Japani

Tama viikko meni todella nopeasti: pari paivaa sitten oli maanantai ja kalenteri vaittaisi etta nyt on jo perjantai. Saavuin Japaniin 29.3 aamulla joten huomenna tulisi kuukausi tayteen. Tuntuu silta etta taalla olisi ollut vasta pari viikkoa. Jatkuvasti ollut jotakin tekemista joten aika tuntuu menevan todella nopeasti.

Tiistaina tuli spontaani kutsu maistelemaan Japanilaisia ohrapirtelokorvikkeita (taalla halvat oluet eivat ole oluita vaan joistakin marjoista tehtyja litkuja). Illan aikana ei kauheasti Lontooksi puhuttu vaan yritettiin parjata pelkalla Japanilla. Aika paljon jutuista meni ohi silla loppuiltaa kohden paikallisten puhenopeus nousi eksponenttiaalisesti suhteessa juotuihin kaljapulloihin.

Keskiviikkona oli hieman hankalahko paasta optoelektroniikan luennolle mutta siitakin selvittiin lopulta kunnialla lapi. Jopa tunnin jalkeen olleen pienen pistokokeen sain mielestani laskettua jollakin tavalla "sinne pain". Luentojen jalkeen kavimme ostamassa bussiliput Sapporon reissua varten. Ilmeisesti Japanissa pitaa/kannattaa bussiliput hommata etukateen silla systeemi on kaiketi hieman eri kuin Suomessa. Lomakausina kaikki matkustavat ja junat, lentokoneet ja bussit on tayteen ahdettuja ja varmistakseen paikkansa pitaa liput hankkia etukateen. En ole aivan varma asiasta mutta nain ymmarsin kun selasin nettia ja kuuntelin paikallisten hopinoita.

Torstaina kaytiin Teemun kanssa syomassa Hiron ja Kenjin asuntolalla. Olemme saaneet sumplittua sellaisen tilanteen etta voimme menna tuonne syomaan muutaman kerran viikossa/kuukaudessa jos ilmoitamme siita etukateen. Ihan kateva systeemi vaikka 800 jenia onkin hieman kallis hinta ateriasta. Toisaalta vaihtoehtona on pikanuudelit ja muut kaupan valmistuotteet. Jos tuolla kay aina silloin talloin syomassa niin saa tod. nak. aika hyvan kasityksen perinteisesta Japanilaisesta kotiruoasta. Kenji tiputti eilen myos kunnon pommin. Olin joskus aikaisemmin maininnut etta pelasin joskus aikoinaan goota. No Kenji taikoi sitten jostakin kunnon gobanin minulle. Ei mitaan halpaa vanerilautaa tai 5cm paksua "mukahienoa" viritysta vaan ~10cm paksu jalallinen lauta (kuvia kohta). Vaikka setti onkin hieman vanha ja kulunut saisi siita maksaa suomessa todella paljon. Halvimman perussetin voisi suomessa saada ~40 eurolla.

Tanaan oli koululla jonkinlainen terveydentarkastus: hoitsutati piikitti kasivartta ja otti talteen hieman verta josta sitten testataan vaikka mita. Ilmeisesti tuloksia tulee joskus tai sitten ei tule. Lisaksi sain tietaa etta noin kolmen viikon paasta pitaisi olla jossakin paikallisella ala-asteella kertomassa Suomesta. Kaytossa on videotykki joten kuvien ja videoiden esittaminen onnistuu. Hyvia ehdotuksia otetaan vastaan. Kohderyhma on noin 7-12 vuotiaita joten kauhean aitoa menoa ei ole soveliasta nayttaa (kuinkakohan moni tajuaa tamankin lauseen... ;). Pitaisi kasata sanasto tuota varten, jotta voisi jotakin muutakin sanoa kuin "フィンランドにはきれいな湖と静かな森があります。- Finrando ni ha kireina mizuumi to shizukana mori ga arimasu" (TTY:n Japaninkurssin vakiolause).

Kohtapuolin pitaisi kirjoitella asuntolasta jotakin ja kuviakin on tulossa tassa joskus. Lisaksi tiedossa olisi riipaiseva avautuminen humanismista jahka saisin ensin tehtya pari matemaattista mallia kyseisesta aiheesta. Stay tuned. Same bat-channel, same bat-time.

Perjantaina oli ne Suomijuhlat jotka luvattiin pari viikkoa sitten järjestää. Juhlissa oli kävijöitä hieman yli kymmenen ja Teemun huone oli suhteellisen täyteen ahdettu. Ohjelma koostui aluksi parin japanilaisen tytön valmistamien ruokien tuhoamisesta: lihakeittoa johon oli sekoitettua nuudeleita sekä inarisushia. Tämän jälkeen oli vuorossa Teemun speciaalia: yakisobaa+kanaa+ananasta+currya - hyvää oli. Sitten alkoikin Turkinpippurien, Fazerin sinisen sekä kaljan tuhoaminen. Fazerin sininen meni hyvin kaupaksi, mutta jostakin syystä Aasialaiset eivät tunnu tykkäävän Turkinpippureista. Outoa kansaa ovat, jos eivät moisesta herkusta välitä. Kaljaakaan eivät paria poikkeusta lukuunottamatta juoneet suomalaisittain, eli nopeasti ja paljon, vaikka koitettiin näyttää kovasti mallia. Kiva ilta oli.

Sain lauantaina aamulla kymmenen aikoihin sähköpostia Teemulta että 13:00 pitäisi olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa kylpyläreissua varten. Ensimmäinen ajatus oli että uskaltaako sitä edes nousta seisomaan eilisten juhlien jälkeen. Makoilin vielä pari tuntia sängyllä ja lopulta kampesin itseni rapusuihkuun (ravut keitetään elävältä jotta niistä tulisi hyviä - sama pätee vaihtarille). Pikaisesti nautitun ruhtinaallisen aamupalan (banaani ja lasi mehua) jälkeen olinkin lähtövalmis. Hiro ja hänen ystävänsä (Japanilaiset nimet ovat mahdottomia muistaa) saapuivat joskus yhden jälkeen asuntolalle auton kanssa ja lähdimme läheiseen kylpylään. Japanilaisilla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle automaatteja kohtaan sillä kylpylän sisäänpääsymaksu (¥500) piti maksaa automaattiin josta sitten sai lipun joka annettiin läheiselle tiskille. Myöskin kylpylän kahvila toimi samalla periaatteella.

