Sunday, January 21, 2007

 

Loppu on lähellä

'Es' geht alles vorüber, es geht alles vorbei, erst geht der Fü... jne jne"

Varasin ja maksoin lentolipun Suomeen. Lähden Naritasta 2007-04-06 11:00 ja laskeudun noin 9 tuntia myöhemmin Helsinki-Vantaan lentokentälle eli noin kello 15:20. Kakkua olisi lusittavana siis vielä 2.5 kuukautta joista Kitamissa hieman yli 1.5 kuukautta. Ensi viikolla pitäisi käydä ostamassa lentoliput Etelä-Koreaan. Sinne olisi näillä näkymin tarkoitus lähteä maaliskuun 24. päivä ja paluu Tokioon olisi huhtikuun 1. päivä. Viisumi vanhenee tosin maaliskuun 29. päivä mutta sillä ei ole väliä koska käyn välillä Seoulissa ja paluu japaniin tapahtuu ns. "turistiviisumilla".

Nyt pitäisi alkaa opiskelemaan korean alkeita ja sitä varten sain Kimiltä nivaskan korean kielisiä fraaseja. Ongelma tosin on että nuo ovat japanilaisille tarkoitettu joten esimerkkilauseet on joko kirjoitettu hangulilla tai sitten katakanalla - hangulia en osaa lukea ja katakana soveltuu vieraiden kielien kirjoittamiseen lähes yhtä hyvin kuin japanilainen nainen auton rattiin... Eli vähän näyttää siltä että en koreaa osaa yhtään kun sinne menen ja joudun turvautumaan joko japaniin tai englantiin... Ihan kuin parissa kuukaudessa jotakin kerkeäisikin oppia...

Parin viikon aikana on taas tapahtunut vaikka mitä. Koulutkin alkoivat taas tällä viikolla ja heti onnistuin lintsaamaan mekatroniikan luennolta. Tosin en tiennyt ne oli siirretty tiistaille ja toisaalta en olisi varmaan mitään tajunnutkaan. Kohta alkaisi kait harkkatöiden kirjoittaminen ja sitten Aasian kulttuurin kurssi alkoi nettikurssina josta tulee osaltaan aika paljon työtä.

Lisäksi olisi kaiketi tarkoitus jotkin pienet Suomi pippalot järjestää. Perinteistä suomalaista safkaa eli perunoita ja jokin jauhelihakastike tai vastaava ja sen jälkeen parit 4 litran viinapullot pöytään. Aikataulusta ei vielä mitään tietoa mutta ehkä tässä joskus. Ensi lauantaina olisi 国際交流センターn (International Center) järjestämä laivamatka katsomaan jäitä tai jotakin. Varmaan todella mielenkiintoista ja ennennäkemätöntä.

Kuvagalleriaa päivittelen parhaillaan ja lisää kuvia kesäloman reissusta tulee pikkuhiljaa. Ehkä ensiviikolla on taas kaikki kuvat netissä.

Nippon kuittaa. o/

Monday, January 08, 2007

 

Gaijin smash II

Edellisestä postauksesta ei ole edes viikkoa ja heti kirjoitan toista. Mitäköhän seuraavaksi? Varmaankin pistän valokuvia postauksien sekaan! Olen tulossa kipeäksi...

Lauantaina tuli lähdettyä kaupungille erään kanadan intialaisen ja näiden parin muun suomalaisen kanssa. Aluksi parin tunnin yakiniku tabenomihoudai (jokohan kaikki tuon sanan osaa...) ja sen jälkeen noin tunti bilistä ja oluet hilavitkutinbaarissa (nimettiin tuollaiseksi koska siellä on todella paljon kaikkea mielenkiintoista krääsää). Tämän jälkeen mietittiin jatkopaikkaa ja päätettiin käydä 2005 vuoden suomivaihtareiden jonkinlaisessa vakipaikka katsastamassa ja olisiko Mikan jättämä botorukiipu vielä tallessa.

