Japani

Tama viikko meni aika pitkalti koululla pyoriessa eika mitaan tavattoman ihmeellista tapahtunut. Kaikki kurssit ovat viimeinkin alkaneet ja alkaa pikkuhiljaa havainnoillistamaan mihin tulee opiskelut priorisoitua. Kavin hyvaksyttamassa opintosuunnitelman proffalla joka huomauttikin etta saatoin valita hiukan liikaa kursseja. Toisaalta nyt voi hyvalla omatunnolla jattaa muutamat hankalilta tuntuvat tai muuten vaan mielenkiinnottomat kurssit kesken.

Tiistaina tuli tehtya tutkimusmatka itaan pain. Lahdin kavelemaan paakatua pitkin mutta aivan kauhean pitkalle en paassyt ennen kuin vastaan tuli traktorikauppa (kuvia tulee kohta). Onhan Kitami Japanin mittakaavassa ehkä vähän pöndeä ja hieman (lukuohje: todella) syrjässä mutta ei tämä silti Suomen mittakaavassa mikään kauhean pieni kaupunki ole. Lisäksi täällä on ympärillä paljon kansallispuistoja ja vastaavia nähtävyyksiä joissa tulee varmasti vierailtua jossakin vaiheessa. Käännyin kuitenkin traktorikaupan kohdalla takaisin ja kolusin mielenkiintoisen näkoiset kaupat läpi. Loysin mm. Kitamin suurimman hyakuen shopin (sadan jenin kauppa), jossa lähes kaikki tuotteet maksaa 100 jeniä (+5 jeniä veroja, mutta kuka tuota laskee). Tuo on ehka Tiimarin ja Vapaavalinnan sekoitus: oikeasti hyodyllistä tavaraa halvalla. Lisäksi lOysin HardOff nimisen kaupan joka keskittyy bonkin (vanhan elektroniikan) myyntiin. Hintataso vaikutti alhaiselta ja valikoimissa tuntui olevan kohtuullisen laadukasta tavaraa. Retroilijoille tuolla on paljon tarjottavaa: monta laatikkoa taynna vanhoja SNES peleja seka antiikkisia konsoleita. Loysin lisäksi kurukuru sushi -ravintolan sekä pieniä kenkiä myyvän kaupan. Lisaksi vastaan tuli myos paikallinen lukio josta voi bongailla koulupukuja. ;)

Keskiviikkona tuli jumitettua koululla oikein kunnolla eikä mitään kummempaa tapahtunut. Torstaina oli tarkoitus lähteä etsimaan Kitamin go-kerhoa, mutta koska koululla viimeiset luennot venyivät lahes kuuteen asti ja ulkona satoi vettä, päätimme lähtea Teemun kanssa katsastamaan tiistaina bongattu sushiravintola. Ravintola on tyypillinen Japanilainen ravintola, jossa mennaan istumaan ja edessä kulkee liukuhihnalla erilaisia ruoka-annoksia ohitse. Tässä tapauksessa lähinnä erilaisia sushi-annoksia vaikka linjastolla pyorii myos jalkiruokia ja satunnaisia ramenannoksia. Kuumaa vettä sai hanasta ja siihen sai itse sekoittaa teetä. Olin kerran aikaisemmin syonyt Japanissa sushia ja virheistä oppii. Koitin vältellä kaikkea edes etäisesti naton tapaista täytettä sisältäviä annoksia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lisäksi näin ensikertaa kyseisessa ravintolassa vieraillessa koitin valita hieman hillitymman nakoisia sushipalloja. Onnistuin valitsemaan pari erittain herkullista annosta mutta mukaan sattui myos muutama hieman "eksoottisempikin" valinta... Kun on mielestaan syonyt tarpeeksi paikalle kutsutaan tarjoilija joka laskuttaa syotyjen lautasten maaran ja varin perusteella, esim. valkoinen lautanen 120, punainen 200 ja sininen 320 jenia. Sushin syonti on ehka hieman kalliimpaa kuin bulkkiraamenin mutta on se myos paljon maukkaampaa jos tietaa minka nakoisia annoksia pitaa valita.