Japanilainen onsen on hieman samanlainen kuin suomalainen sauna. Noin 45 asteisessa vedessä hilluminen vastaa suunnilleen 80 asteisessa saunassa istumista. Tekisi mieli kirjoittaa teknistä huuhaata mutten taida tai blogin lukijat (tällä hetkellä ~20 eri IP:tä päivässä ja ~100 viikossa) katoavat kuin tuhka tuuleen. Mutta joo... Japanilainen kylpylä eroaa suomalaisesta kylvystä aika paljon. Täällä peseydytään kunnolla ennen veteen menemistä ja kylpyläosastolla liikutaan pienen pyyhkeen kanssa. Miehet ja naiset on jaettu eri osastoihin ja kauniiden, nuorien ja söpöjen naisten sijasta pääsikin kylpemään ryppyisten vanhojen setien kanssa - yatta! Kylpylässä oli useita erilaisia altaita. Ehdoton suosikki oli allas jossa oli kylmää vettä. "Saunakin" tuolla oli mutta se erosi aika paljon aidosta saunasta. Saunan lämpötila oli 42°C ja ilma todella kostea. Katossa oli pienet suuttimesta josta tilaan johdettiin vesihöyryä tai jotakin vastaavaa. Kaipa asiasta mitään tietämättömät voivat tuota saunaksi väittää mutta ei tuolla ole mitään jakoa aitoa saunaa vastaan.

Paluumatkalla kävimme ostamassa The Real Drug Storesta hieman lisäravinteita. Jos aikoo tehdä jotakin muutakin kuin makoilla sängyssä ja neuloa villasukkia niin proteiinia on saatava jostakin. Japanilainen ruoka on ihan hyvää ja sillä saa nälän tapettua tehokkaasi, mutta suomalainen mies tarvitsee lihaa, paljon lihaa. Ennen kuin joku ituhippi esittää vastalauseensa ja ryhtyy selittämään rehujen ylivertaisuudesta niin painotetaan sanaa mies - kasvikset on neitejä ja metroseksuaaleja varten. Piste. Suomessa tuli syötyä todella paljon kanaa ja muita lihatuotteita mutta Japanissa tämä on vähän vaikeampaa. Täällä lihaa on ruoissa lähinnä vain koristeena joten päivittäinen proteiiniannos (~2g/kg) jää vähän vajaaksi. Toki kaupasta voisi ostaa halpaa kanaa mutta ei viitsisi pelkällä induktioliedellä valmistaa ja muutenkin siitä olisi turhan paljon vaivaa. Lisäksi paino meinaa uhkaavasti tippua alle 90 kilon. Hintaa tuollaiselle 1.2kg lisäravinnepussille tuli hieman alle ¥4000 (€30), mutta parempi tuokin kuin kuihtua kokonaan pois.

Lauantaina illalla oli ohjelmassa Kitamin yöelämään tutustuminen. Menimme ensin Hiron ja Teemun kanssa erääseen Venus nimiseen juottolaan. Tuolla tuli vastaan lukuisia tuttuja naamoja mutta nimiä ei vain muista... Pääsimme myös nauttimaan(?) Japanilaisesta komediasta mutta ei se oikeen gaijinille auennut - liekö ongelmana ollut etyylialkoholin puute vai kielimuuri. Jonkin verran joutui Japaniksi puhumaan mutta yhtään monimutkaisempien lauseiden rakentaminen on tuskaista. Ehkä kuukauden päästä sujuu jo paremmin. Kyseinen juottola meni jo hieman 12 jälkeen kiinni joten jouduttiin vaihtamaan paikkaa. Pyörimme hetken aikaa etsien sopivia anniskeluliikkeitä ja päädyimme lopulta erääseen japanilaiseen paikkaan. Tilasimme sakepullon ja tyhjensimme sitä samalla kun maistelimme perinteisiä Japanilaisia ruokalajeja. Ilta oli suhteellisen halpa: ~¥6500 neljältä hengeltä. Takaisin asuntolalle selvisimme hieman ennen neljää.

Sunnuntaina tuli nukuttua univelat pois ja iltapäivällä tuli käytyä taas koulun punttisalilla. Jos nyt jaksaisi käydä pari kertaa viikossa niin olisi ihan kiva. Sapporoon pitäisi lähteä reilun viikon päästä ja kesäloman matkailuakin on suunniteltu alustavasti. Tarkoitus olisi ilmeisesti mennä Sapporon kautta rannikolle ja sieltä veneellä tod. näk. Sendaihin. Tuolta olisi tarkoitus jatkaa junalla eteenpäin (Tokio, Osaka, Kioto) ja Okinawallakin olisi mukava käydä. Mahdollisimman halvalla olisi tarkoitus selvitä joten shinkansen ja lentäminen taitaa jäädä väliin.

Olen joko tyhmä tai Japanin osoitteissa ei ole mitään järkeä. Todennäköisesti molemmat vaihtoehdot ovat tosia. Lähdin taas lauantaina etsimään Kitamin go-kerhoa mutta ei siitä mitään tullut. Kiersin kotobuki-chon useamman kertaa läpi mutta en vain löytänyt 寿町5:sta mistään. 1, 2, 3, 4 ja 6 löytyi mutta ei 5:sta. En voi ymmärtää. Lähdin kuitenkin hortoilemaan takaisin keskustaa kohti ja matkalla löysin pari baarin näköistä paikkaa sekä keilahallin. Pitänee käydä joskus katsomassa minkälaisia nuo ovat. Ennen asuntolalle paluuta päätin käväistä hakemassa Tokyusta (東急 - paikallinen stockman) evästä. Hämmästyin suuresti kun bongasin tuolta pari länsimaalaista ihmistä. Kitami on suhteellisen syrjäinen kaupunki ja ulkomaalaiset (aasian ulkopuolelta) voi laskea kahden käden sormilla. Harmi etten kerjennyt mennä häiriköimään sillä tajusin heidän olevan länkkäreitä vasta kun olivat poistumassa kaupasta ja itse tutkin samalla pikanuudelihyllyä ostokset käsissä. Elleivät he olleet mitään random-turisteja niin tod. näk. heihin törmää uudestaan.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Hiron kanssa Kitamin suurimpaan ostoskeskukseen, Toubuun, joka sijaitsee suhteellisen syrjässä. Koska ulkona oli tyypillinen suomalainen juhannuskeli (räntäsadetta) päätimme mennä sinne polkupyörien (saimme Hirolta polkupyörän lainaksi) sijasta bussilla. Ostoskeskus oli rakennettu yhteen kerrokseen, sillä ympärillä ei ollut juurikaan muita rakennuksia ja tilaa oli paljon. Lähes kaikkea tuntui löytyvän ja ainakin ruokaosasto oli mukavan massiivinen. Jos jotakin tiettyä tuotetta ei löydä tuolta niin sitä ei kuulemma löydä koko Kitamista. Kesällä tuolla tulee vierailtua varmasti suhteellisen usein polkupyörien kanssa.

