Japani

Enpäs olekkaan blogannut kuukauteen. Tosin olen kyllä suunnitellut kirjoittavani mutta eipä ole vaan jaksanut. Mahdollisia otsikoita olisivat voineet olla "Kaasua, komisario Palmu", "Jäätävää menoa", "Gaijin smash - howto", "札幌雪祭り", jne, jne.

Kitamissa tuli tässä joskus kuukausi sitten ruumiita. Kaasuputket vuotivat ja 3 henkilöä taisi kuolla kaasumyrkytykseen. Kitamin katukuvassa tämä näkyi siten että kaasuyhtiön henkilökunta porasi katuun reikiä ja otti kaasunäytteitä.

国際交流センター (KV-keskus) järjesti tässä taannoin matkan katselemaan jäitä. Aamulla oli suhteellisen aikaisin lähtö kohti Abashiriä ja sieltä mentiin laivoilla ajelemaan jäiden keskelle. Hurjan mielenkiintoista. Lauvamatkan aikana jokin TV-kanava haastatteli meitä vaihtareita mutta en sitten tiedä selvisikö kuvamateriaali ikinä telkkariin asti. Jäiden katselemisen jälkeen mentiin museoon jossa oli ... [tähän väliin tauko jotta jännitys säilyisi pidemmälle] ... jäätä! Kyllä! Japsit tekevät jäästäkin bisneksen. Ihmiset maksavat jotta näkevät jäätä...

Sapporossakin tuli käytyä 雪祭り:a (yukimatsuri - lumifestivaali) katsomassa. Tosin meinasin reissu loppua jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdin kämpiltä vähän myöhässä ja jouduin juoksemaan jonkin matkaa jotta kerkeäisin Sapporon bussiin ajoissa... Tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä vaan mukaan lähti myös Raahesta tullut Ville. Sapporossa oli taas normisuunnitelma: toisinsanoen ei kummempia suunnitelmia vaan aamuun asti kaupungilla hengailua ja sitten halpaan kapselihotelliin yöksi. Seuraavana päivänä Ville palasi Kitamiin mutta tapasin kaupunkiin saapuneet Korean vaihtarit. Heidän kanssaa hieman turisteilua, izakayaan pikainen nomihoudai ja sitten niiden pitikin jo palata hotellilleen jonka olivat varanneet jostakin hyvin kaukaa ja kalliilla. Amatöörit. Itse jatkoin aamuun asti eräässä discoteekin tapaisessa ja taas halpaan kapselihotelliin yöksi.

Onhan tässä tehty viimeaikoina paljon muutakin mutta jaksa kaikista kissanristiäisistä kirjoittaa sillä postaus kasvaisi silloin turhan isoksi...

Olemalla gaijin (外人 - muukalainen) saa japanissa hyvin paljon bonusta verrattuna kantaväestöön. Asiat sujuvat yleensä helposti, uusia tuttavuuksia saa nopeasti ja muutenkin ihmiset suhtautuvat (yleensä) normijapsiin verrattuna enemmän kunnioittavasti tai jotakin. Ei nyt ihan noin mutta kohtelu on erilaista suomalaiselle ja japanilaiselle. Hankala selittää mutta jotenkin noin. Toisaalta toisenlainenkin ääripää on olemassa. Gaijineilla on joskus hankalempi päästä tiettyihin harvoihin paikkoihin ja humalaisten, ärsyttävien ja kaikinpuolin mielenkiinnottomien henkilöiden huomion saa turhankin helposti. "Katsokaa! Neekeri!"

Gaijin smash on taaseen ulkomaalaisena saatava huomattavan suuri etu joka ei missään tapauksessa tai erittäin harvoin onnistuisi Japanilaiselta. Esim. menen johonkin random kuppilaan. Siellä joku liikemies haluaa harjoitella englantia/puhua ulkomaalaiselle/näyttää että on rahaa ja siinä sivussa tarjoaa koko illan aamuun asti ja kierretään baareja joihin ei paikkojen hintatason takio olisi muuten mitään asiaa. Muutaman kerran tässä onnistuttu. Asiaa helpottaa jos on yksin liikkeellä ja omaa edes jonkinlaisen kielitaidon.

Pari raporttia pitäisi kirjoittaa ja maanantaina olisi eräs verkkotentti mutta sen lisäksi ei ole enää koulun kanssa mitään tekemistä. Edessä olisi nytten 3 viikkkoa vapaa-aikaa Kitamissa ja sen jälkeen Sapporon, Tokion ja Seoulin kautta Helsinkiin. Huomenna olisi eräs live-konsertti johon lupauduin menemään mutta sen lisäksi ei vielä ole kauheita suunnitelmia. Tod. näk. läksiäiset on joskus vikalla Kitamin viikolla ja sitten ne Suomi-pippalot pitäisi järjestää tässä joskus.

Niin joo. Kitamissa on alkaneet lumet sulamaan. Päivisin ollaan plussan puolella vaikka öisin onkin vielä aika kylmä. Kuukausi ja lunta ei enää välttämättä olekkaan. Tokiossa ja muissa kaupungeissa lämpötilat on jo aika korkealla ja Etelä-Japanissa sakura alkaa kukkimaan kohta puolin.

Keväinen (?) Kitami kuittaa o/