Tuesday, July 04, 2006

 

Kiireitä ja ensiapua

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa eikä kauheasti kerjennyt lusmuta. Lauantaina käytiin Kenjin, Hiron, Seigon ja parin muun joiden nimi ei nyt muistu mieleen Western nimisessä tabenomihoudai paikassa. Paikka erosi muista vastaavista paikoista siten, että täällä ruokaa ei kannettu pöytään vaan se piti itse hakea. Tarjolla oli useita erilaisia lihoja, salaatipöytä, sushia, nuudeleita, jälkiruokia ja sen sellaista. Kaikkea ei kerjennyt millään maistaa joten tuolla tulee vierailtua joskus toistekin.

Lisäksi tuli todistettua myytti Aasialaisten huonosta viinapäästä todeksi. Kyllähän he aluksi jaksoivat hetken aikaa perässä pysyä, mutta muutaman tuopin jälkeen tuli raja vastaan ja siirtyivät vesilinjalle. Eli maksoimme siitä että saisimme syödä ja juoda niin paljon kuin kerkeää ja nämä lopettivat syömisen ~tunnin päästä ja alkoivat juomaan teetä... Ei voi ymmärtää...

Tämän jälkeen mietittiin hetken aikaa jatkopaikkaa mutta innostusta ei juuri tuntunut löytyvän. Pyörimmekin siis hetken aikaa Kitamin keskustassa olleella pienellä festivaalilla ja tämän jälkeen suuntasimme kävellen takaisin asuntolaa. Jälkikäteen ajateltuna parempi näin ettei jatkettu enää mihinkään.

Sunnuntaina oli vuorossa puistogolffia. Lähtö tapahtui Kitamin keskustasta bussilla. Ensimmäisenä suunnistimme kohti Kitamin paloasemaa. Onneksi tuolla ei tarvinut kauhean pitkään pyöriä sillä paikka oli jo entuudestaan tuttu. Lyhyen kaluston esittelyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kitami Moiwa Sports Worldia.

Ennen puistogolffin pelaamista oli vuorossa ruokailu. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, sillä käytännössä tarjottu bentouboxi oli minun aamiainen. Jostakin kumman syystä minulla on tapana herätä niin myöhään etten kerkeä syödä aamuisin mitään. Ei auta vaikka pistäisin kellon soimaan aiemmin. Siirrän horroksessa herätyksen myöhemmäksi että aamulla kerkeää käydä juuri ja juuri suihkussa muttei mitään muuta. Huono tapa mutta minkäs teet...

Puistogolffi oli ihan mukavaa. Radat oli noin 50m pitkiä ja pallot hieman isompia kuin normaalit golfpallot. Ongelmia tosin tuotti että maila joilla palloja piti lyödä oli hieman lyhyehkö. Ei tuo nyt aivan surkeasti mennyt mutta paremminkin olisi voinut sujua. Lisäksi olin tehnyt pelimiehen liikkeen ja pistänyt aamulla hihattoman paidan päälle. Se yhdistettynä lähes pilvettömään taivaaseen ei ole hyvä juttu. Golfradalta lähtiessä olkapäät rupesivat punottamaan jo sen verran pahasti että tiedossa tulee olemaan tuskainen viikko.

Ennen paluuta kävimme vielä kääntymässä jossakin temppelissä. Ei oikein selvinnyt minkä lahkon juttuja tuo oli mutta eipä sillä niin väliä. Temppelivierailu oli kuitenkin koko päivän tuskaisin osio. Tuolla piti istua seizassa (joka on siis se äärinmäisen tuskallinen tapa jonka joku sadistininen ihminen on keksinyt joskus aikojen alussa) jonkin lyhyehkön seremonian ajan. En tosin jaksanut loppuun asti vaan piti luovuttaa ja siirtyä risti-istuntaan.

Viikonloppu oli ollut tähän asti suhteellisen kiireinen ja luulisi että nyt pääsisi kämpille lepäilemään. Mutta ei. Maanantaina olisi "Principles of designing a transformer" -harkkatyön deadline. Ei mikään ongelma sillä vikana iltana on aina aikaa. Tästäkään ei tullut poikkeusta sääntöön vaan aamulla harkkatyö oli jo sen verran siedettävässä kunnossa että sen kehtasi tulostaa ja käydä palauttamassa proffalle.

Viikonlopun jäljiltä alkoi olemaan jo aika heikossa hapessa. Suhteellisen paha väsymys, auringossa palaneet kädet sekä lievähkö päänsärky. Onneksi tiistain luennoilta palatessa huomasin että posti oli tuonut minulle ensiapupaketin. Mitä muuta sitä voisi toivoa kuin pari pussia turkinpippureita ja salmiakkipastilleja. Erittäin suuret kiitokset tästä Rovaniemelle! Taas jaksaa paljon paremmin.

Tämän viikon perjantaina pitäisi mennä paikalliselle yläasteelle selittämään jotakin Suomesta. Kielitaito hieman huolestuttaa sillä tällä kertaa kohdeyleisö saattaa oikeasti kuunnella mitä sitä tulee sanottua ja hienot kuvat revontulista ei taida enää riittää. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua. Lopetin myös pikanuudeleiden syömisen ja rupesin tekemään kämpilläkin ihan oikeata ruokaa. Riisiä ja kanaa on suhteellisen halpa tehdä eikä ole edes kauhean pahan makuista.

Comments:
No jos ei revontulet riitä, pitää ruveta Touko Laaksosen tuotantoa esittämään.
 
Se on parasta kulttuurien tuntemusta
 
Ei pilkata Toukoa, sillä on ihan hienoja piirustuksia.
 
En usko että nämä lapsukaiset paljoa arvostaisivat Toukon hienoja piirustuksia (vaikka tämä Japani onkin...) Pitänee keksiä jotakin muuta...
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?