Maanantaina kävimme hakemassa muukalaiskorttimme joita meidän tulee kantaa jatkuvasti mukana. Tämän jälkeen marssimme välittömästi kännykkäkauppoihin tutkimaan eri liittymävaihtoehtoja. Täällä ei varsinaisesti osteta kännykkää vaan liittymä ja puhelin tulee kytkykauppana. Puhelimet ovat teknisesti Suomalaisia vastaavia parempia ja 3G on jo vanha juttu. Pikaisesti Vodafonen, Dokomon ja AU:n liikkeet kierrettyä päädyimme valitsemaan AU:n koska he tarjosivat 50% opiskelija-alennuksia. Itse valitsin puhelimekseni Sanyon A5514AS:n. Ominaisuuksista en ole vielä täysin selvillä mutta tuolla pystyy ottamaan kuvia ja videoita, sähköpostin lähettäminen onnistuu ja ilmeisesti löytyy jotakin internethuuhaatakin. Jos joku haluaa välttämättä soittaa minulle niin saatan ehkä vastata jos näppäilette puhelimeenne +819097597308. Normipuhelimella soittaminen on tod. näk. kalliihkoa mutta SkypeOutia käyttämällä soittaminen on melkein ilmaista.

Tiistaina oli International Coffee Hour. Nimestä huolimatta tarjolla ei ollut lainkaan kahvia vaan kylmä teetä, mehuja ja perinteisiä Japanilaisia ruokia. Paikalle oli kutsuttu KIT:n henkilökuntaa/opiskelijoita, Kitamin asukkaita sekä tietenkin uudet vaihto-opiskelijat. Tilaisuus alkoi lyhkäsillä puheilla jonka jälkeen uusien vaihtarien piti esittäytyä lyhyesti Japaniksi. Tuota on tullut jo pari kertaa harjoiteltua joten menee jo lähes rutiininomaisesti. "Hajimemashite *kumarrus*, yadda yadda yadda, yoroshiku onegaishimasu *kumarrus*." Tämän jälkeen tuhottiin sapuskat ja sen jälkeen oli vapaamuotoista keskustelua sekä mahdollisuus taiteilla origameja. Itse tein perinteisen kurjen sekä pingviinin. Molemmat onnistuivat suhteellisen hyvin siihen nähden että olen vain kerran aikaisemmin kokeillut tehdä origamia ja siitäkin on jo useampi vuosi. Japaniakin tuli käytettyä ihan kiitettävästi. Sanavarasto nyt vaan on yksinkertaisesti aivan liian pieni yhtään monimutkaisempaan keskusteluun mutta eiköhän muutaman kuukauden päästä osaa jo paljon paremmin.

Jos joku haluttaa lähettää minulle postia niin

Markku Jarvela
Hokuen-ryo
111-2 Toryo-cho
Kitami-shi
Hokkaido
JAPAN
090-0061

osoitteen tilalle ja tarvittava määrä postimerkkejä niin pitäisi tulla perille.

〒０９０−００６１
北海道北見市東陵町１１１−２
ヤルベラマルク

Tuossa olisi sama Japaniksi. Jos joku haluaa tulla Suomesta asti käymään ja löytää ylläolevien osoitteiden avulla perille niin lupaan tarjota hienon sushiaterian ja sen verran juotavaa, että isompikin mies rupeaa horjumaan. :)

Galleriassa on muutama uusi kuva. Pitäisi jaksaa kuvailla koulua, asuntolaa ja lähiseutua mutta ei ole vaan saanut aikaisiksi. Ehkä tässä joskus. Sapporoon olisi tarkoitus lähteä käymään ensi kuun alussa ja siellä pitäisi olla 3 yötä (to, pe ja la).

Tama viikko meni aika pitkalti koululla pyoriessa eika mitaan tavattoman ihmeellista tapahtunut. Kaikki kurssit ovat viimeinkin alkaneet ja alkaa pikkuhiljaa havainnoillistamaan mihin tulee opiskelut priorisoitua. Kavin hyvaksyttamassa opintosuunnitelman proffalla joka huomauttikin etta saatoin valita hiukan liikaa kursseja. Toisaalta nyt voi hyvalla omatunnolla jattaa muutamat hankalilta tuntuvat tai muuten vaan mielenkiinnottomat kurssit kesken.

Tiistaina tuli tehtya tutkimusmatka itaan pain. Lahdin kavelemaan paakatua pitkin mutta aivan kauhean pitkalle en paassyt ennen kuin vastaan tuli traktorikauppa (kuvia tulee kohta). Onhan Kitami Japanin mittakaavassa ehkä vähän pöndeä ja hieman (lukuohje: todella) syrjässä mutta ei tämä silti Suomen mittakaavassa mikään kauhean pieni kaupunki ole. Lisäksi täällä on ympärillä paljon kansallispuistoja ja vastaavia nähtävyyksiä joissa tulee varmasti vierailtua jossakin vaiheessa. Käännyin kuitenkin traktorikaupan kohdalla takaisin ja kolusin mielenkiintoisen näkoiset kaupat läpi. Loysin mm. Kitamin suurimman hyakuen shopin (sadan jenin kauppa), jossa lähes kaikki tuotteet maksaa 100 jeniä (+5 jeniä veroja, mutta kuka tuota laskee). Tuo on ehka Tiimarin ja Vapaavalinnan sekoitus: oikeasti hyodyllistä tavaraa halvalla. Lisäksi lOysin HardOff nimisen kaupan joka keskittyy bonkin (vanhan elektroniikan) myyntiin. Hintataso vaikutti alhaiselta ja valikoimissa tuntui olevan kohtuullisen laadukasta tavaraa. Retroilijoille tuolla on paljon tarjottavaa: monta laatikkoa taynna vanhoja SNES peleja seka antiikkisia konsoleita. Loysin lisäksi kurukuru sushi -ravintolan sekä pieniä kenkiä myyvän kaupan. Lisaksi vastaan tuli myos paikallinen lukio josta voi bongailla koulupukuja. ;)

Keskiviikkona tuli jumitettua koululla oikein kunnolla eikä mitään kummempaa tapahtunut. Torstaina oli tarkoitus lähteä etsimaan Kitamin go-kerhoa, mutta koska koululla viimeiset luennot venyivät lahes kuuteen asti ja ulkona satoi vettä, päätimme lähtea Teemun kanssa katsastamaan tiistaina bongattu sushiravintola. Ravintola on tyypillinen Japanilainen ravintola, jossa mennaan istumaan ja edessä kulkee liukuhihnalla erilaisia ruoka-annoksia ohitse. Tässä tapauksessa lähinnä erilaisia sushi-annoksia vaikka linjastolla pyorii myos jalkiruokia ja satunnaisia ramenannoksia. Kuumaa vettä sai hanasta ja siihen sai itse sekoittaa teetä. Olin kerran aikaisemmin syonyt Japanissa sushia ja virheistä oppii. Koitin vältellä kaikkea edes etäisesti naton tapaista täytettä sisältäviä annoksia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lisäksi näin ensikertaa kyseisessa ravintolassa vieraillessa koitin valita hieman hillitymman nakoisia sushipalloja. Onnistuin valitsemaan pari erittain herkullista annosta mutta mukaan sattui myos muutama hieman "eksoottisempikin" valinta... Kun on mielestaan syonyt tarpeeksi paikalle kutsutaan tarjoilija joka laskuttaa syotyjen lautasten maaran ja varin perusteella, esim. valkoinen lautanen 120, punainen 200 ja sininen 320 jenia. Sushin syonti on ehka hieman kalliimpaa kuin bulkkiraamenin mutta on se myos paljon maukkaampaa jos tietaa minka nakoisia annoksia pitaa valita.

