Japani

Perjantaina oli sitten se yläastevierailu. En ollut alkuviikosta kerjennyt kauheasti valmistautua tuohon ja torstai-iltana väsytti niin pahasti ettei jaksanut tehdä oikeasti mitään. Eli mikä olisi pelimiehen ratkaisu? No tietenkin mennä nukkumaan ja herätä aamuyöllä neljän aikaan pirteänä keksimään kaikkea jännää kerrottavaa Suomesta. Onneksi tämä oli kuitenkin tehty jo kerran aiemmin kun kävimme eräällä ala-asteella vierailemassa. Lisäksi sain Teemun muistiinpanot käyttööni joten ei ollut kauhean vaikea kasata materiaalia noin kymmenen minuutin esitelmään. Ongelmia ilmeni siinä vaiheessa kun tuosta piti tehdä sujuva kokonaisuus. Toisaalta tutusta aiheesta puhuminen yleisölle joka ei tiedä Suomesta yhtään mitään ei ole kauhean hankalaa. Hankalaksi sen tekee että se pitää tehdä kielellä jota ei hallitse kauhean hyvin...

Kymmeneltä neljä vaihtaria kokoontui international centeriin odottelemaan että meidät noudettaisiin 北光中学校:lle (hokkou chuugakkou, pohjoisen valon yläaste). Aluksi meidät vietiin koulun rehtorin puheille jossa kyseltiin taas ne perustoimenpiteet: pientä tenttausta ja jääteetä. Hyvin pian meidät noudettiinkin luokkiin ja poiketen viimekerrasta jokainen vaihtari sai oman luokan jolle piti esitellä oman maan erikoisuuksia. Heti alkuun joutui tappelemaan videotykin kanssa. Vinkkinä vastaisuuden varalle: jos linssisuojuksen ottaa pois niin tykit tuppaavat toimimaan paljon paremmin.

Kolmessa kuukaudessa on näköjään oppinut aika paljonkin kieltä vaikkei siltä aina tunnukkaan. Esitelmä meni alkukankeuksien jälkeen suhteellisen hyvin ja pystyi jopa vastailemaan esityksen aikana kysyttyihin spontaaneihin kysymyksiin. Esitelmä koostui lähinnä Suomen ja Japanin asukasluvun vertailusta, Suomen vuodenajoista, elukoista, urheilusta, muumeista sekä ruoasta. Eniten yleisössä tuntui herättävän huomiota se kun kerroin että Suomessa syödään poronlihaa ja se on oikeasti tosi hyvää.

Esitelmän jälkeen oli jotakin pientä ohjelmaa. Oppilaat rupesivat valmistamaan okonomiyakia (お好み焼き - pizzan tapainen lätty jossa on kaikkea jännää välissä) jota sain sitten syödä turhankin paljon. Puujaloilla kävelyä jota jouduin itsekkin kokeilemaan, jonkinlaisen hipan peluuta koulun liikuntahallissa, kaikenlaisiin kysymyksiin vastailua, jne. Lopulta oli kuitenkin ruokailu luokan kanssa. Ruokailun päätteeksi päätin tarjota koko luokalle turkinpippureita. Olivathan he aluksi innoissaan mutta muutama minuutti siitä kun sain pussin auki oppilaat sinkoilivat pitkin luokkaa ja koulun käytäviä ja valittivat että on turhan tulista... Eivät nämä ilmeisesti osaa arvostaa - helmiä sioille...

Päivän päätteeksi vaihtarit vietiin koulun liikuntahalliin jossa meille esitettiin ensin perinteinen japanilainen tanssi (samanlaista joita oli jo nähty ala-asteella, sapporossa sekä koulun festivaaleilla) sekä kuorolaulua. Sitten vielä ryhmäkuva oman luokan kanssa ja sainpa vielä kukkakimpukin kotiin vietäväksi. Tämä oli lopulta ihan mukava päivä pitkälti sen takia, että kielitaito on parantunut suhteellisen paljon ja oikeasti ymmärsi jotakin mitä nuo höpisivät. Vielä on kuitenkin todella paljon opiskeltavaa. Kuvat löytyvät täältä.

Illalla Hiro-san oli luvannut opettaa minulle ja Teemulla sushin valmistusta. Ei lopulta kauhean vaikea homma. Todennäköisesti suurimmat ongelmat tulevat oikeanlaisen riisin tekemisessä. Riisi ei saa olla puuroa, mutta silti siitä pitäisi pyöritellä palloja. Kalan leikkaus ja riisipallojen muokkaus on lopulta suhteellisen helppoa. Illan aikana tuli keskusteltua lähinnä sushin valmistuksesta ja Japanin kulttuurista. Lisäksi tuli opittua muutamia uusia (painokelvottomia) sanoja.