Japani

Reissu alkoi mosavirheellä... Tuli sitten käveltyä useampi kilometri vain että tajuaa noin puolessa välissä että Kitamissakin kulkee busseja ja usean kymmenen minuutin kävelymatka olisi kutistunut muutaman minuutin busseiluun... Sapporoon saavuttiin kuitenkin samana päivänä hieman ennen kahdeksaa. Ohjelmana oli pikainen sapuskan etsiminen, Oodori koenin läpi kävely sekä kapselihotelliin majoittautuminen.

Seuraavana aamuna herättiin pirteänä aurinkoiseen Sapporoon. Mika (vuosi sitten Kitamissa) oli lähettänyt yön aikana spostia että olisi samassa kaupungissa ja sovimme tapaamisen kuudeksi TV-tornille. Tuota aikaisemmin tuli kuitenkin kierreltyä kaupoilla ja käytyä ottamassa turpaan eräältä Hokkaidon parhaimmista goon pelaajista - en minä näköjään mitään osaakkaan vaikka paikallinen dan olenkin. Kuudelta kuitenkin tapasimme Mikan ja hänen tyttönsä. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen päätimme etsiä hyvän tabenomihoudai paikan ja sieltä jatkoimme vielä halvahkoon karaokeen (, joka osottautui aika huonoksi liikkeeksi). Ilta "päätettiin" vielä klubeilulla jossakin päin Susukinoa. Jos haluaa säästää rahaa majoituksessa ja kello ei ole vielä kuutta niin kannattaa mennä nukkumaan Oodori koenin (iso puisto keskellä Sapporoa) penkeille ja odotella että kapselihotellien hinnat laskee.

Seuraava aamu oli karu. Alkuviikosta hankittu kevätyskän poikanen ei juuri tykännyt karaokesta ja ääni oli poissa. Kuuli pelkkää pihinää jos jotakin koitti sanoa. Jippii! Päivän ohjelmassa kaupoissa kiertelyä ja chillailua Oodori koenissa. Illemmalla otettiin yhteyttä keskiviikkona sattumalta tavattuun Samiin (viettänyt japanissa jo useamman vuoden satunnaisia hommia tehden) ja löysimme itsemme pian Sapporon hienostokaupunginosasta vähän hienommasta ravintelista. Tuolla saimme mahtavan idean kiivetä läheisen maruyaman huipulle mikä pimeässä, huonoilla kengillä ja kännyköiden lamppuja käyttäen kuulostaa siltä että kerjää nyrjähtäneitä nilkkoja. Jostakin kumman syystä mitään ei kuitenkaan sattunut *koputtaa puuta* ja selvisimme vielä ehjinä (Japanilaisten hyttysten puremia ei lasketa) poiskin.

Perjantaina herätys suhteellisen aikaisin ja suunta kohti Tomakomaita. Liput Sendain lautalle saatiin suhteellisen helposti ja kohta risteiltiinkin Japanin malliin. Siisti laiva jossa ei ollut mitään kauhean mielenkiintoista. Tosin kesäflunssa ja yleinen matkaväsymys piti huolen siitä ettei mitään olisi edes jaksanut tehdä.

Lauantaina saavuttiin suhteellisen aikaisin Sendaihin ja tiedossa olisi pitkä päivä. Pienen seikailun jälkeen löydettin Sendain rautatieasemalle, jossa Sami (tämän vuoden Sendain vaihtareita) oli meitä vastassa. Tavarat paikalliselle vaihtariasuntolalle ja sitten kohti keskustaa etsimään sopivaa paikkaa illan ilotulituksen seuraamiseen. Eräästä puistosta löytyikin hyvä paikka ja siihen perusleiri pystyyn. Jos on nähnyt yhdet Japanilaiset festarit niin on nähnyt ne kaikki. Takoyakia, yakisobaa, yakitoria ja vastaavaa on aina - ei juuri poikkeuksia.

Illammalla puhelin rupesi piippaamaan ja sain tietää että Tampereelta olisi tulossa parit tutut samaan kaupunkiin. Tietenkin niitä piti lähteä etsimään ja sitten kävi jotakin joka olisi pitänyt tapahtua jo Maruyamalla Sapporossa. Hieno hyppy matalan aidan yli ja sen seurauksena nilkka on nyt sininen ja turvoksissa. uuHyeaH! Ei kuitenkaan murtunut tai nivelsiteet revenneet mutta venähti kuitenkin.

Toipuminen kestä pitkään mutta tod. näk. matka ei katkea tähän. Tikkuja en tarvitse eikä enää ole kauhean kipeä ellei ihan kauheasti hyppele. Huomenna tiistaina matka jatkuu kohti Nagoyaa ja pitää toivoa ettei tästä tule mitään kauhean isoja ongelmia. Ei alkanut kauhean vahvasti tämä reissu mutta toivottavasti tuuri paranee...