Perjantaina alkoi viimenkin kurssi joka tulee olemaan ilmeisesti aika helpot nopat. Ilmeisesti riittaa jos kirjoittaa n sivun esseen suomen ja jonkin toisen maan suhteista. Luennoilla ei ole lasnaolopakkoa ja deadline pistettiin heinakuun loppuun. Kirjoitan tuon jos jaksan silla tuota kurssia tuskin saa sisallytettya TTY:n tutkintoon. Suprajohteiden luennolla kaytiin entuudestaan jollakin tavalla tuttuja asioita lapi ja tuonkin kurssin pystyy todennakoisesti suorittamaan vastaamalla kirjallisesti luennoitsijan antamiin tehtaviin.

Perjantaina lahdimme Teemun kanssa pyorimaan keskustaan. Teemun piti ostaa elektroninen sanakirja ja minun piti etsia se go-kerho. Aloitin aikoinaan japanin opiskelun goonpelaamisen takia ja nyt olisi kiva kokeilla miten Suomen ja Japanin luokitukset vastaavat toisiaan. Kavimme aluksi hakemassa sen sanakirjan ja taman jalkeen oli tarkoitus etsia se go-kerho osoitteen ja kartan avulla. Japanissa osoitteet eivat ole aivan yhta selkeita kuin Suomessa - ts. osoitteet eivat ole katujen perusteella vaan eri alueet on jaettu jonkin oudon logiikan perusteella pienempiin ja aina vain pienempiin alueisiin. Tassa tapauksessa osoite oli 北海道北見市寿町５丁目７－１１, eli hokkaido, kitami, kotobuki-cho, 5 alue, 7-11... Kysyimme myos neuvoa eraalta viattomalta paikalliselta eika hankaan osannut sanoa miten tuo pitaisi decryptata.

Etsimme viela hetken aikaa tuota osoitetta mutta sitten vastaan tuli suurehko ostoskeskus. Paatimme lopettaa go-kerhon etsimisen ja ryhdyimme tutkimaan ostaria josta loytyy ilmeisesti kitamin ainoa elokuvateatteri. Taman lisaksi ostarilta loytyy laajat valikoimat mangaa, animea ja dvd-levyja. Loysin DVD-valikoimista pari mielenkiintoista levya: Ayumi Hamasakin konserttitaltiointi seka Full Metal Alchemist -elokuva, mutta kalliihko hinta sai estettya levyhankinnat. Ehka hieman heikommalla hetkella olisin sortunut... Lisaksi ostarilta loytyi myos suuri Hello Kitty tavaraan keskittynyt kauppa.

Tassa vaiheessa rupesi nalka olemaan jo aika kova ja jostakin kumman syysta ei ostarin ravintolat kelvanneet meille vaan paatimme lahtea ulkoa etsimaan sopivaa ravitsemusliiketta. Valintakriteerit olivat kovat: ei sushia tai muuta kalaan liittyvaa, ei hampurilaisia tai pitsaa, ei kalliita paikkoja, ei kauhean epailyttavan nakoisia paikkoja. Kriteerit olivat ehka turhankin kovat ja ohitimme monta todennakoisesti hyvaa ruokapaikkaa. Tassa vaiheessa olimme kavelleet jo useamman kilometrin lanteen pain ja saavuimme eraan kiinalaisen ravintolan eteen. Nalka oli jo todella kova ja jalat huusivat hoosiannaa joten paatimme astua sisaan. Meidat ohjattiin poytaan ja sitten alkoikin menun selaaminen. Kaikki oli kirjoitettu japaniksi ja katakanoja ja kanjeja ei oltu saastelty. Meni hetki ennen kuin tajusimme etta etsimme ruokia juomalistalta. Ruokalistalla oli sentaan kuvia selventamassa tilannetta. Itse sain valittua tilattua hapuilevalla Japanilla naudanlihafobarraamenia (fobar = outoja kanjeja) ja ilmeisesti keskimaaraisen vahvasti maustettuna. Ruoka kannettiinkin pian poytaan ja maistui ehka hiukan tulisemmalta mihin olin Suomessa tottunut, mutta muuten erittain hyvalta, ennen kuin tormasin eraaseen punaiseen pikku pirulaiseen. Luulin erasta punaista "vihannesta" normaaliksi rehuksi ja pistin sen suuhuni. Meni hetki ja tajusin etta nyt tuli tehtya virhe. Paata rupesi kuumottajaan ja kieli oli tulessa. Edes suun huuhtelusta oluen avulla ei tuntunut olevan apua vaan istuin valtava tuskanhiki otsalla useamman minuutin ihmettelemassa mika minuun iski. Teemu teki kohta saman virheen vaikka koitin varoitella noista punaisista paholaisista. Pikkuhiljaa makuaisti rupesi palautumaan ja pystyi hengittamaan normaalisti. Henkilokunnalta kysyessa he kertoivat etta se pirun keksinto oli cayennen pippuri. En ole Suomessa tormannyt mihinkaan yhta tuliseen mausteeseen kuin tuo.

