Monday, February 26, 2007
Lähes normiviikonloppu
Viikonlopun suunnitelmat: Perjantaina kiertelemään kaupungille ja mahdollisesti parin tutun baarissa kääntymään, lauantaina se live keikka ja sunnuntaina raporttien kirjoitusta. Eli viikonlopun ei olisi pitänyt kauheasti normaalista poiketa.
Toisin kuitenkin kävi. Perjantaina aamulla herätessä oli harvinaisen tuskaista päästä ylös. Vaivauduin kuitenkin koulun ruokalalle syömään ja koululle päästyä olo heikkeni suhteellisen nopeasti. Tuolloin oli vielä epäselvää johtuiko tolkuton hikoulu ja kuumotus siitä että jututin paria tuttua tyttöä vai siitä että olin tulossa kipeäksi. Koulun kirjastossa nettiä surffatessa, raportteja kirjoittaessa ja blogin kanssa säätäessä yskiminen ja kurkun käheys vain pahenivat.
Mitä pidemmälle iltaa kohtiin mentiin sitä vähemmän motivoi tehdä yhtään mitään. Joskus kymmenen jälkeen kun ei meinannut enää pystyssä pysyä päätin mennä ihan suosiolla nukkumaan. Seuraavan kerran olin hereillä noin neljän aikaan yöllä kun heräsin siihen että tärisin ja palelin hikisenä. Kuumemittariin olisi varmaan saanut kellotettua ihan kivat lukemat. Burana naamaan ja unien jatkamista. Lauantai menikin sitten nukkuessa parin tunnin pätkissä ja torkkujen välillä sängyssä koomatessa. Onneksi sain sentään syötyä ja juotua suhteellisen hyvin joten toipuminen pikkasen nopeutuu.
Viikonlopun saldoa: Lauantaina tuli missattua se live-keikka jossa erään puolitutun piti esiintyä ja sen jälkeinen yakiniku (焼肉 - paikallinen sana grillaukselle) juhla johon olin saanut erikoiskutsun. Lisäksi illan aikana oli tullut pari puhelua ja vastaajasta löytyi viesti jossa naisääni sanoo: "Hi マルコ. 今downtownで飲んでいます．downtownに行って下さい．じゃね〜． bye bye, see you rater". Vapaa käännös: "Moi Marko (Japsit ei osaa lausua minun nimeä. Aina vääntävät Markun Markoksi joka sattuu olemaan täällä tytön nimi.), olen nyt Downtownissa (venäläisten tuttujen baari) juomassa. Tule tänne. Moi moi. Nähdään kohta." En tuota äänestä tunnistanut ja numero josta puhelu tuli oli outo. En nyt heti osaa arvata kuka tyttö tuo olisi... Mihinköhän sitä on taas numeroa tullut leviteltyä... Sunnuntaina Masashi-san soitti ja pyysi tulemaan koulun musakerhon keikalle jossa se itsekkin esiintyisi jonnekkin päin keskustaa ja sen jälkeen kaiketi jatkoille. Eipä jaksanut tuonnetkaan lähteä, kun jo matka läheiselle 7/11:lle pisti puuskuttamaan ja hikoiluttamaan aika pahasti... Jos jotain positiivista pitäisi viikonlopusta keksiä niin rahaa ei kulunut käytännössä yhtään. Mutta eipä sillä nyt niin väliä kun vuoden aikana tuhlailtu paljon vähemmän mitä alunperin suunnitteli...
Eli olisi ollut lähes normiviikonloppu jos en olisi sairastellut. Japanin reissulla ei nyt ihan tolkuttomasti ole mitään sairasteluja tai tapaturmia käynyt. Elokuussa oli toki se nilkan nyrjäyttäminen mutta siitä oli loppupeleissä yllättävän vähän harmia. Piti vähän varovaisemmin ottaa hetken aikaa mutta loppupeleissä ei se aivan kauheasti hidastanut. Sitten uutenavuotena Sapporossa lievää kuumeflunssailua mutta se oli pientä tähän viikonloppuun verrattuna. Ja sitten parit random sunnuntait pitkin vuotta on otettu hieman hiljaisemmin lauantaina nautittujen pilaantuneiden elintarvikkeiden johdosta (ei mitään muutakaan syytä keksi...) mutta ei siitä sen enempää...
Lonkeromaa kuittaa o/
Toisin kuitenkin kävi. Perjantaina aamulla herätessä oli harvinaisen tuskaista päästä ylös. Vaivauduin kuitenkin koulun ruokalalle syömään ja koululle päästyä olo heikkeni suhteellisen nopeasti. Tuolloin oli vielä epäselvää johtuiko tolkuton hikoulu ja kuumotus siitä että jututin paria tuttua tyttöä vai siitä että olin tulossa kipeäksi. Koulun kirjastossa nettiä surffatessa, raportteja kirjoittaessa ja blogin kanssa säätäessä yskiminen ja kurkun käheys vain pahenivat.