Ensivaikutelma baarista vaikutti hieman kalliihkolta. Siisti yleisvaikutelma, kalliin näköisiä pulloja esillä ja ei muita asiakkaita lauantai-iltana vihjasi jotakin paikan hintatasosta. Pienen epäröinnin jälkeen tiedustelimme paikan olutvalikoimaa joka osottaitui yllättävän laajaksi. Vain pari japsimerkkiä ja loput ulkomailta ja kaikkein pahimmat jenkkilitkutkin taisivat puuttua. Ei paha, ei paha... Hetken aikaa istuttuamme paikoillamme kysäisin Mikan noin 1.5 vuotta aiemmin tuonne jättämästä pullosta. Sitten alkoi tapahtumaan: baarimikon kiinnostus meitä kohtaa nousi todella paljon ja innokas kysely ja menneiden muistelu alkoi. Kaivoi lopulta Mikan vanhan viskipullon jostakin jemmasta. Normaalisti botorukiippuja ei kauhean montaa kuukautta säilytetä mutta näköjään poikkeuksia tehdään.

Hetkisen kuluttua hän ilmoittikin että soitti isänsä, paikan omistajan, paikalle joka saapuisi ihan hetken kuluttua. Meni muutama minuutti ja vanhahko setä saapui baariin ja istuutui välittömästi meidän pöytään. Tässä vaiheessa jo pystyi aavistelemaan että illasta tulee halvahko. Heti ensitöikseen hän esittäytyi ja tilasi jonkin kuohuviinipullo pöytään ja kehoitti että "juokaa, olkaa hyvät." Hetken aikaa hän muisteli menneitä ja kyseli meistä vähän kaikkea. Sitten hän kehotti koko seuruetta siirtymään saman talon yläkertaan jossa on hänen toinen baarinsa. Siellä meille tarjoiltiin jotakin punaviiniä josta en normaalisti välitä mutta oli tällä kertaa epä-pahaa (vältän sanaa hyvä viinien kanssa). Jonkin verran randomkeskustelua jonka jälkeen hän palasikin kotiinsa ja maksoi koko porukan laskun, jätti meidät ja sanoi että ilta ei tule maksamaan mitään. Pitänee käydä toistekkin tuolla. Gaijin smash.

Jos Suomessa on lumet hukassa niin ne on satanut tänne Kitamiin. Saatte tulla hakemaan täältä jos on tarvetta. On kuulemma ihan normaalia että täällä on montakymmentä senttiä lunta mutta ei kuulemma ole normaalia että se kaikki sataa näin nopeasti.

Valkoinen Kitami kuittaa. o/

Thursday, January 04, 2007

 

新年祭

28. päivä menin nukkumaan ja ulkona satoi lunta. 29. päivä heräsin ja ulkona satoi vieläkin lunta. Tämähän voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: maassa on lunta ja sitä on paljon.

Sapporoon piti lähteä ja mitään alkuvalmisteluja ei ollut tehty. 大雪 (ooyuki - lumimyrsky) piti huolen siitä että matka linja-autoasemalle ei ole mikään triviaali. Lunta oli joka paikassa noin 30 cm ja käytännössä matka piti tehdä kävellen sillä puolessa välissä piti käydä parit DVD:t pudottamassa vuokraamoon. Jälkiviisasteluna olisi tietenkin pitänyt napata taksi mutta eipä sitä silloin tajunnut. Maihareitakaan ei viitsinyt jalkaan pistää rakkojen pelossa joten matkalla jalat kastuikin ihan kivasti. Bussissa istuessa alkoikin ilmetä flunssan ensioireita...

Sapporossa tosin oli ihan hienot kelit. Lunta ei ollut tullut käytännössä yhtään joten kaikki kadut olivat sulia. Ensimmäinen ilta Sapporossa meni erästä nettituttua treffatessa. Syömään ja sitten johonkin sporttibaariin jossa oli mukavan laaja olutvalikoima. Ihan jees ilta. Japaniksi pystyy jo keskustelemaan melko sujuvasti: pystyy ilmaisemaan itseään jo suhteellisen monipuolisesti ja sanakirjaan ei tarvitse turvautua kauhean paljoa. Ihan jees ilta jos sitä ei oteta huomioon että flunssa oli tulossa.