Cayenne pippurista toivuttuamme paatimme lahtea kavellen kohti asuntolaa ja matkan varrella tutustua paikallisiin juottoloihin. Luulisi taman kokoisessa kaupungissa olevan paljonkin erilaisia baareja mutta jostakin kumman syysta niita on erittain vaikea loytaa. Suomessa kuppilat haistaa kilometrien paasta mutta taalla niita ei vaan yksinkertaisesti huomaa. Muutamia paikkoja loysimme mutta joko ne olivat menossa juuri kiinni tai sitten ne olivat karaoke-paikkoja. Toukyou-ostoskeskuksen lahella meninne paikalliselle biljardihuoneelle pelaamaan parit pelit ja juomaan oluet. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa mutta palvelu pelasi erittain hyvin. Jaksoimme olla tuolla noin tunnin verran ja sitten paatimme jatkaa matkaa. Ulkona ei tuntunut olevan kauheasti muita ihmisia liikkeella ja muutenkin kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Tampereella on normaalisti keskella viikkoakin enemman ihmisia liikkella vaikka ulkona olisi parikymmenta astetta pakkasta. Bongasimme kuitenkin pian 酒-kanjin (tarkoittaa alkoholia) eraan talon seinasta ja paatimme eksya sisaan. Tama ullakkobaari oli suhteellisen pieni ja taynna kaikkea epamaaraista rojua ja luulimme etta olimme eksyneet ehka hieman vaaraan paikkaan. Meidat kuitenkin ohjattiin tiskin aareen ja eteemme annettiin juomalista. Katakanat ja kanjit eivat kuitenkaan auenneet vaan heitimme listat syrjaan ja sanoimma biiru wo ippon kudasai. Pian edessamme oli oluet ja sitten baarin henkilokunta aloitti tenttaamisen. Oletteko englannin opettajia, miksi olette japanissa, miten pitkaan, mista tulette, osaatteko japania, mita suomessa on jne. Jossakin vaiheessa ristikuulusteluun liittyi myos paikallista naiskauneutta ja Japanin ja Suomen erojen selvittaminen jatkui. Talla hetkella pystyn kaymaan todella yksinkertaisia keskusteluja japaniksi mutta ongelmia on lahinna erittain suppean sanavaraston kanssa. Valilla pitaa koittaa sanoa asiansa englanniksi jos haluaa tulla ymmarretyksi. Kello rupesi olemaan jo aika paljon ja paatimme suunnistaa takaisin asuntolalle. Poikkesimme viela 7/11 kautta hakemassa hieman aamupalaa ja sitten kampille nukkumaan. Go-kerhon etsiminen jatkukoon lauantaina.

Hävettää että muistan nimiä ja naamoja todella huonosti. Sitä mukaa kun tapaa uusia ihmisiä niin unohtaa vanhojen nimiä. Käytävillä tulee ihmisiä vastaan jotka tervehtivät minua. Tiedän että olen tavannut heidät joskus aikaisemmin mutten muista missä ja nimistä ei ole harmainta aavistustakaan. Kyllä Jussit ja Pertit muistaisi mutta nämä ovat jotakin Jyuuichi, Ryuji, Chung'un (tai jotakin) jne...

Hävettää etten osaa syödä oikein. On kuulemma paha tapa jos pitää kyynärpäätä pöydällä mutta minkäs teet kun tuo tapahtuu automaattisesti tikuilla syödessä. Pitäisi varmaan pistää käsi taskuun tai jotakin mutta ei tuokaan kauhean hyvältä vaihtoehdolta kuulosta. Tikuilla syöminen sujuu jo ihan kiitettävästi mutta muuten paikalliset ruokailutavat ovat vielä hiukan epäselviä...

Hävettää etten viime talvena opiskellut japania niin paljon kuin tarkoitus oli. Äkkiä sen täälläkin oppii (sujuu nyt paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten Tokiossa) mutta olisihan se kiva vähän enemmänkin osata. Ihan perusteetkin on välillä täysin hukassa. Eilen alkoi Japanin kurssi ja pääsin kolmesta mahdollisesta ryhmästä keskimmäiseen. Ensimmäinen ryhmä ei ole aikaisemmin opiskellut japania, toinen ryhmä osaa jo jotakin ja kolmas ryhmä keskittyy kaiketi enemmän kielen hiomiseen ja tekniseen sanastoon. Ryhmän koko on 6 henkilöä joka on aika paljon pienempi kuin TTY:n kursseilla. Alkeiskurssilla oli todella paljon ihmisiä ja jatkokursseillakin ~15. Toivotaan että jotakin edistystäkin tapahtuu kielitaidon suhteen. :)

Nyt pitäisi lähteä international centerissä käymään sekä sen jälkeen kiertelemään Kitamia. Tarkoitus olisi katsella löytyykö idästä päin mitään mielenkiintoista. Tähän asti tutkimusmatkat ovat sijoittuneet lähinnä kampusalueen länsipuoleen sekä Kitamin pääkadun varrelle.

Niin ja sekin hävettää etten muista/osaa suomen kielen pilkkusääntöjä. Pitäisi etsiä jostakin hyvää materiaalia aiheeseen liittyen. Siihen asti en käytä pilkkuja kuin ilmiselvissä paikoissa. Mutta avautuminen jatkukoon joskus toiste.

Viikonloppu tuli ja meni. Koko ajan oli jotakin tekemista ja jatkuvasti oltiin menossa jonnekkin. Sen kylla huomaa jaloista (ja siita etta meinasin nukkua taman aamun luentojen ohi...) Lauantaina kierreltiin omatoimisesti Kitamin keskustaa. Minulla oli tavoitteena loytaa sopiva adapteri lappariani varten silla en tietenkaan muistanut tuoda sellaista Suomesta. Hetken aikaa Kitamin paakatua pitkin kaveltyamme tulimme eraan epamaaraisen nakoisen sahkokaupan eteen. Menimme kaupan sisaan ja siella oli kauhea kasa bonkkia (epamaaraista elektroniikkaromua) seka yksi ihminen. Hapuilevalla japanilla saimme kysyttya etta loytyisiko sielta eurooppa-japani -adapteria. Pienen pahkailyn jalkeen sain kuitenkin ostettua koko liikkeen ainoan adapterin joka sattui olemaan viela aika kompaktin kokoinen. Taman jalkeen jatkoimme paakatua eteenpain ja loppua ei nayttanyt tulevan. Kitami on hieman hankala kaupunki silla kaikki kaupat ovat saman kadun varrella ja koska tilaa on paljon niin sita on myos kaytetty hyvaksi -> kavelymatkat ovat todella pitkia ja polkupyora on melkein valttamattomyys.