Perjantaina alkoi viimenkin kurssi joka tulee olemaan ilmeisesti aika helpot nopat. Ilmeisesti riittaa jos kirjoittaa n sivun esseen suomen ja jonkin toisen maan suhteista. Luennoilla ei ole lasnaolopakkoa ja deadline pistettiin heinakuun loppuun. Kirjoitan tuon jos jaksan silla tuota kurssia tuskin saa sisallytettya TTY:n tutkintoon. Suprajohteiden luennolla kaytiin entuudestaan jollakin tavalla tuttuja asioita lapi ja tuonkin kurssin pystyy todennakoisesti suorittamaan vastaamalla kirjallisesti luennoitsijan antamiin tehtaviin.

Perjantaina lahdimme Teemun kanssa pyorimaan keskustaan. Teemun piti ostaa elektroninen sanakirja ja minun piti etsia se go-kerho. Aloitin aikoinaan japanin opiskelun goonpelaamisen takia ja nyt olisi kiva kokeilla miten Suomen ja Japanin luokitukset vastaavat toisiaan. Kavimme aluksi hakemassa sen sanakirjan ja taman jalkeen oli tarkoitus etsia se go-kerho osoitteen ja kartan avulla. Japanissa osoitteet eivat ole aivan yhta selkeita kuin Suomessa - ts. osoitteet eivat ole katujen perusteella vaan eri alueet on jaettu jonkin oudon logiikan perusteella pienempiin ja aina vain pienempiin alueisiin. Tassa tapauksessa osoite oli 北海道北見市寿町５丁目７－１１, eli hokkaido, kitami, kotobuki-cho, 5 alue, 7-11... Kysyimme myos neuvoa eraalta viattomalta paikalliselta eika hankaan osannut sanoa miten tuo pitaisi decryptata.

Etsimme viela hetken aikaa tuota osoitetta mutta sitten vastaan tuli suurehko ostoskeskus. Paatimme lopettaa go-kerhon etsimisen ja ryhdyimme tutkimaan ostaria josta loytyy ilmeisesti kitamin ainoa elokuvateatteri. Taman lisaksi ostarilta loytyy laajat valikoimat mangaa, animea ja dvd-levyja. Loysin DVD-valikoimista pari mielenkiintoista levya: Ayumi Hamasakin konserttitaltiointi seka Full Metal Alchemist -elokuva, mutta kalliihko hinta sai estettya levyhankinnat. Ehka hieman heikommalla hetkella olisin sortunut... Lisaksi ostarilta loytyi myos suuri Hello Kitty tavaraan keskittynyt kauppa.

