Japani

Oli aika normaali lauantai-ilta. Tylsistytti ja päätettiinpä lähteä keskustaan syömään. Hieman palloiltuamme päädyimme erääseen yakinikupaikkaan jossa olin vieraillut joskus aiemminkin. Hieman oli kyllä pettymys kun grilli ei toiminut aluksi ja ruokalajit eivät mitään kauhean erikoisia olleet. Jatkossa pitää etsiä kiinalaisia (tai korealaisia) tabehoudai paikkoja. Niistä saa kunnon pöperöt.

Tabehoudain (ei nomihoudai) jälkeen lähdimme tyhjentämään Petrin キープボットルa (kiipubottoru - keep bottle). Tuota tuli taas muutama sentti tyhjennettyä ja sen jälkeen oli vielä tarkoitus käväistä yhdellä olusella venäläisten baarissa. Paikka oli pitkästä aikaa aika täyden oloinen vaikka normaalisti se on suhteellisen tyhjä. Kuitenkin: ビールを一本お願いします - biiru wo ippon onegaishimasu - olut.

Petri ja Ville joivat omat oluensa äkkiä pois ja pakenivat paikalta mutta itsellä oli tarkoitus jäädä jututtamaan baarissa olleita Kazuyo-chania ja Nami-chania. Siis oli tarkoitus... Paikalle kuitenkin saapui 高木さん (takaki-san) joka oli tyypillinen japanilainen liikemies. Ts. rahaa riitti ja käytettiin se vähäkin vapaa-aika tehokkaasti hyväksi. Hän oli varsin puheliaalla päällä ja keskustelua syntyikin lähes välittömästi - tällä kertaa englanniksi. Selvisi että hän oli käynyt Suomessakin muutamaan kertaan ja muutenkin vaikutti siltä että oli kiertänyt maailmaa vähän enemmän. Halusi ihan välttämättä tarjota minulle pari olutta ja kutsui vielä itsensä ja filippiiniläisen seuralaisensa kanssa erääseen baariin jossa soitetaan livemusiikkia.

Vaihtoehtoina siis oli että jään jututtamaan Kazuyoa ja Namia tai lähden Takaki-sanin ja hänen seuralaisensa matkaan. Pitkään en asiaa miettinyt ja päätin jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Päätöstä ei onneksi tarvinnut katua. Seuraava paikka oli isohko japsikuppilaksi ja porukkaa oli suhteellisen paljon paikalla. Varasimme itsellemme penkit baaritiskiltä, takaki-san tilasi kaikille wiskit ja sitten seurasimme kun nuorehko tyttelöinen soittaa kitaraa ja lauleskelee jotakin tuttua laulua eeerittäin lyhyessä hameessa (tai sitten normaalia leveämmässä vyössä... tulkintakysymys...)

Esitys oli kuitenkin pian ohi ja baarin omistaja tulee jututtamaan seuruettamme. Baarin muut asiakkaatkin alkavat pikkuhiljaa valumaan pois paikalta ja pian jäljellä olemme vain minä, Takaki-san, Cindy-san (se filippiiniläinen), baarin omistaja ja hänen kaksi tytärtään ja pari muuta randomihmistä. Takaki-san ja Cindy-sankin lähtevät pian pois ja jään vielä juttelemaan jo hieman humaltuneen baarin omistajan kanssa. Takaki-san vielä huomautti pois lähtiessään että "tee mitä lystäät, ilta menee minun piikkiin." Jossakin välissä tämä pomo ja toinen näistä randomihmisistä ryhtyi jammailemaan kitaroilla ja minä "jouduin" pitämään seuraa hänen tyttärilleen (joista toinen on syntynyt vain päivää minua aikaisemmin). Luonnollisesti viskilasia ruvetaan täyttelemään välittömästi kun se näytti tyhjentymisen merkkejä ja kaikenlaista mässyä kannettiin eteen.

Parin tunnin päästä tajusin poistua paikalta kun paikkoja ruvettiin siivoamaan ja loputkin asiakkaat lähtivät. Tämä paikan omistaja tosin pyysi tulemana uudestaan ja jotakin puhui synttärijuhlien järjestämisestä kun sai tietää että olen syntynyt lähes samana päivänä kuin toinen hänen tyttäristänsä... Kakkua ja shamppanjaa kuulemma tarjolla jos tulen. Joitui hieman toppuuttelemaan hänen suunnitelmia mutta lupasin käydä tuolla joskus uudestaan...

Gaijin smash! Nyt tekisi tosin mieli lähteä koittamaan onnistuisiko tuo uudestaan. 2005 kesällä Kitamissa opiskelleet Atte ja Mika onnistuivat tuossa kuulemma montakin kertaa. Pitää vaan lähteä yksin (isossa porukassa tuskin onnistuu) random baareja kiertelemään ja näyttää siltä ettei vastustele vaikka joku haluaisi välttämättä illan tarjotakkin... Huomenna ei olisi edes luentoja kuin vasta neljältä... hmm...

Pimeä ja märkä Kitami kuittaa o/