Palasimme asuntolalle joskus viiden jalkeen ja meidan piti lahtea melkein heti Hiron jarjestamiin juhliin. Saavuimme sovittuun paikkaan melkein 10 minuuttia myohassa ja olimme hieman huolestuneita koska ketaan ei nakynyt. Luulimme jo tehneemme pahan etikettivirheen ja pilanneen illan mutta sitten Hiro saapui paikalle itse lahes *gaspshockhorror* 20 minuuttia myohassa! Se siita Japanilaisesta tasmallisyydesta... Lahdimme kuitenkin Hiron asunnolle ja jossakin vaiheessa seuraamme liittyi eras Hiron ystava. (Pitaisi ostaa muistio mihin voi kirjoittaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet...) Rupesimme tyhjentamaan olutpulloja ja jossakin vaiheessa huomio siirtyi pullojen kyljissa oleviin tarroihin ja sixpakkien mukana tulleisiin esitteisiin. Selvisi etta keraamalla 36 kappaletta Asahi-oluiden mukana tulevia tarroja saa R2D2 tapaisen robotin joka osaa kaataa kaljaa tuoppiin! Eli juon 36 pulloa Asahi-olutta ja robotti on minun! Talla hetkella tarvitsen viela 26 tarraa ja ne nyt hankkii vaikka yhden illan aikana... Siirryimme jossakin vaiheessa Hiron ystavan asunnolle jossa oli toiset bileet kaynnissa. Japanilaiset halusivat valttamatta oppia eraita painokelvottomia suomenkielisia sanoja ja sanontoja. Eihan sita nyt voi kieltaytya opettamasta jos he kerran kysyvat suoraan... Lisaksi opimme myos miten Japanilaiset pikanuudelit pitaa valmistaa oikeaoppisesti. Ilmankos niiden tekeminen onkin ollut hieman vaivalloista kun on tehnyt kaiken taysin vaarin.

Sunnuntaina lahdimme yhden aikoihin kiertelemaan Kitamin keskustaan Hiron ja hanen ystavansa kanssa. Teemu osteli aika paljon yleishyodyllista tavaraa ja itse kiertelin vain mukana ja tutustuin kauppojen valikoimiin. Pyorimme lahinna Kitamin lansiosissa josta loytyy isoimmat elektroniikkakaupat. Valikoimat nayttivat suhteellisen laajoilta ja kaikkea tuntui loytyvan. Lisaksi viimeistaan nyt tajusi etta polkupyora on lahes valttamaton hankinta. Kitamin "keskusta" on useita kilometreja pitka liikkuminen tulee tapahtumaan joko polkupyoralla tai busseilla. Kavelemalla ei saa kuin rakkoja jalkoihin.

Viime viikolla tuli myos valitettavasti tutustuttua Japanilaisiin erikoisuuksiin. Sunnuntaina oli Kitamin pormestarivaalit ja jostakin kumman syysta ehdokkaat luulevat saavansa aania jos he ajelevat ympari kaupunkia autojen kanssa ja kaiuttimien kanssa kerjaavat kovaaanisesti. "Arigatou gozaimasu arigatou gozaimasu arigatou gozaimasu onegaishimasu!". Tuota moykkaa kuuli koko viime viikon mutta ilmeisesti se on ohi nyt.

Keskiviikkona ei tapahtunut kauheasti. Optoelektroniikan luennot alkoivat ja sain kauhukseni huomata ettei Maxwellin yhtalöistä päässyt eroon vaikka lähti Japaniin asti karkuun. Luennon jälkeen oli jonkinlaiset pistarit luennon asioista. Pari ensimmäistä tehtävää oli helppoja mutta kolmannessa tehtavässä piti kirjoittaa Maxwellin yhtälöt ja selittää mitä ne tarkoittavat käytännössä. Onneksi muistin muutaman niistä niin ei ihan tyhjää paperia tarvinut palauttaa. Illemmalla Jeon näytti meille mistä loytyy kohtuuhintainen kauppa suhteellisen läheltä koulua. Kaupan valikoimat näyttäisi olevan ihan kohtuulliset eikä sinne ole kuin 10 minuutin kävelymatkä.

Torstaina ei ollut luentoja. Tuli pyörittyä lähinnä international loungessa ja kirjastossa kirjoja etsiessä. Illalla ei jaksanut tehdä mitään ja katselin lähinnä telkkaria ja makailin sängyssä. Muutenkin olen ollut aika väsynyt tällä viikolla. Olettaisin tämän johtuvan ravinnon puutteesta. Japaniin saapumisen jälkeen olen syonyt vain pari ateriaa päivässä. Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa ajatella syömistä ja nälkää. Pitää tästä lähtien koittaa syödä useammin ja enemman. Painokin on tippunut parissa viikossa useamman kilon. Kaksi viikkoa sitten painoin noin 98 kg. Eilen vaaka sanoi että painaisin 92.5 kg.

Perjantaina alkoi suprajohteiden luennot. Asia on entuudestaan tuttua kun kävin talvella TTY:lla vastaavan kurssin mutta en jostakin syystä jaksanut/kerjennyt mennä tenttiin. Luennon päätteeksi opettaja esitteli Meissner-ilmiotä uittamalla YBaCuO:a (eras korkean lampotilan suprajohde) nestetypessä ja pistämällä magneetin levitoimaan sen päälle. Luennon jälkeen piti olla huuhaa-luento mutta se alkaakin ilmeisesti vasta ensi viikolla. Illemmalla kävimme Teemun kanssa etsimässä koulun punttisalin. Suuri osa ajasta meni miettiessä miten mitäkin laitetta pitää käyttää. Olisi ihan hyva jos loytäisi jostakin motivaation käydä tuolla vaikka kerran viikossa. Punttisalireissun jälkeen kavimme koululla tarkistamassa sähkopostit ja tämän jälkeen piti lähteä etsimaan koulun ymparistostä lisää kauppoja. Emme kuitenkaan ehtineet kauhean pitkälle kun tormasimme Kenjiin (tutorini), joka kutsui meidät katsomaan koulun orkesterin konserttia. Orkesteri koostui lähinnä puhallinsoittimista ja se esitti jopa pari etäisesti tuttua kappaletta. Konsertti oli sikäli outo että yleisostä suurin osa oli tyttojä. KIT:ssa suurin osa oppilaista on poikia ja tyttojä ei kampusalueella kauheasti näy. Ilmeisesti japanissa tytoillä on paljon sosiaalisia paineita lukea jotakin "naisellista" alaa eikä tekniikkaa. Konsertin jälkeen lähdin asuntolalle ja ryhdyin kertaamaan kanjeja. Kauhean pitkään en kerjennyt opiskella ennen kuin tuli kutsua lähteä pelaamaan jalkapalloa koulun liikuntahallille muiden vaihtareiden kanssa. Viimeksi olen juossut oikeasti ehkä armeijassa ja sen kyllä huomasi. Yleiskunto on huonohko ja väsähdin aika äkkiä. Lisäksi onnistuin loukkaamaan varpaani. Takaisin palatessa asuntolalta kuului hirveätä huutoa ja mekkalaa. Paikallisilla fukseilla on ilmeisesti joitakin tervetuliaisperinteitä. He kiersivät ryhmissä pitkin käytävia ja toisen ryhmän tullessa vastaan he huusivat jonkin tervehdyksen ja joivat viinaa isoista pulloista. Huutoa jatkui ilmeisesti aika pitkälle yohon mutta minun uniani se ei haitannut. Päivä oli ollut jo pitkä ja monen vuoden urheilukiintiot olivat tullet täyteen.

