Japani

Edellisestä postauksesta ei ole edes viikkoa ja heti kirjoitan toista. Mitäköhän seuraavaksi? Varmaankin pistän valokuvia postauksien sekaan! Olen tulossa kipeäksi...

Lauantaina tuli lähdettyä kaupungille erään kanadan intialaisen ja näiden parin muun suomalaisen kanssa. Aluksi parin tunnin yakiniku tabenomihoudai (jokohan kaikki tuon sanan osaa...) ja sen jälkeen noin tunti bilistä ja oluet hilavitkutinbaarissa (nimettiin tuollaiseksi koska siellä on todella paljon kaikkea mielenkiintoista krääsää). Tämän jälkeen mietittiin jatkopaikkaa ja päätettiin käydä 2005 vuoden suomivaihtareiden jonkinlaisessa vakipaikka katsastamassa ja olisiko Mikan jättämä botorukiipu vielä tallessa.

Ensivaikutelma baarista vaikutti hieman kalliihkolta. Siisti yleisvaikutelma, kalliin näköisiä pulloja esillä ja ei muita asiakkaita lauantai-iltana vihjasi jotakin paikan hintatasosta. Pienen epäröinnin jälkeen tiedustelimme paikan olutvalikoimaa joka osottaitui yllättävän laajaksi. Vain pari japsimerkkiä ja loput ulkomailta ja kaikkein pahimmat jenkkilitkutkin taisivat puuttua. Ei paha, ei paha... Hetken aikaa istuttuamme paikoillamme kysäisin Mikan noin 1.5 vuotta aiemmin tuonne jättämästä pullosta. Sitten alkoi tapahtumaan: baarimikon kiinnostus meitä kohtaa nousi todella paljon ja innokas kysely ja menneiden muistelu alkoi. Kaivoi lopulta Mikan vanhan viskipullon jostakin jemmasta. Normaalisti botorukiippuja ei kauhean montaa kuukautta säilytetä mutta näköjään poikkeuksia tehdään.

Hetkisen kuluttua hän ilmoittikin että soitti isänsä, paikan omistajan, paikalle joka saapuisi ihan hetken kuluttua. Meni muutama minuutti ja vanhahko setä saapui baariin ja istuutui välittömästi meidän pöytään. Tässä vaiheessa jo pystyi aavistelemaan että illasta tulee halvahko. Heti ensitöikseen hän esittäytyi ja tilasi jonkin kuohuviinipullo pöytään ja kehoitti että "juokaa, olkaa hyvät." Hetken aikaa hän muisteli menneitä ja kyseli meistä vähän kaikkea. Sitten hän kehotti koko seuruetta siirtymään saman talon yläkertaan jossa on hänen toinen baarinsa. Siellä meille tarjoiltiin jotakin punaviiniä josta en normaalisti välitä mutta oli tällä kertaa epä-pahaa (vältän sanaa hyvä viinien kanssa). Jonkin verran randomkeskustelua jonka jälkeen hän palasikin kotiinsa ja maksoi koko porukan laskun, jätti meidät ja sanoi että ilta ei tule maksamaan mitään. Pitänee käydä toistekkin tuolla. Gaijin smash.

Jos Suomessa on lumet hukassa niin ne on satanut tänne Kitamiin. Saatte tulla hakemaan täältä jos on tarvetta. On kuulemma ihan normaalia että täällä on montakymmentä senttiä lunta mutta ei kuulemma ole normaalia että se kaikki sataa näin nopeasti.

Valkoinen Kitami kuittaa. o/