Mitä pidemmälle iltaa kohtiin mentiin sitä vähemmän motivoi tehdä yhtään mitään. Joskus kymmenen jälkeen kun ei meinannut enää pystyssä pysyä päätin mennä ihan suosiolla nukkumaan. Seuraavan kerran olin hereillä noin neljän aikaan yöllä kun heräsin siihen että tärisin ja palelin hikisenä. Kuumemittariin olisi varmaan saanut kellotettua ihan kivat lukemat. Burana naamaan ja unien jatkamista. Lauantai menikin sitten nukkuessa parin tunnin pätkissä ja torkkujen välillä sängyssä koomatessa. Onneksi sain sentään syötyä ja juotua suhteellisen hyvin joten toipuminen pikkasen nopeutuu.
Viikonlopun saldoa: Lauantaina tuli missattua se live-keikka jossa erään puolitutun piti esiintyä ja sen jälkeinen yakiniku (焼肉 - paikallinen sana grillaukselle) juhla johon olin saanut erikoiskutsun. Lisäksi illan aikana oli tullut pari puhelua ja vastaajasta löytyi viesti jossa naisääni sanoo: "Hi マルコ. 今downtownで飲んでいます．downtownに行って下さい．じゃね〜． bye bye, see you rater". Vapaa käännös: "Moi Marko (Japsit ei osaa lausua minun nimeä. Aina vääntävät Markun Markoksi joka sattuu olemaan täällä tytön nimi.), olen nyt Downtownissa (venäläisten tuttujen baari) juomassa. Tule tänne. Moi moi. Nähdään kohta." En tuota äänestä tunnistanut ja numero josta puhelu tuli oli outo. En nyt heti osaa arvata kuka tyttö tuo olisi... Mihinköhän sitä on taas numeroa tullut leviteltyä... Sunnuntaina Masashi-san soitti ja pyysi tulemaan koulun musakerhon keikalle jossa se itsekkin esiintyisi jonnekkin päin keskustaa ja sen jälkeen kaiketi jatkoille. Eipä jaksanut tuonnetkaan lähteä, kun jo matka läheiselle 7/11:lle pisti puuskuttamaan ja hikoiluttamaan aika pahasti... Jos jotain positiivista pitäisi viikonlopusta keksiä niin rahaa ei kulunut käytännössä yhtään. Mutta eipä sillä nyt niin väliä kun vuoden aikana tuhlailtu paljon vähemmän mitä alunperin suunnitteli...
Eli olisi ollut lähes normiviikonloppu jos en olisi sairastellut. Japanin reissulla ei nyt ihan tolkuttomasti ole mitään sairasteluja tai tapaturmia käynyt. Elokuussa oli toki se nilkan nyrjäyttäminen mutta siitä oli loppupeleissä yllättävän vähän harmia. Piti vähän varovaisemmin ottaa hetken aikaa mutta loppupeleissä ei se aivan kauheasti hidastanut. Sitten uutenavuotena Sapporossa lievää kuumeflunssailua mutta se oli pientä tähän viikonloppuun verrattuna. Ja sitten parit random sunnuntait pitkin vuotta on otettu hieman hiljaisemmin lauantaina nautittujen pilaantuneiden elintarvikkeiden johdosta (ei mitään muutakaan syytä keksi...) mutta ei siitä sen enempää...
Lonkeromaa kuittaa o/
Friday, February 23, 2007
Normikuukausi
Enpäs olekkaan blogannut kuukauteen. Tosin olen kyllä suunnitellut kirjoittavani mutta eipä ole vaan jaksanut. Mahdollisia otsikoita olisivat voineet olla "Kaasua, komisario Palmu", "Jäätävää menoa", "Gaijin smash - howto", "札幌雪祭り", jne, jne.
Kitamissa tuli tässä joskus kuukausi sitten ruumiita. Kaasuputket vuotivat ja 3 henkilöä taisi kuolla kaasumyrkytykseen. Kitamin katukuvassa tämä näkyi siten että kaasuyhtiön henkilökunta porasi katuun reikiä ja otti kaasunäytteitä.
