä on palkattu tekemään todella turhia töitä tai sitten se normivaihtoehto että ihmisiä on palkattu liikaa. Koululla tehdään nyt remonttia ja välillä tulee työmiehiä todella suuri lauma vastaan. Pari kantaa jotakin randomsälää ja loput seuraavat perässä.

Sitten liikennekulttuurista. Eikö löydy parkkipaikkaa tai et jaksa etsiä? Ei häätää. Hätävilkut päälle ja jätät autosi ajoradalle tai jalkakäytävälle kun lähdet hoitamaan asioitasi - autoa ei tarvitse edes sammuttaa siksi kun olet poissa. Niin ja jos poliisit tulee vastaan vilkut päällä niin siitä ei kannata välittää. Punaisten valojen vilkuttelu tarkoittaa kuulemma sitä että poliisi partioi sillä hetkellä...

Jos työpaikallasi olisi radio ja siinä soitettaisiin aina samaa kanavaa niin kuinka nopeasti rupeaisit selailemaan asekauppojen kuvastoja ja katselemaan korkeita rakennuksia vähän eri asenteella? Entä jos se radiokanava soittaisi aina samaa kappaletta? Tai sanotaan että toi kappale olisikin mainos ja vielä harvinaisen ärsyttävä sellainen. Nimittäin paikallisessa Ralse Martissa on lihatiskillä ollut poppikone jo siitä asti kun tähän maahan saavuin ja siinä on soinut jatkuvasti loopilla chingis ghania mainostava laulu. ジンギスカン (jingisukan) oli siis se lammasta+rehuja -grillaus.

Tällaista tällä kertaa. Lukukausi puolessa välissä ja ensimmäinen (yllätys)tentti on jo takana. Kyllähän luennoitsija siitä varmaan mainitsi mutta saattoi mennä hieman ohi. Ensi viikon maanantaina elektroniikan tentti ja sitten harkkatöitä pitäisi kait väsätä pari kappaletta. Sapporossa olisi tarkoitus käväistä piakkoin ja kesällä olisi suunnitelmissa matkustaa Japanin läpi pysähtyen isoimmissa ja mielenkiintoisimmissa paikoissa.