Japani

Mikä olisikaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa Japanissa kuin pullien leipominen. Korealaiset ystävämme olivat kyselleet että koskas taas teemme sitä makeata suomalaista leipää. No pitihän sitä taas alkaa leipomaan ja tarkoituksena oli ulkoistaa koko leipomotoiminta, mutta kuinkas kävikään. Nakkikoneet katosivat jonnekkin kun piti alkaa taikinaa vaivaamaan mutta palasivat silloin kun oli maistiaisten vuoro. Jos uuniin mahtuu kerrallaan maksimissaan 5 pullaa niin tuplataikinan uunittamisessa kestää. Aloitimme noin kahdeksan aikoihin ja homma saatiin päätökseen joskus yhden tienoilla. Illan aikana tuli opittua muutama käytännöllinen sana ja niiden kirjoitustapa kanjeilla.

Lauantai tuli vietettyä aluksi raportteja kirjoitellessa ja illalla tuli käytyä katsomassa Ghiblin uusin elokuva Gedo Senki. Tuota leffaa on mainostettu aika paljon ja soundtrack tuntuu soivan kaikkialla. Tampereella jos meinaa mennä katsomaan elokuvia ensi-iltaan niin lippujen varaaminen on lähes pakollista jos on vähänkään suurempi spektaakkeli. Hieman epäilyttikin lähteä ~40min ennen elokuvan alkua ensi-iltapäivänä ilman lippuvarauksia katselemaan, että vieläkö olisi vapaita paikkoja. Olin jo varautunut hukkareissuun mutta mites kävikään. Sali oli puoliksi tyhjä ja saimme erittäin hyvät paikat keskeltä teatteria. Ei ole näemmä elokuvat kauhean suosittuja Japanissa. Elokuvasta voisi mainita sen verran että ei se mikään kauhean huono ollut. Eniten harmittaa se että meni hyvä 7 kuukauden animeton putki rikki. "Anime lähtee lapsesta hakkaamalla!"

Sunnuntaina sai raportitkin kirjoitettua sellaiseen kuntoon että kehtaa palauttaa. Triviaalia asiaa mutta kirjoittamisessa on aina vaivaa. Maanantain tenttiin ei tosin jaksanut panostaa yhtään vaan sunnuntain luppoaika tuli vietettyä kesäloman matkaa suunnitellessa. Aomorin festivaalit jäävät väliin matkustusongelmien takia ja Sapporosta lähdetään vasta 4. päivä kohti Sendaita. Lisäksi Okinawalle pääsy tulee viivästymään ja siellä sluibataan, chillaillaan, lorvitaan, löhötään, snorklaillaan ja tehdään kaikkea mihin ei liity kiire/stressi ~5 päivää pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Okinawalta lähdetään vasta syyskuun 5. päivä kohti Tokiota ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Kitamiin palataankin lentäen vasta 12. päivä. Yhteensä pitäisi viettää matkalla muutama tunti päälle 6 viikkoa.

Voisi vielä hetken avautua paikallisesta yliopisto-opiskelusta. En nyt kauhean laajaa kokemusta asiasta henk. koht. omaa mutta täällä on kuulemma vaikeata päästä kouluihin sisään, mutta jos osaa kirjoittaa edes oman nimen lähes oikein niin saa kyllä jonkinlaiset paperit kouraan. TTY:n kursseihin verrattuna täkäläiset kurssit ovat käsien heiluttelua. Vaikka kursseihin saakin jonkin verran gaijin bonusta niin turhan helpoilta vaikuttavat. Esimerkkinä vaikka tämän päiväinen elektroniikan tentti. Viimeisenä tehtävänä piti täydentää opareista kertovasta tekstistä tyhjät kohdat oikeilla sanoilla. Muuten ihan kiva mutta terve osaa päätellä jo pelkästä tehtävänannosta oikeat vastaukset. Lisäksi osa tehtävistä ei liittynyt elektroniikaan kuin etäisesti pitkien aasinsiltojen kautta. Kyllähän täällä käydyistä kursseista saattaisi muutaman saada TTY:n tutkintoon mutta ei kannata laskea liikaa sen varaan. Ei sillä että vaihtovuoden tarkoitus olisi opiskella hiki hatussa, mutta aika leppoisalta tämä touhu täällä vaikuttaa...

Ellei mitään kauhean hirveätä tapahdu niin valokuvat ovat viimeistään huomenna netissä siellä samassa vanhassa paikassa. Tänään pitäisi vielä rinkka pakata, pyykkiä pestä, huomiseen tenttiin valmistautua (yeah! right!) ja lisäksi pitäisi ottaa kopiot tärkeistä papereista. Bussi kohti Sapporoa lähtee vasta hieman vajaa 21h päästä joten vielä ei ole mikään kiire.