国際交流センター (KV-keskus) järjesti tässä taannoin matkan katselemaan jäitä. Aamulla oli suhteellisen aikaisin lähtö kohti Abashiriä ja sieltä mentiin laivoilla ajelemaan jäiden keskelle. Hurjan mielenkiintoista. Lauvamatkan aikana jokin TV-kanava haastatteli meitä vaihtareita mutta en sitten tiedä selvisikö kuvamateriaali ikinä telkkariin asti. Jäiden katselemisen jälkeen mentiin museoon jossa oli ... [tähän väliin tauko jotta jännitys säilyisi pidemmälle] ... jäätä! Kyllä! Japsit tekevät jäästäkin bisneksen. Ihmiset maksavat jotta näkevät jäätä...
Sapporossakin tuli käytyä 雪祭り:a (yukimatsuri - lumifestivaali) katsomassa. Tosin meinasin reissu loppua jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdin kämpiltä vähän myöhässä ja jouduin juoksemaan jonkin matkaa jotta kerkeäisin Sapporon bussiin ajoissa... Tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä vaan mukaan lähti myös Raahesta tullut Ville. Sapporossa oli taas normisuunnitelma: toisinsanoen ei kummempia suunnitelmia vaan aamuun asti kaupungilla hengailua ja sitten halpaan kapselihotelliin yöksi. Seuraavana päivänä Ville palasi Kitamiin mutta tapasin kaupunkiin saapuneet Korean vaihtarit. Heidän kanssaa hieman turisteilua, izakayaan pikainen nomihoudai ja sitten niiden pitikin jo palata hotellilleen jonka olivat varanneet jostakin hyvin kaukaa ja kalliilla. Amatöörit. Itse jatkoin aamuun asti eräässä discoteekin tapaisessa ja taas halpaan kapselihotelliin yöksi.
Onhan tässä tehty viimeaikoina paljon muutakin mutta jaksa kaikista kissanristiäisistä kirjoittaa sillä postaus kasvaisi silloin turhan isoksi...
Olemalla gaijin (外人 - muukalainen) saa japanissa hyvin paljon bonusta verrattuna kantaväestöön. Asiat sujuvat yleensä helposti, uusia tuttavuuksia saa nopeasti ja muutenkin ihmiset suhtautuvat (yleensä) normijapsiin verrattuna enemmän kunnioittavasti tai jotakin. Ei nyt ihan noin mutta kohtelu on erilaista suomalaiselle ja japanilaiselle. Hankala selittää mutta jotenkin noin. Toisaalta toisenlainenkin ääripää on olemassa. Gaijineilla on joskus hankalempi päästä tiettyihin harvoihin paikkoihin ja humalaisten, ärsyttävien ja kaikinpuolin mielenkiinnottomien henkilöiden huomion saa turhankin helposti. "Katsokaa! Neekeri!"
Gaijin smash on taaseen ulkomaalaisena saatava huomattavan suuri etu joka ei missään tapauksessa tai erittäin harvoin onnistuisi Japanilaiselta. Esim. menen johonkin random kuppilaan. Siellä joku liikemies haluaa harjoitella englantia/puhua ulkomaalaiselle/näyttää että on rahaa ja siinä sivussa tarjoaa koko illan aamuun asti ja kierretään baareja joihin ei paikkojen hintatason takio olisi muuten mitään asiaa. Muutaman kerran tässä onnistuttu. Asiaa helpottaa jos on yksin liikkeellä ja omaa edes jonkinlaisen kielitaidon.
Pari raporttia pitäisi kirjoittaa ja maanantaina olisi eräs verkkotentti mutta sen lisäksi ei ole enää koulun kanssa mitään tekemistä. Edessä olisi nytten 3 viikkkoa vapaa-aikaa Kitamissa ja sen jälkeen Sapporon, Tokion ja Seoulin kautta Helsinkiin. Huomenna olisi eräs live-konsertti johon lupauduin menemään mutta sen lisäksi ei vielä ole kauheita suunnitelmia. Tod. näk. läksiäiset on joskus vikalla Kitamin viikolla ja sitten ne Suomi-pippalot pitäisi järjestää tässä joskus.
Niin joo. Kitamissa on alkaneet lumet sulamaan. Päivisin ollaan plussan puolella vaikka öisin onkin vielä aika kylmä. Kuukausi ja lunta ei enää välttämättä olekkaan. Tokiossa ja muissa kaupungeissa lämpötilat on jo aika korkealla ja Etelä-Japanissa sakura alkaa kukkimaan kohta puolin.
Keväinen (?) Kitami kuittaa o/
Kitamissa tuli tässä joskus kuukausi sitten ruumiita. Kaasuputket vuotivat ja 3 henkilöä taisi kuolla kaasumyrkytykseen. Kitamin katukuvassa tämä näkyi siten että kaasuyhtiön henkilökunta porasi katuun reikiä ja otti kaasunäytteitä.