Tänään pitäisi lähteä Kitamin keskustaan etsimaan sähkotarvikkeita myyviä kauppoja ja illalla olisi jotkin juhlat Hiron luona.

Tyhmä saa olla mutta 納豆 pitää osata lukea...

Olin tiistaina koulun kirjastossa katselemassa sopivia englanninkielisiä kirjoja tulevia kursseja varten ja päätin vielä tarkistaa sähköpostit. Kukaan ei ollut kaipaillut mutta törmäsin erääseen Korealaiseen vaihtariin, Jeoniin, joka kutsui minut ja Teemun illalla tutustumaan paikallisiin etyylialkoholia sisältäviin tuotteisiin. Päätinkin lähteä セブン-イレブン (seven eleven, paikallinen siwa aivan asuntolan vieressä, auki 24/7) kautta asuntolalle.

Kaupasta tarttui mukaan litra tuoremehua, Sapporo-nimistä ohrapirtelökorviketta sekä bentou-box (kylmänä syötävä valmisateria, ~2 euroa). En katsellut sen tarkemmin minkälaisen valmisaterian otin. Maistoin kerran aikaisemmin suomessa sushia ja näin pieniä sushirullia joissa oli jotakin kalamössön näköistä sisällä. Tai ainakin luulin sen olevan jonkinlaista kalaa.

Kun selvisin asuntolalle asti oli nälkä jo aika valtava ja päätin heti syödä sushirullat (edict: 握りずし [にぎりずし - nigirizushi] hand rolled sushi, sushi ball) pois. Ihmettelin aluksi, että jopas on oudon limaista (ja hajuista) kalaa. Nappasin sanakirjan käteen ja tarkistin mitä paketin päällä olevat kanjit tarkoittavat. Suora copy&paste edictistä: 納豆 [なっとう - nattou] natto (fermented soybeans). Natto on Japanissa sama kuin mämmi Suomessa (paitsi mämmi on hyvää) ja hapansilakka Ruotsissa.

Täytyy kyllä myöntää, että ei nattosushi lopulta niin kauhealta maistunut kuin se haisi. Natto oli oikeastaan aika mautonta kun sen söi kylmän riisin ja merilevän kanssa. Mutta en silti meinaa aivan heti koittaa uudestaan...

Illemmalla oli sitten paikallisten oluiden maistelua Korealaisten kanssa. Hämmästystä aiheutti paikalliset juomatavat: omaan lasiin ei kaadeta juomaa vaan vierustoveri on täyttämässä lasia jos mehu meinaa loppua. Korealaisten mukaan on todella hankala löytää tyttöystävää jos kaataa omaan tuoppiin juotavaa. Tuo selittäisikin aika paljon... Illan aikana keskusteltiin paljon Korean ja Suomen kulttuurieroista ja vastaavista asioista. Illan päätteeksi Jeon ja Chuck auttoivat meitä hankkimaan jääkaapit huoneisiimme. Pois muuttaneet asukkaat ovat kantaneet tavaraa ulko-ovien viereen ja sieltä saa ilmeisesti hakea tarvitsemansa tavarat ilmaiseksi.

Sain vihdoinkin kuvat nettiin ja ne löytyvät täältä. Tuolla on vasta kuvia Tokiosta mutta kohta tulee kuvia myös asuntolasta ja koululta. Täällä on meneillään jotakin outoa kun lunta sataa taas ja paljon... :(

Kavimme eilen aamulla Teemun kanssa international centerissa ja heti aluksi meille lykattiin iso kassillinen erilaisia oppaita ja papereita kateen. Ohjeita ja oppaita oli lahes kaikelle mahdolliselle. Asuntolan saannot, kierratys, putkien jaatymisen estaminen, maanjaristykset jne. Papereiden seassa oli myos lukujarjestykset ja opinto-oppaat joiden avulla pitaa tehda kurssivalinnat. Valinnanvaraa ei ole kauheasti ja itse valitsin kurssit sahkotekniikan 3. ja 4. vuosikurssin listoilta. Opiskelu ei ole taalla samanlaista kuin suomen yliopistoissa vaan vastaa enemman ammattikorkeakouluja joissa on valmiit lukujarjestykset. Valitsin lukujarjestykseeni electronic circuits (opareita), high voltage engineering, electric power systems engineering (sahkoverkkoja), optoelectronics (valokuituja), desing of electrical machinery (tod. nak. sahkokoneita), physics of superconductivity and it`s engineering applications, international relations (huuhaata) ja kaikki mahdolliset japaninkurssit. Tuli otettua ehka turhan kovatasoisia kursseja mutta olen opiskellut TTY:lla aika paljon vastaavia kursseja joten eikohan noista joistakin saa arvosanan. Kavin illemmalla tutorini kanssa tapaamassa kyseisten kurssien luennoitsijoita ja he lupasivat tehda tentit myos englanniksi ja joissakin kursseissa riittaa vahan laajempien raporttien kirjoittaminen. Lisaksi joissakin kursseissa saa jonkinlaista gaijin-bonusta eli ei valttamatta tarvitse tehda arvosanan eteen aivan yhta paljon kuin japanilaiset opiskelutoverit.

Tanaan oli myos ensimmainen luento. Aiheena oli electric power systems engineering (電力システム工学 -　denryoku shisutemu kougaku) ja kurssilla tullaan kasittelemaan sahkon siirtoa ja sahkoverkkojen ongelmia. Kaikki kurssin luennot ovat japaniksi mutta luennoitsija kirjoittelee avainsanoja taululle englanniksi, joka helpottaa itsenaista opiskelua todella paljon. Lisaksi minun tutorini kay samaa kurssia joten voin kysella hanelta jos en itse tajua. Huomenna olisi pari tuntia optoelektroniikkaa ja perjantaina suprajohteita ja huuhaata. Loput kurssit alkavat kaiketi ensi viikolla.

Koulurakennuksista voisi mainita jotakin. Taalla tuoksuu Neuvostoliitto. Suurin osa taloista on vanhoja ja ankeita. Eri laitoksia ja taloja yhdistelee labyrinttimaiset kaytavat jonne muutenkin sekaisin oleva vaihtari eksyy helposti. Onneksi katossa roikkuu selkeita opaskyltteja (joiden kohdalla pitaa kumarrella ellei halua kuhmuja paahan) joiden avulla voi suunnistaa katevasti rakennusten valilla.