Tassa vaiheessa rupesi nalka olemaan jo aika kova ja jostakin kumman syysta ei ostarin ravintolat kelvanneet meille vaan paatimme lahtea ulkoa etsimaan sopivaa ravitsemusliiketta. Valintakriteerit olivat kovat: ei sushia tai muuta kalaan liittyvaa, ei hampurilaisia tai pitsaa, ei kalliita paikkoja, ei kauhean epailyttavan nakoisia paikkoja. Kriteerit olivat ehka turhankin kovat ja ohitimme monta todennakoisesti hyvaa ruokapaikkaa. Tassa vaiheessa olimme kavelleet jo useamman kilometrin lanteen pain ja saavuimme eraan kiinalaisen ravintolan eteen. Nalka oli jo todella kova ja jalat huusivat hoosiannaa joten paatimme astua sisaan. Meidat ohjattiin poytaan ja sitten alkoikin menun selaaminen. Kaikki oli kirjoitettu japaniksi ja katakanoja ja kanjeja ei oltu saastelty. Meni hetki ennen kuin tajusimme etta etsimme ruokia juomalistalta. Ruokalistalla oli sentaan kuvia selventamassa tilannetta. Itse sain valittua tilattua hapuilevalla Japanilla naudanlihafobarraamenia (fobar = outoja kanjeja) ja ilmeisesti keskimaaraisen vahvasti maustettuna. Ruoka kannettiinkin pian poytaan ja maistui ehka hiukan tulisemmalta mihin olin Suomessa tottunut, mutta muuten erittain hyvalta, ennen kuin tormasin eraaseen punaiseen pikku pirulaiseen. Luulin erasta punaista "vihannesta" normaaliksi rehuksi ja pistin sen suuhuni. Meni hetki ja tajusin etta nyt tuli tehtya virhe. Paata rupesi kuumottajaan ja kieli oli tulessa. Edes suun huuhtelusta oluen avulla ei tuntunut olevan apua vaan istuin valtava tuskanhiki otsalla useamman minuutin ihmettelemassa mika minuun iski. Teemu teki kohta saman virheen vaikka koitin varoitella noista punaisista paholaisista. Pikkuhiljaa makuaisti rupesi palautumaan ja pystyi hengittamaan normaalisti. Henkilokunnalta kysyessa he kertoivat etta se pirun keksinto oli cayennen pippuri. En ole Suomessa tormannyt mihinkaan yhta tuliseen mausteeseen kuin tuo.

Cayenne pippurista toivuttuamme paatimme lahtea kavellen kohti asuntolaa ja matkan varrella tutustua paikallisiin juottoloihin. Luulisi taman kokoisessa kaupungissa olevan paljonkin erilaisia baareja mutta jostakin kumman syysta niita on erittain vaikea loytaa. Suomessa kuppilat haistaa kilometrien paasta mutta taalla niita ei vaan yksinkertaisesti huomaa. Muutamia paikkoja loysimme mutta joko ne olivat menossa juuri kiinni tai sitten ne olivat karaoke-paikkoja. Toukyou-ostoskeskuksen lahella meninne paikalliselle biljardihuoneelle pelaamaan parit pelit ja juomaan oluet. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa mutta palvelu pelasi erittain hyvin. Jaksoimme olla tuolla noin tunnin verran ja sitten paatimme jatkaa matkaa. Ulkona ei tuntunut olevan kauheasti muita ihmisia liikkeella ja muutenkin kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Tampereella on normaalisti keskella viikkoakin enemman ihmisia liikkella vaikka ulkona olisi parikymmenta astetta pakkasta. Bongasimme kuitenkin pian 酒-kanjin (tarkoittaa alkoholia) eraan talon seinasta ja paatimme eksya sisaan. Tama ullakkobaari oli suhteellisen pieni ja taynna kaikkea epamaaraista rojua ja luulimme etta olimme eksyneet ehka hieman vaaraan paikkaan. Meidat kuitenkin ohjattiin tiskin aareen ja eteemme annettiin juomalista. Katakanat ja kanjit eivat kuitenkaan auenneet vaan heitimme listat syrjaan ja sanoimma biiru wo ippon kudasai. Pian edessamme oli oluet ja sitten baarin henkilokunta aloitti tenttaamisen. Oletteko englannin opettajia, miksi olette japanissa, miten pitkaan, mista tulette, osaatteko japania, mita suomessa on jne. Jossakin vaiheessa ristikuulusteluun liittyi myos paikallista naiskauneutta ja Japanin ja Suomen erojen selvittaminen jatkui. Talla hetkella pystyn kaymaan todella yksinkertaisia keskusteluja japaniksi mutta ongelmia on lahinna erittain suppean sanavaraston kanssa. Valilla pitaa koittaa sanoa asiansa englanniksi jos haluaa tulla ymmarretyksi. Kello rupesi olemaan jo aika paljon ja paatimme suunnistaa takaisin asuntolalle. Poikkesimme viela 7/11 kautta hakemassa hieman aamupalaa ja sitten kampille nukkumaan. Go-kerhon etsiminen jatkukoon lauantaina.