国際交流センター (KV-keskus) järjesti tässä taannoin matkan katselemaan jäitä. Aamulla oli suhteellisen aikaisin lähtö kohti Abashiriä ja sieltä mentiin laivoilla ajelemaan jäiden keskelle. Hurjan mielenkiintoista. Lauvamatkan aikana jokin TV-kanava haastatteli meitä vaihtareita mutta en sitten tiedä selvisikö kuvamateriaali ikinä telkkariin asti. Jäiden katselemisen jälkeen mentiin museoon jossa oli ... [tähän väliin tauko jotta jännitys säilyisi pidemmälle] ... jäätä! Kyllä! Japsit tekevät jäästäkin bisneksen. Ihmiset maksavat jotta näkevät jäätä...
Sapporossakin tuli käytyä 雪祭り:a (yukimatsuri - lumifestivaali) katsomassa. Tosin meinasin reissu loppua jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdin kämpiltä vähän myöhässä ja jouduin juoksemaan jonkin matkaa jotta kerkeäisin Sapporon bussiin ajoissa... Tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä vaan mukaan lähti myös Raahesta tullut Ville. Sapporossa oli taas normisuunnitelma: toisinsanoen ei kummempia suunnitelmia vaan aamuun asti kaupungilla hengailua ja sitten halpaan kapselihotelliin yöksi. Seuraavana päivänä Ville palasi Kitamiin mutta tapasin kaupunkiin saapuneet Korean vaihtarit. Heidän kanssaa hieman turisteilua, izakayaan pikainen nomihoudai ja sitten niiden pitikin jo palata hotellilleen jonka olivat varanneet jostakin hyvin kaukaa ja kalliilla. Amatöörit. Itse jatkoin aamuun asti eräässä discoteekin tapaisessa ja taas halpaan kapselihotelliin yöksi.
Onhan tässä tehty viimeaikoina paljon muutakin mutta jaksa kaikista kissanristiäisistä kirjoittaa sillä postaus kasvaisi silloin turhan isoksi...
Olemalla gaijin (外人 - muukalainen) saa japanissa hyvin paljon bonusta verrattuna kantaväestöön. Asiat sujuvat yleensä helposti, uusia tuttavuuksia saa nopeasti ja muutenkin ihmiset suhtautuvat (yleensä) normijapsiin verrattuna enemmän kunnioittavasti tai jotakin. Ei nyt ihan noin mutta kohtelu on erilaista suomalaiselle ja japanilaiselle. Hankala selittää mutta jotenkin noin. Toisaalta toisenlainenkin ääripää on olemassa. Gaijineilla on joskus hankalempi päästä tiettyihin harvoihin paikkoihin ja humalaisten, ärsyttävien ja kaikinpuolin mielenkiinnottomien henkilöiden huomion saa turhankin helposti. "Katsokaa! Neekeri!"
Gaijin smash on taaseen ulkomaalaisena saatava huomattavan suuri etu joka ei missään tapauksessa tai erittäin harvoin onnistuisi Japanilaiselta. Esim. menen johonkin random kuppilaan. Siellä joku liikemies haluaa harjoitella englantia/puhua ulkomaalaiselle/näyttää että on rahaa ja siinä sivussa tarjoaa koko illan aamuun asti ja kierretään baareja joihin ei paikkojen hintatason takio olisi muuten mitään asiaa. Muutaman kerran tässä onnistuttu. Asiaa helpottaa jos on yksin liikkeellä ja omaa edes jonkinlaisen kielitaidon.
Pari raporttia pitäisi kirjoittaa ja maanantaina olisi eräs verkkotentti mutta sen lisäksi ei ole enää koulun kanssa mitään tekemistä. Edessä olisi nytten 3 viikkkoa vapaa-aikaa Kitamissa ja sen jälkeen Sapporon, Tokion ja Seoulin kautta Helsinkiin. Huomenna olisi eräs live-konsertti johon lupauduin menemään mutta sen lisäksi ei vielä ole kauheita suunnitelmia. Tod. näk. läksiäiset on joskus vikalla Kitamin viikolla ja sitten ne Suomi-pippalot pitäisi järjestää tässä joskus.
Niin joo. Kitamissa on alkaneet lumet sulamaan. Päivisin ollaan plussan puolella vaikka öisin onkin vielä aika kylmä. Kuukausi ja lunta ei enää välttämättä olekkaan. Tokiossa ja muissa kaupungeissa lämpötilat on jo aika korkealla ja Etelä-Japanissa sakura alkaa kukkimaan kohta puolin.
Keväinen (?) Kitami kuittaa o/