Koulun ruokala on ehka TTY:n Newtonin kokoinen. Ruokalajeja on tarjolla useita ja annoskoot vaihtelevat pienesta suuriin. Ateriat pitaakin rakentaa yhdistelemalla erilaisia annoksia. Tarjolla nayttaisi olevan yleensa erilaisia japanilaisia ruokia. Hintataso on ehka hiukan Suomea korkeampi silla ateriat maksavat yleensa muutamasta sadasta jenista (parista eurosta) ylospain riippuen lisukkeiden maarasta. Ei kuitenkaan niin kallista etta pitaisi aina pelkkaan riisiin tyytya. Olen syonyt tuolla vasta kolme kertaa joten en ole viela oikein tajunnut systeemia mutta tuskin tulen nalkaan kuolemaan. :)

Kavin tanaan tapaamassa professoriani, joka vaikutti ihan mukavalta miehelta. Kyseli kaikenlaista Suomesta ja ensivaikutelmia Japanista. Han kertoi myos etta koulun alueella on jonkinlainen WLAN johon voisin kytkea tietokoneeni. Tunnukset pitaisi hakea jostakin mutta tutorini varmaan osaa auttaa siina. Nyt pitaa tyytya koulun koneisiin ja japanilaisiin kayttoliittymiin.

Suomessa ei kuulemma ole kauhean hienot kelit mutta eipa taallakaan ole hurraamista. Lunta sataa ja kaikkia vi^H^Hharmittaa. Tai nyt on taas lumisade lakannut mutta loskakeli ei ole kauhean kiva. Lumet olivat jo kertaalleen sulaneet mutta loppuviikosta satoi lisaa. :(

Kuvat pistan nettiin heti kun saan oman koneeni verkkoon. Asuntolalle internetyhteyden saa purkan kanssa virittelemalla ja en ole viela jaksanut kantaa lappariani koululle. Teemukin kirjoittelee jonkinlaista blogia, jota kannattanee ehka vilkaista.

Viimekertainen postaus jai hieman lyhyeksi unenpuutteen ja vasymyksen takia joten tassa olisi jatkoa...

Lennosta voisi sanoa viela muutaman sanan. Sain erittain hyvan paikan koneesta. Jalkatilaa oli vaatimattomat pari metria. Lisaksi sain istua alkumatkan yksin kunnes lentoemo tuli sanomaan etta pari Japanilaista tyttoa olisi ehka vaihtamassa paikkaa viereeni. Enpa vastustellut asiaa... :)

Ensimmaisena yona tuli nukuttua reilut 12 tuntia. Unirytmin korjaamista on harjoiteltu aikaisemminkin joten jetlag ei ollut ongelma. Herasin siihen kun siivooja tuli kolistelemaan huoneeseen ja pikasuihkun ja lyhyen surffailun jalkeen totesin etta Teemu oli jo lahtenyt kiertelemaan Tokioon. Paatin siis itsekkin lahtea 27 miljoonan ihmisen sekaan katselemaan josko loytyisi mitaan mielenkiintoista. Japanissa kirsikkapuut kukkivat (さくら) joka kevat parin viikon ajan riippuen siita miten pohjoisessa tai etelassa ollaan. Tokiossa kirsikkapuut kukkivat parhaillaan ja puistot olivat taynna ihmisia. Niissa pyoriessa meni helposti useampi tunti. Vaikken kauhean monen kilometrin paahan hotellista lahtenytkaan tuli paivan aikana kaveltya silti useampi kilometri ja illalla jalat olivat kipeat ja kavely oli tuskaista. Maiharit eivat valttamatta olleet paras valinta kavelykengiksi.

Varsinaista kulttuurishokkia en kokenut missaan vaiheessa. Toki taalla puhuttiin jotakin outoa kielta ja kirjoitusten sijasta oli outoja harakanvarpaita. Tuohon olin kuitenkin osannut varautua joten se ei tullut yllatyksena. Myoskaan se etta ymparilla on vain ulkomaalaisia ei ollut uutta. Olinhan sentaan asunut Tampereella talossa jossa suurin osa on ulkomaalaisia ja noistakin suurin osa ei lansimaalaisia (AAA). Ensimmainen asia mika pisti silmaan oli roskakorien puute. Niita oli oikeasti todella vahan (tai sitten olin vain sokea). Lisaksi automaatteja tuntuu olevan joka nurkalla. Usein ravintoloissakin katsellaan ensin listalta kuvia eri aterioista jonka jalkeen kavellaan automaatin luo ja ostetaan kuponki. Tata kuponkia vastaan ravintolan henkilokunta sitten tarjoilee kyseisen ruoan. Aluksi tama tuntuu hieman tyhmalta mutta on oikeastaan aika jarkevaa. Turha jonottaminen ja vaihtorahan kanssa pelleily jaa pois ja ravintolahenkilokunta voi keskittya oleelliseen.

Perjantaina oli heratys 04:00 silla meidan piti ehtia 07:10 lahtevaan lentokoneeseen. Matka hanedan lentokentalle oli suhteellisen triviaali ja lentoliputkin sai suhteellisen helposti. Keli oli tuolloin kirkas joten lentokoneesta oli hieno katsella taakse jaavaa Tokiota. Vasta ilmasta kasin tajusi etta se kaupunki on ihan oikeasti torkean iso. Memanbetsussa keli oli pilvinen ja vasta laskeutuessa naki etta maassa on viela lunta. Lumi oli kuulemma jo sulanut kertaalleen pois mutta oli satanut torstaina uudestaan. Oli miten oli mutta on kevat taalla pidemmalla kuin Suomessa. Kentalla meita oli vastassa Yoko KIT:n international centerista. Ensimmaiseksi menimme koulun asuntolalle jossa meille naytettiin meidan huoneemme. Minulla kavi hyva tuuri kun edellisen asukkaan jaljilta oli jaanyt televisio. Siihen se tuuri sitten loppuikin. Huone oli todella likainen ja sen siivoaminen tulee vaatimeen verta, hikea ja kyyneleita. Taman jalkeen lahdimme koululle jossa Hiro (oli TTY:lla vaihdossa) naytti meille koulun ruokalan ja rakennukset. Taman jalkeen saimme naytteen Japanilaisesta byrokratiasta kun lahdimme Kitamin kaupungintalolle tayttamaan alien registeration -papereita. Kaytannossa homma meni niin etta sedat ja tadit puhuivat nopeasti kapulakielta ja Yoko kaansi tarvittavat kohdat ja naytti mihin piti kirjoittaa mitakin. Tyhmaa vaihtaria vietiin kuin passia narussa... Byrokratian jalkeen tarpeellisten ostosten tekoa paikallisissa kaupoissa ja huoneen siivoamista.

Nyt viikonloppuna on omatoimista tutustumista Kitamiin ja kampukseen. Kuvia pistan nettiin jahka saan oman koneeni internettiin. Nyt pitaa tyytya koulun kirjaston huonohkoihin ja aeaekoesettoemiin windows-koneisiin joista on ilmeisesti SSH-portit blokattu. Yeppee!