Toisena aamuna herätessä olikin aika tuskainen olo. Nenä tukossa ja ei meinannut päästä millään liikkeelle. Mitään ohjelmaa ei ollut tiedossa joten äkkiä jotakin ruokaa napaan ja erääseen isoon tavarataloon jossa sai olla sisätiloissa. Eksyinkin erääseen todella suureen kirjakauppaan jossa meni useampi tunti selatessa mielenkiintoisia kirjoja. Tällä hetkellä pystyn lukemaan kanjeja noin 600 joten kirjoistakin saa jotakin selvää ja niistä on mielekästä opiskella kieltä kun ei ihan joka sanaa tarvitse sanakirjasta tarkistaa. Mukaan tarttui pari kanji-kirjaa jotka olisi tarkoitus selata läpi tässä joskus. Illalla ei jaksanut käydä kuin parilla kaljalla ja sitten nukkumaan.

Vuoden vikana päivänä herääminen ei ollut enää niin tuskaista. Päivä meni kaupungilla pyöriessä ja illalla oodoorikoueniin seuraamaan Countdown Sapporo 2007 tapahtumaa. Random juontoja, musiikkia ja sen sellaista. Väkeä oli kuin pipoa sillä lämpötila oli vain vähän pakkasen puolella ja luntakaan ei pahemmin satanut. Illan päätteeksi baareja kiertelemään ja joskus aamun koitteessa nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Vuoden ensimmäisenä päivänä suunnistin 篠路:n (shinoro - sapporon lähiö) suntaan jossa Masashi-sanin vanhemmat asuivat. Tarkoituksena oli viettää yksi yö Masashin porukoiden luona: ns. home stay joka on aasiassa suhteellisen yleistä. Pienen arpomisen jälkeen pääsin vihdoin ja viimein perille. Aluksi perusnormaalit esittäytymiset ja muut muodollisuudet. Tämän jälkeen Masashin äiti innostui valmistamaan kaikenlaisia perinteisiä japanilaisia ruokia. Aina kun luulin että nyt on syömiset syöty niin heti kannettiin uutta ruokalajia eteen... Uudenvuoden rientojen takia kaikki olivat hieman väsyneitä joten kauhean pitkään ei illalla hereillä oltu.

Seuraavana aamuna suhteellisen aikaisin hereille ja Masashin äittee oli valmistanut hienon pihviaamiaisen... Ei paha, ei paha... Sitten kaupungille pyörimään. Ohjelmassa paluulipun ostaminen ja satunnaista sekoilua kaupungilla. Lähinnä tuli katseltua erilaisia kauppoja ja lopulta vierailtua eräässä kahvilassa. Toiseksi viimeisellä bussilla takaisin Kitamiin toteamaan että Japani on kehitysmaa. Eivät saa edes kävelyteitä lumesta puhtaiksi...

Taas tuli tehtyä havaintoja Sapporosta ja japanilaisista yleensä. Oodoorikouen oli herännyt henkiin. Viime reissulla se oli autio ja pimeä. Nyt siellä oli kaikenlaisia valohärpäkkeitä ja ihmisiäkin siellä hortoili. Kiinalaisia turisteja oli todella paljon liikkeellä. Japsityttöjä en ymmärrä: tuntuu että käyttävät kesällä enemmän ja peittävämpiä vaatteita kuin talvella. Minihameita ja sellaisia lyhkäisiä farkkushortseja näkyi todella paljon. Eihän tuo tietty minua haittaa mutta ei tarvitse sitten valittaa jos on kylmä. Eräskin keskustelu meni jotenkin näin: "Onpas nyt kylmä." - "No ei oikeastaan." - "Onpas!" - "Ööh... No miksi sitten pukeudut noin?" - "Mutta kun... *mutinaa*".

Valokuvia tulee ehkä tällä viikolla.

Talvinen Kitami kuittaa o/

This page is powered by Blogger. Isn't yours?